Taistelu koratpallon mestaruudesta

Joistakin kissamaisista tilanteista on kyllä lukuisia kuvia, mutta yksikään niistä ei ole julkaisukelpoinen.

Niin kuin vaikka uudesta lauantai-illan suosikkilajista, koratpallosta. Meillähän kauneudenhoito on  miesten hommaa, ja yleensä perheen miehet viettävätkin lauantaina kauneustuokion, eli kissamiehet hoidattavat ihmismiehellä kyntensä ja turkkinsa kuntoon.

Turkin hoitaminen on ollut aina kovin mieluista (paitsi jos minä harjaan...), mutta nyt siihen on keksitty ihastuttava, villinnyttävän ihastuttava lisä: kissankarvoista voi tehdä pallon! 

Ja kyllä tuo koratpallo saa kyytiä. Ensimmäisillä kerroilla vain Cisu ymmärsi, miten oivallista on viettää lauantai-ilta koratinkarvaa ees taas raahaten, karvapalloa viskoen ja sen perässä ravaten. Eilen Totokin oli tempautui lajin vietäväks. Hän sieppasi - arvatenkin - koratpallon Cisulta ja riekkui sitten hurmiossa pitkin ja poikin taloa. Toto on viime aikoina alkanut suunnitella leikkejään Cisun tavoin. (Aina) ei tarvitse rynnistää päättömästi, vaan voi tehdä asetelmia ja sitten hyökätä. Eilen erityisen jännittävä ja strategiseen hiipimis-, pyllynheilutus- ja hyökkäystoimintaan kannustava asetelma syntyi siitä, että Toto asetti koratpallon raapimistolpan taakse. Siellä pallopoloinen odotti kerran toisensa jälkeen autuaan tietämättömänä, että suuri harmaatassu tulisi täppäisemään sitä ja lopulta koratin kita raahaaman sitä ylpeänä ympäri taloa: Katsokaa, saalistin koratpallon! Ja sitten pallo taas piiloon ja sama uudelleen. Ja uudelleen.

Ihmisistä koratpallon seuraaminen on loistavaa penkkiurheilua. Harvoin tulee seurattua muuta kuin kissojen urheilulajeja, ja niistä koratpallo aiheuttaa meissä eniten kannustushuutoja. Kaiken hyvä-huudahtelun keskellä tulee kuitenkin usein käytettyä sitä sanaa, jonka usein liitämme Cisuun ja Totoon: hassu.