Viehättävä löytö

AINA pitäisi olla kamera mukana, kun on kissojen kassa ulkona. Voi tapahtua mitä vain.

Eilen ei meinannut kyllä ensin tapahtua mitään. Ehdin jo ajatella, että meidän moukulat ovat varsin erilaisia kuin Myrsky, pyhimysmäinen oravanmetsästäjä. Cisu ja Toto eivät nimittäin suostuneet lähteneet kotiterassilta minnekään, koska tontin takametsästä monen, monen metrin päästä kuului arveluttava ääni. Se ääni oli oravan, mutta eivät kaikki kissat voi metsästää oravia. Osa pelkää niitä.

Sitten kuitenkin reipastuttiin ja lähdettiin ihan tiekävelylle.

Äkkiä Cisu teki hirmuisen loikan ja hyppäsi makaamaan kyljelleen heinikkoon. Hän ei suostunut siirtymään kuin nostettuna.

Cisu oli tehnyt arvokkaan löydön: kuollut päästäisvauva (jos se teeskenteli Myrskyn vainoaman oravan tavoin kuollutta, suoritus olisi filmiroolin arvoinen). Cisu nuuhki sitä pienen välimatkan päästä ja tassutti varovaisesti. Asiallista suhtautumista.

Mutta Toto.... Hänestä päästäislöytö oli ihana! Toto tietää - tai toivon hänen tietävän - etteivät kissat syö päästäisiä, mutta Toto olisi silti halunnut ottaa päästäisraukan kotiin. Hän veti ja ryömi, teki kaikkensa että pääsi katsomaan päästäistä aina uudelleen ja uudelleen. Toto ehti napata aarteensa pari kertaa suuhunkin ja lähti kiikuttamaan sitä kohti Koratiaa. Lopulta jouduin piilottamaan pienen vainajan ja kantamaan Toton kotiin, muuten hän olisi varmasti vieläkin aarteensa luona miettimässä, miten sen saisi salakuljetettua sisätiloihin. Kerrottakoon, ettei minua haitannut, ettei päästäisenkantaja-Toto pussaillut minua kotimatkalla.

Meidän kissat ovat aiemmin osanneet jättää päästäiset rauhaan, mutta ehkä he ovat viime aikoina eläneet liian suojattua elämää, kun nyt kävi näin. Ehkä hämähäkinmetsästys ei riitä pitämään vaistoja ihan täydessä terässä? Niin tai näin, Toto ei saa ikiomaa päästäislelua.