K-BLOGI - KOKO LAILLA KISSAMAISESTI

Nuuhkiva jälleennäkeminen

2012-01-29T16:50:00.000+02:00

Palasin mainiolta, hauskalta ja mielenkiintoiselta Saaripalstan-matkalta jo myöhään perjantai-iltana, mutta koska olin eilen pitkän päivän opiskelemassa, en ole ennättänyt aiemmin koneen ääreen ja muutenkin tuntuu, että olen tullut vasta nyt kotiin.

Kun saavuin reissustani, toin mukanani varsinainen tuoksusekoituksen. Vieraan talon, toisten kissojen ja erinäisten kulkuneuvojen tuoksujen lisäksi olin päässyt hakemaan tuoksutuliaisia lampailtakin ja jopa pitämään karitsaa sylissäni! Huomasin myös eilen, että takkini mukana Koratiaan oli kulkeutunut lampolan heinää.

Ei siis ihme, että sain hyvin ällistyneen vastaanoton. Cisu ja Toto menivät aivan mykiksi eivätkä kyenneet muuta kuin nuuhkimaan minua ja matkatamineitani perjantai-iltana. Toto kehräsi, mutta kumpikaan ei halunnut olla sylissäni. Selvästi tuhmaa karkuruuttani kuitenkin lievensi, että olin tuonut mukanani ennenhaistamattoman hajusikermän. (Ja sitä heinää, sen mutusteluoikeudesta oikein kiisteltiin eilen.)

Joskus Cisu on suivaantunut jo siitä, että olen pitkän illan pois kotoa. Kun olin syksyllä poikkeuksellisesti yli puolille öin kadonneena ja vieläpä baarissa, Cisu rankaisi minua kävelemällä seuraavan yön päälläni ja räpättämällä, mitä mieltä hän on moisista poikkeamista mieron tielle.

Tällä kertaa pääsin helpolla. Kun menin saapumisiltana nukkumaan, sänkyyn ilmestyi pian iloinen Cisu lelu suussaan. Cisu heitti sängyllä lelun kanssa takaperin voltin, kiepahti kuperkeikastaan selälleen kainalooni, sätkytteli kaikkia raajojaan villisti ja hurisi. Sitten Cisu jäi viereeni nukkumaan, pian sänkyyn ilmestyi myös Toto. Ei siis räpätystä eikä muutakaan protestointia, vaikka olin viimeksi ollut yön yli pois kotoa vasta viime viikolla. Hyvä!

Eilisiltaan mennessä myös kissojen kadonneet kielet olivat löytyneet, ja Totokin on käynyt kovasti selostamassa, miten viikko miesten kesken sujui. Ilmeisesti se sujui aivan hyvin, paitsi että märkäruoka ei ollut maittanut. Heti kun minä laitoin sitä kippoon, kumpikin moukula kiiruhti juoksujalkaa aterialle. Maistuuhan se ruoka toki aivan erilaiselta, kun juuri minun käteni on avannut annospussin.

Vieraanvaraiset isännät

2012-01-26T15:34:00.000+02:00

Vaikka olen mielestäni jo melko kokenut valtiovierailija, en ole koskaan viipynyt hoitamassa kissavaltioiden välisiä suhteita kuin muutaman tunnin kerrallaan. Koko kissanomistajuusaikanani olen nyt muutenkin ensimmäistä kertaa yökylässä paikassa, jossa on kissoja. Se ilahduttaa minua suuresti: ei tule niin ikävä omia kissukoita, kun on kissamaista seuraa.

Täällä eräällä saariston palstalla, jolla minulla on ilo ja kunnia viettää muutama päivä, on erityisen vieraanvaraisia kissakansalaisia. Toinen heistä on huomannut, etten voi olla rapsuttamatta kissaa, joka rapsua pyytää (ja usein rapsutan pyytämättäkin). Hän tietää, että haluan silittää ja rapsuttaa koko ajan. Kas näin:

Ikävä kyllä tämän valtion kissaherrat ovat emännälleen uskollista sorttia, eikä kumpikaan ole nukkunut vieressäni. Tämä manulimainen tyyppi sentään lämmitti eilen vuoteeni valmiiksi, ja tummempi, pastorimainen kissahahmo taas valvoi aamulla heräämästäni. Hän istui sänkyni viereisellä pöydällä ja kun avasin silmäni, hän komentoi ilahtuneesti: KUR! Manulikissa tuli aamulla puskemaan nenäänsä minun nenääni vasten useita kertoja, mutta ei onneksi purrut nenänpäätäni, kuten hänellä on kuulemma tapana tehdä.

Ystävällisen luonteen lisäksi saaristokissat muistuttavat muutenkin koratialaiskissoja: täälläkin on kissojen talo. Ehkä meidänkin pitäisi hankkia tällainen jämäkämpi versio, Koratian kuninkaanlinna kun tuppaa pahvisena keikahtelemaan tuon tuosta.

Oikein mukavaa siis on. Minunkin oloni on näin rento.

Hyvin sujuu!

Päivän kysymys

2012-01-25T15:42:00.000+02:00

Olen suorittamassa tärkeää valtiovierailua Koratian kissavaltion edustajan ominaisuudessa. Kuka arvaa, missä ja kenen luona olen?

Kohdevaltiota ja sen kansalaisten identiteettiä paljastamatta voin kertoa, että kissavaltioiden välisiä suhteita on erittäin mukava hoitaa. Kohdevaltion kansalaiset ovat ottaneet minut tuttavallisesti ja huomaavaisesti vastaan.

Kissavideokissavideo

2012-01-23T15:53:00.000+02:00

Aina ei tule telkkarista Avaraa luontoa, mutta onneksi on keksitty YouTube. Cisusta on hauskaa katsella luontovideoita. Yleensä hän eläytyy niihin vain korvillaan, mutta toisinaan tassukin täppää tietokoneen näyttöä; kissavideot saattavat aiheuttaa jopa tietokoneen taakse kurkistamisen.

Cisu ei ole ainoa tietokonekissa, sillä laittakaapa Googleen hakusanoiksi "cat video", niin eteen aukeaa lista, jossa ei suinkaan ole kissoista kertovia videoita, vaan mm. lintuotoksia, joiden ajatellaan miellyttävän kissoja.

Niin ne miellyttävätkin. Cisun suosikkeja ovat video, jossa varpuset syövät ja sirkuttavat lintulaudalla sekä erityisesti monipuolinen otos, joka kuvaa oravien syömäpuuhia, mutta taustalta kuuluu linnunlaulua.

Kyllä tekniikka on ihmeellistä!

Tapellaanko teillä?

2012-01-18T14:21:00.000+02:00

Viimeksi oli korillinen kaveruutta, nyt vimmatusti lattialla pyörivä kissakasallinen kiukkua.

Viime päivät ovat menneet on-off-tilassa: joko Cisu ja Toto nukkuvat hellästi sylikkäin tai tappelevat. Tällä hetkellä tappelevat. Toisesta huoneesta kuuluu Toton avunhuutoja, mutta tiedän, että jos menen paikalle, tappelu loppuu ja pojat ovat taas sovussa, jopa harmistuneita keskeytyksestä. Pari kertaa olen onnistunut näkemään, että Cisu alistaa Totoa maahan tai molemmat köyristelevät julmistuneena. Toisinaan kuuluu kissan varoitushuutoja.

Ehkä kaikki johtuu vain kyllästymisestä talveen. Kotona on aika kylmä, ei ole mitään tekemistä, ikkunasta en näe mitään. Lintutelkkarikin on hiljennyt pakkaskauden alettua, samoin metsähiiriteatteri, en tiedä miksi.

Silti tämä on aika rasittavaa kaikille osapuolille, tai ainakin minulle. Yritän kovasti opiskella ja tehdä töitä, mutta on vaikea keskittyä, kun taustalta kuuluu kissankidutusääniä. Leikittäminen ja muu viihdyttäminen auttaa hetkeksi, mutta sitten mäiske ja huuto jatkuvat.

Toinen teoria: Eilen ystävä sanoi, että hänen kissansa on alkanut karjua ja riekkua öisin. Mietin, ovatko päivät jo pidentyneet niin, että kissat maaliskuussa -ilmiö on tuloillaan? Meillä ainakin kissat, olkoonkin että ovat kastraatteja, saavat kevään tullen villiintymis- ja mouruamiskohtauksia ja yöt ovat jonkin aikaa kovin rauhattomia.

Toivon melkein, että kyse on vai keväthulluudesta eikä pitkästymisestä. Aion tehdä lähiaikoina parikin pientä kotimaanmatkaa ja vähän arveluttaa, millaisen kiukun pojat siitä nostavat. Ensin on kuukausia koko ajan kotona ja sitten katoaa kokonaan, epäreilua! Olen huomannut, että mitä kauemmin olen ollut vapaalla, sen närkästyneemmin kissat ovat alkaneet suhtautua edes pieniin piipahduksiini Koratian rajojen tuolla puolen. (No, eivätpä ehdi täysin poispilaantua, sillä vapauttani on jäljellä enää muutama viikko...)

Korillinen kaveruutta

2012-01-16T09:42:00.000+02:00

Tekniikan oikuttelusta johtuen saamme liveen tämän videon vasta nyt. Piti toivottaa sen avulla rauhaisaa viikonloppua, mutta toisaalta: nämä kuvat ja tämä video jos mitkä sopivat myös pakkaspäivään. Mene kaverin kainaloon, ota iisisti, pysyt lämpimänä ja hyväntuulisena.

Iloista alkuviikkoa kaikille! :)

Ilmastonmuutos?

2012-01-13T16:27:00.000+02:00

Onkohan tämäkin osa ilmastomuutosta: yhden ja saman pienen Koratian kissavaltion alueella on samana päivänä havaittavissa sekä arktisia että trooppisia olosuhteita?

Kun ulkona sataa lunta ja pakkastakin on huiman yhden asteen verran, thaimaalaiskissoista tulee eskimokatteja. Toto havainnollistaa. Kylmänä talvipäivänä ei auta muuta kuin pysytellä koko päivä peiton alla ja veljen viekussa. (Itse asiassa pojat ovat käyneet miniulkoiluilla viime päivinä. Ulkoilun aikana ollaan pörröisiä, saatetaan vähän kiroillakin, mutta silti jopa kierähdetään pikapikapiehtarointi omalla asfaltilla vain siitä ilosta, että on päästy 30 sekunniksi ulos.)

Toisaalla Koratiassa havaitaan viidakkomaista tunnelmaa ja peikonlehtiliaaniin jumittunut rotta. Cisulla oli asiansa siinä, että rotta joutui näin pahaan kiipeliin. Pää alaspäin viidakossa killuva rotta oli kuitenkin Cisusta niin hämmentävä näky, ettei hän kyennyt itse pelastamaan leluaan vaan haki mamman avuksi. Jos vaikka itsekin olisi joutunut viidakon vangiksi rottaa täpätessään...

Jättiläinen minimökissä

2012-01-11T16:02:00.001+02:00

Mistäköhän se sanonta kissasta ja uteliaisuudesta johtuu? Ettei vain tällaisesta käytöksestä... Rakentelin tänään pitkästä aikaa minikasvihuonettani ja heti kun selkäni käänsin, sieltä löytyi melkoisen iso asukas, Cisu.

Hei, tää lattia on minitiilistä! Mä pystyn liikuttamaan niitä mun nenällä!

Hei, miten mä pääsen täältä pois?

Ja kyllä siinä piti hieman jumpata sekä minun että Cisun ennen kuin Cisu ymmärsi, ettei auta kuin peruuttaa ihan litteänä. Cisu kehräsi koko ajan ja vaikutti muutenkin innostuneelta, joten ilmeisesti hänestä oli hauskaa muuttaa hetkeksi minimaailmaan. Ainakaan se ei ole enää Toton yksinoikeus.

Kauneudenhoitoa

2012-01-09T15:48:00.000+02:00

Mökillä tuli vihdoinkin kuvattua myös turkkihuolto. Sehän on meillä miesten hommia: Cisu ja Toto eivät aluksi antaneet minun harjata itseään ollenkaan. Nykyisin saan harjata, mutta kyllä mieheni on silti minua mieluisampi kauneudenhoitaja. Oikeastihan koratin turkkia ei pitäisi välttämättä harjata ollenkaan, mutta kun kevytharjaus kumisella nystyräharjalla irrottaa etenkin talvisin karvoja, jotka muuten pyörisivät lattioilla tai päätyisivät kissojen mahaan, kyllä Cisu ja Toto aika usein pääsevät parturiin.

Ja etenkin Cisu rrrrrrrrrrrrakastaa harjausta. Hän tarjoaa hoidettavaksi auliisti selkänsä,

päänsä,

kylkensä,

ja mahansa.

Ja sitten hampaat! Harjaus päättyy melkein aina siihen, että kissat yrittävät purra harjaa. Joskus se myös alkaa puremisella, sillä etenkin Cisulla on tapana yrittää harjata itse itseään ja kun se ei onnistu, hän tuo harjan ihmiselle.

Hampaita meillä ei kuitenkaan harjata, sen tunnustamme. Kaapissa olisi kissojen "tuppohammasharja", mutta sen käyttö on Cisusta ja Totosta aivan kauheaa. Kissojen suuhygieniageelistä he sen sijaan pitävät, ja hampaiden harjaaminen tarkoittaakin meillä sitä, että minä pursotan geeliä sormenpäähäni ja kissat nuolevat sen siitä kilvan. Parempi sekin kuin ei mitään, luulen.

Ja niin, on Cisulla ja Totolla ihan oikeakin hammasharja, ihmisten mallia. He nauttivat, kun heitä paijataan hammasharjalla: ilmeisesti harja on mukavan karkea.

Muista kauneudenhoitoasioita mainittakoon, että kynsienleikkuu on yhä edelleen vain ja ainoastaan miesten hommaa. Ja Cisu haluaa aina ja edelleen, että mies pyyhkii kädet pestyään kosteat kätensä Cisuun. Aluksi tämä rajoittui vain iltatoimiin, mutta nyt mies ei pääse ollenkaan kylppärin lavuaarilta kuivaamatta itseään Cisun kylkeen. Cisu on kieltämättä melkoisen originelli kissaherra.

Toto ei tykkää märistä käsistä eikä viihdy aina sylissäkään. Tässä pari kuvaa harjausta seuranneesta leikistä mökillä. Ensin villiä huiskaamista ja sitten (ilmeestä päätellen vastoin kissan tahtoa) syliin rauhoittumaan.

Vaikka olen pieni ja söpö, minua ei saisi aina kaapata!

Mökkihöperöt

2012-01-06T13:55:00.000+02:00

Näin alkoi Cisun ja Toton vuosi 2012 mökillä.

Ensimmäisenä iltana kissapoloja väsytti, mutta kukaan ei ollut muistanut pedata (ihmisten) sänkyä. Cisu ja Toto petasivat sen itse. Päiväpeitosta tuli hyvä kissanpesä.

Tämän sängyn lisäksi torkkuja otettiin erityisesti vanhempieni sängyssä ja erityisesti silloin, kun vaarikin loikoili: vaarin jalkopäässä on kiva kölliä.

Tässä Cisu istuu saunasta palanneen vaarin sylissä hyvin tyytyväisenä. Sylittäjän mukaan kyseessä oli "paras syli ikinä", enkä tiedä, puhuiko hän itsestään vain Cisusta. Joka tapauksessa mökillä on ihanaa, että aina löytyy syli.

Takan edessä on yleensä ollut jakkara lämpöä rakastavaaTotoa varten. Tällä kertaa Cisukin päätti päästä apajille. Pienen väännön jälkeen se onnistuikin, joskaan kumpikaan lämmittelijä ei näytä aivan tyytyväiseltä tilanteeseen.

Takan herruudesta ei sentään kiistelty. Huippupaikka on Cisun, vaikka Totokin siellä käväisi. Cisu oli käynyt huipulla myös huiskalelu suussaan ja aiheuttanut katsojille (joihin en siis itse kuulunut) sydämentykytystä ja kylmiä väreitä: keppi suussa ei kannattaisi loikkia parin metrin korkeudessa. Onneksi Cisu oli tullut rauhallisesti ja hillittyä reittiä alas, muunkinlaisia alastuloja on mökillä nähty.

Totosta takan juurella oli hauskempaa. Varmistaakseen, että takan edustalla voi jatkossakin nauttia lämmöstä, hän auttoi auliisti vaaria takkapuiden lataamisessa.

Lisäksi pojat katsoivat lintutelkkaria, kävivät vähän ulkoilemassa (Cisu meni lintujen lempikatajan alle makaamaan ja kummasteli, kun lintuja ei näkynytkään, vaikka ikkunasta katsoessa ne olivat koko ajan juuri siinä puussa), leikkivät ja pomppivat - sekä tietenkin hurisivat jatkuvasti tyytyväisyydestä. Ei ihme, että kotimatkalla auton hurina peittyi pettyneen ja kiukkuisen Cisun karjumiseen. Ikuinen kysymys mökillä on: MIKSEI ME VOIDA MUUTTAA TÄNNE?

Toto 3 vuotta!

2012-01-04T12:16:00.000+02:00

Meidän oma pieni pörröpallero, hauska, lempeä ja aina tomera Toto Tottis Tottiainen eli Cisun rakas pikkuveli ja maailman paras kaveri täyttää tänään kolme vuotta!

Juhlan kunniaksi Toto on kiemurrellut saatuaan Koratian perinteisen synttärilahjan: huumaannuttavaa kissanminttua ripoteltuna karhealle, kissojen käytössä olevalle matolle. Joskus on kyllä nähty vauhdikkaampaa ja äänekkäämpää synttärikiemurtelua kuin tällä videolla.

Minttutömpsyn lisäksi Toto on tänään nauttinut jo Cisun kainalossa nukkumisesta, lintutelevision katselusta (hän hieman selostikin näkemäänsä), ulkoilman hengittämisestä ikkunalaudalla istuen sekä pallon perässä innokkaasti ravaamisesta. Päivän mittaan tiedossa on ainakin kuivatulla ankanlihalla herkuttelua sekä uudella lelulla leikkimistä sekä tietenkin paljon silityksiä, rapsutuksia ja halauksia.

Palaamme mökkikuviin Toton juhlien jälkeen.

Kiljusen herrasväki matkalla

2012-01-02T11:38:00.000+02:00

...tai tarkemmin Kiljusen, Karjusen, Ulinan ja Pomppimisen herrasväki.

Sanokaa minun sanoneen, ettei koliikkivauvan ja uhmaikäisen raivopään yhdistelmä voisi olla rasittavampaa autoseuraa kuin kiukkuinen, kovaääninen, kumeasti ulvova korat. Saavuimme eilen Cisun loppua kohden jo hyvin käheäksi muuttuneen matkaselostuksen saattelemana mökiltä. Kuva havainnollistaa meidän kaikkien oloa, joskaan ihmiset eivät loju lattialla. Cisu ja Toto lojuvat. Olin laittanut portaalle pyykkivuoroa odottaneen lakanan: kissat ovat ottaneet sen patjakseen ja sammuneet. Totokin on ollut aivan voipunut kuunneltuaan tuntikausia veljensä pahantuulista kiljahtelua.

Muuten uusi vuosi meni oikein hyväntuulisesti, ja menomatkakin sujui. Siitä kai se Cisun harmistus syntyikin, että ihanalta mökiltä joutuu aina pois, vieläpä typerässä autossa istuen ja ärsyttävien, kaikuvien ja välkkyvien tunnelien halki matkaten.

Voi puuh. Kerromme mökkikuulumiset, kunhan toivumme paluumatkasta. Taidan mennä minäkin kuitenkin kokeilemaan ensin lattialla nukkumista...

Matkaan lähde!

2011-12-30T08:58:00.000+02:00

Ja hyvää uutta vuotta!

Cisu ja Toto suuntaavat tänään pienelle mökkilomalle. Siltä varalta, etteivät nettiyhteydet toimi mökiltä käsin, toivotamme kaikille hyvää vuotta 2012 jo nyt.

Ottakaa rennosti, olkaa kaikkien kavereita,

huolehtikaa pikkuisista

ja olkaa tarkkaavaisia, niin kaikki menee hyvin!

Bonuksena vielä joululta unohtunut kuva: Cisu valvoo riisipuuron tekoa.

Maistuis varmaan mullekin!

Kissojen joulu

2011-12-27T10:51:00.000+02:00

Koratian joulu sujui hyvin ja hauskasti, mutta kamera oli suurimman osan juhlasta joululomalla, näemmä vain muutama kissakuva on ikuistettu viime päivien aikana. Yritämme siis raportoida lähes ilman kuvia.

Cisun joulu alkoi oikein lupaavasti, suorastaan mallikkaasti. Katsoin anoppini kanssa televisiosta joulurauhan julistuksen ja Cisu katseli sitä vakavana mukanamme.

Sittemmin osoittautui, ettei Cisu ollut oikein sisäistänyt joulurauhan ideaa. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta hän onnistui syömään aattona pienen paperinarurusetin; asia huomattiin, kun Cisu oksensi rusetin ruokapöydän alle. Hän oli jonkin aikaa hieman koriseva ja huonovointisen oloinen, mutta piristyi sitten omaksi itsekseen.

Joulupäivänä Cisu poltti itseään hipaisun verran kynttilään. Tästä ei ollut muita näkyviä seuraamuksia kuin että hän tuijotti sen jälkeen muitakin kynttilöitä kiukkuisesti. Erityisesti takassa (kipinäsuojan takana turvassa) ollut kynttiläjoukko sai tiukeita katseita: nuo ilkeät polttajat tuolla!

Tapaninpäivän kunniaksi Cisu söi lelusta irronneen höyhenen. Tästäkään ei tuntunut aiheutuvan mitään, mutta kaiken em. jälkeen seurailemme Cisun vointia. Totolta ei ole raportoitu kommelluksia.

Yläkuvassa Cisu on hiipinyt eteiseen katsomaan Joulupukkia. Kissat painuivat yläkertaan, kun alhaalta alkoi kuulua kahden lapsen, seitsemän aikuisen ja Joulupukin aikaansaama meteli. Jossain vaiheessa portaiden pienojen välissä havaittiin hyvin hämmentynyt kissannaama. Se kuului Cisulle, joka vilahti portailta äkkiä alakerran työhuoneeseen (mahdollisimman kaukaiseen huoneeseen Joulupukista nähden) ja kurkisti sieltä välillä kauhistuneena ihmisten lahjashowta. Kun kyykistyin huoneen ovelle rauhoittelemaan Cisua, hän ryömi villatakkini helman alle ja tarkkaili Joulupukkia salaa sieltä käsin. Yläkuvassa ollaan jo varsin rohkealla mielellä, kokonaan näkyvissä. Cisu ei kuitenkaan todellakaan halunnut tutustua Joulupukkiin. Cisu törmäsi pukkiin eteisessä, kun tämä oli jo jatkamassa matkaansa, ja juoksi matalana pörröturkkina äkkiä karkkuun. Kaikkea ihmiset keksivätkin!

Totolta meni koko pukki kokonaan ohi. Kun muut mekkaloivat alhaalla, ylhäällä saunassa oli näin rentoa. Toto osallistui jo joulusaunan lämmittämiseen ja saunoi sitten melkein koko jouluaaton.

Vaan näki Totokin jotain jännää. Pihallamme kävi pariinkin otteeseen kaksi isoa koiraa, Oona ja Manu, ja sekös oli ensin kauheaa ja sitten kiinnostavaa. Cisu pakeni näkyä ensin yläkertaan, mutta uskaltautui sitten makaamaan aivan litteänä ikkunan edessä ja vartioimaan autoa, jossa koirat olivat. Kun auto saapui eilen pihallemme ilman koiria, piti sitä silti tuijottaa. Eihän sitä koskaan tiedä... Ja isot - tai pienetkään - koirat eivät ole tervetulleita jouluvieraita Koratiaan, ainakaan jos Cisulta kysytään.

Ihmisvieraat sen sijaan ovat. Kissoista oli mainiota, kun he saivat uusia leluja ja sitten oli jatkuvasti sekä yleisöä että etenkin leikittäjiä. Sellaista pitäisi olla aina! Nyt kun minä olen täällä kolmin Cisun ja Toton kanssa, he vaikuttavat hieman pettyneiltä ja tylsistyneiltä. Onneksi sentään pihalla juoksentelee taas metsähiiri. Toto katselee sitä tällä hetkellä korvat niin jäykistyneinä, että pelkään niiden menevän kramppiin.

Ai niin, mainittakoon vielä, että jos Toto saisi päättää, hän eläisi joulukinkulla. Valitettavasti hän ei saa.

Joulupoikien tervehdys

2011-12-23T22:02:00.000+02:00

Koratiassa on jotain kummaa ilmassa. Eilen tänne tuli yövieraita, mutta sentään oikein hyviä tuttuja, ja tänään kylppäriin ilmestyi tällainen puu. Huomenna se muuttaa kuulemma olohuoneeseen.

Toto tuumaa, että voihan luimukorva, joulukuusta tai oikeammin joulupihtaa en ole ennen nähnytkään! Enkä haistanut. Enkä maistanut!

Muuten molemmat kissankiipelit ovat ottaneet rauhallisesti vierailevat ihmiset ja puut sekä ruoanlaiton ja kaikenlaisen touhotuksen. Tänään on nukuttu paljon päiväunia ja kerätty voimia jouluaatoksi, mikä onkin varmaan viisasta.

Kuva ei tee oikeutta, mutta sain tästä tilanteesta vain yhden pikaotoksen; valokuvamalli luikki sen jälkeen tiehensä. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harmaassa huopakopassa punaisen joulusukan kanssa istuva harmaatonttu Toto on maailman kodikkain ja silitettävin näky.

Cisu on nauttinut mm. siitä, että kotiväki on siirtynyt pois makuuhuoneesta. Työhuoneen lattialla siskonpedissä on ihana kelliä. Cisu ehdottaakin, että pehmeä, kutsuva lattiasänky jätettäisiin hänelle pysyväksi söpöilyalustaksi. Harkitaan.

Näiden kuvien myötä Koratian kissapojat sekä ihmisväki toivottavat kaikille rentoa, lämmintä, pehmeää ja kehräävää joulua!

(Raportoimme lähipäivinä, säilyikö meillä tämä teema vai olemmeko siirtyneet riehumiseen ja kuusenkaatoon.)

Joulu kaapissa

2011-12-20T11:35:00.000+02:00

Minusta Marttaliiton joulusiivousohje on mainio: älä siivoa jouluksi kaappeja, ellet aio viettää joulua kaapissa.

Minä en aio viettää kaappijoulua, mutta kaapit on silti raivattava. Ohessa melko siisti kohta vaatekaapista. Tuossa lattialla on vaatteita ja tavaroita vain nilkkatasoon asti; toisaalla voi kahlata lähes polviaan myöten rojussa. Kiitos salaperäistä omaa elämäänsä elävän kaapin, vaatteet tulee käytyä läpi ja järjesteltyä aika ajoin, useammin kuin tekisin ilman noita kaappimaanjäristyksiä.

Epäilen vahvasti, että maanjäristyksien takana ovat kiipeilemiseen ja tavaroiden viskomiseen erikoistuneet harmaatonttujoukot, jotka onnistuvat aika ajoin livahtamaan vaatekaappiini. Mitään todisteita ei kuitenkaan ole.

Yritin tivata Cisulta, tietääkö hän jotain uusimmasta sekasorrosta.

Ai mä vai? No en tiedä. Kuinka kehtaatkin epäillä? Mä en edes kuule sun puheita.
(Cisulle löytyi sittenkin vielä yksi laatikko, sekin on tosin matkalla muualle).

Seuraavan tontun luona.

Ai mä vai? O-ou. Tai siis, ehkä olin kaapissa, ehkä en. En oo ihan varma, mitä pitäisi vastata. Paitsi että en mä tietenkään mitään oo tehnyt!

Pahvipäät!

2011-12-19T21:24:00.000+02:00

Cisu ja Toto saivat kaksi laatikkoa Zooplussalta, mutta ilo oli lyhytaikainen. Laatikkolasti innosti ihmiset etsimään turhia laatikkoja talon joka nurkasta varastoa myöten ja keräämään eteisen lattialle suuren poistopahvipinon.

Pino oli ensin aivan vastustamaton. Se tarjosi lojumis-, mönkimis- ja kiipeilymahdollisuuksia. Sitten sitä siirrettiin ja Cisulle tuli huoli: Ne aikovat ottaa meidän laatikot! Cisu levittäytyi laatikkopinon päälle ja oli juuri niin tuima laatikkojen herra kuin yläkuvassa näyttääkin.

Totokin tajusi, millaisia pahvipäitä ihmiset ovat - heittää nyt hyviä laatikkoja pois! - ja kiipesi äkkiä taisteluasemiin kissanhiekkalähetyksen sekaan.

Ikävä kyllä kissat hävisivät taiston ja kaikki laatikot ovat poistuneet Koratiasta. Onneksi täällä on paketoitu hieman lahjoja ja siirrelty jopa huonekaluja, niin avustus- ja valvontatehtäviä on piisannut. Joulukuusi on vielä ulkona, yritämme vältellä kuusenkaatoshown alkamista.

Tyyni ja tassukas

2011-12-18T19:44:00.000+02:00

Toto puhuu:

Ajattelin tällä kertaa bloggailla ihan itse ja parantaa mainettani.

Viime aikoina tästä blogista on voinut saada kuvan, että olen tassuton puikula, joka karkailee koko ajan. Se ei pidä paikkaansa. Katsokaa vaikka, olen alkanut nukkua taas tassujen kanssa.

Ja minä jos kuka osaan nukkua hyvin hienostuneesti tassujen kanssa.

En ole myöskään karannut kolmeen päivään. Näistä kolmesta päivästä olen yrittänyt karata vain yhtenä. Ja näistä kolmesta päivästä yhtenä, tänään, en ole edes karjunut ulos! En, vaikka eilen ikkunastamme näkyi ensin kutsumaton vieras ja sitten ruumis. Katsoimme koko perhe, kun metsähiiri aterioi lintulaudan alla, missäpä muuallakaan, ja sitten Koratian ihmismies yritti pyydystää sen. Hiiri sai makupalan monta kertaa irti loukusta, mutta yhtäkkiä loukussa olikin päästäisvainaja. Me Cisun kanssa olisimme voineet hoitaa homman, mutta kai tuon ihmisenkin on saatava toteuttaa metsästäjää itsessään. Hän väitti, että hiiret voivat tulla ilman loukutustoimenpiteitä meille sisään, mutta kuka hiiri nyt muuttaisi tänne harmaiden suurpetojen valtakuntaan? Tänään täällä ei ole vainottu ketään. Minä olen ollut rauhallinen, samoin koko Koratia.

Ensi viikko ei kai ole ihan kauhean rauhallinen, sillä joudumme kuulemma tekemään kotitöitä, koska meille tulee joku Joulu. Sen kanssa tulee Kuusi ja Pukki. Ihmiset ovat sanoneet, että me ei saada Cisun kanssa kaataa Kuusta. Aika outoja ajattelevat - eihän me ulkonakaan puita kaadeta!

Naukulan Mammalle erityisterveiset, jos satut tätä lukemaan. Vaikka olenkin omasta mielestäni taas aivan tyyni, olen onnistunut riipimään pitkän pätkän köyttä Helmin meille lähettämästä tolpasta. Niin että kuka on muka tassuton? Sitä paitsi ilman tassuja en olisi voinut kirjoittaa tätä.

Ei muuta asiaa. Tavataan taas!"

Villiäinen

2011-12-15T22:10:00.000+02:00

Viimeaikaisista kirjoituksista voitte varmaan päätellä, ketä tarkoitan.

Tulin juuri tapaamasta ystäviä. Kerroin heille, että lähtiessäni Cisu ja Toto olivat juuri heränneet päiväunilta ja olivat todella villillä tuulella. Jotta heistä ei olisi niin ikävää jäädä vaille ihastuttavaa seuraani, päätin rauhoittaa heitä hieman ennen kotoa lähtemistä.

Otin kissat vuorotellen syliin ja ulos. Cisun kanssa meni hyvin, hän vain kehräsi ja tarkkaili, nuuhki ilmaa ja pyysi lopulta päästä maahan. Siinä hän seisoi kauniisti, pidin muodon vuoksi pannasta kiinni.

Mutta sitten se meidän kiltti ja rauhallinen, luotettava Toto... Hän ponkaisi salamannopeasti sylistäni heti ovella ja eteni korkein jättiläisloikin suoraan naapurin asuntovaunun alle. Sieltä minua sitten kurkisteli hyvin myhäilevän näköinen kissa. Vähän piti nostella tassuja kylmässä ja märässä maassa, mutta muuten Tottis tuntui olevan oikein tyytyväinen tempaukseensa. Kuihtunut lehti ei auttanut, mutta puolimädällä heinällä sain houkuteltua hänet vihdoin pois piilostaan.

Vein Toton sisälle ja jätin tappelemaan Cisun kanssa. Cisu oli vihainen, kun pikkuveli oli (taas) niin kauan ulkona. Hyvin toimi siis rauhoitustemppuni.;)

Edellisessä postauksen kommenteissa Naukulan Mamma epäili, että Toto etsii tonttuja. Ainakin hiiri- ja rottatonttu onkin tänään nähty pihallamme. Voihan... Koratiassa on nykyisin aika eläimellistä menoa.

Roskisdyykkari

2011-12-14T19:14:00.000+02:00

Muistatte varmaan, että viime viikolla Toto Tottis Tottiainen vietti itsenäistä päivää ja oli pitkän tovin yksin ulkona. Sen jälkeen hän on karjunut ulos päivittäin, mutta ei ole päässyt luvallisesti kertaakaan ja onnistunut karkaamaankin vain kerran. Siitä karkureissusta päästiin helpolla. Pimeän ja räntäsateen lannistama Tottis istahti aivan ulko-oven viereen ja katsoi minua anovasti: Kauhea ilma, kanna mut kotiin.

Tänään Toto oli päässyt kiellettyyn paikkaan sisällä. Olin keittiössä, kun jostain alkoi kuulua surkeaa vikinää. Meillä on ulosvedettävä roskiskaappi ja siellä lytyssä roska-astian takana oli tutkimusmatkailija Tottiainen ja reklamoi. Hän myös katsoi minua syyttävästi (hänellä itsellään ei ollut mitään osaa eikä arpaa roskikseen jumiutumiseen, minä olin ainoa tunari) ja odotti, että taas kerran hänet noukitaan syliin ja pelastetaan pälkähästä.

Aika ei käy pitkäksi Toton kanssa.

Onkohan Toto onnistunut hämäämään meitä kaikkia vai onko hän saanut vaikutteita toimeliaalta veljeltään? Kaikista Cisun sukulaisista hänelle valittiin kämppikseksi juuri velipuoli Toto, koska siinä missä Cisu oli heti ollut pentueensa villein, Toto taas oli ollut rauhallisin. Nykyisin Toto vaikuttaa usein Cisua villimmältä! Hän ei ole niin yritteliäs eikä kiivas kuin veljensä, mutta sille päälle sattuessaan oikea pyörremyrsky ja katujyrä, joka koheltaa hurjana pitkin Koratiaa. Cisulla on myös joko paremmin järkeä tai tuuria, sillä häntä ei saa jatkuvasti pelastaa jumituksista, toisin kuin milloin minkäkin oven takaa löytyvää pikkuveljeään.

Toto: Älkää kuunnelko, mitä musta taas puhutaan.

Mulla on syyni tempauksiini, mutta sitä ei vaan jotkut

alkeelliset tyypit meillä Koratiassa ymmärrä.

Mitä isot edellä...

2011-12-13T10:48:00.000+02:00

Meillä on yksi joulu- tai oikeastaan talvikoriste. Vitriinikaapin ovessa roikkuu pieni luistinpari, joka ei arvatenkaan ole jäänyt kissoilta huomaamatta. Ylävideossa Cisu näyttää nopeasti, miten hän yrittää anastaa luistimet itselleen. Sen jälkeen Totonkin piti tietenkin kokeilla samaa. Mutta voi ei, kukaan ei tullut apuun ja brrrrräYY ja puistatuksia päälle, anastaminen ei onnistunut.

Uupunut puikula

2011-12-12T09:03:00.000+02:00

Hätkähdyttävä ja hieman pelottavakin mutta usein toistuva näky Koratian eteisestä: kissojen fleecemajasta näyttää pudonneen lattialle tajuton ja tassuton Toto!

Älkää huolestuko. Kaikki johtuu vain siitä, että Toto haluaa nukkua majassaan, mutta siellä tulee kuuma. Niinpä ei auta kuin ojentautua osin lattialle, vaikka kesken syvimmän unen.

Ja niitä etutassuja ei voi näyttää, koska niiden paikka on majassa. Toto nukkuu vaikka tassut suorina kylkeä vasten, jos tassuilla on hyvä syy erikoiseen asentoon: Toton varpaat ovat majassa taka-alalla viihtyvän tärkeän isoveli Cisun vatsavilloissa. Nukkuminen on helppoo, kun on joku, josta pitää kii...

Herkkä kuorsaushetki menee pilalle, kun Cisu havahtuu, että paparazzi on taas tullut pilaamaan kaiken.

Mä en kestä! Mä meen muualle nukkumaan!

ÄH! Pitääks sun aina?

Ja Toto-raukka jäi yksin. Jatkaisko unia vai näyttäisinkö minäkin mieltä tuolle kamerahosujalle?

Kuorsauksesta tuli muuten mieleen unissa puhuminen. Onneksi Tottis alkaa olla tottunut lintutelkkariin. Hän ei enää käytä öitään joko ikkunan edessä lintuja odottaen tai unissaan puhuen. Lintutelevisiolähetysten alkuaikoina Toto alkoi nimittäin kiljahdella ja vingahdella unissaan ja välillä heilutella tassujaan. Nyt hän on rauhoittunut ja nukkuu onneksi hiljaa ja enemmän.

Kuin kaksi marjaa

2011-12-11T19:20:00.000+02:00

Päivystäjät paikalla! Yksinään eläin, auto tai ihminen
ei jää meiltä huomaamatta.

Koratian ihmisväki on ollut tällä viikolla hieman huonovointista, mutta onneksi kissat ovat olleet kunnossa. Kuvatkin ovat jos eivät nyt huonovointisia, niin -laatuisia silti, mutta idea tullee selväksi: Cisu ja Toto ovat pitäneet toisilleen seuraa. Minusta tuntuu, ettei heitä ole näkynyt moneen päivään erillään, vaan he ovat aina yhdessä ja aina samassa asennossa.

Pitäiskö leikkiä?

Ei jaksa.

Teemme kaikemme, että jaksamme ensi viikolla sekä leikkiä että päivittää hieman enemmän!

Itsenäinen päivä

2011-12-06T09:04:00.000+02:00

Tuolla mä olin ja seikkailin!

Cisu ja erityisesti Toto toivottavat hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihmisille ja erityisesti kaikille kissoille!

Totolla oli eilen elämänsä itsenäisin päivä. Kummitätini oli meillä kylässä ja lähdin hänen kanssaan vajaan tunnin kävelylle... Kun palasimme kotiin, mies ilmoitti, että jätitte sitten Toton ulos! Hän oli juuri havahtunut siihen, että Cisu katselee hyvin kiinnostuneena ikkunasta - eikä ihme, koska Toto Tottis Tottiainen, innokas karkuri ja suuri seikkailija, istui ulkona terassilla. Totolla ei ollut ollut mitään hätää eikä hän edes palellut, mutta oli sentään suostunut tulemaan sylikyydissä kotiin. Myöhempi tarkastelu osoitti, että Toto oli seikkaillut terassin lisäksi ainakin auton päällä, tassumerkki oli käyty painamassa tuulilasiin.

Voihan seikkailu! Kun hiljattain hankimme Totolle pannan, se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, koska kumpikaan kissa ei ole livahtanut ulko-ovesta alkukesän jälkeen kertaakaan. Yleensä olen myös neuroottisen tarkka siitä, että tiedän kotoa lähtiessäni, missä kissat ovat, eivät esim. ulkona tai vaikka vaatekaappiin jumiutuneena. Näköjään näinkin voi kuitenkin käydä; näin totaalisesti kumpikaan moukula ei ollut aiemmin karannut tai kadonnut. Onneksi sää oli leuto ja mies kotona. Halutessaan Toto olisi varmasti voinut kurkata ikkunasta tai huutaa apua, mutta koska hän ei näin tehnyt, hän lienee vain nauttinut yllättävästä ulkoiluhetkestään. Lintuja ja pieniä jyrsijöitä tuntuu olevan nyt hurjasta, mikäs siinä ulkoillessa.

Kun kysyin, eikö Cisukaan yrittänyt huudella Toton perään, mies sanoi Cisun olleen hyvin hellä ja kiehnänneen koko ajan sylissä ihan tuota viime hetken ikkunasta katselua lukuun ottamatta. Sama ilmiö siis, kun ajat sitten jätimme Toton (hänen pitäisi pitää vähän enemmän meteliä itsestään, ettei näin kävisi) yöksi kylppäriin. Cisu puski ja pussaili minua koko yön, niin etten todellakaan ajatellut, että joku olisi vialla... Kaikesta symbioottisesta veljesrakkaudestaan huolimatta kissat taitavat kaivata myös ekslusiivista laatuaikaa toisinaan.

Se heille suotakoon - kunhan se ei enää koskaan tapahdu sen kustannuksella, että Tottis on joko ulkona täysin vapaana tai jonkun oven takana jumissa. Vaikka hänestä se voisi olla kivaakin, Toto on ollut oikein iloisella ja ystävällisellä tuulella karkumatkansa jälkeen.

Toivotamme hyvää ja sopivan itsenäistä päivää kaikille!

Runosieluisuus vallalla

2011-11-30T20:01:00.000+02:00

Toto: Huomatkaa esteettinen, kaunosieluinen tassujen asettelu.

Viime postauksessa kerrottiin, että koratit ovat toimeliaita. Heilläkin on kuitenkin filosofiset hetkensäkin. Silloin koratialaisen voi aavistaa ymmärtävän elämästä, sen tarkoituksesta ja siitä nauttimisesta, jotain hyvin olennaista. Etenkin Toto on tässä mestari. Yläkuvassa hän ottaa iltatorkkuja kaikkien majojensa parhaista puolista nauttien (fleecemaja siirrettiin pois vessasta, sillä meistä ihmisistä on kiva nähdä kissoja edes majasta roikkuvan tassun tai kuonon verran; siispä maja on nyt näkyvämmässä paikassa, eivätkä Cisu ja Toto ole siirrelleet sitä ainakaan toistaiseksi).

Viimeisen viikon aikana Cisu ja Toto ovat onnistuneet katoamaan omaan kotiinsa pariinkin kertaan.

Ensimmäisellä kerralla he löytyivät kaikessa rauhassa ruokapöydän alta lojumasta. Aurinkoläikkäpötkylät eivät sanoneet mitään, vaikka huhuilevat etsijät kulkivat pöydän vieritse tuon tuosta.

Eikö marraskuu ole rauhoittumista varten? Antaa muiden hötkyillä.

Toisella kerralla he löytyivät saunan lattialta. Vaikkei siltä näytä, pojat ovat oikein hyvävointisia - itse asiassa mukavampaa olotilaa ei voisi kuvitellakaan.

Jääräpäinen ja toimelias korat

2011-11-28T11:59:00.000+02:00

Pitää matkia Kolmen kissan koplaa ja linkata Maikkarin nettisivujen kissarotuesittelyihin. Sieltä löytyy myös korat.

Jotenkaan minua ei hämmästytä, että korat on mm. vaativainen ja jääräpäinen johtajakissa sekä äänekäs, toimelias ja seurallinen. Toisaalta koratia sanotaan onnenkissaksi, jota suosittelevat onnekkaat runosielut.

Runosieluisuudesta en tiedä, mutta kyllä ainakin meillä asuu mielestään hyvin onnekkaita ihmisiä. Harva saa kunnian asua noin hienojen harmaaherrojen ystävänä ja palvelijana.

Tassulien aika

2011-11-27T15:24:00.000+02:00

Marraskuussa Koratiassa on muutakin harmaata kuin harmaaveljekset. Kuvatkin ovat harmaantuneet ja meno, äkillisestä joulunvietosta huolimatta, se vasta harmaata onkin.

Cisu ja Toto ovat raahanneet vanhan fleecemajansa vessaan ja viettävät majaan käpertyneinä kaiket päivät. Tuhina vain kuuluu. Tassulit ovat siis tehneet paluun.

Kun tassulit eivät tähystä uuden kiipeilytolppansa päällä tai söpöile majassaan, he saattavat noutaa paperitolloa. Cisu ainakin. Koiramainen kissa on aika kätevä, kun se tuo lelun takaisin ihmiselle, mutta toisinaan rasittava, kun se vaan tuo ja tuo.

Koirakohtauksia lukuun ottamatta marrasharmaus tuntuu iskeneen etenkin Cisuun. Hän pyrkii nykyään nukkumaan peiton alla, mieluiten jalkojeni välissä ja mieluiten mahdollisimman myöhään aamulla. Toto sentään pysyy tavoilleen uskollisena ja nousee jo varhain ikkunalle odottamaan tirppatelevision aamulähetystä.

Aikainen joulu

2011-11-23T11:54:00.000+02:00

Koratiassa oli eilen jouluaaton tunnelmaa - vipinää ja vilskettä ja paljon lahjoja. Kiitos tästä kuuluu Naukulan joulu~~pukeille~~muoreille Mammalle ja Helmille, jotka lahjoittivat Cisun ja Toton käyttöön aimo määrän Naukulassa tarpeettomaksi jääneitä kissantarvikkeita (kunnon kissan tavoin Helmi kyllä käytti kaikkia tarvikkeita, kun ne olivat Naukulan eteisessä ja lähdössä muualle; sitä ennen hän ei ollut kuulemma koskenut yhteenkään tarvikkeeseen vuosikausiin).

Hyvä että saimme Naukulan lahjat ulko-ovesta sisään, kun ne olivat jo käytössä. Hittituotteeksi osoittautui uusi korkea kiipeilytolppa. Sen käytöstä tuli jopa hieman riitaa.

Kun Toto pääsi ensimmäistä kertaa tolpannokkaan, hän käyttäytyi kuten Cisu betonipoterolla, siis piehtaroi kovasti. Huomaa Cisun häntä kuvan alaosassa, seuraava tolpankäyttäjä on hollilla.

Sitten Toto ryhtyi vartioimaan. Tää on mun tolppa eikä kukaan saa tulla tänne!

Vartioiminen oli niin rankkaa puuhaa, että välillä tolpanherra nukahti ja torkkui pää päivytyspaikkansa reunan yli roikkuen.

Sitten leikki taas jatkui. Tällä videolla Toto esittelee kaikki uudet tarvikkeet:

Tarvikkeita tutkittiin vähän yölläkin. Kiitos Helmi ja Mamma, Koratiassa on nyt onnellisia joulunviettäjiä!

Koratin uudet vaatteet

2011-11-19T21:27:00.000+02:00

Olipa kerran pieni Toto-kissa. Hän asui Koratian kissavaltiossa ja oli melkein puoli vuotta viipottanut ympäriinsä nakuna. Oli näet käynyt niin, ettei hänen vanha pantansa kestänyt vesikupissa uittamista, puremista ja repimistä, eikä etenkään Toton isoveljen Cisun takajalkatömpsytystä. Vanha panta - ja se oli jo kolmas, vaikka Toto on kaksivuotias! - hajosi ja alkoi ihana vapaa nudistikausi. Koratian ihmisasukkaat yrittivät kyllä ostaa Totolle uuden pannan, mutta mikään ei kelvannut. Tarjolla on vain mustia, mutta sellainen oli jo veli Cisulla, kuululla koratekalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut punainen panta, mutta Toton ei haluttu näyttävän tytöltä tai joulutontulta.

Niinpä hän näytti nakupelleltä ja nautti luonnonkauniista tilastaan.

Kunnes eräänä aamuna... Toto, joka tunnettiin myös nimellä Toto Tottis Tottiainen, oli juuri aamupesulla oman pahvisen kuninkaanlinnansa edessä, kun...

hänen ihmisisäntänsä sieppasi hänet ja ripusti hänen kaulaansa upouuden pannan! Pannasta roikkui nimilappu, jossa luki Toto, ja sen alla oli peräti kaksi puhelinnumeroa. "Sinulla on taas identiteetti", sanoi ihminen ja päästi Toton vapaaksi.

Toto Tottis Tottiaisen olo ei ollut yhtään vapautunut, vaan hämmentynyt. Ihmiset olivat onnistuneet löytämään niin napakan pannan, ettei sitä voinut purra, kiskoa eikä repiä! Kummallista.

Toto painui pohtimaan panta-asiaa pahvitalonsa pimeyteen.

Sinne tuli salamavalo, joka paljasti: uusi panta on kauniin päivänsininen ja laadukasta nahkaa. Heleä ja kesäinen väri, tällä pannalla on hyvä mennä keväällä mökille veneilemään!

Toto ei ollut silti ollenkaan vakuuttunut. Hänestä oli ollut paljon hauskempaa olla naku, sillä naku kissa livahtaa ihmisten käsistä pannallista kissaa paljon helpommin. Mutta ihmiset pysyivät tiukkoina. Juuri tuon livahtelun takia Toton pitäisikin pitää pantaa koko ajan.

Ihme ja kumma, pian panta tuntui ihan luontevalta, ja Toto kurkisti ulos majastaan.

Hän paneutui lempiharrastukseensa lintujen katseluun ja unohti koko panta-asian.

Onneksi hänen mustapantainen veljensä Cisukin unohti pannan pian. Aluksi Cisu oli nimittäin pannasta hyvin kiinnostunut ja nuuhki sitä alinomaa. Tämä kun ei ole mikä tahansa panta, vaan kahden kissan ja yhden koiran hajuterveisin höystämä ja - iiiiik! - tyttökissa Bellan vanha.

Sen pituinen se. Nakupelleilyn aikakausi loppui. Toto ei näytä tytöltä, mutta kantaa tyttöjen pantaa, onneksi poikien väristä. No, kissalle jolla on myös mm. koirien pelastusliivit, tuo ei ole luultavasti enää kuin pieni lisä häpeällisten asusteiden määrään.

Lepoa ja virkistystä

2011-11-17T09:50:00.000+02:00

Meillä oli eilen vieraita. Se oli Cisusta ja Totosta hauskaa, kuten aina, mutta heti vieraiden poistuttua pojat simahtivat omalle tyynylleen. Kyllä oli rankka ilta! Piti kuitenkin hyppiä ruokapöydällä, käydä sylissä, tutkia vieraiden laukut ja kengät ja sitten vielä antaa paininäytöskin.

Uni paras lääke on. Aamulla pojat olivat täynnä virtaa ja löysin heidät nauttimasta virkistävää viheraamupalaa. Eilisestä ruoasta oli jäänyt yli lehtipersiljaa ja timjamia. Gourmet-aamiainen!

Hiirenhiljaista

2011-11-15T16:06:00.000+02:00

Sattuneesta syystä tästä ei ole kuvia... (Lisäksi kamera ryttyilee eikä suostu purkamaan ainakaan videoita oikein, mutta jatkan yrittämistä.)

Viime yönä Koratiassa oli kaikkea muuta kuin hiirenhiljaista.

Heräsin kahden maissa kolinaan, säntäilyyn, ärinään, tuhinaan ja ikkunan raapimiseen. Koratian karva-asukkaat olivat hyvin hereillä, hyvin valppaina ja hyvin kiihtyneinä. Syykin selvisi: pihalla oli hiiri. Tai ei edes pihalla, vaan talon seinällä! Minäkin näin sen hahmon, kun se laskeutui talon seinää pitkin pää alaspäin, ihan ikkunan vieressä.

Kuten arvata saattaa, kiipelit olivat aivan vimmaisia. Koko loppuyö meni tähystäessä, muristessa ja kaikin tavoin vauhkoillessa. Hiiri tuli melkein meille kylään! Kun hiiren etsiminen yhdistetään tietoon, että ainakin Tottis nousee jo aamuyöstä odottamaan ruokinta-automaatille aamiaiselle saapumaan lintuja (ne saapuvat vasta lähempänä yhdeksää, Toto on todella kärsivällinen!), ei ole kai ihme, että nyt iltapäivällä täällä on ollut kovin unisia kissoja. Tiedän, että he nukkuivat aamulla pienen hetken peittoni alla, mutta muuten taisivat valvoa avaraa luontoa seuraten lähes koko yön.

Kuka vielä sanoo, että marraskuu on tylsä ja ankea?

Hahaa hakuja

2011-11-12T09:19:00.002+02:00

Ensin varoituksen sana: kissablogeja ei kannata lukea kännykän kautta bussissa. Meinasin eilen tikahtua, kun erehdyin kurkkaamaan, millä hakusanoilla on tultu Tuutusen basaariin (vai baariin?) ja etenkin Naukulaan. Hammasta purren suoriuduin bussimatkasta vain hiljaa hihitellen, ehkä kukaan ei huomannut, että leijonaemo, jenni oli hieman sekopäinen.

Kun muut niin mekin! Kotiin tultua oli pakko kurkata Bloggerin seurannasta, millaisin hakusanoin tähän blogiin eksytään.

Tällaisilla:

raivokas pantteri

Jos joku meistä on pakko valita, olkoon se Cisu, jonka mielipiteitä voi kuunnella tuolta videot-osiosta. Jos kaipaat kiivasta propagandapuhujaa, ota yhteyttä Cisuun. Kannanottoja löytyy joka asiasta ja aina kovalla äänellä.

maailman paras peppu

Tämä on helppo. Olen varma, että tämä haku viittaa Toton hyppykuvaan, joka kirvoitti ihastuneita kommentteja. Originaali kuva on nähtävissä kirjoituksessa Kukkaispoika ja ojatarkastaja.

Vaihtoehtoisesti haku voi viitata myös pyllyhaukkaamisen maailmanmestaruusotteluun.

bikinikuntoon blogi

Bikinikunnosta meillä on ollut jopa kaksi kertaa juttua. Ensin Cisun rantakuntoa kehuttiin, kun hän esiintyi näin suikulaisena:

Samassa postauksessa Cisua on kyllä veikattu oikeasti kirahviksi. Ja myöhemmin olemme joutuneet kirjoittamaan, että Cisu ei olekaan bikinikunnossa, vaan joutunut laihdutuskuurille. Toteamme, että nyt Cisu ei ole kirahvi eikä possu, vaan sopusuhtainen kissaherra.

Cisu laulaja

Tämä on suosituimpia hakuja. Mikäli haluat kuulla koratin laulua, klikkaa taas videot-osastoon. (Varoitus: laulaminen menee lähinnä joikaamisen ja hevikarjumisen puolelle, mitään söpöä tuutulauleskelua on turha odottaa.)

Hauska oli myös huomata, että ihan hakujen kärkeen sijoittuu Cisu ja Toto. En juuri seuraile noita tilastoja, mutta muistan, että aluksi blogiin tultiin kauan vain Cisun nimellä (kenties Cisu laulajan takia), mutta nyt Totokin on huomioitu.

Itse asiassa Toto on huomioitu paremmin kuin Cisu. Kaikkein hellyttävin hakusana oli kokolailla Toto. Kiitos sille, joka tulet lukemaan tätä blogia noin ihanalla haulla. Olet huomannut, että Toto on koko lailla oma itsensä, ei ole kuin yksi Toto Tottis Tottiainen, koko lailla meidän oma pömppähömppä.

(Pst. Pömppähömppä on tällä hetkellä hyvin jännittynyt: asensimme eilen linnuille ruokinta-automaatin ja nyt yksi tirppa on löytänyt sen. Pömppähömppä pidättään hengitystään ja vapisee ikkunalla, tätä on odotettu!)

EDIT: Unohdin purnata, että Koratialla tänne ei sitten pääsekään. Google on edelleen sitä mieltä, ettei Koratian kissavaltiota ole olemassa. Kun kirjoittaa Koratia, se kysyy, tarkoititko Kroatia. Vielä pahempaa on se, että usein hakusana korat kirvoittaa Googlelta kysymyksen, tarkoititko koirat. Cisu voisi kommentoida tätä raivokkaan pantterin tavoin, jos tietäisi.

Kolmas karvakaveri!

2011-11-10T13:59:00.000+02:00

Ei, se kolmas ei sano valitettavasti miu eikä edes koratialaisittain mjjjouuuuuaaarrghh. Se ei sano mitään, mutta siitä oli pakko ottaa kuva, koska näytti niin hauskalta, kun yhdestä unisykkyrästä löytyi kaksi kissaa ja yksi pehmopupu. Jos olisin tuon pupu, olisin hyvin onnellinen päästyäni mukaan sykkyrään.

Mieltäni ikuisesti askarruttava kysymys on: Miten kissa onnistuu melkein aina näyttämään nukkuessaan karhulta? Toto ainakin, pörröinen lyttykuono.

Sota ja rauha

2011-11-08T11:59:00.000+02:00

Lötköttelysunnuntain jälkeen tuli lötköttelyalkuviikko, mutta kyllä täällä on rauhan vastapainoksi vähän taisteltukin. Siirsimme raapimatolpan pääasiallisen lintubongausikkunan eteen, ja tolpan herruudesta onkin sittemmin käyty mittelö tai pari päivässä.

Videolla näkyvä ottelu on oikeastaan vain ottelun aavistus. Yleensä Cisu ei suhtaudu Toton huipulla oloon ollenkaan noin sävyisästi, hieman tassulla tavoittellen. Ei, tolpan anastaminen on sen verran vakava rikos, että usein Cisu ihan huutaa ja puhisee veljelleen, jos hän uskaltaa tavoitella valtaistuinta. Cisu ja Toto ovat kuitenkin sen verran mainettaan varjelevia, ettei yhtään huutoriitaa ole tallentunut nauhalle.

Kumpi tahansa moukula tolpalla onkin, hän pyrkii levittäytymään mahdollisimman suureksi, ettei vaan joutuisi jakamaan aitiopaikkaansa toisen lintubongarin kanssa.

Rennosti

2011-11-06T10:25:00.000+02:00

Joskus käy niin onnekkaasti, että aurinko paistaa ikkunalle marraskuussakin. Ja missä läikkä, siellä Tottis.

Imen auringonvaloa itseeni, varastoon talvea varten.

Kun en katso ympärilleni, voin melkein kuvitella, että on kesä.

Samaan aikaan toisaalla. Saiskos sitä rapsutusta jo?!

Oikeesti, mä oon jo rapsutusvalmiudessa!

No niin.

Ei muuta kuin rentoa menoa muillekin!

Sporttia ja tsemppistä

2011-11-04T08:20:00.001+02:00

Tälle tapahtumalle ei ole kuvallista todistusaineistoa, sillä Cisu ei missään nimessä suostu tekemään temppua uudestaan kameran edessä. Eikä edes ilman kameraa. Ei vaikka kuinka tsempattaisiin.

Joka tapauksessa: Cisu heittäytyi sporttiseksi ja esitti muutaman leuanvedon ovenkahvasta roikkuen. Olin ripustanut kahvaan leveän satiininauhan, ja Cisu päätti ottaa sen omakseen. Ei vain oikein onnistunut. Hän jäi roikkumaan hyvin pitkänä puikulana kahvasta etutassuillaan eikä tiennyt, menisikö ylös vai alas, joten päätti vetää pari leukaa. Sitten Cisu tippui lattialle ja poistui vähin äänin. Nauha ripustettiin uudelleen ja Toto noukki sen itselleen yhdellä kevyellä kynnenhipaisulla.

Outo urheilutuokio ja Toton taituruus eivät tietenkään kannusta Cisua ovenkahvaleikkeihin. Tuosta sporttikohtauksesta on jo muutama päivä aikaa, mutta Cisu kieltäytyy yhä leikkimästä em. nauhalla missään olosuhteissa. Ylpeytensä se on kissallakin, jopa koheltavalla koratilla.

On/Off

2011-11-01T12:28:00.000+02:00

Cisu ja Toto viettävät nykyisin suuren osan päivästä kyttäämällä hiljaa ja liikkumatta terassin oven luona. Terassilla on alkanut lennellä runsaasti pikkulintuja, ja se on niin jännittävää, että kissat tuntuvat melkein pidättävän henkeään.

Aina tiettyyn rajaan asti - sitten kun bongarin maltti on mennyt, sen kyllä huomaa. Minä vietän suuren osan päivästäni varoittelemalla: "Kulta, varo sun pää irtoaa!" Varsinkin Cisun käkättävä pää tuntuu usein olevan vaarassa; myös hännänpäiden kiinni pysymistä on välillä syytä epäillä. En ole ihan varma siitäkään, mitä lintutelkkari tekee kissapolojen verenpaineelle.

Pst. Minäkin olen ollut viime aikoina vähän kiihtynyt, koska kirjablogini on siirtynyt tästä päivästä lähtien A-lehtien Lilyyn. Muut blogini jatkavat ennallaan.

Mäyräkissa

2011-10-28T12:42:00.000+03:00

Mitä viileämmäksi ilmat käyvät, sen kaivautuvammaksi Cisu tulee. Hän ryömii nykyisin päivittäin milloin minnekin ja onkin saanut arvonimen (?) mäyräkissa. Päiväunet on parasta ottaa tyynyn alla, kylpyammeen alus on jo tarkastettu talven varalta ja iltaisin Cisulla on suuri halu päästä masuasukki-hupparini alle. Eräänä iltana Cisu raotti kapeahihaisen hupparini ranneresoria tassullaan ja yritti tunkeutua hihaani!

Totosta tämä kaikki on perin omituista. Hän nukkuu mieluummin tyynyllä, ei ole käynyt ammeen alla kuukausimääriin eikä tykkää vaatteiden alle tulostakaan. Masuasukkihupparia hän kokeili kerran itsekseen, sillä seurauksella, että solmiutui sen hiha-aukkoon ja kulki sitten hetken huppari selässään. Ei ollut kannustava kokeilu.

Eräänä iltana Toto tuijotti painavan tyynyn alla koisivaan isoveljeään tunnin ajan. Kummallinen veli.

Toivotamme hyvää viikonloppua kissoille, mäyrille ja ihmisille! Minä vietän viikonlopun lähinnä muurahaisen olomuodossa, ihmismäärästä kuhisevilla kirjamessuilla.

Maailma on erilainen kissan silmin

2011-10-25T20:53:00.000+03:00

Mitä tässä tapahtuu? Osaan kertoa, että kissat katsovat verkkoikkunasta, mutta muuta en ymmärräkään.

Cisulla ja Totolla on tapana pyytää ikkuna auki päivittäin, joskus montakin kertaa päivässä. Usein he jäävät tuijottamaan naapurin pihalla jotain kohdetta, joka ei vain näy ihmisen silmin. Välillä on käynyt niin, että Toto alkaa täristä tuijottaessaan tuota ties mitä - minun mielestäni nurmikkoa tai autonrengasta, mitä milloinkin. Ensin luulin, että Tottista tärisyttää kylmä, mutta nyt olen huomannut, että hän saattaa asettua kiinni olevan ikkunan eteenkin, aloittaa intensiivisen ulos tapittamisen ja lopulta saattaa itsensä tilaan, jossa ei voi kuin tutista kiihkosta.

Ehkä on parempi, etteivät ihmiset ymmärrä eivätkä varsinkaan näe kaikkea. Tänään tuli ystävän kanssa puhetta lintujen talviruokinnasta ja sitä kautta siitä, että se saattaa houkutella jyrsijöitäkin apajille. Muistin viimesyksyisen suuren elämyksen. Minä, Cisu ja Toto havaitsimme yhtäkkiä kutsumattoman vieraan terassillamme. Suuri rotta istui grillin päällä ja tuijotti meitä. Me tuijotimme takaisin, kaikki yhtä yllättyneinä ja äkillisesti liikuntakykynsä ja äänensä menettäneinä. Rotta värisytti pitkiä viiksiään ja loikki pimeään yöhön. Yyh.

Yllätyksiä

2011-10-23T17:53:00.002+03:00

Työhuoneesta alkoi kuulua raapinaa. Ensin löytyi kaapin ovea raapiva Toto. Sitten näytti, että tuo ovi liikkuisi hieman itsekseen...

Kas, Cisu moottoripyöräilyvarusteiden seassa!

Cisu: "Toto on osannut tehdä naulakkotempun jo kauan mökillä, mutta mä teen sen tässä kaapissa! Ovi vaan sattui menemään kiinni."

Totokin teki piiloutumisyllätyksen. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan hämmästyneet ollenkaan löytäessään hänet pöytäliinan alta.

Kiltisti

2011-10-21T13:17:00.000+03:00

Cisu: "Halusin vain tulla kertomaan, että kotiaresti sopii mulle yllättävän hyvin. Koko tän viikon aikana ainoa, jolle olen huutanut ja jonka perässä oon ravannut, on Toto. En enää seuraa ihmisiä koko ajan karjuen ja vaadi ulkoilua.

Päivisin meidän mamma tekee koulutehtäviä työhuoneessa ja me maataan työhuoneen sängyllä Toton kanssa. Kun mamma kääntyy katsomaan meitä, me kurkataan sitä näin söpösti.

Paitsi ai niin. Tänään mä kyllä hyppäsin mamman selkään, kun se kumartui laittamaan kenkiä jalkaan. Mutta sekin johtui hellyydestä: halusin kietoa tassut sen ympärille ja nuolla sitä tukasta. Kesti aika kauan ennen kuin suostuin pudottautumaan lattialle."

Koratiassa on ollut ihmeen seesteinen viikko. Kukaan ei tosiaan vaadi ulos ja Cisu ja Toto ovat hyvin rauhallisia ja kärsivällisiä. Jostain syystä olemme viettäneet hyvin helliä öitäkin. Olen välillä havahtunut, että kaksi kissaa halaa minua; jos olen kyljelläni, yksi on mahapuolella, toinen selässäni. Tai että yksi kissa tulee kainaloon peiton alle ja inisee siellä hyvää oloa, toinen köllöttää mahallani ja kehrää keskellä yötä.

En valita. Etenkään sen kauhean mellastamisen ja kiukuttelun jälkeen.

Kotiarestissa

2011-10-18T09:14:00.000+03:00

Nyt on käynyt niin, että ihmiset ovat julmaa ylivaltaansa käyttäen julistaneet Koratian ulkoilukauden päättyneeksi tai ainakin tauolle.

Kuten aiemmin kerroin, täällä alkoi olla aamusta iltaan varsin raivokasta menoa. Etenkin Cisulla oli vielä kesäinen ulkoiluvietti päällä, mutta eihän siellä ole enää kesä. Niinpä hän päätyi joko kiljumaan ulos tai karjumaan sitä, että ulkona olikin kauhean kylmää, ihan jatkuvalla syötöllä.

Tämä ei ole ollenkaan pahinta uuuu-huutoa, mutta sitä pahinta ei saa tallennettua. Se kuuluu esim. kun istun tässä koneen ääressä: yhtäkkiä selän takaa kuuluu todella raivokas GROOOUUUUAAAAAUUUU! Ulos siitä, senkin typerys! Pitäisi olla videokamera selässä.

No, mutta. Päätimme siis, että ei tuosta hermoja raastavasta ulkoiluharrastuksesta ole enää iloa kenellekään. Pojat eivät ole enää päässeet muutamaan päivään ulos, ja täällä onkin ollut hiljaista ja rauhallista. Eilen kukaan ei pyytänyt kertaakaan valjastelemaan, vaikka ulkona näkyi hyvin kiihdyttäviä lintujakin. Sellaisia, että jossain vaiheessa luulin Toton menevän tiaisen perässä lasista läpi ja Cisun pudottavan tärisevän päänsä; käkätys voi olla joskus pelottavan näköistä.

Näin tyynesti meillä yritetään nyt jatkaa syksyn viettoa. Katsotaan, josko U-raivo talttuisi. Viimeistään keväällä päästään sitten taas ihmeelliseen ulkomaailmaan. Tai piipahtavat pojat talvellakin mielellään syliulkoilulla tai kävelevät ainakin kolme askelta lumessa, mutta se on turvallista ulkoilua, se ei aiheuta suuria pakkomielteitä, että ulos pitäisi muuttaa.

Tällä hetkellä Cisu ja Toto nukkuvat tuossa vieressä sydämenmuotoisena harmaana söpöläiskippurana, jonka ei uskoisi pystyvän huutamaan, korkeintaan vähän kainosti piippaamaan.

Kissoja Stockmannilla

2011-10-17T09:44:00.000+03:00

Kuva ja tarkemmat ohjelmatiedot täältä.

Nyt harmittaa! Minulla ei ole tänä syksynä kauheasti pakollisia menoja, mutta silloin kun niitä on, tapahtuu toisaalla arvatenkin jotain houkuttelevaa. Eilen missasin luontokuvatapahtuman (mutta suosikkikuvani, jota äänestin etukäteen netissä, voitti!) ja tällä viikolla Helsingin keskustan Stockmannilla Argoshallissa olisi kissaohjelmaa parinakin päivänä.

Torstai-iltana on ensin Hesyn esittäytyminen ja sitten rotukissaesittely. Lauantaina on edelleen rotukissaesittelyjä ja esim. kissojen puuhapeliesittely. Keskelle kissapäivää on ajoitettu myös papukaijaesittely, mitäkähän kissat ja linnut siitä pitävät? :)

Minä en siis pääse tuonne, mutta jos joku muu pääsee, käykäähän kertomassa, millaista oli. Ensin ajattelin, etteivät mitkään eläimet viihdy Stockmannilla, mutta eivätköhän tuonne pääse vain hälinään tottuneet näyttelykonkarit. En ainakaan veisi meidän kiipeleitä! Tosin ehkä pitäisi. Stockkan lemmikkieläintuotemainoksissa esiintyi ennen kaunis hopeakylkinen kissa, varsin tutun näköinen. Ehkä pitäisi mennä ja tarjota, että meillä olisi lisää huippumalleja, jos se aiempi siniturkki on lopettanut mallin uransa.

Ei saa edes rauhassa nukkua!

2011-10-14T11:40:00.000+03:00

Cisu ja Toto:

"Me päätettiin kirjoittaa tällä kertaa ihan ite, koska meillä on paljon asiaa. Mm. se, että meidän emäntä eli ihmismamma on ihan tyhmä. Se sotkee meidän kaikki rutiinit ja nukkumisjärjestelyt eikä muutenkaan kuuntele meitä yhtään. Tänään on ollut ihan kamala päivä.

Emäntä olisi halunnut tänään vain näyttää kauniita kuvia, kuinka liikuttavaa sen mielestä on, että me ollaan siirrytty nukkumaan päiväunet Naukulasta saatuun vintagepesään. Cisukin, vaikkei se tykkää pesistä.

Mutta ei siellä pesässä voi nukkua, kun toi eräs on aina kameransa kanssa paikalla ja kyselee, miten tollasessa asennossa voi olla. Jos Toto haluaa pitää niskaansa solmussa, se saa pitää!

Toinen meitä häiritsevä asia on se, että emäntä siirtää meidän aamu- ja iltaunipaikan eli laatikon aina paikoilleen ovensuuhun, vaikka me halutaan kuljettaa sitä boksia ympäri taloa. Laatikon päällä on tyynyliina, jossa lukee, että Presidential Suite - Please Do Not Disturb ja lisäksi me ollaan omin pikku hampain merkattu laatikko meidän omaksi, mutta silti toi typerys koskee siihen alinomaa. Hermot menee.

Niinpä me joudutaan usein nukkumaan vaan lattialla lähellä meidän sviittiä. Tyhmät ihmiset on laittaneet siihen tyynyjä, mutta me preferoidaan lattialämmitystä.

No on niissä tyynyissä se hyvä puoli, että yhden tyynyn sisälle pääsee nukkumaan. Me jouduttiin ottamaan se tyyny korvikkeeksi, kun meidän emäntä otti itselleen kassin, jonka Naukulan Mamma oli jättänyt just tohon tyynyn kohdalla lattialle, kun se viimeksi kävi täällä. Lisää typeryydenosoituksia.

Tänään me ei voida edes nukkua, kun meitä suututtaa niin paljon toi mamma. Kuulisitte, miten me sille huudetaan! Me ollaan ihan väsyneitä, niin että ihan horjutaan, mutta me ei suostuta menemään nukkumaan ennen kuin me päästään kunnolla ulos.

Mutta me ei päästä. Aina kun mamma avaa ikkunan, se avaa sen niin huonosti, että sieltä tulee kauhean kylmää ilmaa. Ei me voida olla sellaisessa viimassa! Sitten me mennään vihaisena huutamaan ulko-ovelle, että pääsiskö sitten oikeesti ulos, kun ei noi ikkunahommat näytä tänään sujuvan. No ei pääse. Tai Cisu pääsi hetkeksi, mutta tuli vain entistä vihaisemmaksi, kun siellä ulkona oli niin kylmä. Ja sit toi idiootti vaan selitti, että nyt on joku syksy ja sun on nyt paras vaan keksiä tekemistä sisällä. Naurettavaa. Ainoa tekeminen, jota täällä voi harrastaa, on tapella Toton kanssa ja karjua emännälle. Vaikkei se mitään kuuntele, on vaan koneen ääressä ja välillä sekin puhuu aika kiukkuisesti meille. Äsken me kuultiin, että se soitti meidän isännälle ja kysyi, voisiko se ottaa Cisun ensi viikolla töihin mukaan, kun Cisu on niin kauhea huutaja ja riekkuja!

Itepä se on valinnut, että on nyt kotona meidän kanssa. Luulis sen kuulleen, että kotiäitejä voi ahistaa. Vaikkei me tajuta, kuinka jotain voi ahistaa olla presidenttitason karjujien seurassa. Kuten sanottu, meidän mamma on ihan tyhmä."

Jenni:
Toivotamme muihin kissaperheisiin hiljaisempaa ja rauhallisempaa viikonloppua! Toivon mukaan Koratiankin meno pian rauhoittuu ja jatkuva seinillä hyppiminen ja ulina loppuu. Ei se ole ainakaan nukkumapaikoista kiinni.

Syksyn sävyissä

2011-10-11T14:22:00.002+03:00

Harmittaa kovasti, että syyskylmä häiritsee Cisun ja Toton tärkeää ulkoiluharrastusta. Harmaaturkit näyttävät ruskaluonnon keskellä niin kauniiltakin!

Onneksi tänään on aurinkoinen päivä ja pystyimme olemaan ulkona melko kauan. Cisu askelsi touhukkaasti.

Toto sen sijaan tunki ensin päätään ties minkä eläimen koloon.

Sitten hän katseli maisemia ja mittaili katsellaan kiipeilypuuta. Oli kuitenkin vissiin liian viileää kiipeilyyn, tai ainakaan Toto ei ole enää pitkään aikaan innostunut singahtamaan puuhun.

Luontoretkeilyn lisäksi pojat ovat tänään auttaneet minua puutarhatöissä. Olisi tosi hauskaa, jos pihalla olisi aina juuriestekangasta ja laatikkoja!

Eilen aloin muuten hyvin pitkällisen suunnittelujakson (noin kaksi vuotta) jälkeen tehdä Cisulle ja Totolle talvipalttoita eli jonkinlaisia ulkoiluloimia vanhasta villatakistani. Yritys päättyi kuitenkin katastrofiin: ensin ompelulanka loppui ja sitten, kun kaivelin kaapista lisää käsityötarvikkeita, melkein Cisun päälle tipahti lasiesine, joka tietysti hajosi. Tästä kauhistuneena vaihdoin ompelun siivoamiseen - onneksi Cisu-parka ei saanut tassuihinsa lasinsiruja - ja pojat säästyivät palttoilta toistaiseksi. En ole ihan varma, olisiko heille niistä lopulta kauheasti iloakaan, koska heitä tuntuu ulkoillessa häiritsevän erityisesti se, jos tassut palelevat tai kastuvat liikaa.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun yleensä niin odotettu kysymykseni Kuka lähtee ulos ei aiheuttanut joukkohysteriaa ja kiljumista, vaan ainoastaan rauhallisen riviin asettautumisen ulko-oven luokse. Tästäkin voitaneen päätellä, että ulkoilusäät eivät ole enää thaimaalaisherrojen mielestä aivan optimaaliset.

Patsastelua

2011-10-10T11:10:00.000+03:00

Syksy on saanut linnut lentelemään talon lähistöllä ja kissat nauliintumaan ikkunan ääreen. Ainakin yksi päivystäjä on alati paikalla ja välillä käkätys kertoo, että nyt on sen verran tirppoja liikkeellä, että kissa meinaa mennä lasista läpi. Varsinkin Cisulla on välillä hermot koetuksella, kun taas Toto on ainakin ajoittain hyvin kärsivällinen lintubongari. Toto jaksaa katsoa lintuja liikkumatta - ja välillä näyttäisi, että jopa henkeään pidätellen - uskomattoman kauan. Harmi, ettei vielä ole tirppatelkkarin eli lintulaudan aika.

Eilen meillä oli muutakin ihmeteltävää kuin lintuja ja peuroja. Lähistöllä asuva norjalainen metsäkissa päätti tehdä kierroksen Koratian mailla! Hän saapui etupihan tietä kuten vieraat yleensäkin, kiersi talonvierusta suoraan ulkopoterolle ja jatkoi siitä matkaa koko talon ympäri, kävi jopa terassillamme.

Mietimme ensin, kannattaako moista röyhkeilijää edes näyttää Cisulle ja Totolle. Osoitin vierailijan kuitenkin Cisulle ja hän pörhisti heti häntänsä. Mitään suurpörröä, lohikäärmemäisestä käytöksestä puhumattakaan, ei kuitenkaan ilmennyt, vaan lähinnä Cisua tuntui kiinnostavan suuresti, mikä tuo harmaaturkki on oikein miehiään (tai naisiaan, en tiedä). Kun kissa katosi näköpiiristä, Cisu kuitenkin jätti ikkunassa tarkkailun aika pian, eikä ulos päästyään yrittänyt kuulemma etsiä vierasta harmaata. Toto ei edes huomannut vierailijaa, mikä oli hänen kissansietokykyään ajatellen varmasti ihan hyvä asia.

Ihmisetkin patsastelivat eilen kovasti ja vain katselivat rakkaita harmaaherroja. Wilma-parka oli ja on koko ajan mielessä ja Cisu ja Toto saivat paljon ekstrahalauksia, siksi että he ovat olemassa ja siksi että he lohduttavat.

Hassuja juttuja

2011-10-08T15:32:00.000+03:00

Otsikko on kyllä aika epäinformatiivinen, sillä Koratiassa on melkein aina hassuja juttuja, asuuhan täällä aika hassuja kissankiipeleitä. Tällä kertaa hassut jutut liittyvät kuitenkin erityisesti kepuleihin, naistenmiehiin sekä iltapesuihin.

Sisko lapsineen kävi taas kylässä. Olin joskus käyttänyt Unna Tuutikin lanseeraamaa hienoa kepulikatti-sanaa puheessani ja se oli näemmä tehnyt 3-vuotiaaseen siskonpoikaan vaikutuksen. Hän repi silkkipaperia Toton kanssa ja ilmoitti olevansa varsinainen kepulikatti. Hänen nuori veljensä on kuulemma kepulikattivauva, ja hänkin pitää isona kissoista. Pojilla on siis oikein hyvä arvomaailma - ja pienet pojat taitavat olla aikamoisia kepuleita, olivatpa he sitten kissoja tai ihmisiä.

Tällä kertaa kissakepuleita ei enää hämmästyttänyt nuorempi ihmiskepulipoika ollenkaan. Toto oli niin ihastunut vauvan sitteriin, että kävi puskemassa sitä ja vähän nukkuvaa vauvaakin tuon tuosta. Kun nukkuva suvaitsi herätä ja poistua sitteristään, Toto laski valtaistuimelle etutassunsa ja keinutteli onnellisena. Cisu, joka on muutenkin suoraviivaisempi tyyppi, paineli suoraan sitteriin istumaan. Vauva on luvannut antaa kaikki koppansa, sitterinsä ja muut kiehtovat tavaransa Cisulle ja Totolle sitä mukaa, kun hän ei enää itse tarvitse niitä. Puklurättiä kissat eivät ilmeistä päätellen kuitenkaan halua periä.

Ennen kuin Cisusta tuli varsinainen sitterissä viihtyvä kepulikattivauva, hän esitti naistenmiestä.

Minulla oli muutama ystävä kylässä, ja Cisu päätti ottaa tilanteesta ilon irti. Kun istuimme iltaa, Cisu kulki sylistä toiseen ja katsoi minuun välillä hyvin itsetietoisena: huomaatkos, olen vieraan naisen sylissä! Etenkin yksi syli oli Cisulle oikein mieluinen, suorastaan HURmaava.

Mutta heti kun vieraat naiset lähtivät kotiinsa, meidän naistenmies Cisu paineli välittömästi ihmisiskänsä syliin nukkumaan. Se siitä coolista imagosta.

Tällä viikolla minulle selvisi sekin, että Cisun vettä inhoava imago on pelkkää kulissia sekin.

Kylppäristä alkoi kuulua eräänä iltana kauheaa huutoa. Kuulin vasta nyt, että miehellä on tapana iltaisin kissanvessat putsattuaan ja sen jälkeen kädet pestyään kuivata kätensä Cisun turkkiin! Kun hän oli yrittänyt luistaa iltapesusta, Cisu vimmastui ja huusi niin kauan, että mies kasteli kätensä uudelleen ja pyyhki ne sitten Cisun selkään. Seuraavana iltana hän jätti Cisun taas kuivaksi, ja Cisu suuttui jälleen. Kyllähän sitä sanotaan, että kissat pitävät rutiineista, mutta minulla ei ollut mitään hajua, että Koratiassa on tuollainenkin rutiini. Jos minä roiskutan vahingossa vähänkin vettä kissojen päälle, saan osakseni hyvin vihaisia katseita, mutta ehkä iltapesukin on joku miesten juttu, josta minä en ymmärrä mitään. Minähän en saa mm. leikata kissojen kynsiä ja meni kuukausia, ennen kuin pätevöidyin Cisun ja Toton mielestä harjaamaan heitä. Ne on miesten juttuja, joihin naisten ei pidä sekaantua.

Voi uu miten kylmää!

2011-10-05T19:12:00.000+03:00

Cisu ja Toto tahtovat yhä edelleen kerran päivässä ulos ja ilmoittavat sen varsin kovaäänisesti. Kuitenkin ulkona viihdytään koko ajan huonommin, joten ajattelin, että nyt on korkea aika tallentaa se huuto, jonka taikasana ulos aiheuttaa, jos sen aikoo tämän ulkoilukauden aikana tehdä. Tässä vähän U-huutoa tältä päivältä. Kuvaaminen oli hieman hankalaa ilman assistenttia ja jouduinkin lopettamaan sen, kun piti pukea valjaat Cisulle.

Kuten videolta ilmenee, Cisu vain huutaa kiihkosta, kun kuulee vihdoin pääsevänsä ulos. Toto huutaa ja kehrää. (Lisäksi videolla kuuluu kaikenlaista epämääräistä kolinaa.)

Näin loppu-ulkoilukaudesta Toto ei jaksa enää piiloutua sängyn alle ennen ulkoilureissua, mutta ei hän suoraan uloskaan voi mennä. Tänään hän piiloutui eteisen penkin alle hurisemaan, ja Cisu kiljui taustalla, että ala nyt tulla, aina sua saa odottaa. En viitsinyt siis videoida pimeässä hurisevaa Tottiaista kuin pari sekuntia.

Ulkona pojat ovat aina yhtä yllättyneitä kylmästä. Etenkin tuuli ja märkyys on kauheaa. Pari päivää sitten Cisu halusi ulos sateella ja yritti sitten parikin kertaa edetä pihalla hyvin matalana ja kiemurtelevana, mutta joutui toteamaan, ettei kissakaan voi olla sadetta nopeampi ja ovelampi.

Tänään kylmyys sai pojat ensin kököttämään ja sitten juoksentelemaan. Se on kylmän ilman ulkoilulle hyvin tyypillistä.

Cisun tuumaustauko. Mitä täällä julmassa syyssäässä voisi tehdä?

Onneksi olimme viime vuonna viisaita ja asensimme talon ympärille kiveyksen. Sitä myöten on paljon miellyttävämpi astella herkillä kissantassuilla kuin märällä nurmikolla.

Cisu on keksinyt, miten kiviltä pääsee etupihan asfaltille ja käyttää uutta syysreittiään usein.

Mutta siitä huolimatta: Miksi ulkona on nyt näin kylmää ja hankalaa?

Totokaan ei ole ihan tyytyväinen. Mamma mua palelee, kanna mut sisään!

Nousisitko?

2011-10-03T10:44:00.000+03:00

Olin ajatellut herätä tänään ajoissa ja lähteä heti herättyäni ulos ja olla muutenkin ponteva heti aamusta alkaen. Mutta... heräsin aiottua myöhemmin, ulkona sataa ja mikä pahinta (ja parasta), vieressäni nukkuu tällaisia. Pystyisitkö itse pontevoitumaan, jos saisit herätä samasta sängystä pienten karhunpentujen kanssa? Olen ollut reipas vain sen verran, että hain kahvin ja tietokoneen sänkyyn. Karhusykkyrä jatkaa yhä uniaan.

Lähis

2011-09-29T13:54:00.000+03:00

Oletteko koskaan yrittäneet kuvata köpöisellä pokkarikameralla lähikuvia päätään alati heiluttavasta kissankiipelistä? En minäkään aiemmin, eikä lopputulos kovin hyvä ollutkaan. Oli kuitenkin ihan pakko jatkaa hänen hopeisen pehmoisuutensa, auringosta ikkunalla nauttivan Toton häiritsemistä. Valossa välkkyvä turkki ja kimaltavat viikset olivat niin hienot.

Koratian eläimistön on monipuolinen: kamera tallensi myös paviaanin.

Poterodokumentti

2011-09-26T18:43:00.000+03:00

Muistattehan, että Naukulan Mamma kävi meillä taas hiljattain ja dokumentoi Koratian elämää? Tässä hänen näkemyksensä, miten sisäpoteroita käytetään koratialaisittain. Cisu ja Toto ovat muuten niin mukavuudenhaluisia, etteivät he ole välittäneet ulkopoteroinnista enää ollenkaan. Kai sitä nyt mieluummin valitseekin sisätiloissa olohuoneessa paraatipaikalla olevan betoniluomuksen kuin istuu ulkona syöksytorven alla sadekourussa.

Vaikka poterointi on erityisesi Cisun erikoisosaamista, saattaa poteroilla näkyä joskus Totokin. Siellä voi olla suorastaan ruuhka.

Tämän tietäen Cisusta on hyvä vallata kaksi poteroa itselleen aina kun se on mahdollista.

Cisu suosittaa, että jokaisen kissatalouden kuninkaalle tai kuningattarelle hankittaisiin oma valtaistuin. Tulisi heti kaikille vieraillekin selväksi, kenen maille on saavuttu.

Vavahduttava vieras

2011-09-25T17:22:00.000+03:00

Koratiassa kävi hyvin jännittävä vieras: uusin siskonpoika, ikä rapiat viisi viikkoa. Hän ei jäänyt huomaamatta Cisulta ja Totolta. Alkupaniikista päädyttiin kuitenkin suureen ihastukseen - jos ei vauvaa, niin ainakin hänen varusteitaan kohtaan.

Ensin Cisu ja Toto tutustuivat vauvan ääneen. Vauva nukkui kopassa pihapöydällämme ja kissat valjastelivat pihalla. Välillä kuului outoa huutoa, sellaista, joka ihan jäykisti kissukat - vain korvat liikkuivat kiivaasti. Mikä ääni tuo on, mistä se tulee? Äänen lähde jäi kuitenkin selvittämättä. (Sivuhuomautus: koratin rääkyminen on sen verran erikoista, että kun kuulen vauvan itkevän vaikka bussissa, ajattelen aina ensin automaattisesti kissaa! Vielä koskaan en ole kuitenkaan tavannut parkuvaa koratialaista bussissa.)

Välillä Cisu ja Toto menivät sisälle, mutta ihmiset jatkoivat ulkoilua. Sitten Cisu alkoi huutaa, että hän tahtoo takaisin pihalle. Kaappasin Cisun syliin ja näytin, mikä siellä pöydällä nukkuu.

Kopassa vällyjen välissä näkyi vain pikkuisen pulleaa söpöä vauvanposkea, mutta jo tämä oli omiaan kummastuttamaan Cisua suuresti. Ja sitten se vauva mutristi suutaan, apua! Ei uskoisi, että kissa, joka jahtaa peuroja ja kettuja, pelkää vauvan suuta. Niin vain kuitenkin kävi, että Cisu pullistui mahtavaksi, mutta oli muuten kaikkea muuta kuin mahtava. Yhtäkkiä sylissäni oli järkytyksestä vavahteleva, pois pyrkivä pelkuri.

Cisu kävi ulkona katsomassa omituista mutristelijaa vielä toistamiseen, eikä häntä silloin enää pelottanut kauheasti, nuuhkitutti vain kovasti. Totokin tutustui uuteen ystävään ensin pihalla. Hän ei meinannut ensin edes huomata, että kopassa on jotain ja sitten vain tuijotti vauvaa nenää ja viiksiä heiluttaen. Toto on aina niin rohkea, ei edes nukkuva vauva pelota. ;)

Tämä ulkotutustuminen ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, mutta se edesauttoi sopeutumista hyvin. Kun vauva tuli sisälle, hän ei enää kiinnostanut erityisemmin kumpaakaan moukulaa. Sen sijaan huomattiin, että vauvoissa on ainakin jotain hyvin mukavaa ja kiinnostavaa: sinne koppaan voi mennä myös kissa!

Ensin eteisen hämärästä löytyi Cisu.

Varsinaiseksi koppafaniksi paljastui kuitenkin Toto, jonka muistettiin lainanneen usein vauvan isoveljen rattaitakin.

Mä oon Koratian vauva ja saan olla täällä!

Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Kummallinen suunmutristaja saa tulla meille toistekin. Mainittakoon vielä, että hän käyttäytyi vauvaksi hyvin kissaystävällisesti: ei huutanut sisätiloissa kertaakaan.

Yksi aika järkyttävä juttu kyllä tapahtui. Jossain vaiheessa minulla oli kunnia viettää kahden laatuaikaa vauvelin kanssa ja kutittelin häntä ja höpöttelin varmasti kuin kissanpennulle (lue: tai aikuiselle lellivauvakissalle) ikään. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että joku tuijottaa. Kun käännyin katsomaan, kohtasin Cisun huolestuneen ja varsinkin erittäin tuikean katseen. Noin ei puhuta tollasille oudoille olioille, noin puhutaan vaan mulle ja Totolle! Tai vaan mulle!

Vauvan isoveli 3 ja puoli vuotta on muuttunut Cisusta selvästi jo kummallisesta oliosta leikkikaveriksi. Pojat, siis ihmispoika ja kissapoika, leikkivät keskenään mm. kulkusella. Cisu alkoi kyllä kesken leikin itkeä kovasti. Menin katsomaan, mistä parku johtuu, ja selvisi, että Cisu ulisi poterolla. Hän oli paljastanut luottamuksen osoituksena mahansa, mutta leikkikaveri ei tiennyt, että ketarat ojossa betonilautasella ulvova kissa on tietenkin myöntänyt kaverilleen suuren kunnian ja kutsuu häntä rapsuttamaan mahaansa.

Molskimadot

2011-09-22T10:34:00.002+03:00

Kyllä Cisu ja Toto tekevät muutakin kuin nukkuvat pesässä tai laatikossa. He nukkuvat myös matolla, ja vielä hienossa jonomuodostelmassa, kuin pitkä harmaa mato.

Totosta veljen peppu on maailman paras tyyny.

Videolla madoksi asettautuminen näyttää tältä:

Mutta totta puhuen... Ennen söpöä matoasetelmaa matto toimi painimolskina.

Vintagekoppa ja muita aarteita

2011-09-21T11:25:00.000+03:00

Totolla on tärkeää asiaa. Hänellä on ilo ilmoittaa olevansa nyt jopa kolmen pesän loukussa! Tai siis onnessa, hyvin hyrisyttävän syvässä onnessa.

Naukulan Mamma toi meille eilen oikean vintagekopan suoraan Naukulan aromeilla maustettuna. Koppa on huomattavasti Cisua ja Totoa vanhempi, ja vaikkei se ole kuulemma ollut Naukulan naukujien suosiossa, oli siihen ilmiselvästi tarttunut paljon hyviä tuoksuterveisiä tytöiltä. Aah! Varsinkin Toto oli aivan innostunut. Koppaa piti nuuhkia ja kuopia ja sitten asettua leveästi sen päälle. Tää(kin) on mun!

Muutakin mieluisaa tapahtui. Vintagekoppa oli pakattu kassiin, joka oli varsin kiinnostava sekin. Toto oli eilen täynnä toimintatarmoa, ja hän päätti ottaa myös kassin omakseen! Kun Cisu meni sinne, Toto ihan suuttui.

Cisu toppuuttelee pikkuveljeään. Älä nyt ota sitä ihan tosissasi, kyllä säkin saat sitä kassia käyttää.

Niin, siis kunhan annat kunkun olla siellä aina kun hän haluaa. Erityisen hauskaa pojista oli se, että Naukulan Mamma ymmärsi suuressa viisaudessaan kantaa heitä aika ajoin kassissa. Sepä vasta jännittävää vaihtelua! Lopuksi pojat saivat kassinkin omakseen, mutta Koratian laiskimusihmiset eivät ole kantaneet heitä vielä ollenakaan. Paheksuttavaa.

Toto

ja Cisu.

Naukulan Mamman ensimmäisellä valtiovierailulla Toto oli kyllä aivan ystävällinen, mutta painui melkein heti nukkumaan. Eilen sellaisesta käytöksestä ei ollut tietoakaan! Toto on yleensä Cisua vetäytyväisempi ja pidättyväisempi, mutta eilen meillä oli oikein sosiaalinen Tottiainen. Sellainen, joka meni vierasta vastaan heti eteiseen ja kellahti rapsutettavaksi hänen jaloilleen. Ja joka pyöri koko ajan vieraan ympärillä. Ihana vieras siis! Kun kerroin miehelle Toton uudenlaisesta vieraanvaraisuudesta, hän arveli, että Naukulan Mamman on oltava kissakuiskaaja.

Cisustakin Naukulan mamma on yliveto, mutta parasta hänessä on, että hänellä on aina se ihana kamera mukana. Kuinka ollakaan, Cisu halusi taas upottaa otsansa Naukulan Mamman kameranhihnaan ja tavoitella sitten sokeana härppää. Miten mahtava leikki! Ehkä Cisua harmittaa, ettei hän pääse koskaan saalistamaan pimeällä, tämä oli ehkä jonkinlainen hämäräharjoitus?

Kuulin, kuinka Naukulan Mamma lupasi Cisulle, että jos hän ikinä luopuu kamerastaan, Cisu saa sen hihnan omakseen.

Toto on ollut vintagekopasta kovin kiinnostunut tänäänkin. Hän syöksähtelee kieriskelemään sen päälle tuon tuosta. Mutta kun yritin videoida moista, kävi kuitenkin klassisesti. Koppa sai olla rauhassa ja Toto vain kierteli sitä ja minua. Minuutin pätkälle tallentui kuitenkin yksi koppapyrähdys.

Syksyn merkki

2011-09-19T09:48:00.000+03:00

Mistä tietää, että ilmat ovat viilenneet? Kissat hakeutuvat nukkumaan koppaansa. Myös laatikkomaja on suosiossa, vaikka kesällä siellä ei viihtynyt kukaan.

Cisulla ja Totolla on kopassa usein mukanaan myös lelu. Tällä kertaa unikaveriksi on kelpuutettu pieni musta hiiri.

Viileämmät ja vähän jo hämärämmätkin aamut näkyvät myös siinä, että kissat ovat kesäaamuja aamu-unisempia. Tänään Cisu herätti minut tiputtamalla kengännauhan kasvoilleni ja alkamalla sitten leikkiä sen kanssa. Kesällä hän olisi kiihtynyt siitä, että heräsin tähän ja alkanut huutaa, jos en olisi lähtenyt leikkiin mukaan. Nyt riitti, kun silitin Cisua ja nostin peitonkulmaa. Sinne se pehmoleluista parhain sukelsi, kainaloon jatkamaan unia. Pian toinenkin pehmolelu saapui paikalle, mutta päästyään peiton alle hän hurisi niin kovaäänisesti, ettei nukkumisesta tullut enää mitään.

Kissanvessa

2011-09-16T10:12:00.000+03:00

Ne näyttävät usein niin pieniltä, suloisilta ja erityisesti viattomilta... Mutta sisimmissään ne ovat todellisia kepulikatteja (missä muuten kepulikattihaaste mahtaa mennä, onko kellään tietoa?!). Ne järjestävät ihmisille usein varsin kissamaisia yllätyksiä, esimerkiksi tällaisia:

Vessasta löytyi tuhottu vessapaperi ja kaksi kissaa, mutta syyllistä ei saatu selville sitten millään.

Toto istuskeli vessanpöntön kannella ja näytti siltä, ettei hän ymmärrä ollenkaan, mistä puhutaan. Oikeastaan hän ei edes kuule mitään.

Cisu loikkasi äkkiä kylppärikaapin päälle näyttääkseen, että häntä ei kiinnosta tässä huoneessa muu kuin kaapin päällä kävely.

Vaikka ai niin, ihmiset eivät oikein arvosta sitä kaappikävelyäkään. Cisu onnistui kerran rämäyttämään kylpyhuonekalusteen valaisimen alas ja siitä lähtien valaisimen suojana on ollut kaunis vanha laudanpätkä. Uutta kylppäriä tai rauhallisempaa Cisua odotellessa...

Cisu: Niin siis mä joudun hyppäämään kaapin päälle, mutta teen sen vain siksi, että saisin istua täällä ylhäällä ja rauhallisesti katsella ulos ikkunasta. Nautin syksyisen maiseman seuraamisesta.

Ota noista nyt sitten selvää. Ehkä jompikumpi Koratian ihmisasukkaista on öisin ihmiskissa ja käy raatelemassa vessapaperia?

Kahden pesän väkeä

2011-09-15T10:06:00.000+03:00

Edellisen postauksen kommenteissa Viivi ihmetteli, eikö betonipoterolla ole kova nukkua. Siitä tulikin mieleeni, että olemme unohtaneet esitellä myös Koratian uuden mukavuuden, pehmoisen toppapesän. Harmaa pesä tilattiin Zooplussalta kaupanpäällisinä, kun osa kanta-asiakaspisteistä meinasi vanhentua. Cisulla ja Totolla on kyllä pesiä, tyynyjä ja laatikoita aivan riittämiin, mutta arvelimme, ettei yksi uusi nukkumapaikka häiritse heitä.

Ei häiritsekään. Uusi pesä on jotenkin ajautunut olemaan olohuoneen sohvapöydän alla, ja Totosta se on on mainiota. Hänen lempipäiväunipaikkansa (aurinkoisella säällä) on olohuoneen sohvalla oleva kangaspesä, ja nyt hän voi välillä vaihtaa myös sohvapöydän alle pesään; yleensä pöydän alla on saanut nauttia vain matosta ja aurinkoläikästä, mutta aina parempi, kun voi rullautua pyöreään toppakoppaan.

Cisukin nähdäänn toisinaan pöydän alla, mutta pesässä hän ei ole käynyt kuin pari kertaa.

Aina ei oikein tiedä, hoitaako vai kurittaako Cisu pikkuveljeään.

Veli ei pienistä häiriinny. Hän kääntää selkänsä kaikille ja kaikelle: saisinko nyt nukkua rauhassa?

Se Toton sohvapesähän on Maunolta ja Epulta tilattu, blogissa jo usein nähty Marimekko-kuosinen "leipäkori". Toto-limppu on siinä(kin) varsin suloinen.

Tää on MUN!

Tuplapotero

2011-09-13T20:13:00.000+03:00

Kyllä ihmiset voivat olla hölmöjä! Olen unohtanut aivan raportoida, että Cisulla on nykyisin kaksi sisäpoteroa (=betonilautasta). Se on tietenkin kaksin verroin ihanampaa, vaikka on asiassa haittapuolensakin. Pikkuveli voi tunkea samaan aikaan poterohommiin.

Jostain sanattomasta (tai vain kissankielisestä) sopimuksesta johtuen kaksi kissaa ei voi retkottaa samanaikaisesti poteroissa. Kun Toto tulee paikalle, on ensin retkottamassa olleen Cisun noustava.

Cisu antaa Toton kuitenkin harrastaa poterointia, sillä hän tietää, että todellinen poterojen(kin) kuningas on kuitenkin hän itse.

Vai mitä?

Takkutassun aamuseikkailu

2011-09-12T14:33:00.000+03:00

Pihalle kokoontuvien tirppojen ohella varmoihin syksyn merkkeihin kuuluu se, että ruoho on aamuisin litimärkää aurinkoisinakin päivinä, peltoheinikosta nyt puhumattakaan. Yläkuvassa Cisu tuumailee, lähtisikö kostealta ruoholta vielä kosteampaan heinikkoon.

Toto näytti mallia: kun nostaa jalkaa reippaasti, kyllä täällä pärjää.

Cisu tuumasi, että okei, hän tulee, mutta vain rouskimaan rehuja.

Tottis sen sijaan oli seikkailumielellä. Askellus muuttui yhä korkeammaksi, mutta matka eteni.

Kunnes tuli vähän liian märkä kohta. Toto jäykistyi

ja kääntyi kohti kotia (kuvassa näkyvä viiva on Cisun fleksi)

ja järkyttyi kahta kauheammin päästyäänkotipihan nurmikolle.

Se kauhea pökälöitsijä on taas käynyt meidän pihalla!

Äkkiä terassille huilaamaan.

Terassilla havaittiin, että Tottis on kissaksi aika märkä ja koratiksi aika takkuinen. Kuinkakohan kauan pojat haluavat enää ulkoilla, jos silkkitassut muuttuvat ulkona tällaisiksi?

Onneksi kuninkaalliset silkkiherrat osaavat vaatia kuninkaallista palvelua. Koska aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, Toto päätti, että takuista ja pökäleistä huolimatta hän voisi vielä viettää aikaa ulkona. Tottis kiipesi syliin, ojenteli takkuisia tassujaan ja istui auringonpaisteessa, kunnes ihmiskäsi oli sukinut hänet kuivaksi ja sileäksi. Se olikin hyvä idea, ei tullut edes märkiä tassunjälkiä sisätiloihin.

Transsissa

2011-09-11T16:46:00.000+03:00

Mitä on tapahtunut? Koratian kunkku on aivan omissa maailmoissaan. Hän ei näe eikä kuule, saati liiku.

Jähmettynyt patsastelija toivoo, ettei kukaan muukaan liikkuisi ja häiritsisi häntä.

Toto tietää, mistä transsi johtuu: piha on täynnä lintuja. Mutta siinä missä isoveli kyttää niitä silmä kovana ja kaiken muun unohtaen, Toto istuu selkä ikkunaan. Näin voi välillä katsella lintuja sivuikkunasta, välillä Cisua toisen ikkunan ääressä ja välillä kertoa väy-juttuja ihmisillekin, että tulkaas katsomaan, nyt on västäräkit vieraisilla.

Syksyssä on puolensakin. Näin paljon tirppaelämyksiä ei ole ollut aikoihin. Eilen poikia ihan itketti ulkona, kun ei tiennyt, minkä paistin kimppuun (muka) hyökkäisi.

Cisun ja Toton lomapäiväkirja

2011-09-08T11:18:00.000+03:00

Koratian ihmisväki on palannut kotiin reissultaan, ja hieno retki se olikin! Myös Cisulla ja Totolla oli kerrottavanaan hienoja kuulumisia: kaikki oli mennyt hyvin hoidon aikana, sekä kissankiipelit että hoitajat olivat nauttineet toistensa seurasta.

Mummi oli ottanut vakavasti tehtävänsä blogikissojen hoitajana. Hän oli pitänyt matkan aikana päiväkirjaa! Tässä valittuja otteita lomapäiväkirjasta*:

PÄIVÄ 1
Vastaanotto oli lempeä. Cisu kiirehti heti sisäpoterolle ja kellahti kyljelleen - rapsuta! Siis isännän otteet heti. Toto vain kehräsi ja levittäytyi sohvalle halattavaksi. Hyvä alku.

PÄIVÄ 2
Heti valon sammuttua ensimmäisenä iltana tuli kaksi sänkykaveria lisää. Satuin olemaan polvet koukussa; toinen tuli syliin, toinen polvitaipeeseen. Oli aika lämmintä enkä uskaltanut liikkua. Siirsin kissat väliimme, jossa he sitten olivatkin loppuyön.

Noustessamme piti vain todeta, että tuomamme talouspaperirulla oli teurastettu julmalla tavalla.

Aamupäivällä ulkoiltiin. Aina monta västäräkki- ja mustarastashyökkäystä piti estää.

PÄIVÄ 3
Alan olla jo tottunut jaettuun vuoteeseen.

Saunoimme, mutta pettymys oli suuri, kun emme saaneet saunakavereita. Toto oli aluksi, mutta Cisu ei tullut edes kantaen. "Ei kannettu kissa saunassa pysy", sanoi vaari.

PÄIVÄ 4
Aamuherätys klo 7 kuulosti kurjalta: Cisu puklasi pienen lätäkön makkarin kynnykselle. Toto tuntui olevan siitä enemmän huolissaan - kauheaa sotkua - apua!

Ulkoiltiin. Pojat löysivät nurmikolta jonkun villieläimen pökäleen ja sekös pörhisti kaikki karvat!

Ilalla kotiin palatessa löytyi hyvin leikinhaluisia kissoja. Nauhoja kannettiin sinne tänne. Nukkumaan mennessä keskustelin hyvin pitkään Cisun kanssa, voiko ihminen nukkua selällään paikallaan iso kissa rotkottaen päällään - en voi ainakaan minä. Hieman loukkaantuneena Cisu poistui koko huoneesta. Sitten kissat päättivät yhdistää voimansa ja valloittivat kaksin vaarin sängyn. Kun vaari siirsi heidät keskipetiin, oli kuin kaksi harmaata salamaa olisi välähtänyt ulos makuuhuoneen ovesta. Siis olemme välillä aika tyhmiä.

PÄIVÄ 5
Huutoa, vonkua, ravaamista. Nousin nöyrästi aamutoimiin ja tilanne rauhoittui. Kömmin takaisin sänkyyn, mutta Cisu päätti komentaa minut leikkimään. Ensimmäinen nauha tuotiin sänkyyn, toinen kuorrutti jo aamupalaleipää. He alkavat siis jo komennella meitä. Varmaan tästä pitää olla ylpeä.

Tätä kirjoittaessani Koratian kuninkaanlinna (=kissojen pahvitalo) luhistui.

Alamme tehdä lähtöä. Kissat tuntuvat vaistoavan, että jotain tapahtuu. Hirveän väsyneinä seuraavat jokaista puuhaa.

Kiitos hauskasta kissaseurasta! Olemme nauttineet huomatessamme saaneemme heidän luottamuksensa. Tervetuloa kotiin!

***
Ja kun tulimme, meitäkin odotti onneksi hyväntuulinen, huriseva vastaanottokomitea. Vaikka mummin ja vaarin kanssa oli mitä ilmeisemmin ollut hyvin hauskaa, onneksi kotiväki vielä kelpuutettiin Koratiaan.

***

* Siis todellakin lomapäiväkirjasta, vaikka Koratian ihmiset tässä kai lomailivat eivätkä kissat. Tai ehkä mummi ajatteli, että Cisu ja Totokin olivat meistä lomalla? Tai että hoitajat olivat lomalla meillä Koratiassa?

Harjoituksia

2011-09-02T13:07:00.000+03:00

Koratiassa on tänään kova tohina: soitellaan sinne tänne, siivotaan ja pakataan, tehdään ohjeistuksia. Ihmiset lähtevät huomenaamulla moottoripyörällä kohti länttä ja päätyvät ties minne, nähtäväksi jää...

Cisu ja Toto pysyvät kotona, ja heillä suunnitelmat ovat selvillä: he aikovat viettää mukavan viikon mummin ja vaarin kanssa. Hoitajat kävivät jo täällä vähän kuivaharjoittelemassa kissanhoitoa.

Yläkuvassa Toto näyttää vaarille, että kissan kanssa ulkoilua ei ole useinkaan mitään lenkkeilyä tai edes kuljeskelua, vaan oleellinen osa ulkoilua on kököttäminen ja katselu. Vaari muuten suoriutui näppärästi valjaidenpukemisharjoituksesta, vaikka Toto ei ole helppo valjastettava: ensin pakenee ja sitten luikertelee.

Cisu opetti, että hänet on syytä päästää kissanminttupuskan kimppuun, että hän voi muuttua pulloposkisen rotan näköiseksi ja rouskuttaa herkkuaan.

Toto todisti, että kissat todella nauttivat harjaamisesta. Harjaustreeni sujui mummilta oikein hyvin.

Sitten Toto muistutti, että kun hän on väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa, hän menee pesäänsä eikä häntä silloin saa häiritä.

Cisu tähdensi, että vaikka täällä olisi sata hoitajaa, hän on kuitenkin talon kuningas, ylivartija ja muutenkin se, joka tietää kaiken, näkee kaiken ja päättää kaiken.

En tiedä, ottavatko Cisu ja Toto kuvia itsestään hoidon aikana, mutta ainakin saamme varmasti kuulla, miten kaikki sujui. Toivottavasti ei vain kippurahäntäisenä ravaten ja öisin sängyssä hyppien ja kumeaa karjuntaa esittäen. Sellaisiakin öitä meillä on, joskin ainakin kotiväen seurassa hyvin harvoin.

Hoitokuulumisia sitten ensi viikon loppupuolella. Hyvää viikonloppua!

Pomppiva kaveri

2011-09-01T18:20:00.000+03:00

Oravakyttäys on ihan OUT! Aikaansa seuraavat kissat vakoilevat nyt sammakkoja. Kas näin, Cisu näyttää. Tänään häntä oli helppo ulkoiluttaa: seisoi vain paikallaan ja katsoi, miten puolikas kissa tärisi kiihkosta. Ulkoiluttaja oli sammakon puolella eikä päästänyt Cisua edes täppäämään uutta hyppivää ystäväänsä. Siinä olisi sitä paitsi voinut käydä huonosti, niin kuin vaikka taannoin Tatsutaniassa.

Tuikea

2011-08-30T20:04:00.000+03:00

Tuikeaksi vetää kissapolon, kun sataa ja sataa. Vaikka terassi on ajoittain kuiva, on ruoho niin märkää, ettei sille viitsi astua. Paitsi silloin, jos kuulee oravan kutsun metsästä, silloin mikään ei ole este. Harmi, että sade tuntuu lannistaneet kurretkin - ulkoilu tuppaa menemään tuikeiluksi.

Möykkyset

2011-08-29T16:09:00.000+03:00

Tänään oli vaikea aamu. Ensin huudettiin ulos ja sitten sitä, että uilkona satoi. Tarvittiin kaksi enemmän tai vähemmän tassut kastuttavaa sadeulkoilukeikkaa, ennen kuin möykyt löysivät päiväunirauhan.

Uni-Cisua ei voi katsoa silittämättä.

Puhumattakaan kurkkaavasta uni-Totosta. Miten joku voikin olla noin tyytyväisen näköinen?

Totiset kurrekyttääjät

2011-08-28T18:52:00.000+03:00

Mitäpä sitä ei tekisi kissojensa tähden? Tänään minulla oli heti aamusta vähän kuumeinen olo, mutta se ei estänyt lähtemästä Toton kanssa metsä- ja kallioretkelle - kun Cisu ja mieskin menivät, niin pitihän meidänkin. Harmittelin retken aikana tuhansia kertoja, ettei kamera sattunut mukaan: harmaa kissa harmaalla jäkäläisellä kalliolla maailman huipulla on hauska näky.

Onneksi pari päivää sitten kamera oli mukana, kun kävin poikien kanssa päivittäisellä oravienvaanimiskeikalla. Cisu ja Toto eivät halua enää ulkoilla missään muualla kuin oravapuiden alla (ja siellä kalliolla, mutta sinne ei voi mennä vain yhden ihmisen voimin, maasto on liian vaikeakulkuista). Siellä onkin onnistuttu näkemään kerralla jopa neljä hyppivää ja säksättävää kurrea, joten ei ihme, että paikka vetää puoleensa.

Se vetää myös vakavaksi. Ja huomatkaa, Cisulla on pari sadepisaraa ohimolla, mutta se ei haittaa, kun on kyse oravien katselusta.

Totokaan ei piittaa, jos kurreretkellä tulee märkä turkki ja kuraiset tassut. Sitä paitsi märkä metsä tuoksuu paljon kiinnostavammalta kuin kuiva aurinkoinen metsä!

Pikkuvelikin tietää, että kurreja katsotaan keskittyneesti.

Höh. Ei saatu tuoretta kurrenlihaa taaskaan. Pojat lohduttautuivat kasvisaterialla epäonnistuneen metsästysretken jälkeen. Totokin on juuri oppinut, että kissanminttua kannattaa haistelun lisäksi myös maistella.

Hanki elämä

2011-08-24T19:56:00.000+03:00

...tai edes harrastus!

Cisulla ja Totolla on asiaa:

Cisu: No, me huomattiin, että toinen ihminen on koko ajan kotona. Kuulemma se on nyt vapaa vuorottelija tai jotain sellaista. Voi ei. Vaikkei me yleensä piitata tietokonehommista, me autettiin sitä valitsemaan syksyksi harrastuksia, että saatais olla joskus rauhassakin.

Toto: Hmmmm... Oiskohan tuossa jotain sopivaa? Ainakin on työväenopiston sivut... Joo, katos tätä, Cisu, ehdotetaanko ihmiselle tota harrastusta?

Molemmat: Pujotus- ja poimintakuviot? No jaa, mutta pääasia että se tekee jotain.

Huh, se ilmoittautu parillekin kurssille! Nyt voi rentoutua!

Cisu: No niin siis. Tehtävä suoritettu ja näytös ohi. Antakaa nyt nukkua rauhassa.

Avara luonto

2011-08-22T13:57:00.000+03:00

Lauantai-iltana Koratian mailla havaittiin pari hyvin mukavuudenhaluista vierasta. Ne loikoilivat ruohoa mutustellen niin rennosti ja niin kauan, ettei tainnut olla eka kerta piknikillä.

Kun vieraat olivat levänneet tovin, he siirtyivät syömään maksaruohoa. Se on istutettu vieraanvaraisesti puuastiaan, ettei vieraiden tarvitse turhaan kumartua kasveja tuhotessaan.

Herää tietenkin kysymys, missä Koratian kunkut olivat. Totosta ei ole tietoa, mutta Cisulla oli samaan aikaan parempaakin tekemistä: hän katsoi intensiivisesti Avaraa luontoa, sademetsädokumenttia. Erityisesti linnut ja käärmeet kiinnostivat Cisua ja hän yritti välillä vähän täppäilläkin niitä sekä huojui tv:n edessä lintujen liikkeiden mukaan. Kun Toto koetti häiritä Cisun luontodokumenttielämystä, Cisu ajoi hänet pois.

Cisu oppi dokumentista, että elämässä pärjätäkseen eläimien pitää kehitellä mitä ihmeellisimpiä selviytymiskeinoja. Jo samana iltana hänen havaittiin keksineen uuden metkun: pyllynlämmitystä juuri pesuohjelman loppuun saaneen, raolleen avatun astianpesukoneen lämmössä. Näin thaimaalaiskatti selviää Suomen syksyistyvien iltojen viileydessä.

Kun kone oli päästänyt pahimmat höyryt ulos, Cisu saattoi laskea häntänsä sen sisälle lämmittelemään.

Kyllä meillä on fiksu kunkku!

Alkukoti

2011-08-20T14:45:00.000+03:00

Korat on yksi kissamaailman vanhimmista ja "puhtaimmista" kissaroduista. Erään legendan mukaan nämä thaimaalaiskissukat tulivat ihmisten tietoisuuteen, kun Kambotsan viidakoista saapui sinisiä kissoja. Tuo viidakko olisi siis alkukoratien alkukoti.

Meidän nykykorateilla on mahdollisuus palata juurilleen ja kokea viidakkotunnelmaa. Tällä viikolla kaikki ulkoilut ovat suuntautuneet nk. takametsään,omaan kotiviidakkoomme. Cisu ja Toto ovat astelleet sinne määrätietoisesti ja sitten maastoutuneet.

Toto: Kautta korvakarvojeni, täällä viidakossa on jännittävää!

Syy poikien viidakkoinnossa ei ole ehkä alkukodin kaipuussa, vaan siinä, että tuon samaisen metsän ovat löytäneet paitsi monet linnut myös pari oravaa. Cisu ja Toto jaksaisivat vaania niitä oravia ikuisesti! Kurret ovat varsin pelotonta laatua: tulevat oksille melkein kissojen ja ihmisten päälle, heiluttavat kiivaasti häntäänsä edestakaisin ja säksättävät vihaisesti. Se on kissoista aina yhtä kiinnostavaa.

Eilen metsikön tienoilla tapahtui muutakin jännää. Toto löysi koppakuoriaisen!

Koppiksen täppäily oli niin jännää, että Toto unohti (taas) hetkeksi, kuka se toinen viidakkokissa on. Tottis havahtui kesken koppistonkimisen, että lähistöllä on toinenkin moukula, ja lähti häntä pörheänä selvittämään asiaan. Kun hän muisti, että ai niin, mulla on se isoveli, hän ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Videon lopussa nähdään kissa, joka muka katselee coolisti ympärilleen, mutta jonka paksu häntä paljastaa, että kyllä tässä vielä ollaan hieman kiihtyneessä mielentilassa.

Oravien ja kissojen alkukoti on niin jännä paikka, että siellä kissastakin tulee orava! Eilen Toto lähti metsään heittämällä kurremaisen kiepin koivunrungon kautta.

Harmaakarhu uneksii

2011-08-18T09:29:00.001+03:00

Uneksimme olevamme thaimaalaisella biitsillä.

Terveisiä Epulle! Ei millään pahalla, mutta Epulle ominainen mahantuuletusnukkumistapa on minusta ollut aina melkoisen hassu ja epäkissamainen. Mutta... eilen meillä tehtiin havainto vatsaansa tuulettavasta, uneliaasta Toto-karhusta.

Villava söpöläiskarhu ei tietenkään saanut nukkua rauhassa, sillä en vain voinut pitää näppejäni irti tuollaisesta mahasta.

Ennen häiritsevää käplöintiä yritin videoida mahakarhusta maailman rauhoittavimman videon. Siitä tuli vain muutaman sekunnin pituinen, sillä minua alkoi naurattaa hiljalleen kohoileva, auringonlämmin kissanmaha.

Sitten jatkettiin päikkäreitä.

Ja herättiin päikkäreiltä täynnä virtaa ja voimaa:

Uusi ystävä

2011-08-17T11:37:00.000+03:00

"Meidän Cisu on sellainen sydäntenmurskaaja", totesi mies eilen, kun saattelimme vieraisilla olleen ystävän hotellille odottamaan aamuista lentokoneen lähtöä. Vieras jäi varmasti kaipaamaan Suomesta ainakin Cisua.

Vietin lukioaikana vuoden ulkomailla vaihto-oppilaana ja saimme nyt vieraaksemme vaihto-oppilasisäni. Hän tuntui viihtyvän kovin hyvin luonnonläheisessä Koratiassa kissojen kanssa leikkien. Cisu pelkäsi vierasta jostain syystä aluksi, mutta sitten otti hänestä kaiken irti: pyysi leikittämään, tuli leuka korkealle kohotettuna pyytämään leukarapsutusta ja erityisesti istui ja nukkui vieraan sylissä. Välillä Cisu kohottautui, katsoi uutta ystäväänsä silmiin, naukaisi ja hurahti ja otti sitten entistä mukavamman asennon. Tämä kaikki oli vieraasta kuulemma hyvin hauskaa ja rentouttavaa ja hän muisteli kissa sylissään kaikkia elämänsä aikana tapaamiaan kotieläimiä. Sitä oli hauska kuunnella, ja samalla opin itsekin uutta sekä vieraastamme että hänen kotimaastaan yleisestikin. Ja luulen, että kotiinsa saavuttuaan vieras kertoo kissasta, joka viihtyi sylissä ja ylipäätään ihmisten seurassa paremmin kuin mikään muu kissa. Hän jo harmitteli, ettei Cisu varmaankaan halua matkustaa Atlantin yli tarjoamaan kissaterapiaa kanadalaisille. ;)

Kissanpäivät ovat siis alkaneet mainiosti: sekä minulla että kissukoilla on ollut ainutlaatuista seuraa. Totokin iloitsi selvästi siitä, ettei maanantaiaamu tuonutkaan mukanaan tavanomaista arkea, vaikka mies lähtikin töihin. Muuten Toto otti - luonteensa mukaisesti - kunniavieraan vastaan hieman pidättyväisemin kuin isoveljensä. Hänkin oli ihan oma itsensä, eikä jännittänyt vierasta edes alussa, mutta Toton tapoihin ei kuulu parkkeerata edes kotiväen syliin tuntikausiksi. Toto luottaa siihen, että pelkkä söpöys riittää. Ja kyllähän aurinkoläikkään rullaksi kiertynyt, välillä kujeellisesti ihmisiä kurkkaava ja syvää onnenpurinaa huriseva kissa on varsin vetoava sekin.

Jotta ei menisi ihan lässytykseksi, todettakoon, että tällä hetkellä pojat kilvan tappelevat ja raapivat sohvia sekä päästävät hurjia ulvaisuja. Heidän mielestään kissanpäiviin kuuluu oleellisesti se, että jos palvelusväki on kerran jatkuvasti paikalla, se voisi olla tehtäviensä tasalla ja lähteä palveltaviensa kanssa ulos aina kun he sitä haluavat. Ja he haluavat sitä aina.

K niin kuin kissanpäivät

2011-08-12T09:21:00.000+03:00

Koratiassa otetaan nyt rennosti!

K niin kuin kissanpäivät ainakin minulle. Tarkemmin K niin kuin kuusi kuukautta kissanpäiviä. Cisulle ja Totolle tämä päivä merkitsee joko suuren onnen tai suuren rasittumisen ajan alkua. Aika näyttää.

Tämä höpinä johtuu siitä, että tänään toteutuu eräs pitkäaikainen haave: jään parin tunnin päästä puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja tulen siis viettämään entistä huomattavasti enemmän aikaa kissukoiden seurana/riesana. Onneksi aion vapaallani myös opiskella, niin etten ehkä aivan kärsi inflaatiota koratialaisten mielissä. Toivottavasti ainakaan.

Tänään saamme kaukaisen vieraan joksikin aikaa luoksemme. Jännää ja odotettua sekin! Voi olla, etten ehdi muutamaan päivään koneelle, mutta saatte sitten ensi viikon loppupuolella kuulla, miten Cisulta ja Totolta sujuu ranskan kieli – varmaan paremmin kuin minulta monen, monen vuoden jälkeen – ja joko he ovat tympiintyneet, että kaikki rauha on mennyt.

Hyvästi kissapäivät, hyvästi rauha! Parasta ottaa kulkunen suuhun ja kantaa se piiloon. Höpöttäjäsilittäjälässyttäjä aikoo olla helmikuulle asti koko ajan meidän kanssa. Puuh!

P.S. Suuren päivän kunniaksi kirjablogissani on kirjakauppalahjakorttiarpajaiset.

Mesikämmen

2011-08-09T11:34:00.000+03:00

Ihmisten viimeaikaisista töppäilyistä huolimatta ainakin Cisulle kuuluu hyvääkin. Hän on vihdoin keksinyt, miten raksupalloa käytetään. Tai ainakin melkein. Siinä missä joku saattaisi töniä palloa niin, että raksut tulevat ulos, Cisu vain heiluttaa sitä sen verran, että raksu siirtyy pallon pohjalle. Sitten hän tunkee palloon tassunsa, puristaa herkun varpaidensa väliin ja nakkaa sen joko lattialle tai joskus suoraan suuhunsa. Totosta tämä kaikki on ihmeteltävän hienoa. Isoveli on mahtava tyyppi, oikein tekniikan ihmelapsi.