maanantai 13. huhtikuuta 2015

Cisun ja Toton hoitopäiväkirja



Miten saada tämä blogi päivittymään? Meillä on nyt hyväksi koettu ratkaisu: Koratian ihmisväki voi lähteä viikoksi iki-ihanaan Skotlantiin, lumoavalle Skyen saarelle, ja majoittua suloiseen majakanvartijan taloon. Sillä välin Cisu ja Toto voivat viettää laatuaikaa Mummin ja Vaarin kanssa, ja Mummi vieläpä pitää hoitopäiväkirjaa.

Julkaisemme tuon hoitopäiväkirjan nyt. Koska hoitajat eivät olleet ottaneet kuvia Koratian-matkansa aikana, kuvitamme jutun pari viikkoa sitten otetuilla mökkikuvilla. Mummin ja Vaarin huomasta ja seurasta oltiin nauttimassa silloinkin.




Päivä 1

Saavuimme  illalla kuuden maissa (toim. huom. Koratian ihmiset olivat poistuneet kotoaan jo aamuyöstä). Meidät selvästi tunnistettiin, ja isäntäväki otti huristen vastaan. Aluksi oli pientä yritystä päästä uloskin, mutta illan pimetessä kissat huomasivat sen toivottomaksi.

Illalla katsoessamme tv:tä Cisu tuli jopa syliini, mutta ei suonut sitä Totolle. Cisu selvästi pomottaa pikkuveljeä. Pomottelu jatkui iltayöstä, kun Toto tuli myös petikaveriksi; siitähän syntyi rähinä ympäri taloa. Loppujen lopuksi kissat nukkuivat yhdessä eteisen lattityynyllä pääosan yöstä.

Toim. huom. Kaislanpala poistettiin Cisun kidasta heti kuvan ottamisen jälkeen.



Päivä 2

Aamu valkeni kirkkaana ja kauniina ja kissojen mielestä myös varsin ulkoilukelpoisena. Saimme oikein kahvikonsertin, Cisu pani kaiken toivonsa vaariin. Ja se onnistui!

Päivällä täällä vieraili 1-vuotias poika. Pikkumies nauraa käkätti kissojen juostessa ja kiipeillessä. Uteliaisuus oli suuri ja häntä houkutteleva. Kissat eivät paljon väistäneet, luottivat itseensä. 

Kaikki olisi hyvin, jos isännät vain innostuisivat syömään ja juomaan, se on varsin niukkaa.




Päivä 3

Iltayöstä Cisu ja Toto halusivat nukkua vieressäni, mutta se oli aika kuumaa ja ahdasta. Onneksi he siirtyivät toiseen huoneeseen.

Aamutoimet hoidettiin ja ulkoiltiinkin, kun ensin löydettiin Toto kylpyammeen alta. Ruoka ei tunnu olevan mikään ykkösasia... Etsimme ankansuikaleita turhaan ja kävimme jopa Mustissa ja Mirrissä. Myyjät ehdottivat koirille tarkoitettuja, vaikka kissoille kysyttiin. (Toim. huom. Cisu ja Toto syövät pilkottuja koiranherkkuja kyllä, nimenomaan ankansuikaleita!)

Illansuussa palasin yksin talolle vaarin jäädessä iltamenoihinsa. Vastaanotto oli harvinaisen huriseva. Etenkin Toto tuntuu erityisen hellyydenkipeältä.



Päivä 4 

Kylläpä nyt kaivataan ihmisen läheisyyttä! Tein vaarin sänkyyn huovista kissanpesän, mutta kelpasiko - ei tietenkään! Cisu teki oikein töitä etsiessään reitin peiton alle. Se oli vähän liikaa minulle, ja onneksi kissat tyytyivät nukkumaan peiton päällä kyljessäni. Vilu ei tullut niinkään.

Illemmalla oli meininkin ulkoiluttaa kissoja, mutta vähiin se jäi. Tänään on ollut hyvin tuulista, ja se varmaan säikäytti pojat sisään jo parin minuutin ulkoilun jälkeen. 



Päivä 5

Olemme yön hiljaisina tunteina keskustelleen Cisun kanssa kyljen kääntämisestä. Cisusta se on täysin tarpeetonta, minusta välttämätöntä. Niinpä Cisu tuli ja meni moneen kertaan ja lopuksi tyytyi eteisen tyynyyn.


Aamu  oli kaunis, kirkas ja tyyntynyt. Kissoista oli taas oiva ulkoilusää. Vaari suoritti ulkoilutuksen turvallisesti. Tänään minulla on iltamenoa ja yövyn kotona.



Päivä 6

Vaari oli pärjännyt ilmeisen hyvin yksin hoitajana, vaikkei ollut petikavereita saanutkaan. Minutkin hyväksyttiin takaisin joukkoon. Vaari yritti ulkoiluttaa poikia, mutta vain Cisu suostui ulos.



Päivä 7

Edellisen yön poissaoloniko teki sen, ettei Cisu tullut yöllä viereen. Ihan hyvä, Cisu on kuuma patti.

Päivällä suoritettiin reipas ulkoilu, molemmat kissat olivat mukana. Toto temppuilee aina ulos lähdettäessä, mutta lähtee kuitenkin. (Toim. huom. Se kuuluu Toton ulkoilutraditioihin. Kun valjastelukausi alkoi tänä keväänä, Toto meni sekaisin ja odotti kiltisti eteisessä, että hänellekin puetaan valjaat, mutta sittemmin hän on muistanut, että ennen u-keikkaa kuuluu aina ryömiä sängyn alle ja muutenkin pistää ranttaliksi.)



Päivä 8

Viime yönä Toto tuli jalkopäähän nukkumaan Cisun pitäessä pientä yösoittoa muualla. Aamulla Cisulle kelpasivat rapsutukset. Cisu ei tiennyt, miten päin olisi, jotta jokainen karva käytäisiin läpi.

Tervetuloa kotiin, teitä varmasti odotetaan!



Toim. huom. Ja meitä odotettiin - tai ainakin Cisu odotti. Hän riemastui niin kotiväen tapaamisesta, että kävi meidän lisäksemme puskemassa ja pussaamassa mm. pelkkiä iskän farkkuja. Toto sen sijaan tuntui ensin hiljaiselta, varautuneelta ja hieman loukkaantuneeltakin. Toton kuuluisa jatkuva HUR oli poissa tunnin, pari, mutta löytyi sitten.

Missä kalat ja linnut ovat? Näin niitä kesällä laiturin alla!


Tänään olen ollut vielä lomailemassa kotosalla, ja pojat ovat olleet aivan omia itsejään. U:ssa tapasimme kärpän ja tarkkailimme  sitä aivan kärppänä!

Kiitos hyvästä hoidosta Mummi ja Vaari!

Voihan kippura, valo ja lämpö ovat täällä taas!