torstai 29. toukokuuta 2014

Kadonneen jäljillä


Kuten Saaripalstalta on jo selvinnyt, muutama päivä sitten minä ja Saila pakkasimme autoon Mustin, Ransun ja siiderit ja suuntasimme saaristokierrokselle mm. käärmejahtiin. Koti-Koratia jäi täysin miesten valtakunnaksi. 

Kissamiehet olivat hämmentyneet tästä käänteestä. Ensin he olivat kuulemma etsineet kadonnutta emäntäänsä, mutta sitten näyttäneet päällisin puolin rauhallisilta. Olo ei tainnut silti olla aivan normaali, sillä kun Koratian ihmismies oli pyytänyt ystäviään kylään, Cisu ja Toto olivat aivan poikkeuksellisesti piileskelleet vieraita sängyn alla.



Kun palasin kotiin toisten kissojen tuoksuisena, havaitsin, että yleensä niin puheliailta koratialaisilta on kadonnut kieli. Cisu suostui tulemaan syliini ja hurisikin aivan hiljaa, mutta hän ei kyennyt juttelemaan minulle. Huomasin hänen kyllä pariin kertaan kurkkaavaan minua ja sitten kipittävän miehen luokse naukumaan havaintojaan - ja kuulin myös miehen vakuuttavan, että kyllä, se on todellakin Jenni, se on tullut takaisin kotiin.

Palasin iltayhdeksän maissa ja kadonneen kielen metsästys jatkui aina seuraavaan yöhön kello 4.30 asti. Tuolloin molemmat pojat löysivät puheenlahjansa ja tulivat hyppimään päälleni sänkyyn ja selostivat kovasti viime aikojen tapahtumia. Tai ehkä ne vain halusivat minun nousevan katsoamaan Koratian pihalle reissuni aikana kotiutunutta ylisöpöä jäniksen poikasta...


Totolta katosi myös hänen kuuluisa hurinansa. Se löytyi täydelle teholla vasta kun olin ollut kotona jo vuorokauden! Eilen Toto olikin sitten pelkkää huria. Totomaiseen tapaan häntä pörisytti jo se, että silitin Cisua. Toto on niin joustava tyyppi, ettei tee suurtakaan eroa itsensä ja isoveljensä välille, vaan usein hän eläytyy innokkaasti siihen, että veljeä hellitään, hoidetaan ja leikitetään. 



Vaikka on Totoakin hellitty ja lellitty. Eilen lohdutin häntä kertomalla, että vaikka oli aivan ihastuttavaa matkailla Saaripalstan kissaherrojen kanssa, on myös ihanaa, että saa kaapata syliinsä maailman pehmeimmän Toton - Toton, joka on oman älykkään lausuntoni mukaan "Toto, eikä kukaan muu".

On myös ihanaa, että vielä on muutama päivä lomaa ja kiireetöntä aikaa. Hur!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tosi rakkaus odottaa - ruoka-aikaa



Minulla ei ole epäilystäkään tunteistani Totoa kohtaan. Toto Tottis Tottendahlos on maailman ystävällisin, pehmein ja pitkämielisin kissa, tietysti myös hyvin rakas.

Ajattelen mielelläni, että Toto näkee myös minut ystävällisenä ja pitkämielisenä, melko ymmärtäväisenä nyt ainakin. Olen ollut näihin päiviin asti melkoisen varma myös siitä, että Toto rakastaa minua koko luottavaisella kissan sydämellään. Luulen, että hän pitää pehmeydestänikin, vaikka itse olen sitä mieltä, että voisin olla vähemmän tyynymäinen.

No, asiaan. Tunnustan, että parina päivänä mielessäni on käynyt aavistuksen omainen epäilys, josko Toto rakastaa minussa kuitenkin erityisesti sitä, että ruokin häntä. Voi jopa olla, että Toton todellinen rakkaus on jokin muu kuin minä.


Epäluuloa ovat aiheuttaneet seuraavat tilanteet:


Istuin lukemassa olohuoneen nurkassa, kun Toto ilmestyi lattialle parin metrin päähän. Hän katsoi minua lempeästi ja heittäytyi sitten selälleen. Tulkitsin tämän niin, että jo ajatus rapsuttavasta kädestäni on Totosta ihastuttava, ja kiirehdin rapsuttamaan. Toto nousi, pökkäsi kättäni ja juoksi keittiöön ruokakaapilleen.

Tämä tapahtui illalla. Seuraavana aamuna sain pitkästä aikaa aamuhalauksen. Yleensä Toto ei jaksa keväällä ja kesällä odottaa heräämistäni, vaan viipottaa touhuissaan aamuyöstä alkaen. Nyt hän kyttäsi sängyn vierellä, milloin nousen istumaan. Kun nousin, sain heti syliini hyörivän ja pyörivän hurinakissan. Hetken halailtuaan se liu’utti itsensä käsieni välistä lattialle, katsahti minuun ja juoksi keittiöön, arvatenkin ruokakaapilleen.


Voi Toto. Jos en tietäisi, että olet kissaksi harvinaisen vilpitön tyyppi, luulisin, että odotat minulta herkkuja etkä hellyyttä.

Tai sitten Toto on vain niin suurisydäminen, että hänen sydämeensä mahtuu poikkeuksellisesti kaksi ämmää: mamma ja murkina (ja muitakin asioita, sanoisi Toto, nimittäin Cisu ja monta muuta ihmistä ja aurinkoläikät ja hiiret ja lampaantaljat ja ulkopissa ja karvamatto!).

maanantai 5. toukokuuta 2014

Cisu edustaa, eikä (siksi) kommentoi



Tässä postauksessa ei ole nyt muuta asiaa kuin se, että tässä ihastellaan Cisua, joka asettautui oikein poseeraamaan minulle mökillä. Toisaalta juuri kuningas Cisun ihasteleminen, kun hän hoitaa hallitsijan tehtäviään siirtomaavierailulla, on hyvinkin asiallista toimintaa. Harvalla on näin komea kuningas, ja harvalla johtajalla on näin hyvä itseluottamus kuin Cisulla. Toisinaan Cisu on hyvin edustava.









Minua sietää ihailla joka suunnasta!

Ihailin myös Cisun käytöstä. Kun istuskelin ulkoilun jälkeen sohvalla, sain niskaani Cisun, joka asetteli ensin huppuni itselleen sopivaan asentoon ja kietoutui sitten niskaani kissapuuhkaksi. Se oli ihanaa.



Kotimatkalla Cisu ei sitten ollutkaan yhtä ihailtava, vaan hän koetteli alamaistensa hermoja sekä korvia. Cisu päätti kuitenkin noudattaa viisaan maltillista mediastrategiaa ja vaikeni, kun kaivoin esiin huudontallentimen. 


video

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Kyllä maalla on mukavaa

Mummin kanssa metsään.

Viime päivityksessä kerroimme kissojen vappumarssista, ja nyt ollaan mökkimarssilla. Kävimme pitkästä aikaa saaristossa, ja tässäpä havainnollistusta, että Koratian kunkun jalka nousee reippaasti myös siirtomaavisiitiillä.




Varakunkkuakaan ei juuri epäilyttänyt. Pois alta risut ja männynkävyt, kirjaimellisesti...




Cisu hassuttelee ja vaanii kiven takaa Totoa.



Kunkulla ei kyllä ollut juurikaan hassutteluaikaa. Siinä missä hänen pikkuveljensä vetäytyi tuon tuosta nokosille, kuningas Cisu hoiti velvollisuutensa mallikkaasti. Tässä hän istuu alamaistensa kanssa pöydän ympärillä ja opastaa kotiväkeä, mummia sekä vaaria, miten kissavaltakunnan ihmisten pitää käyttäytyä. Mökillä ne tuntuvat Cisusta käyttäytyvän aina paljon rennommin ja miellyttävimmin kuin Koratiassa, jossa saa usein todella tehdä töitä, että saa äänensä kuuluviin. Mökillä saa paljon enemmän huomiota. Joku on melkein aina ylinau'uttavissa ulos, leikkimään tai harjaamaan.




Kuninkaan osa ei silti ole helppo siirtomaallakaan. Se on niin rankka, että kunkku voi jopa nukahtaa valtaistuimelleen takan huipulle.



Totoa ei nukuttanut myöhään illalla. Ihmisten nukkumaameno viivästyi, kun joku otti epähuomiossa käteensä kaislan, joka pisti Toto-paran aivan sekaisin. 




Mökillä tapahtui paljon muutakin mukavaa, mutta kerromme niistä erillisessä postauksessa. Nyt olemme hieman uupuneita Cisun johtaman automatkan jälkeen... Myöskään Cisun alaisten osa ei ole aina helppo.

torstai 1. toukokuuta 2014

Vappumarssilla


Koratian ihmisväen ei ole pitänyt poistua vapun aikaan kotipihaa kauemmas, ja silti olemme todistaneet aikamoista vappuhulinaa.

Nuoret ja reippaat koratmiehet voivat nimittäin yhden ja ainoan vappumarssin aikana...

vetää ruohoöverit, 





niin että ensin on pakko lepuuttaa multakasalla - ja varmistaa, että harmaus lisääntyy entisestäänkin - 




ja sitten antaa periksi: ruohoykän paikka.





Oliko pakko katsoa ja kuvata?!

Nuorempi koratherramme näyttää, miten toimitaan, kun luonto kutsuu. Kuka sitä nyt sisävessaa käyttäisi...etenkään sellainen, joka on monen vuoden ihmettelyn jälkeen oppinut pissaamaan ulos kuten kuka tahansa kova kundi!




Vappuun kuuluu sekin, että voi saada yhtäkkisen puuhepulin


...tai ihan muuten vaan hepulin. 



Onpa ollut mukavaa! 

- Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää, tuumaa Toto.





 - Mä olisin jo kesässä, ellette te muut olisi aina niin toivottoman hitaita, vastaa Cisu.




Koratian ihmisväen ajatukset ovat olleet omien hömppäpömppien lisäksi tietenkin poloisessa Naukulan Helmissä. Mutta miten ihmeellistä ja lohduttavaa surun keskellä on, että Helmi on läsnä Koratiassakin, yhä edelleen. Meillä on paljon Helmin antamia kissantarvikkeita ja Cisu ja Toto käyttävät niitä päivittäin. Toto on kurittanut tänäänkin Helmin lahjoittamaa hiirtä ja molemmat ovat kiipeilleet Helmin antaman kissantolpan päälle. Kiitos Helmi - kaikesta.