maanantai 30. joulukuuta 2013

Hidasta ja nopeaa tonttuilua



Koratian ihmiset olivat joululomalla hieman hitaita. Jouluaattona kyläillessä vastaanotimme lahjoja myös Cisulle ja Totolle, mutta vasta eilen havahduin siihen, että ne voisi antaa oikeille lahjansaajille.

Kuinka ollakaan, kissatontut olivatkin jo itse antaneet itsellensä ihania karvapalloja sisältäneen lahjan. Jouluilo oli kaivettu esiin kynsin, hampain.

Mites se sanonta nopeista, hitaista ja syömisestä menikään?

perjantai 27. joulukuuta 2013

Harmaata



Harmaata on ollut. En nyt puhu joulun säästä enkä onneksi fiiliksestäkään, vaan siitä, miten harmaaveljekset ovat viettäneet joulua sävyisissään oloissa. 

Heitä onnisti suuresti: mieheni sai lahjaksi pahvilaatikon, joka jo sinänsä olisi nostattanut juhlamieltä kissoista, ja sitten laatikosta vielä paljastui 100 % lampaanvillaa oleva koratinharmaa huopa. Se on ihanin huopa ikinä.

Yläkuvassa Cisu havainnollistaa laatikko-huopalekottelua. 

Aika pian huopa tehotassut kuitenkin siirsivät huovan eteisen lattialle, jossa lepohetkien mukavuutta lisää lattialämmitys.



Tämä huopa on kuin korateille tehty!



Tätä ei saa ikinä ottaa meiltä.





Eikä meitä saa häiritä.



Etenkään ei saa nauraa, vaikka huovan alta kurkkaisikin otsatukkakissa.






Toivomme, että muillakin on ollut lämmin ja pehmeä joulu ja että loppuvuotenne kuluu yhtä rennoissa merkeissä. 

Nyt menemme takaisin huopamajaamme. Aah!

torstai 19. joulukuuta 2013

Muikea Cisu


Matkapäiväkirjapostauksessa näytti kiinnittäneen huomiota, että siskoni oli luonnehtinut Cisua muikeaksi.  Tiedän tasan tarkkaan, millaista (itse)tyytyväisen myhäilevää ja vähän kujeilevaa tai jopa viekasta ilmettä hän tarkoittaa. Kun pikaskannasin blogin kuvat, en löytänyt yhtään varsinaista muikeuskuvaa, mutta aika monta muikeussävyistä kuvaa silti. 

Yläkuvan tapaaminen esiteltiin blogissa jokin aika sitten. Cisu oli ensin jännittynyt, kun häntä lähestyi pellolla vieras mies. Sitten hän tunnisti sen omaksi Koratian isännäkseen – sallittakoon näin korkea-arvoinen nimitys, vaikka Cisuhan se meidän isäntä ja etenkin kuningas on – nosti päänsä silitykseen ja sulki silmänsä onnesta.

Aika monessa kuvassa näkyi, että vaikka Cisun ilme on muikeutta astetta tavanomaisempi, hänellä on hyvin hyvä olo.



Yllättäen jopa autossa voi olla tyytyväinen, jos saa poikkeuksellisesti matkata iskän sylissä. (Miksi minun sylissäni käyttäydytään kuin riivattu, kysynpähän vain...)
 


Halailu on aina ihanaa ja etenkin muutaman päivän eron jälkeen. Erään kesäreissumme jälkeen kotona odotti tällainen venkula.
 


Pari vuotta sitten meillä oli viikon verran kylässä Kanadan-isäni, vaihto-oppilasaikainen isäni siis. Cisu parkkeerasi viikoksi hänen syliinsä ja molemmat hymistelivät tyytyväisyydestä.

 

Unimuikea.
 

Useissa kuvissa Cisun asento ja koko kuvan tilanne kieli siitä, että muikeus oli taas valloillaan, mutta kamera oli pilannut hetken, taas.
 




Tätä mökkikuvaa olen joskus käyttänyt havainnollistaakseni, että Cisu osaa hymyillä (ja näyttää presidentiltä).
 


Pahoittelen täysin kierrätyskuviin perustuvaa postausta. Minulla oli kuitenkin mukavaa, kun katselin vanhoja kissakuvia, joita olikin muuten paria päivää vajaan viiden vuoden bloggailun aikana kertynyt aika monta. Ensi kerralla lupaan kuitenkin bloggailla ennenjulkaisemattomien kuvien kera.

Muikeaa päivänjatkoa! ;)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tyylikästä isännöintiä Colosseumilla sekä Koratiassa




Koratian ihmisväki oli loppuviikon muissa maisemissa, aina Roomassa asti. Iloksemme ja hämmästykseksemme emme olleet sielläkään kissatta. Heti ensimmäisessä tutustumiskohteessa, Colousseumilla, meidät otti vastaan yläkuvan suuri musta isäntä. Hän vaikutti kovin kiireiseltä, mutta ymmärtäähän tuon. Jättikokoinen koti ja kauheasti valvontaa kaipaavia vierailijoita.

Hotellimme lähistöllä vanhoilla raunioilla oli kodittomien kissojen keskus! Voitte vain arvata, pitikö sen lukuisia kissoja tarkkailla aika ohikulkiessa. Piti, ja kuvata, ja niistä piti puhuakin koko ajan, ainakin minun. Kissat vaikuttivat kodittomuudestaan huolimatta olevan hämmästyttävän hyvävointisia ja ihmisystävällisiä. Yksi oli jalkapuoli ja toinen töpöhäntä; töpöhäntä oli noussut raunioista kadulle eikä töpöisyys estänyt häntä lainkaan nauttimasta silityksistä ja ihailuista. 

Voih. En tuonut tuliaisiksi yhtään rauniokissaa, vaikka arvatenkin mieli teki.

Kotona Koratiassa Cisu ja Toto nauttivat isännän roolistaan. Vanhempani olivat kissanvahteina, ja mummin pitämä hoitopäiväkirja oli hyvin sympaattista ja mukavaa luettavaa. Eilen harmaapojat tuntuivat kyllä ilahtuvan kovasti, että kotiväki ilmestyi taas Koratiaan, mutta mitään merkkiä stressistä tai hylätyksi tulemisen tunteista ei ollut. En muista, milloin Cisu ja Toto olisivat ollet näin tasapainoisia, hyväntuulisia ja hyväkäytöksisiä. Toivokaamme, että tämä onnen ja harmonian tila jatkuu.



 

Nyt siirrymme vieraskynäosioon – tässä mummin kirjoittama hoitopäiväkirja:



"Torstai



Saavuimme illansuussa. Vastaanotto oli todella lämmin ja huriseva. Toivottavasti kissat eivät ota kaikkia talonvaltaajia yhtä sydämellisesti vastaan. Sain Cisulta jopa käsisuudelman.



Kissat seurasivat sivusta puuhiamme, mutta iltauutisten katselu toi molemmat heti syliin. Siinä olisi pitänyt kököttää varmaan puoli yötä.



Iltayön kulkusrallin jälkeen kissat parkkeerasivat kylkeeni. Lämpimiä petikavereita.



Yöllä puhkesi talvimyrsky, joka kilisi ja kolisi nurkissa. Kissat taisivat olla hieman huolestuneita metelistä – uni loppui siihen.







Perjantai



Aamurutiinimme lienevät hieman erilaiset kuin kotiväen: kissat vaikuttavat hämmästyneiltä. Hirveästi ei olla ruoan perään, ulkoilu kiinnostaisi enemmän.



Toton ulkoilu kesti ehkä 20 sekuntia. Muutama askel kuistilla ja salamana takaisin ovelle. Cisu oli pitkäjännitteisempi. He kiersivät vaarin kanssa puoli taloa = 3–4 minuuttia.



Palasimme talolle ennen pimeää. Kissat eivät tienneet, miten olisivat kiehnänneet. Cisu toi harjan ja molemmat rojauttivat itsensä lattialle kylki kyljessä. Harjauksen lopuksi Cisu katsoi selvästi koratpalloa odottaen!



Tämän illan ulkoilu oli jo varsin mittava. Totokin kiersi puoli taloa, Cisu viipyi ulkona varmasti viisi minuuttia. Leppoisa ilta – aina syliin, kun jonnekin asettui istumaan.





Lauantai



Kaunis, kirkas pakkasaamu. Yöllä oli kissojen kanssa eri käsitys nukkumapaikoista. Cisun mielestä hänen paikkansa oli minun päälläni, Toto häipyköön. Minun mielestäni yksikin kissa oli melko raskas ja vangitseva.



Jostain syystä tänä aamuna ruokahalu oli hyvä. Molemmat söivät märkäruokaa heti.



Illalla saunoimme. A ja M (siskoni miehineen) liittyivät seuraan ja varsinkin Toto otti koko ilon irti lämmöstä. Välillä huolestutti se rentous, olivatko hengissäkään. Kyllä olivat.



(Toim. huom.: Saunovalta siskolta tuli illalla Roomaan tekstiviestejä, joissa kehuttiin saunatonttujen saunomishalua ja sitä, että Cisu oli ensin pessyt siskoni tukan saunassa ja sitten vetäytynyt saunan jälkeen siskonmiehen, hyvän ystävänsä ja ihailun kohteensa, syliin lukemaan Kjell Westön uutuutta ja olemaan kuulemma hyvin muikean näköinen.)






Sunnuntai


Yöllä oli satanut lunta. Petikavereita piisasi tungokseen asti. Tänä aamuna ruoka ei kiinnosta. Uloskaan ei pyydetä, lumiko pelottaa? (myöhemmin lisätty hoitopäiväkirjan marginaaliin tieto: Miesväki ulkoili joitakin minuutteja.)



Tällä kertaa olemme tunteneet itsemme hyväksytyiksi alusta lähtien. Harmaaherrat ovat olleet hyvin sydämellisiä!"



 

Kiitämme seikkaperäisestä hoitopäiväkirjasta sekä etenkin hoitopalveluista. HURmaavaa kissanhoitoa!