torstai 29. elokuuta 2013

Lautasmalli



Kissaihminen on kissaihminen töissäkin. 

Kun puhuimme eräästä ruoka-aiheisesta asiasta kollegani kanssa, hän mainitsi taikasanan "lautasmalli". Silmäni laajentuivat luultavasti yhtä paljon kuin Cisulla, kun hän äkkää peuran ikkunasta. "Lautasmalli, hyvä että sanoit lautasmalli-sanan!" hihkuin ja käännyin tietokoneeni puoleen. "Mulla on täällä blogissa tällainen Toton kuva luonnospostauksessa, mä muutan heti tän otsikon lautasmalliksi. Katso, kissa on lautasella ja se on kuin huippumalli!"

Sitten jatkoimme työasioiden läpikäymistä. Ja nyt, heti kun oli hetki aikaa, piti palata lautasmallikuvan pariin. Voi Toto, kun hän ei kitaile, hän on syötävän suloinen. Maistuis varmaan sullekin?

tiistai 27. elokuuta 2013

Viiksi-hammas-kitahaaste


Naukulan Helmi haastoi jo ajat sitten kaikki kissat viiksihaasteeseen (Täplätyttöjen nenähaasteen innoittamana), eli esittelemään viiksiään ja samalla muistuttamaan eläinten hyvinvoinnin ja eläinsuojelutyön tärkeydestä. Muistakaa: kenenkään ei ole pakko ottaa lemmikkiä. Jos otat, huolehdi lemmikistä paremmin kuin itsestäsi, lemmikkisi on vastuullasi!

Sitten niihin viiksikuviin. Eräänä iltapäivän hetkenä Cisu ja Toto vaikuttivat hyvin rauhallisilta. Ajattelin, että voisin kuva kuvassa vasemmalla olevan Toton viiksiä. Näin siinä sitten kävi.

Ensin Toto päätti piilottaa viiksensä ja mennä nukkumaan.


Sitten hän poseerasi ilman viiksiä.


Sitten viiksihaaste muuttui hammashaasteeksi.


Sitten Toto näytti muuten vain hassulta.


Ja meni takaisin nukkumaan.


Mä sulla vielä viikset näytän! Tai siis en näytä. Enkä näytä enää hampaitakaan, kun sohit siinä sen kameran kanssa taas.


Haaaauuuukotus! Oho, näytin kitani.



Nyt en näytä enää mitään.


Ainakaan en näytä yhtään kuvaukselliselta.


No niin, kuvausmahdollisuus ohi.


Niin että joudumme osallistumaan hienoon haasteeseen viiksien sijasta hammas-kita-irvistyskuvasarjalla. Toivottavasti se ei haittaa!

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ylimääräisiä asukkaita eläinasukkaissa?

Eli kertomus siitä, miksi tosimiesten ei kannattaisi syödä salaattia eli kertomus kissan eritteistä (varoitus!).

Cisu-paran maha oireili taas viime viikolla, mutta rauhoittui lääkkeillä täysin. Sitten oireilu alkoi eilen aamulla uudestaan ja illalla kävi niin onnettomasti, että Totollakin oli maha löysällä. Onni onnettomuudessa oli, että olimme joka tapauksessa juuri lähdössä eläinlääkäriin.

Pojat saivat hyvän ja asiantuntevan vastaanoton vakiopaikassaan Eläinlääkäriasema Arkissa. Molemmat tutkittiin ja erityisesti Totoa kehuttiin, kuten aina. Toto oli hyvin rauhallinen ja luottavainen, antoi vatvoa itseään mennen tullen. Sydän löi tasaisesti, kaikki kunnossa. Iso, komea ja hyväkuntoinen poika. Sen me toki tiesimmekin. Toto ei tosin varmaankaan pitänyt siitä, että kerroimme jopa hänellä olleen vatsavaivoja. Muistattehan, miten Toto suhtautui Cisun vatsanväänteisiin? Ja arvaatteko, että Toto oli aika hämmentynyt, kun kävi niin nolosti, että hän itsekin sortui vessan sotkemiseen... (Kun Totolta aikoinaan pääsi ulkona ensimmäinen ruohoykä, hän järkyttyi niin, että pyrki heti sisälle ja istui siellä yksin nurkassa tuntikausia.)

Kun Cisu kävi viimeksi lääkärissä, hänet saatiin pois kopasta vain kopan kansi irrottamalla. Nyt riitti se, että kopan ovi avattiin. Kopasta pilkisti esiin kirahvikaulainen kissanpää. Kun lääkäri maanitteli, Cisu tuli kokonaan esiin - aivan matalana, hyvin pitkänä ja kuulemma niin jännittyneenä, että sydänääniä oli hieman vaikea tutkailla, kun sydän oli jumputi-jumputi-kiihtymystilassa. Arvio oli kuitenkin suopea myös Cisulle: terve ja hyvävointinen kissa, jonka hampaatkin olivat kunnossa. Ilmeisesti säännöllisen epäsäännöllisestä suuhygieniageelin nauttimisesta on hyötyä. Molemmat pojat saivat rokotukset, kumpikin kesti sen kuin mies, muutenkin kumpikin käyttäytyi mallikelpoisesti. Cisulla voisi edelleen olla hieman vähemmän mahanpehmustetta, mutta syytä dieettiin ei kuitenkaan ole.

Sen sijaan on syytä mahavaivojen häätöön. 

Vaikka pojat ovat onnistuneet tänä kesänä vähentämään Koratian hiiri- ja päästäiskantaa muutamilla yksilöillä, vaivojen syyksi ei epäilty jyrsijämyrkytystä, koska hienostelijakissat eivät syö saaliitaan. Sen sijaan he syövät kauheasti heinää, ja kasvien myötä kissan elimistöön voi kulkeutua loisia tai matoja, ainakin jotain toukan aihioita tms. Tämä oli meille aivan uutta tietoa! Emme suinkaan ole madottaneet kissoja heinän takia, mutta nytpä tiedämme, että siinä(kin) on syytä säännölliseen madotukseen. Cisu ja Toto aloittivat eilen Cisulle jo tutuksi tulleen attapectin-kuurin ja lisäksi kissat ylimääräismadotetaan tänään. En yhtään ihmettele, että aina niin hyväntuulinen Totokin luimisti minulle aamulla ohimennen. Kauheaa höykytystä ja hössötystä! Toto oli juuri joutunut miessairaanhoitajan lääkitsemäksi, mutta päätti luimistella asiasta minulle.

Eläinlääkäri oli toiveikas, että em. keinoin mahavaivoista päästään eroon. Onneksi kumpikin kissa on reipas ja toimelias, syö ja juo hyvin ja on muutenkin oma itsensä. Vessassakaan ei käydä tavanomaista useammin, mutta vessa paljastaa silti, ettei kaikki ole aivan normaalisti. Toivottavasti pian taas on, sillä ei ole hauskaa, että pojat ovat edes hieman puolikuntoisia.

Päivitän tilanteen tänne blogiinkin jossain vaiheessa, mutta lupaan nyt, ettei seuraavassa postauksessa käsitellä matoja, loisia eikä kissan eritteitä. Ajattelin  kuitenkin, että tuo "heinämyrkytys" voi olla uusi juttu muillekin kissanomistajille. Onneksi hoito on noin helppoa, madottaminenhan pitäisi joka tapauksessa hoitaa aika ajoin.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Sinäkö se oot...

   

...niin monen hetken jälkeen muistatko mua?

Käykö muidenkin kissoille niin, että ne unohtavat joskus toisensa eivätkä tunnista välittömästi omaa kaverikissaansa?

Selailin lomakuvia ja löysin tämän kuvasarjan Cisusta ja Totosta mökkeilemässä. Olin tullut Cisun kanssa jo mökin pihamaalle, kun Toto ja mies saapuivat kauempaa tontilta. Cisu ei ollut oikein varma, kuka tuo toinen harmaaherra on - eikä se harmaaherrakaan ihan skarpeimmillaan tainnut olla.

Yläkuvassa Cisu on huomannut muukalaisen,



joka näyttää olevan hieman epäluuloinen.


Tuota noin, muistatko sä ton toisen kissan? Tunnenko mä sen?


Se vaikuttaa tulevan tänne määrätietoisesti, mutta se ei näytä ihan rennolta tai ystävälliseltä.


Mä meen sitä vastaan, vaikka itseänikin hieman arveluttaa...


Ai niin, se on mun pikkuveli! Moi Toto!



Hauska tavata pitkästä aikaa. Mitä kuuluu?



Hassukissojen puolustukseksi sanottakoon, että he eivät enää sekoile ollenkaan niin paljon kuin nuorempina, jolloin unohdus- ja tunnistusvaikeuskohtauksia ilmeni ulkoillessa tuon tuosta. Ja tätä nyt esiteteltyä kohtausta edelsi hyvin jännittävä metsä- ja rantaretki. Toto oli kovin jännittynyt jo matkaan lähtiessään, ja sitten ulkoillessamme kävi vielä niin, että metsästä lensi sankoin joukoin kauheaa ääntä pitäviä lokkeja. Se ei ollut hauskaa edes ihmisistä, saati kissoista. Onneksi linnut eivät olleet kiinnostuneita meistä, vaan jatkoivat pian matkaansa, sillä Cisu ja Toto kieltäytyivät liikkumasta tai edes olemasta sylissä lokkimetakan aikana. Kaikkea sitä...


Jaion tämän Toton kuvan jo aiemmin koratinomistajien Facebook-ryhmässä. Kuvatekstivalinta oli helppo: "I'm so excited, and I just can't hide it." 

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kissapaketti, perusoppimäärä: paketin kokoaminen ja käsittely




Synkronoitujen ja tanssivien tandemkissojen omistaja täällä, hei! Naureskelin kovasti, kun luin Sailan viiksikuvabloggauksen kommentteja koratialaisten samankaltaisuudesta. Nyt sain vielä Naukulan Mammalta heinäkuisia kissapinokuvia. Näin meillä joudutetaan Cisun ja Toton ulkoilua.


Niille, joille kissapaketin kokoaminen ei ole tuttu juttu, koostimme lyhyet paketointi- ja kuljetusohjeet:


1. Jotta pakettikissat eivät livahtaisi heti omiin suuntiinsa, valmistaudu toimimaan nopeasti. Ripeys ja määrätietoisuus ovat kaiken a ja o tässä kissankantotavassa.

2. Pidä kissa-alustana toimiva käsivartesi jämäkästi vaakasuorassa ja lado kissat siihen hierarkiajärjestyksessä. Ainakin Koratiassa on niin, että kuningaskissa viihtyy paremmin ensimmäisenä varakunkku selkänsä takana kuin toisin päin. (Kuningas on myös hanakampi livahtamaan pakoon, joten hänet kannattaa sikälikin napata ensimmäisenä käsivarrelle.)

3. Kun olet saanut ladottua kissat alustakädellesi, kierrä toinen kätesi kissojen etujalkojen alta ja kurota sillä kohti olkapäätäsi. Varo, etteivät kissojen mahdolliset hihnat sotkeennu toisiinsa, kissojen jalkoihin tai omaan käteesi.

4. Mikäli olet koonnut kissat syliisi kuljetustarkoituksessa - ja kukapa tällaiseen paketointiin muuten ryhtyisikään - lähde ripeästi liikkeelle. Kävele nopeasti ja suorinta reittiä kohti määränpäätäsi. Ainakin Koratiassa on niin, että mitä hitaammin ihminen etenee, sen enemmän kissat kiemurtelevat ja kiljuvat.

5. Jos kiemurtelua ja muuta vastaanhangoittelua ilmenee, kiristä sekä otettasi että tahtiasi. Saatat päästä määränpäähäsi tai ainakin lähelle sitä. Suosittelemme kissapakettitaktiikkaa vain lyhyille pikamatkoille.

6. Kissojen koosta ja käsivartesi pituudesta riippuu, kuinka monta kissaa pakettiin mahtuu. Eräs ystäväni huomautti nämä kuvat nähtyään, että minun käteni on selvästi mitoitettu juuri kahdelle koratherralle.






Emme ota vastuuta toisten kissanomistajien mahdollisista paketointikokeiluista ja niiden epäonnistumisista. Vastaamme kuitenkin mahdollisiin tarkentaviin kysymyksiin sekä paketin kokoamisen että pakettilogistiikan osalta.

maanantai 5. elokuuta 2013

Kissapoika sairastaa (hälle raivotkaamme)



Viime viikolla Cisu oli hieman puolikuntoinen, ja se oli hyvin rankkaa Totolle.

Pojat saivat tiistai-iltana uutta märkäruokaa. Iloitsimme, kun se maistui hyvin molemmille. Aamulla Cisu kuitenkin oksensi pari kertaa ja hänellä oli ajoittain lieviä vatsavaivoja aina perjantaille asti, jolloin haimme Cisulle apteekista mahalääkettä.

Cisu oli vatsanväänteidensä aikana hieman tavallista hiljaisempi ja rauhallisempi (lue: helpompi), mutta kuitenkin aivan reipas ja sosiaalinen, ruokakin maistui. Siksi emme vieneet Cisua lääkäriin emmekä muutenkaan hätäilleet lääkitsemisen kanssa.



Jos Toto olisi saanut päättää, Cisu olisi heti viety karanteeniin jonnekin, jossa hän olisi sotkenut vain omaan käyttöönsä tarkoitetut vessat. Toton ei olisi tarvinnut raivota, että hän ei voi käyttää vessoja ollenkaan, kun yhdessä (!) kolmesta vessasta oli yksi hieman löysä tuotos. Toton ei olisi myöskään tarvinnut kulkea ympäriinsä nenä kiinni milloin missäkin vihikoiran tavoin tutkimassa, ettei missään vain ole yhtään sotkua eikä varoitella sotkuista tyhmiä, hitaita ja havainnointikyvyttömiä ihmisiä.





Esimerkki: Eräänä iltana olin jo kömpinyt nukkumaan, kun Toto hyppäsi sängyn jalkopäähän ja alkoi kuopia peittoani vimmatusti. Tarkistin moneen otteeseen, että peitto on aivan siisti, mutta Toto vain jatkoi kuopimista ja maukumista. Lopulta huomasin, että pussilakanassa oli aivan pieni ja jo kuivunut pukluläikkä. Otin lakanan pois ja Totolta pääsi hurahdus: Vihdoinkin toi tajusi!

Varmistaakseen nukkumismukavuutensa Toto vielä tarkisti koko vuoteen nenä kiinni lakanoissa määrätietoisesti ja huolellisesti sentti sentiltä edeten. Kun muuta huomautettavaa ei löytynyt, tarkastaja pyörähti pari kertaa ympäri ja rojahti sitten nukkumaan. Huh, eikö kukaan muu voi hoitaa koskaan näitä asioita?





Eikä tässä vielä kaikki: myös ihmisten tekosia on pitänyt valvoa ja tarkastaa viime aikoina.

Menimme nimittäin aloittamaan saunan pintaremontin, ja sauna on kuitenkin Toton lempipaikka. Ei ihme, että Toto livahti saunatarkastukselle aina kun ihmisten silmä vältti... Saunassa hän eteni matalassa kyyryssä, hyvin epäluuloisena. Mitä ovat nämä työkalut, miksi lattia on peitetty pahvilla, miksi saunan väri on muuttunut?

Eilen näytin Totolle, että loppusuora näkyy jo: oikeastaan saunasta puuttuu enää uusi kiuas. Asetin saunan nurkkaan Toton omalle paikalle Toton oman räsymaton, sen, jolla hän aina köllii saunassa.

Tarkastaja oli heti tilanteen tasolla. Hän mulkaisi minua edelleen epäluuloisesti ja painoi sitten kuononsa mattoon. Tämä on kyllä pesty, mutta menköön. Kun Toto oli vielä testannut maton pehmeysominaisuutta tassullaan, hän hyväksyi uusvanhan loikonurkkansa ja suoritti koemakoilun. Saunassa voi edelleenkin lojua, hyvä.

Ei siis ole todellakaan helppoa olla Toto, Koratian tarkin tyyppi ja paras siivooja. Aiemminhan Toto on joutunut kärsimään mm. siitä, että hän joutuu itse siivoamaan puklunsa imeytysmateriaalin avulla.




Cisun helppous taas on mennyttä. Vaikkei Cisu ollut missään vaiheessa varsinaisesti huonovointinen, perjantai-iltana annetusta mahalääkkeestä oli selvästi apua oireiden lopullisessa nujertamisessa. Edellä mainitun hiljaisen ja kiltin Cisun sijasta meitä tervehti lauantaiaamuna hyvin aktiivinen ja hyvin kovaäänistä U-huutoa esittävä energiapakkaus, siis vanha kunnon Cisu. Kun kysyin, oletko nyt terve, Cisu vastasi heti pontevasti: Ädybil, uuAAAHHGÄuWäy!

Ilmeisesti kaikki kunnossa. Vielä kun kiuas saadaan paikoilleen, Totokin voi rauhoittua.


Kuvasarja havainnollistaa, että Toton kiukuttelusta huolimatta veljekset ovat hyvissä väleissä ja toisinaan he osaavat olla helppoja ja hiljaisia myös täysin kunnossa ollessaan. 

perjantai 2. elokuuta 2013

Nostalgiaa, osa 2: Toto tuli taloon





Hupsista! Blogin arkistoista löytyi maaliskuussa tehty luonnos Toton Koratiaan saapumisesta. Kuten Cisun nostalgiakertomuksessa, tässäkin on kuvituksena vanhasta kännykästäni siirrettyjä kuvia, joita ei ole näkynyt blogissa aiemmin.

Cisuhan tuli meille melkeinpä vahingossa, yhdeksi yöksi hoitoon... Toto Tottiaiselle, maailman parhaalle kissapikkuveljelle, sentään olimme havainneet teoreettisen tilauksen. Aika pian meille tuoreille kissanomistajille nimittäin valkeni, että monilla kissoilla on seuranaan ainakin yksi moukula, ja että koratit ovat niin sosiaalisia, etteivät kaikki kasvattajat edes suostu myymään koratia ainoaksi lemmikiksi.

Taas kävi kuitenkin niin, että kohtalon piti puuttua asiaan. Olimme käyneet omassa kissalassamme katsomassa pentuja kyllä muuten vaan... mutta mitään konkreettista ei oltu käytännössä tehty toisen kissan eteen.

Sitten samana päivänä tapahtui niin, että vihdoin sanoin ääneen: "Mä haluan sen toisen kissan!" Meni puoli tuntia ja Cisun ensimmäiseltä omistajalta tuli viesti: "Kasvattajalla on pentuja, ottakaa Cisulle kaveri!"

Pari viikkoa sen jälkeen meille muutti Toto Tottis-Tottis-Tottelitottis, aina niin herttainen
ja usein aika hassu veitikka.

 

Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että kun kyselimme kasvattajalta, josko saisimme taas tulla katsomaan pentuja, meillä oli kiikarissa eräs toinen pieni koratpoika, joka näytti aivan Cisulta. Tuo poika kuitenkin pyöri veljensä kanssa säkkäränä pitkin pöytiä ja oli muutenkin melkoinen sähikäinen. Saimmekin kuulla, että Cisun (jonka luonteesta kertoo jotain olennaista se, että hänen virallinen nimensä on Dynamite...) vastapainoksi meidän on otettava eräs Toto, joka on tosi rauhallinen ja kiltti.

Eräs Toto olikin paljon rauhallisempi kuin muut pennut, kenties tosin myös siksi, että hän oli jo 5-kuukautinen. Muistan, että eräs Toto oli aika pullea ja koratiksi hyvin pörröinen. Minusta hän muistutti hahtuvaista voikukkaa. Hän oli milloin kenenkin sylissä pitkänä pötkönä ja pörisi. Sellainen hän on vieläkin, vaikka muuttuikin ajan myötä salskeaksi lihaskimpuksi (jolla on maailman pehmein turkki). Mies oli - miehekkäästi - kiinnittänyt huomiota Toton tekniseen näppäryyteen: Toto oli osannut vetää käyntiin leikkihiiren, temppu, jota Cisu ei osaa vieläkään.




Nukuimme muistaakseni muodon vuoksi yön tai parin yli ja ilmoitimme: haluamme Toton.



Muistelemme Toton saapumista ja etenkin kasvattajan yhteistyöhalukkuutta yhä usein lämmöllä. Olimme hyvin hermostuneita siitä, miten saamme totutettua kissat toisiimme, joten kasvattaja tarjoutui ottamaan Cisun hoitoon, kunnes Cisu on hyväksynyt pikkuveljensä (Totohan on oikeastikin Cisun velipuoli, mikä on hauskaa).

Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä itsekin suoriutuneet tästä vaativasta tutustuttamistehtävästä. Jätimme Cisun hoitoon iltaseitsemän maissa, aamulla sain viestin, että Cisu oli yökolmelta löytynyt lojumasta muille kissoille varatun alueen ovella ja toivonut saavansa seuraa; iltapäivällä tuli tieto, että Cisu haluaa koko ajan leikkipainia Toton kanssa, hakekaa kissat kotiin.

Äkkiä pois töistä, äkkiä ostamaan Totolle koppa, äkkiä hakemaan kissoja. Cisu istui kotimatkalla hieman hämmentyneenä sylissäni ja sähisevä ja vielä hämmentyneempi Toto tuijotti meitä kopasta. Kun yritin silittää Totoa, hän puri minua sormeen. 

Mutta perillä Toto teki tutkimusmatkan Koratian ympäri, vietettiin ensimmäinen poikienilta ja jo toisena yhteisenä iltana pojat olivat sievästi sohvalla makoilevia bestiksiä. Tämä kaikki ja muutkin Toton ensimmäisten Koratian-viikkojen tapahtumat on dokumentoitu blogiin kesäkuun 2009 arkistoon, tänne.







Tämä kuva oli aina vanhan kännykkäni näyttökuvana, koska se muistutti aina siitä, miten ihanaa oli sekä ihmisille että varsinkin Cisulle, että meille tuli toinen kissa ja vieläpä juuri Toto.









Vaikkei Toton tuloon liittynyt samanlaista dramatiikkaa kuin puolikodittoman ja ruokahaluttoman Cisun tarinaan, riipaisevaa oli kirjoittaa tätäkin muistelua. Voi pieni Toto.

Lopuksi vielä huomautettakoon, vaikka se onkin varmasti kaikille blogin lukijoille selvää, ettei Totokaan sitten niin rauhallinen ollut (lue: ole). Jo muutama viikko Toton saapumisen jälkeen olen kirjoittanut näin: "Ihmettelemme, minne on kadonnut se rauhallinen, tarkkaileva söpö nallukka, joka meille tuli kolmisen viikkoa sitten? Nyt Toto on iso, todella voimakkaan ja rotevan oloinen - ja todella villi! " 

Kiltti villi-Toto, maailman paras kissapikkuveli!