sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Usko(ma)ton viikonloppu


Pahoitteluni, etten ole bloggaillut pitkään aikaan. Nyt täytyy vielä tunnustaa, että olen ollut muutenkin kelvoton. Vietin juuri pari päivää mökillä, siis Cisun ja Toton lempipaikassa, ja olin omille kissoille hyvin uskoton...

Mökkiseuranani oli meinaan yksi musta pantteri ja yksi harmaa manuli. He käyttäytyivät kuin olisivat aina olleet mökkisaarellamme!

He tutkivat joka kaislikon, 


  
pitivät silmällä saaren ihmisasukkaita,



ja olivat sisätiloissakin kuin kotonaan. 



Paparazzi kuvasi heitä jopa ikkunan läpi. Nämä tyypit vaikuttivat kyllä olevan erittäin tottuneita paparazzitoimintaan, miksi lie...



Kissatarkastaja saunasillalla.


Hyväksyn.

Ainakin tämä tyyppi hyväksyi sekä paikan että minut. Olen kuullut, että hänellä on tapana osoittaa lämpimät tunteensa puremalla emäntää nenästä, ja tänään aamulla minäkin sain kunnianosoituksen: heräsin siihen, että pörisevä puskija haukkasi nenääni. Ja toisenkin kerran, ennen kuin ehdin estää.







Mä kyl tiedän, että oikeesti tää on Toton kuninkaanlinna

Saimme siis uskomattomia mökkivieraita: Mustin, Ransun ja Sailankin suoraan Saaripalstalta. Kukaan ei  ollutkaan pitkään aikaan suorittanut valtiovierailua! 

Koratian siirtomaan oikeat valtiaat Cisu ja Toto olivat uskomattoman uskottomuusviikonloppuni ajan koti-Koratiassa. Kun palasin kotiin, Cisu oli hetken aikaa hiljainen ja mököttävä. Toto sen sijaan puski ja pörisi, puski ja pörisi. Olin hieman yllättynyt kuultuani, että yleensä niin tasainen Toto oli etsinyt minua levottomana joka paikasta ja naukunut huolissaan moneen kertaan viikonlopun aikana. Nyt Toto haluaa tuon tuosta syliini ja selittää minulle pienellä piipitysäänellä kovasti asioita. Voihan Toto.

Lupaan, että ensi kerralla menen mökille omien moukuloiden kanssa. Ja lupaan, että puraan lähiaikoina blogiin myös Cisun ja Toton mökkeilykuvia alkukuulta.

Mutta: uskottomasti tunnustan, että oli kyllä aika jännää mökkeillä muiden(kin) kissojen kanssa!

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kiukkuinen sairaanhoitaja

Olen Koratian kunkku ja minua on toteltava - tai täältä pesee.
Ja sitten tottelematon peseekin pyykkiä, haha.


Olen usein kehunut, kuinka empaattisia koratit ovat hädän hetkellä. Etenkin Cisu on osoittanut aina suurta hellyyttä ja suorastaan vastuuntuntoa sairauden koittaessa. Jos ihminen lojuu, lojuu Cisukin - paitsi silloin kun hän katsoo, että sairaan tila vaatii vieressä istumista ja tarkkailua ystävällisellä, huolehtivaisella katseella.

Valitettavasti en enää voi ylistää Cisun hoitotaipumuksia. 

En voi ylistää tätä vappuakaan, sillä olen ollut pari päivää vatsataudissa. Cisun hoitovietti lienee kadonnut kevätseikkailuihin pihallamme vauhdikkaasti pomppivien pupujen tavoin, sillä Cisua on lähinnä raivostuttanut sairastumiseni. Eilen hän ei todellakaan riemuinnut, etten lähtenyt töihin, vaan karjui minulle puoli päivää, että kun kerran olet kotona, voisit lähteä meidän kanssa ulos tai ainakin pitää seuraa. Kun en käyttäytynyt toivotulla tavalla, Cisu hyppäsi sänkyyn, kuopaisi peittoani pari kertaa ja suhautti kunnon pissat, ennen kuin ehdin tehdä mitään.Varsinainen sairaanhoitaja.

Monien mielestähän leikatut kissat eivät merkkaa, eivätkä kissat pissaile esimerkiksi juuri sänkyyn protestin vuoksi. Ehdin kuitenkin todistaa Cisun vastalausetta sen verran, että näin eilisen suhauksen olevan oikea merkkauspissa: peppu korkealla ja komessa kaaressa ilmoitti Cisu minulle, että jos hän ei pääse heti ulos pissimään, niin tässä on sitten sulle ja peitollesi. Vessassa tai ulkopissalla käydessään Cisu pissaa peppu nätisi maassa eikä näyttävässä merkkausasennossa.

Mielestäni Cisu osaa myös näyttää mieltään pissaamalla. Eilistä lukuun ottamatta emme ole joutuneet kärsimään sänkypissoista aikoihin, mutta aiemmin niitä on esiintynyt, kun Cisu on ollut joko hermostunut (esim. mies työmatkalla) tai vihainen. Tyypillisin vihoittelupissakausi on ajoittunut syksyyn, siis ulkopissakauden loppuun. Nyt Cisu on saanut jatkaa ulkoilua koko talvikauden, ja mahdollisuus piipahtaa ulkona edes parin sekunnin ajan ja päätellä itse, onko sisä- vai ulkopissakausi, on lopettanut kaikki sänkypisut. Siis aina eiliseen saakka - olisi kai pitänyt tajuta, että oli kipeä tai ei, Cisulla on jo muutaman viikon ajan ollut ulkopissakausi ja sitä on kunnioitettava. (Jos Cisua kuitenkin kiukuttaa jokin sisällä ollessaan, hän huutamisen ohella kolisuttelee mielenosoituksellisesi yhden ja saman keittiönkaapin ovea; aikaisemmin hän rämpytti eteisessä olevaa taulua ja puri sen kulmia.)

Että sellainen vappu täällä. Tilannetta ei parantanut se, että yritin olla ovela ja ojentaa Cisua suhahtamalla hänelle kissamaisen kiukkuisesti. Kiltti Toto kuuli suhinani ja järkyttyi perinpohjaisesti. Oli pakko vääntäytyä ylös vuoteesta ja lohduttaa lattialla pörröisenä ja litteänä kauhusta tärisevää Totoa, että hän ei ole tehnyt mitään pahaa enkä ole hänelle vihainen. Meni muutama tunti, ennen kuin Toto uskoi, etten ole vaarallinen. 


Tänään meillä on mennyt jo paremmin. Oloni on kohentunut ja perheen miehet ovat ulkoilleet yhdessä. Kukaan ei ole kostanut kenellekään eikä pelännyt ketään.

Toivotamme tervettä ja tasapainoista vapun jatkoa kaikille!