tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kuukahtanut kunkku

Auttakaa, kärsin raittiin ilman myrkytyksestä!


Onneksi Cisu sai viikonlopun aarteen, hienon pahvilaatikon, ennen viikonlopun superseikkailua. Luulimme menevämme kissojen kanssa vain hieman tutkailemaan Koratian lähiniittyä, kun Toto Tottendalos, tuo sankarikulkuri ja tutkimusmatkailijoiden hengenheimolainen, johdatti meidät retkelle metsään ja korkealle kalliolle. Kamera, kello ja muut nykyajan välineet olivat kotona, joten retkeltä ei tullut kuvia emmekä myöskään tajunneet kuin vasta Koratiaan palattuamme, että olimme olleet metsässä melkein puolitoista tuntia.

Pojat astelivat kivien ja kantojen seassa ylväästi ja hyvin valppaina melkein koko matkan. Välillä Toto tuijotti haaveksien puita. Hän näytti miettivän, että tosiaan, olen joskus kiivennyt tuollaiseen... Cisu taas istui välillä alas, kohotti kuonon kohti taivasta ja värisytti nenää ja viiksiä. Kevätmetsän viestit olivat selvästi hyvin kiinnostavia.

Vaan ei sitä pieni kissakaan kaikkea jaksa. Kallion korkeimmalla ja suojattomimmalla paikalla Cisu veti jalat alleen ja laskeutui istumaan marsuasentoon. Toto parkkeerasi samalla tavalla Cisun taakse ja laski päänsä isoveljen pepulle. Sitten molemmat melkein nukahtivat. Ehkä ihan hyvä, etteivät meidän raavaat metsämiehet saa ulkoilla keskenään... Kaappasimme pojat syliin ja lähdimme kotiin. 

Kotona Toto paineli makuuhuoneeseen ja suoraan peittojen sekaan. Cisu yritti löytää lepopaikkaa hänkin, mutta oli niin väsynyt, ettei saanut asetuttua aloilleen. Kuten yläkuvasta näkyy, ensimmäisenä Koratian kunkku rojahti lattialle.



Ehkä nojatuolissa olisi kuitenkin parempi ummistaa silmänsä...



Äh, ei tästä tuu mitään!




Kokeilen lattiaa uudelleen.


Mutta miksi mä en saa olla rauhassa?



Hei oikeesti, toiset yrittää levätä. Kamera pois!

Lopulta avun toi sohva ja pehmeä tyyny, jota vasten Cisu kaivautui suloisesti. Jossain vaiheessa hän jaksoi kömpiä Toton luokse ja siinä kissat sitten uinuivat tunnin toisensa jälkeen. Meillä on nähty harvoin niin veto veks olevia kissankiipeleitä. Pojat ovat kyllä tottuneet yhtä pitkiin lenkkeihin, mutta ilmeisesti vuoden ensimmäinen metsäretki oli todellinen elämys, kaiket voimat vievä kokemus.


 Mutta älkää huolestuko. Maanantaihin mennessä Cisu oli toennut omaksi kiljuvaksi ja jatkuvaa U-huutoa esittäväksi itsekseen. Koratian kunkku on taas voimissaan.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Laatikko ja kuinka sitä käytetään


Myös Cisun viikonloppuun kuului syviä onnenhetkiä. Vaikka on ihanaa, että piha on täynnä lintuja ja ulkoilukausi on jo hyvässä vauhdissa, hyvin merkittäväksi tapahtumaksi muodostui se, että Cisu sai pitkästä aikaa ikioman, tuliterän pahvilaatikon.

Ensin hän käytti sitä perinteiseen tapaan istu ja loikkaa -harjoitteluun. Tämä treeni on varsin toisteinen: siinä hypätään laatikkoon, istutaan siellä hetki ja sitten loikataan pois. Harjoitusta voi toistaa vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin.



Tämä laatikonkäyttötapa oli jo melko innovatiivinen. Kaada laatikko, asetu selällesi ja yritä jyrsiä tiesi laatikkoon sen kulman kautta. Vaikka Cisu on kokenut laatikkoharrastaja, temppu ei onnistunut häneltä.


Laatikko saikin olla rauhassa aina alkuiltaan asti, jolloin siinä havaittin aurinkoläikkä. Siis laatikko ja läikkä - mitä muuta kissa voisi toivoa? Cisu päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti - se tarkoitti myös laatikon sisuksen irrottamista. Mikä ihana loikoilu-, puremis- ja repimispaikka!




sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Arvokas hymypoika



Miten onnelliseksi lisääntyvä lämpö ja auringonvalo koko Koratian väen tekeekään! Ihmiset ovat ihmetelleet, miten kissat voivatkin olla niin hurisevia, hempeitä ja hyväntuulisia koko ajan, mutta kai se on se kevät, kyllä se tekee hyvää meille kaikille.

(Huom! Lässytysvaroitus!)

Totoa, maailman suurinta aurinkoläikkäfania, on aamu aamulta hymyilyttänyt enemmän, että hänen lempisohvannojallaan on joka aamu entistä parempi lämpöläikkä. Heti kun läikkä on kunnolla kehkeytynyt, Toto asettuu hetkeksi siihen, ummistaa silmänsä ja hurisee. Oi millainen onni.


Tuota sohvannojaa vasten on aika koristeellinen sohvatyyny, ja olemmekin naureskelleet, että Toto poseeraa tahallaan päivittäin sen takana. Näky on nimittäin hyvin kaunis ja sopusointuinen ja Toto taitaa olla välillä itsekin sitä mieltä, että hän on maailman kaunein ja suloisin kissa.

Eilen oli ainakin. Kun olin aikeissa mennä silittelemään sohvannojanautiskelijaa, hän käänsi kylkeä ja painoi päänsä kuin merkiksi tuohon tyynyyn. Katso, tässä tyynyssä lukee Opals - Precious Stones, ja mä oon sun oma ihana jalokivi, hurrrrrrrrrrrrr!


Niin Toto onkin, meidän hopeanhohtoinen oma aarre. 



Mulla on oma precious-tyyny, koska olen sen arvoinen!

Totolla taitaa muuten olla tieto, mitä bloggailen, sillä tämän postauksen teon aikana hän on siirtänyt lempityynyään ja asettunut loikoilemaan hyvin ylväästi sen päälle. Jalokivikissan valtaistuin, ilmeisesti.

Cisullekin kuuluu hyvää. Myös Cisu on ollut oikein hyvällä ja ystävällisellä tuulella viime aikoina ja tiennyt arvonsa kaikin tavoin. Eilen, kun aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön, Cisu loikkasi kesken ihmisten aamupalahetken keskelle keittiön pöytää ja heittäytyi selälleen. On ihana kevätaamu, halatkaa ja rapsuttakaa! Me halattiin ja rapsutettiin, vaikka hieman tuli keskusteltua siitä, onko tämä nyt ihan tarkoituksenmukaista kissankasvatusta. No, on ainakin jos haluaa kasvattaa lellikissoja.

Luin jostakin Facebookin kissakeskusteluryhmästä juuri kommentin, että moni kissa muuttuu hyvin iloiseksi ja hellyydenkipeäksi kevätauringon myötä. Onko muissa blogikissoissa havaittu kevätystävällisyyttä?

torstai 4. huhtikuuta 2013

Ikämies


Cisulla on asiaa: 

Täytin tänään viisi. Sain aamupalaksi hitusen keitettyä kananmunankeltuaista. Söin sen keskellä ruokapöytää ja hurisin. Sitten menin nukkumaan. Ikä jo painaa.

Vietin rauhallisen päivän, mutta sitten ihmiset tulivat töistä ja kysyivät, haluanko U:hun. Luulin olevani vielä nuorukainen ja innostuin ulkoiluajatuksesta niin, että loikkasin pikkuveljeni ylitse kun ryntäsin ulos. Ulkona kiipesin ulkovaraston katolle. Ennen tätä kevättä en ole koskaan osannut tehdä niin. Se on aikuisten hommia se. Myönnettäköön kyllä, pikkuvelikin on nyt käynyt katolla, mutta ei olisi käynyt ilman minun, vanhemman ja viisaamman esimerkkiä.

Kun tulin kotiin, ihmiset halusivat ottaa minusta synttärikuvan. En kuitenkaan jaksanut pysyä pystyssä, vaan olen päättänyt viettää synttäri-illan lattialämmitysputken päällä lojuen. En suostu liikkumaan enkä poseeraamaan. Pikkuveljeni on vasta neljä, joten hänellä on voimia pysytellä istuma-asennossa. (Hän jaksaa myös kytätä harjan lähellä ikuisesti, koska hän on aivan hulluna harjaamiseen.)

Tässä lojuessa on hyvä kerätä voimia. Kuulin juuri, että minua odottaa aika hurja synttäriviikonloppu: Lauantaina menen mummille ja vaarille kylään ihan vain siksi, että mummista olisi hauska saada kissaseuraa (hah, hän on pyytänyt kylään vain minut ja Toton, ei ihmisiä!). Sunnuntaina pidän synttäribileet samanikäisen ihmisserkkupoikani kanssa. Tunteekohan hänkin jo itsensä kokeneeksi ja väsyneeksi ikämieheksi?

Terveisin
miehen ikään päässyt
Koratian kunkku Cisu

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pyhä Toto, vegen ja karppaajan pääsiäinen sekä teemabiisit


Hyvin selkeä otsikko, eikö? Mutta nyt on monta asiaa, hyvin tärkeää ja viisasta asiaa.

Sitten aurinkoläikkäkauden alun meillä on nähty usein pyhää valoa hehkuva Toto Tottiainen, hohtokissa. Katsokaa vaikka.


 Toton tassuilla on tapana sulaa ja venyä auringossa.


Parivaljakko vege ja karppaaja meillä taas tavattiin pääsiäisenä. Pitkät ruoan täyttämät päivät toivat hyvin esiin veljesten erot.

Meillä on keittiössä syksyllä pihalta turvaan kannettu hyvin kuihtunut ja kaikin puolin kärsinyt yrtti-istutus. Emme voi hävittää rumilusta, koska se on Cisulle hyvin tärkeä. Cisu istuu ruukulla ja joskus myös ruukussa joka aamu ja aina jos kovia kokeneessa istutuksessa versoo jotakin vihreää, Cisu on herkuttelemassa. Pääsiäisen kunniaksi Cisu nautti minttua.



Cisukin kyllä huomasi, että keittiössä valmisteltiin lammaspaistia savustinta varten. Cisusta se oli tosi outoa puuhaa. Hän kävi kerran katsomassa, irvisti ja poistui.


Lihansyöjä-Toto sen sijaan voisi ryhtyä pelkälle lammasdieetille. Hänestä lammas oli tosi hyvää raakana, mutta kyllä sitä saattaa kypsänäkin maiskuttaa, kuten kuvassa näkyy. Oli aika hupaisaa yrittää ruokailla ihmisten kesken, kun jonkun tuolin kohdalta pilkisti tuon tuosta pöydälle Toton pikkuinen nälkäinen naama. Ääyyyy, antakaa lihaa!


 Ja sitten ne biisit. Marianne haastoi kissat tai ainakin kissanomistajat nimeämään kissoille omat biisinsä.

Toton biisi oli helppo valita. Cisu on ollut tänä keväänä öisin ihmeen rauhallinen, mutta Totolla on ollut etenkin alkuillasta ja aamuyöstä usein ihan maaliskuuolo. Se ilmenee singahteluna, hypähtelynä ja kaikenlaisena ääntelynä. Siis jokseenkin kuten Kolme iloista rosvoa Kardemumman yössä:

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään 
näin Koratian yössä.
On kaikki kansa pötköllään,
vain Toto hyppii yössä.
Kun villiys on, niin loikataan,
ei kiljahtamatta milloinkaan!

Hei, heiluta peppua,
nosta jo tassua,
Tottis Tottis Totander!

Tai jotenkin noin. Toton sanoilla laulu kuuluu jokseenkin näin: Äy, ÄYY, Äy, uuaaaah, PurPP, iii, Ouh! Siitä on jo runsaasti aikaa, kun viimeksi kuulin tuon oikean laulun, mutta kutsuvaa Toto-laulua on kuultu aika usein. Joka tapauksessa Kolme iloista rosvoa sopii Totolle pienin muunnoksin, ja osin muuttamattakin:


Lihaako myös - no, makkaraa
ja jonkin kyljyksistä,
ja leijonalle silavaa,
se on niin terveellistä.
Ja selkää nautain muhkeain
ja kinkkua, hm, joskus vain.


Cisun biisiksi meinasi valikoitua hänen kesäonnensa ja ulkoiluharrastuksensa vuoksi Walking on Sunshine, mutta sitten muistettiin, että Cisu sai jokin aika sitten pomppukohtauksen radion edessä, kun sieltä kuuluu tosi hyvä biisi: Mustan kissan tango! 

Pienellä muokkaamisella tuosta laulusta saisikin erinomaisen Cisu-biisin:


La-la-la-la-la-la, lal-la!
Jos harmaa kissan saisin, mä sitä rakastaisin.

Sen harmaan kissat tassut ne sitten hassut on!
Kun pitkän narun päähän mä laitan paperin,
niin kissa tanssii aivan tangon askelin.
Hei, tenssi kissa tango, tango, tango,
nyt harmaa kissan tanssi sen ikioma on!
Soi harmaan kissan tango, tango, tango,

se Koratiasta lensi tänne meillekin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!


Jne. Kerrassaan mainio biisi! Täytyy myöntää, että ihmisetkin ilahtuivat kuullessaan sen pitkästä aikaa radiosta. Laulun kaikki sanat löytyvät esim. täältä

Cisu ja Totohan ovat siitä poikkeuksellisia moukuloita, että heillä on nimikkoartistitkin. Toto on taas alkanut mainostaa, että Toto tulee Suomeen ensi kesänä (hän on sekaantunut myös ravitouhuihin, koska vielä enemmän hän mainostaa kaikenlaisia Toto-porukoita radiossa ja tv:ssä). Meidän blogiin taas tullaan usein hakusanalla Chisu, vaikka Cisun rääkyminen ei liene ihan sitä, mitä laulaja-Chisun ihailijat etsivät. Toisaalta se mahtaa olla pientä verrattuna siihen pettymykseen, jota Koratian Cisun ihailija varmasti väistämättä tuntee, jos päätyykin laulajan sivuille.