sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kevätvilliyttä eli lempiasioita


Cisu ja Toto saivat jokin aika sitten ihanalta kissavaljakolta Paavolta ja Harmilta haasteen kertoa lempiasioistaan. Tämä sunnuntai on ollut siitä oivallinen, että koratialaiset ovat päässeet nauttimaan monesta suosikkipuuhastaan. Meno on ollut aika vauhdikasta, mutta kaaoksen suosiminen on sekin Cisun ja Toton luonteessa.


Cisusta ja Totosta on hauska ulkoilla talvellakin. Tänään ulkoilu on ollut erityisen kiinnostavaa, sillä aurinko on paistanut ensimmäistä kertaa tänä vuonna lämmittävän keväisesti, ja lisäksi ulkona odotti yllätys: pihapöydältä löytyi lumipesun saaneita mattoja.


Cisu pääsikin lempipuuhaansa tutkimaan.

Toto sen sijaan hullaantui täysin, kun huomasi, että ulkonakin voi nauttia taikamattokieriskelystä. Viis siitä, että matto on kylmä ja luminen. Totesimme Totolle, että jotkut pysäytetään piikkimatolla, mutta hänelle riittää mikä tahansa pehmeä alusta, ja jalat menevät alta.


Cisut eivät taikamattoile.

Analysointi- ja kieriskelyhetken jälkeen tarkkailtiin. Havaittiin ulkoilevia koiria ja kuultiin linnunlaulua. Kissan on hyvä olla skarppina ja tietää kaikki kaikesta.


Kun oli saatu yleiskuva Koratian kuningaskunnan menosta, piti seikkailla. Cisu karttaa lunta yleensä visusti, mutta tänään kaikki oli toisin. Hän huomasi, että ihmiset ovat kaivaneet Koratian kunkulle lumisia polkuja.



Varakunkulle tuli kiire kipittää perään.



Varakunkkuhan on joskus kävellyt hankikannollakin, joten hänelle ei ollut temppu eikä mikään kurotella lumipenkkaa vasten.

Suunnanvaihto.

Tämän jälkeen menimme kotiin (sana, jonka Cisu ja Toto ymmärtävät, mutta jota he eivät yleensä halua ulkona totella). Kynnyksellä Cisu kuitenkin muisti, että hän ei olekaan pitkään aikaan harjoittanut karkaamista. Hän singahti takaisin matolle ja alkoi kynsiä ja repiä sitä kauhean hepulin kynsissä. Cisulla diagnosoitiin nk. kevätpömö.


Kun pahin pömötyskohtaus oli ohi, Cisu olisi halunnut syventyä aina hyvin antaumuksella suoritettavaan varpaidenpuhdistukseen, mutta hänet kannettiin sisälle.



Sohvalla odotti Toto, josta parasta liikuntaa on veljen kanssa painiminen. Toto on ollut jo viikon verran aivan kissat maaliskuussa -moodissa ja käy peppuhaukkaamassa ja muutenkin kaikin tavoin ärsyttämässä Cisua tuon tuosta, että pääsisi taas telmimään. (Hän suhtautuu kevään ja kevätmielen tullen entistäkin intohimoisemmin myös syömiseen. Pari aamua sitten Toto kirjaimellisesti pyöri pitkin keittiön lattiaa, koska hän oli niin ilahtunut tiedosta, että saisi pian ruokaa. Saman päivän iltana hän vaati kovaäänisesti oman - aivan minimaalisen - osuutensa miehen syömästä savuporosta.)


Siitä kaoottisuudesta puheen ollen: painimatsi jatkui näin vauhdikkaasti. Lentäminenkin on hauskaa.


Mutta osataan täällä ainakin ajoittain rauhoittuakin. Cisu pitää puutarhanhoidosta ja istuskelee mielellään viherkasvien luona nuuhkimassa, maistelemassa ja aikaa viettämässä. Jouluksi hankittu mutta edelleen onneksi hyvävointinen huonekuusi on kiehtova pienoismetsä keskellä olkkaria.


Ja, kissoista kun puhutaan, mikä voisi olla parempaa kuin lämpö? Eilen illalla oltiin taas porukalla saunomassa. Huomasimme, että Toto todellakin rakastaa saunomista. Toto höristi korviaan, kun ihmiset puhuivat siitä, onko sauna jo tarpeeksi lämmin. Sauna-sana on niin tuttu juttu, että hetken kuunneltuaan Toto juoksi suoraan lauteille. Kyllä Toto tietää nää hommat.


Cisu tiesi heti, mitä tehdä tänään ikuisuuksien jälkeen ilmestyneille aurinkoläiköille. Lojumaan!


 Yllättäen Cisu sai heti seurakseen kopiolojujan.


Cisu: Näinä hetkinä en ymmärrä, miksi olen ikinä lähtenyt Thaimaasta. Kun kissalla on aurinko, hänellä on kaikki.


Sitten vielä yksi juttu, joka havainnollistaa erästä oleellista lempiasiaa: joka asiaan sekaantumista. Kuten huomaatte, vasta maalattuun makuuhuoneeseen ei ole kissoilla mitään asiaa...

Emme ole oikein kärryillä, missä kaikkialla tämä haaste on jo kiertänyt, mutta napatkaa se tästä mukaan, jos siltä tuntuu. Olisi myös kiva kuulla, mikä on omituisin kissan lempiasia, jonka tiedätte. Tämän aamupäivän kertomuksesta jäivät pois Cisun suosikit kulkusen pitäminen raksukipossa sekä vaatimus toimia miehen käsipyyhkeenä aina kun tällä on märät kädet, mutta tehdään nyt tiettäväksi, että em. hulluudet kuuluvat edelleen Cisun päivittäisrutiineihin. Käsienkuivausharrastus on itse asiassa tarttunut Totoonkin, ja hänkin kiljuu kurkku suorana, jos jää ilman miehen kosteuskäsittelyä. "Miehen" on tässä kuitenkin avainsana, sillä kun minä yritin jokin aika sitten silittää Toton kylkeä märällä kädellä, Toto vavahti kauhusta, singahti karkuun ja pakoili minua sitten puoli päivää. Toi hullu koitti pyyhkiä kädet muhun, varokaa sitä!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Alkuvuoden askareita


Voisko joku jo kertoa, mitä Koratiaan kuuluu?


No vois, vihdoinkin. Pahoittelemme pitkäksi lipsahtanutta päivitystaukoa.

Cisun ja Toton alkuvuosi on, kuten arvata saattaa, alkanut puuhakkaasti. Heti tammikuun alussa tapahtui jotain hyvin hämmentävää: vauvakissa Toto meni ja täytti neljä vuotta. Eipä ole enää vauvakissaa Koratiassa, ei, ei vaikka miten kääntelisi ja vääntelisi asiaa. Toto itse on ottanut vanhenemisensa ihan tyynesti, mutta ihmisiä on hämmästyttänyt Toton ikä kovasti. Siis onhan Toto toki ollut meillä aina, mutta Toto on aina myös ollut pikkukisu... No, on hän vieläkin, vaikka onkin jo noin vanha.

Enkä ole ihan varma, voiko Toton oikeasti sanoa ottavan asioita tyynesti. Tässä on yritys ottaa Toto Tottiaisesta synttäripotretti. Ensi tuli vain hyvin koratmaisia viuhukuvia.


Sitten onnistui jo vähän paremmin.


Thaimaalaistassut sopeutuvat Suomeen talvi talvelta paremmin. Ainakin viikonloppuisin on ihan pakko päästä U:hun, vaikka olisi millainen paukkupakkanen. Ei se ole kissa eikä mikään, joka ei käy tarkastamassa sääolosuhteita edes parinkymmenen sekunnin ajan. Tänä talvena Toto ei ole vielä päässyt nauttimaan hankikantohiippailusta, mutta kerran on jo testattu, josko olisi hyvä kissahanki. Ei ollut.


Myöskään terassinnurkan kissanminttuistutus ei ole aivan ideaalissa kunnossa, mutta pojat eivät luovuta. U:ssa suunnataan aina ensiksi tarkistamaan, joko kissanminttu jo kasvaisi. Jos mintusta näkyy lumen alta pienikin pilkahdus, vaikka kuinka kuivunut, sitä pitää maistaa. 


Taas täytyy hieman ottaa sanoja takaisin: eivät ne thaimaalaistassut ole aivan täysin sopeutuneet talvisen Koratian säihin. 


Löytyiskö se kesä jostain?


Myös vaarilla on tammikuussa synttärit. Perinteiden velvoittamana annoimme hänelle taas hienon kissavaarin kalenterin (tilattu Smartphotosta). Kalenteri päätyy aina mökin seinälle, eikä kalenteriin hyväksytä kuin mökillä edellisen vuoden aikana otettuja kuvia. 

Tässä Cisun vapunviettoa.


Ja maailman parasta ulkoilua.


Rantakalliolla ilta-auringosta nauttiva Cisu - tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkejani Cisun kuvista. Voiko kissa enää onnellisemmaksi muuttua? (Ja: miten meidän Cisu osaa olla noin rauhallinen?)


Joulutontut.


Vaan ei tänne vain hyvää kuulu. 


Kissoilta ei kysytty mitään, kun Koratian makuuhuoneeseen tilattiin remontti. Järkyttävää!

Cisusta ja Totosta oli kyllä tosi kivaa, että makuuhuone tyhjennettiin huonekaluista. Etenkin lipastojen siirtäminen oli hauskaa: harvoin sitä pääsee matkustamaan lipaston päällä huoneesta toiseen. Aluksi kissat eivät pitäneet pahana sitäkään, että sänky siirtyi olohuoneeseen yläkertaan menevien avoportaiden alle.

Mutta heti siirtelypäivän iltana nousi huoli ja alkoi kauhea parku: Me halutaan makkariin! Ensimmäinen remonttiyö sujui kovin kehnosti, kun etenkin Toto oli aivan poissa tolaltaan. Hän ramppasi portaita ylös ja alas, itki välillä yksin yläkerrassa. Yritäpä nukkua, kun pään päälläsi portaiden välissä on huutava kissanpää... Sittemmin yöt ovat sujuneet hyvin, mutta iltaisin täällä on ollut kiukkuisia ja mököttäviä kissoja vastassa. Cisu ja Toto eivät selvästikään arvosta remonttihommia, mutta onneksi remppa on jo loppusuoralla. Pojat olivat kuulemma välillä käyneet tarkistamassa, miten remonttimies suoriutuu hommistaan, mutta lähinnä olleet päivisin omissa oloissaan.

Cisusta ainoaa hauskaa ja asiallista remontointia on kiipeilytolppien kunnostaminen. Poikien tolpat kunnostettiin parin ystäväni avustamana, ja kiipeilyn ilo on ollut suurta. Tolppa-apina Cisu havainnollistaa.


Toivottavasti muillakin on ollut aktiivinen alkuvuosi!