sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Päivän asu (ja kysymyskysymys)

  
Muotiblogien tavoin Cisun ja Toton blogissa esitellään tänään päivän asu siitäkin huolimatta, että maailman kaikki muut kissat saattavat tikahtua nauruun.

Asia on nimittäin niin, että Cisu ja Toto haluavat edelleen piipahtaa päivittäin ulkona, satoi tai paistoi, oli valoisaa tai pilkkopimeää. (Ihmiset yrittivät kyllä jo ajat sitten lopettaa U-kauden, mutta onnistuivat vain muutamaksi päiväksi: Totokin huutaa kurkku suorana joka ilta, että U:hun on päästävä juuri nyt.) Niinpä päätin kokeilla, mitä he pitäisivät Mustin ja Mirrin valikoimista löytyneestä koirien villapaidasta...

Eivät pitäneet. Ensin uutta asua kokeili iltahämärissä Cisu. Hän antoi pukea villiksen nätisti, mutta totesi sitten, ettei se päällä voi liikkua, vaikka takajalkalenksutkin jätettiin laittamatta. Tosimiehet eivät ulkoile söpössä palmikkoneuleessa edes pimeällä. Toto komppaa.


Toto taisi myös olla hieman kummastunut: "Mitä ihmettä sulla on päällä?"


Vaan eipä tiennyt Tottiainen, että kotiin tultaessa hän saisi olla seuraava testihenkilö. Eikä sujunut paita päällä liikkuminen Totoltakaan.

 Siis MIKÄ tää on?
Keltavihreästä retrolopputuloksesta huolimatta piti ottaa kuva salamallakin, jotta Toton surkea ilme tulisi varmasti tallennettua.

 Kautta korvieni, kautta kurttuotsani - tämä on nöyryyttävää!

Pahempaa oli tulossa. "Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa", tuumasi Cisu ja tuli ilkkumaan pikkuveljelle.


Tämän jälkeen kävi niin onnekkaasti, että perheen ihmismies tuli kotiin ja oli myös kovin kummastunut Cisun ja Toton asusta. Hän ilmoitti ykskantaan, ettei todellakaan ala pukea kissoja ja kiusaamaan niitä. Vaikka demosin, että pukeminen käy helposti, villistä ei ole sittemmin käytetty. Sitä ei ole tosin palautettukaan, koska saattaahan siitä olla joskus jotain iloa. Kissoilta tuntuvat kyllä jäätyvän pihalla ennen kaikkea tassut, ja kun omalta pihalta on hyvin lyhyt matka kotiin, ulkoilkoot sitten nakupelleilnä niin kauan kuin ulkoilevat.

Ja se kysymyskysymys. Cisulla ja Totolla on siis kaikki hyvin villapaitanolostusta lukuun ottamatta, samoin Koratian ihmisilläkin. Tämä(kin) blogi vain päivittyy luvattoman laiskasti, kun ei ehdi ja jaksa ja seliseli... Vaikka tahti on muuttunut, on kissoista(kin) bloggaus edelleen minusta harrastuksista parhaimpia! Sitä vauhdittaakseni keksinkin niin ikään muotiblogimaisen jutun: kysykää Cisulta ja Totolta mitä tahansa! Mitä olet aina halunnut tietää koratin sielunelämästä tai Koratian puuhista? Tai melkein mistä tahansa muusta. Lupaamme vastata viikon sisällä niin hyvin kuin osaamme ainakin kaikkiin asiallisiin kysymyksiin (eipä tänne kukaan epäasiallinen koskaan kommentoikaa, mutta siltä varalta että niin kävisi, pidätämme oikeuden olla vastaamatta jos siltä tuntuu.;))

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Taistelu koratpallon mestaruudesta


Joistakin kissamaisista tilanteista on kyllä lukuisia kuvia, mutta yksikään niistä ei ole julkaisukelpoinen.

Niin kuin vaikka uudesta lauantai-illan suosikkilajista, koratpallosta. Meillähän kauneudenhoito on  miesten hommaa, ja yleensä perheen miehet viettävätkin lauantaina kauneustuokion, eli kissamiehet hoidattavat ihmismiehellä kyntensä ja turkkinsa kuntoon.

Turkin hoitaminen on ollut aina kovin mieluista (paitsi jos minä harjaan...), mutta nyt siihen on keksitty ihastuttava, villinnyttävän ihastuttava lisä: kissankarvoista voi tehdä pallon! 

Ja kyllä tuo koratpallo saa kyytiä. Ensimmäisillä kerroilla vain Cisu ymmärsi, miten oivallista on viettää lauantai-ilta koratinkarvaa ees taas raahaten, karvapalloa viskoen ja sen perässä ravaten. Eilen Totokin oli tempautui lajin vietäväks. Hän sieppasi - arvatenkin - koratpallon Cisulta ja riekkui sitten hurmiossa pitkin ja poikin taloa. Toto on viime aikoina alkanut suunnitella leikkejään Cisun tavoin. (Aina) ei tarvitse rynnistää päättömästi, vaan voi tehdä asetelmia ja sitten hyökätä. Eilen erityisen jännittävä ja strategiseen hiipimis-, pyllynheilutus- ja hyökkäystoimintaan kannustava asetelma syntyi siitä, että Toto asetti koratpallon raapimistolpan taakse. Siellä pallopoloinen odotti kerran toisensa jälkeen autuaan tietämättömänä, että suuri harmaatassu tulisi täppäisemään sitä ja lopulta koratin kita raahaaman sitä ylpeänä ympäri taloa: Katsokaa, saalistin koratpallon! Ja sitten pallo taas piiloon ja sama uudelleen. Ja uudelleen.

Ihmisistä koratpallon seuraaminen on loistavaa penkkiurheilua. Harvoin tulee seurattua muuta kuin kissojen urheilulajeja, ja niistä koratpallo aiheuttaa meissä eniten kannustushuutoja. Kaiken hyvä-huudahtelun keskellä tulee kuitenkin usein käytettyä sitä sanaa, jonka usein liitämme Cisuun ja Totoon: hassu.