lauantai 29. syyskuuta 2012

Hiippari(t) heinäpellossa

  
Harjoitamme pitkästä aikaa lähes reaaliaikaista bloggausta. Tässä kuvia aamuiselta kävelyretkeltä märältä pellolta. Jännää oli!

Pojat partioivat silmä kovana ympäriinsä.


Sitten Cisu teki huolestuttavan havainnon: pellon tuolla puolen on ihminen ja koira.


Tuumaustauko. Pieni kissa ja suuri maailma.


Toto liittyi seuraan. 






Oikeasti tänne ei kyllä kaivata muita eläimiä kuin kissoja, lintuja, jyrsijöitä ja jäniksiä.


Jostain syystä kotiin piti pyrkiä näin haasteellista reittiä. Korkeat heinät eivät ole muutenkaan kissojen suosiossa, saati ollessaan aivan märkiä.



Ei siis ihme, että kotipihalla hakeuduttiin heti sivistyneelle asfalttialustalle. Toto teki myös liikkumislakon. Rajansa hiipparoinnillakin!


perjantai 28. syyskuuta 2012

Helläkarhut


Oli ihan pakko hiippailla kameran kanssa häiriköimään, kun sohvalla makoili tällaisia harmaapötkylöitä. Karhumaisesti köllöttävä pikkuveli ja hänen peppuaan tyynynään pitävä isoveli. Suloista! Myös siksi, että veljekset olivat kerrankin aivan hiljaa ja kaahaamatta ja loikkimatta.)




Huokailin kameran takana ihastuneena, kun Toto paljasti hahtuvamahan ja kääntyi selälleen.


Kuvasin vahingossa erään Flehmen-reaktionkin. En viitsi sanoa, mitkä aromit saivat Cisun tällaiseksi, mutta kaikki kissojen (ja etenkin koirien!) kanssa olleet arvaavat, mistä on kyse.;)

Sit jatkettiin karhuilua.




Toto ei arvostanut lähikuvia.



Lähi-Cisu.


Lähi-Cisu oli eilen hellä minuakin kohtaan. Olin toissayön siskolla yökylässä, ja eilen kotiin tullessani sain hieman happaman ja epäluuloisen vastaanoton. Cisu istui vieressäni sohvalla huolestuneen näköisenä. Sitten hän ymmärsi, mistä on kyse. Cisu hyppäsi sohvannojalle, suki ja nuoli tukkaani hellästi, tarkasti välillä kampauksen tason ja jatkoi hommia. Kun kaikki maailman pölyt oli saatu minusta pois, Cisu huoahti helpotuksesta ja tuli syliini nukkumaan. Helläkarhulla kaikki hyvin.

Helläkarhut toivottavat kaikille hellää ja rauhallista viikonloppua! He lähtevät nyt U:hun, koska heidän mielialansa alkaa olla herkän sijasta kireähkö...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Suursaalistaja!


Eräänä iltana Toto Tottiainen oli rauhassa nauttimassa vegaanista ruohoiltapalaa, kun... Parempi antaa Toton itse kertoa, sillä tämä tarina on Toton ikioma suurseikkailu.

Toto: "Olin siis tapani mukaan nähnyt paljon vaivaa eli joutunut juoksemaan huutaen ympäriinsä, että olin päässyt ulos. Lähdemme useimmiten ulos terassiovesta, ja silloin suuntaan aina terassin laidalle lyhentämään ruohoa, jota laiskat ihmiset eivät juurikaan jaksa trimmata.

Kesken salaattiaterioinnin huomasin, että veljelläni Cisulla on jotakin mielessä. Hän juoksi vauhdikkaasti talon toiselle puolelle.

Päätin lähteä perään. Jos olen hyvä jossakin, niin ainakin veljeni seuraamisessa.


Seuraa johtajaa -leikkimme kulki hieman erikoisia reittejä, sillä inhoamme märkää ruohikkoa. Kävelimme siis välillä toisiamme tönien kukkapenkin kivireunuksella.


Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka jälkeen en olisi huomannut, vaikka olisin kävellyt vesilätäkössä kaatosateessa!

Cisu hyppäsi ruusupuskan alle, ähisi ja puhisi kovasti ja vaikutti kovin kiihtyneeltä. Menin selvittämään asiaa ja huomasin, että Cisu oli saanut saaliin. Salamannopeasti nappasin sen itselleni!


Cisu oli hieman hämmästynyt siitä, että hän teki likaisen päästäisennitistystyön, mutta minä vein saaliin. Minua työnjako ei yllättänyt. Olen jo ajat sitten päättänyt pysyä aina pikkuveljenä, koska on pienien etuoikeus rynnistää joka tilanteeseen ja sotkea kaikki asiat.


Niin minulla sitten oli uunituore, mehevä päästäispaisti. Se oli paljon parempi kuin vanha raato, jonka Cisu löysi pari viikkoa sitten ja jonka minä (hmmm, vein siis silloinkin Cisun saaliin) yritin salakuljettaa kotiin. Tämä saalis oli niin erinomainen, että päätin viedä sen kotiin vaikka väkisin.

Lähdin juoksemaan päästäinen suussani kohti kotiovea niin vahdikkaasti, etteivät ihmiset eikä kamera pysyneet vauhdissani mukana! Ovelle päästyäni ravistelin kiivaasti päätäni: Ovi auki, tuon aarretta! Mutta ihmiset olivat typeriä ja sanoivat sen kauhean sanan: Ei.


Koska en halunnut luopua ainutlaatuisesta löydöstä, vein sen piiloon talonnurkalle ja aloitin riemukkaan leikin. Taaskaan kamera ei pysynyt perässä, kun täppäilin ja heittelin päästäispoloa.


Olen lohikäärme ja nujerran sinut!


Ihmisiä alkoi pelottaa, että Cisu nujertaa minut. Hän oli ensin saalissieppauksestani loukkaantuneena lähtenyt aivan muualle päin valtakuntaamme, mutta äkkiä hän päätti lähestyä minua hyvin salakavalasti...



Cisu pääsi aika lähelle ennen kuin äkkäsin vihaisen kissakäärmeen vainoavan minua.


Olin kuitenkin niin tohkeissani päästäisestä, että jatkoin leikkimistä.


Tilanne raukesi. Cisu päätteli, ettei noin hölmöjen kanssa voi tapella. Hän käveli ohitseni ja pyysi päästä kotiin. Minutkin kutsuttiin mukaan, mutta en suostunut tulemaan. Aina kun olin melkein kotiovella, singahdin salamannopeasti takaisin päästäisen luokse. Lopulta jouduin kauhean kaappauksen uhriksi ja mamma kantoi minut sisälle. Jostain syystä hän kiitteli, että toisin kuin Cisu, minä en koskaan nuole tai pussaile ihmisiä... Höh, mielestäni se on ihmisille ikävä takaisku. Nyt vain Cisu sai minulta päästäisssuukkoja!


Oli kyllä mahtava seikkailu. Toivottavasti kohta on yhtä jännittävää! Arvelen nimittäin pääseväni U:hun taas ihan pian. Olen ainakin kampanjoinut aamukuudesta asti ensin aamupalan ja sittemmin ulkoilun puolesta.

Tarmokkain terveisin,

Suursaalistaja Toto 
(joka jo unohti, kuka ne saalitushommat Koratiassa oikeasti hoitaa)"

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kurrelassa


Tapahtui U:ssa eräänä iltana ja sen jälkeen joka ilta...

Cisu: Tule, Toto, nyt on kiire!



Mutta Totosta aina on aikaa yhdelle puisevalle syrjähypylle.



Toto: Nam, miten hyvä loikka! Nyt voin taas jatkaa matkaa.



Cisu: Minusta tuntuu, että alamme olla oikeassa paikassa.


Toto: Minäkin luulen niin. Jatkakaamme kuitenkin matkaa yhä syrjäisemmille seuduille.


Toto: Kautta häntäkarvojeni, minua alkaa hieman jännittää...


Onkohan SE tuolla?


Tai tuolla?


Missä se oikein on???

Cisu: Hetkinen...

Luulen, että SE on tuolla ylhäällä!


Ja se on. Ja jos käy hyvä tuuri, ei kuule vain oravan rapinaa ja havaitse liikettä puissa ja pensaissa vaan saa kuulla myös oravan naksutusta ja säksätystä. Ja juuri tällä kuvatulla retkellä kävi niin, että orava heitti pähkinän kissojen päälle.

Mikä mahtava kurreseikkailu. Vaikkei syksy oikein muuten olekaan kissojen mieleen, oravan ilmaantuminen on aina yhtä jännittävää.


Vaikka on täällä muitakin jännittäviä eläinelämyksiä koettu. Tänään vieras koira ihmisineen kävi kyselemässä kulkuohjeita eksyttyään melkein meidän pihalle. Cisu katsoi silmät pyöreinä, kun Toto näki tilaisuutensa tulleen: Kerrankin mä pääsen tutustumaan koiraan! Toto asteli aika lähelle isoa koiraa häntä pörrössä, mutta sitten koira haukahti tervehdyksen... Ja noin sekunnin sadasosa sen jälkeen meidän pensasaidan alta löytyi kaksi matalaa, pörröistä ja kauhistunutta kissaa. Mutta nyt Toto on kuitenkin toteuttanut yhden haaveensa ja tavannut koiran muutenkin kuin ikkunalasin läpi. Hänhän on aina kiinnostunut pihallamme kyläilevistä koirista, mutta Cisu on välillä jopa komentanut Toton pois ikkunasta: Kissat eivät seurustele tuollaisten kanssa.