sunnuntai 26. elokuuta 2012

Catwalkilla ja peuranpolulla


Ihanaa, kun sattui näin lämmin viikonloppu! Paria sadepäivää lukuun ottamatta Cisu ja Toto ovat kyllä ulkoilleet yhä päivittäin, mutta nyt viikonloppuna U:hun ollaan päästy parikin kertaa päivässä.


Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Naapuritontilla on entisen kasvihuoneen kehikko, joka vetää Totoa kovasti puoleensa. Onhan paljon ylväämpää kulkea yläilmareittiä kuin kävellä muiden tavoin ruohikossa!



Ajoittain yläilmareitillä voi aistia viidakkotunnelmaa.




Kaikkein jännittävin tunnelma on kuitenkin metsässä. Teimme tänään yli tunnin mittaisen metsäreissun koko Koratian väen voimin. Kameraa ei uskallettu ottaa mukaan, sillä kallioilla kiipeily, puiden oksien alla kömpiminen ja peurojen reittejä ihmisten korkuisten saniaisten keskellä kulkeminen olivat varsin haasteellisia toimia ilman kameraakin.

Mutta kivaa oli. Vain muurahaiset ärsyttivät harmaita metsämiehiä, mutta muuten he olivat hyvin innokkaita. Metsässä kuljettiin valppaina ja hiljaisina, ja välillä pojat katsoivat alas kalliolta epäuskoisen näköisinä: tuostako me ollaan tultu?

En tiedä, olemmeko koskaan olleet noin kauan metsässä. Kun lähestyimme taas kotia, meidän lellipennut kirmasivat kilpaa kotipihalle - ja kukkapenkkiin, jossa kasvaa heitä varten kissanminttua. Paluu sivistyksen pariin.


lauantai 18. elokuuta 2012

Viehättävä löytö

AINA pitäisi olla kamera mukana, kun on kissojen kassa ulkona. Voi tapahtua mitä vain.

Eilen ei meinannut kyllä ensin tapahtua mitään. Ehdin jo ajatella, että meidän moukulat ovat varsin erilaisia kuin Myrsky, pyhimysmäinen oravanmetsästäjä. Cisu ja Toto eivät nimittäin suostuneet lähteneet kotiterassilta minnekään, koska tontin takametsästä monen, monen metrin päästä kuului arveluttava ääni. Se ääni oli oravan, mutta eivät kaikki kissat voi metsästää oravia. Osa pelkää niitä.

Sitten kuitenkin reipastuttiin ja lähdettiin ihan tiekävelylle.

Äkkiä Cisu teki hirmuisen loikan ja hyppäsi makaamaan kyljelleen heinikkoon. Hän ei suostunut siirtymään kuin nostettuna.

Cisu oli tehnyt arvokkaan löydön: kuollut päästäisvauva (jos se teeskenteli Myrskyn vainoaman oravan tavoin kuollutta, suoritus olisi filmiroolin arvoinen). Cisu nuuhki sitä pienen välimatkan päästä ja tassutti varovaisesti. Asiallista suhtautumista.

Mutta Toto.... Hänestä päästäislöytö oli ihana! Toto tietää - tai toivon hänen tietävän - etteivät kissat syö päästäisiä, mutta Toto olisi silti halunnut ottaa päästäisraukan kotiin. Hän veti ja ryömi, teki kaikkensa että pääsi katsomaan päästäistä aina uudelleen ja uudelleen. Toto ehti napata aarteensa pari kertaa suuhunkin ja lähti kiikuttamaan sitä kohti Koratiaa. Lopulta jouduin piilottamaan pienen vainajan ja kantamaan Toton kotiin, muuten hän olisi varmasti vieläkin aarteensa luona miettimässä, miten sen saisi salakuljetettua sisätiloihin. Kerrottakoon, ettei minua haitannut, ettei päästäisenkantaja-Toto pussaillut minua kotimatkalla.

Meidän kissat ovat aiemmin osanneet jättää päästäiset rauhaan, mutta ehkä he ovat viime aikoina eläneet liian suojattua elämää, kun nyt kävi näin. Ehkä hämähäkinmetsästys ei riitä pitämään vaistoja ihan täydessä terässä? Niin tai näin, Toto ei saa ikiomaa päästäislelua.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lauhkeaa


Meillä on nyt kolme lauhkeaa asiaa.

Ensimmäinen on hämmästyttävä uutinen, että Toto on muuttunut lampaanlauhkeaksi ja pystyy elämään samassa talossa lampaantaljan kanssa. Hänellehän on aika ajoin tehty nk. lammastestejä, ja aina ennen testit ovat päättyneet huonosti. Toto on raadellut taljaa ja kulkenut sitten ympäriinsä vimmaiselta joulupukilta näyttäen, siis isoja lampaankarvatupsuja suustaan roikottaen ja ollut muutenkin kovin kiihtynyt. Talja on aina piilotettu nopeasti takaisin kaappiin.


Enää ei tarvitse. Nojatuolille asetettu lampaantalja on saanut ansaitsemansa kohtelun: se on nykyisin kissojen paras päiväunipaikka. Toto nuolee taljalla ollessaan vain Cisua, ei taljaa, saati että repisi sitä (tai Cisua).




Cisukin on ymmärtänyt, miten ihana alusta pehmeä lampaantalja on. Pienenä hän ei suostunut nukkumaan taljalla kuin silloin kuin oli ensin ollut siinä ihmisen sylissä: hän hyväksyi toisinaan siirron lampaan syliin eli sen, että ihminen poistui ja jätti hänet lämmitetylle taljalle, mutta Cisu ei mennyt koskaan itse taljan päälle. Nyt sekin on muuttunut.


Koratiassa on ollut tällä viikolla muutenkin lauhkea tunnelma. Olen sairaana, ja kissahoitajat ovat tapansa mukaisesti suhtautuneet asiaan hienosti ja tärkeän asemansa ymmärtäen. Eilen Toto kölli koko päivän jaloissani, mutta Cisulle sekään ei riittänyt. Hän halusi olla joko kainalossani tai päälläni, ja aina välillä Cisu nousi tarkistamaan, että voin hyvin. Hän istui rintakehälläni, kallisti päätään ja katsoi minua totisena silmiin. Cisu on ollut aina hyvin vastuuntuntoinen sairaanhoitaja.


Erittäin tyhmä lauhkeusuutinen on se, että Koratian nettiyhteys se vasta onkin ollut lauhkea viime viikkoina! Nettiin ei pääse läheskään joka yrittämällä ollenkaan, toisinaan taas yhden sivun avautuminen kestää yli kymmenen minuuttia, usein en saa ollenkaan auki blogien kommentointilaatikoita. Kun netti toimii, on pakko priorisoida työjuttuja ja vaikka laskunmaksua.... Niin että osasyy blogin hitaaseen päivittymistahtiin johtuu muuta kuin minusta. Toivomme, että netti saadaan taas ripeämmäksi tai ainakin luotettavammaksi ennen kuin saan hermoromahduksen. Tiedoksi kuitenkin, että Koratiassa on kaikki mallillaan - kröhöm, jopa paremmin kuin loma-aikaan, sillä Cisu ja Toto tuntuivat ilahtuvan ihmisten töihinpaluusta; tai ainakin he ovat olleet hyvin rauhallisia ja hyväntuulisia sen jälkeen - ja luen kyllä muiden blogeja, mutta kommentointi ei oikein onnistu. Olen siirtynyt em. ongelmista johtuen lukemaan blogeja lähinnä puhelimella, enkä voi kommentoida sillä.