maanantai 30. heinäkuuta 2012

Maailman söpöin kiljukaula


Myönnettäköön, että nyt kun ilmat ovat olleet hyvin lämpimät ainakin Koratian suunnalla, Cisu on ollut välillä hyvin rasittavaa lomaseuraa. Toissa-aamuna hän aloitti Ulos! UUUU! -kampanjoinnin jo aamuneljältä ja tehosti sitä välillä leikkimällä kilisevällä kulkusella. 


Toisaalta joinakin aamuina, kuten tänään, hän nukkuu pitkään ja suo ihanan aamurauhan.


Ja joka tapauksessa: hyvä on huutaa ja kekkaloida, kun saa söpöydellään kaiken anteeksi. Eräänä päivänä U:sta kotiutunut kiljukaula meni päiväunille sohvan aurinkoläikkään, käpertyi pieneksi kuumakylkiseksi ketunpennuksi ja oli maailman suloisin.





Muista kissakodeista en tiedä, mutta ainakin meillä tulee usein huokaistua, että olisipa helppoa ja ihanaa olla kissa...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kesätyöntekijät








Olen yrittänyt käyttää osan loma-ajasta järkeviin puuhiin, kuten keittiön laatikoiden siivoukseen. Enpä tiedä... Kumpi on pahempaa, pieni epäjärjestys vai se, että laatikot ovat täynnä kissankarvoja?


Innokkaat kesätyöntekijät osallistuvat joka askareeseen. Yksi edellä, toinen perässä, ja sitten kissanvaihto. Näyttänee tutulta kaikkien kissanomistajien mielestä!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Karkailua, karjumista, salarakkautta

Ehkä Toton ajoittainen yrmeys ulkoillessa 
johtuukin vain siitä, 
ettei hän saa olla VAPAA.



Pakko raportoida tännekin, vaikka ihan muuta olin suunnitellut bloggailevani seuraavaksi. Tänään piti meilata ystävälle näin: 

"Meillä olikin äsken aikaa jännää kissanmetsästystä. Ehdimme jo jutella, että nyt pojat ovat vihdoin rauhoittuneet päiväunille, kun huomasin, että rauha johtuikin siitä, ettei meillä ollut yhtään kissaa kotona. Keittiönovi oli auki, eikä poikia näkynyt missään. 

Aika pian löysin Cisun makaamasta sateessa märässä ruohikossa naapurin pihalla. Cisu pullisti häntäänsä ja näytti äkäiseltä, mutta salli noukkia itsensä kotiin. Tottis sen sijaan piiloutui niin hyvin, että välillä piti palauttaa Cisu kotiin ja miettiä, mistä ja miten Tottista voisi etsiä. Lopulta hänet havaittiin naapurin terassilla grillin takana. 

Toto ei vain todellakaan halunnut tulla kotiin! Seurasi ensin mun ja sitten myös miehen  ja Toton pikajuoksua pitkin ja poikin. Toto otti meidän autonaluksen asemapaikakseen ja teki sieltä singahduksia. Vanha keino, eli varaston oven avaaminen ja Toton sinne loukuttaminen, ei toiminut, koska Toto aavisti ansan. Lopulta sohimme häntä auton alta sauvakävelysauvalla, mistä Toto loukkaantui niin, että käveli lopulta itse kiukkupörröisenä pääovelle ja katsoi sieltä kuononvartta pitkin, että saisiko sitä palvelua, menisin nyt itse ja omasta tahdostani sisälle. Hui, mikä seikkailu. Onneksi pojat nukkuvat nyt yhdessä rauhallisessa sykkyrässä. Pari päivää sitten ne suuttuivat toisilleen ulkona niin kovasti, että kuulin sen sisälle asti ja luulin, että meidän pihalle on tullut vieras kissa. Ei, veljekset siellä vain karjuivat toisilleen..."

Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Kumpikaan ei ollutkaan aikoihin vilahtanut karkuun! Ei tietoa, miten pojat olivat aukaisseet oven, mutta nyt se on tiukasti lukossa... Ja tuo muutama päivä sitten tapahtunut tappelu, se oli aikamoista kuultavaa se. Onneksi rähinä oli aivan ainutkertainen ja sen jälkeen on oltu taas hyvin veljellisissä väleissä.

Ja salarakkausosasto... Luulen, ettei Toto aio edelleenkään puskea minua vähään aikaan. Hänhän, vaikka hänet tunnetaan oikein superpuskijana, lopetti puskemisen, kun hain hänet mökiltä. Eilen havahduin salapuskuun; sohvalla lojuessani tuli tunne, että ihan kuin joku hivelisi jalkojani. Tottis, hellä Tottis, joka pakeni heti kun huomasi tulleensa yllätetyksi. Epäilen, ettei sauvakävelysauvalla sohiminen edesauta hellien tunteiden palaamista.

Huomautettakoon, että sauvaa käytettiin vain kissan ohjaamiseen, eikä sauva koskenut kissaa. Tottis suivaantui silti. ;)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ilveskissoja eli kissankorvikkeita



Myrsky kysyi eilisen kirjoitukseni kommenteissa, kuinka kova ikävä minulla oli lomamatkan aikana Cisua ja Totoa. No tietysti hyvin kova, ja kyllä mieskin heitä tietenkin kaipasi; erityisen outoa ja yksinäistä oli olla yksi ilta ja yö kotona ilman kissoja, ennen kuin lähdimme reissuun. Onneksi saimme jatkuvasti tietoa kissukoiden kuulumisista ja saatoimme muutenkin jutella heistä jatkuvasti. 


Ja onneksi pääsimme Kuusamon suurpetokeskukseen katsomaan ilveksiä! En ollut muistaakseni koskaan ennen nähnyt oikeita ilveksiä, enkä osannut ollenkaan varautua, miten ihanan kissamaisia ne ovatkaan. Katsokaa vaikka tätä epeliä, joka odottaa innokkaasti makkaranpalaa.







Suurpetokeskuksen opas kertoi, että ilvekset ovat täysin kissamaisia siinäkin, että ne tottelevat makkaransyöttäjän kutsuja vain jos siltä tuntuu. Pari keskuksen ilveskissaa ei ollut moksiskaan, vaikka heitä huudeltiin herkkujen ja ihailijoiden ääreen. Ei nyt juuri ehdi, pitää loikoilla täällä auringossa...




Tämä ilves oli suosikkini. Näin sen kiepsahtavan pari kertaa ympäri, rojahtavan sitten maahan rullalle ja aloittavan tassupesun. Voihan jättikisu! Jos meille tulee joskus lisää kissoja, voisimme harkita tällaista...




perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sylikissasta metsäpedoksi

  
Koratian väki on koossa ja Cisu ja Toto ovat mukana blogikuvioissa!


Toissaviikonlopun mökkikeikka oli siitä merkillinen, että Cisu ja Toto eivät palanneet Koratian ihmisten kanssa kotiin. He jäivät saaristolaiskissoiksi mummin ja vaarin hoiviin, kun taas ihmiset vain kurvasivat kodin kautta ja vaihtoivat menopeliä. Auto vaihtui kaksipyöräiseen ja moottoripyörä kuljetti meidät Lappiin. Nyt olemme palanneet, ja ehdin myös jo hakea kissukat koti-Koratiaan.


Tapojensa mukaisesti Cisu ja Toto olivat pitäneet hoidossa matkapäiväkirjaa, mutta koska se on nyt kadonnut, tyydymme matkatekstaripäiväkirjaan. Tässä otteita hoitoviikon varrelta:






Täällä on aika hiljaisia poikia, tainneet huomata, että pitää tyytyä meihin... Kannattaakohan edes harkita ulkoilua, kun on satanut ihan kamalasti?
Puolen tunnin kuluttua:
Kovin oli lyhyt ulkoilu, sauna kiinnosti eniten, Toto olisi halunnut jäädä sinne.




Täällä aika pysähtynyttä, tosin elämä alkaa palatakin. Syliin pojat haluavat, yhdessä. Ruokaa ja vettä menisi myös.




Rauhallinen yö ja kehräävä aamu, syötykin on. Aamun yllätys: X:n (siskonpoika) käsine löytyi hiekkaan haudattuna.




Siirtomaasää kehno, muuten ok. Cisu pääsi ulkoilemaan, Totoa ei viitsitty raastaa.




Cisu erityisesti sylinkipeä ja puskeva, Toto rauhallinen kuin aina. Hyvin pärjätään.








Yö oli hyvin rauhallinen. He ovat valinneet yläkerran sviitikseen. Klo 7 tultiin kertomaan, että unikeot ylös, tai ravataan yläkerrassa niin että hirret heiluu ettekä taatusti pysty nukkumaan...




Tultiin juuri tunnin ulkoilulta. Cisu ei ehdottanut ulkoilua vaan vaati kovaäänisesti!






Cisu saanut X:ltä (vaari) niin hyvää palvelua, että pyytää koko ajan lisää. Toto tyytyy vähempään. Yöllä oli rallin pikataival.



Täällä kaikki ok paitsi kissat totutettu pääsemään ulos heti kun mourunta alkaa, kiitä tästä X:ää (vaari)...





Kiva kun tulet, niin pojille maistuisi ruoka paremmin.




Eli aluksi oltiin hiljaisia sylikissoja, sitten varsinkin yöaikaan vähemmän hiljaisia ja Cisu ilmeisesti pari päivää ympärivuorokautisen kovaääninen - hänen kuulemma arveltiin kiroilevankin, kun ei voinut koko ajan olla ulkona. Märkäruokaa ei juuri huolittu. 

Kiukuttelusta ja nirsoilusta huolimatta minua odotti mökillä kaksi hyvävointista ja hyväntuulista kissaa. Cisu totesi minut nähdessään kovaäänisesti kRRRäääh! mutta toipui pian hämmästyksestä. Kun menin mökkisohvalle pitkäkseni, sain heti kissakuorrutuksen ja yökin nukuttiin mamman jaloissa. Kotiin palattua pojilla oli kiire tarkastaa kaikki paikat, mutta muuten he ovat olleet tavallisesti. Niskoja ei olla nakeltu, vaikka kotiväki katosikin pidemmäksi ajaksi kuin koskaan ennen, mutta myönnettäköön, ettei edes Tottis Totander halua puskea minua vapaaehtoisesti. Syliin kaapatessa hän onneksi pörisee tuttuun tapaansa.

Jos ihmettelette, mitä yllä olevassa kuvasarjassa tapahtuu, niin Cisuhan siinä vain pelastaa koko sakin hirveältä merihirviöltä. Kun hirviö (=meren pohjassa oleva viemärijohto) oli taltutettu pahalla kissankatseella, iltalenkki saattoi jatkua.



Toto oli mökille saavuttuaan merestä ensin tätä mieltä. Eli ihan kiva, mutta en varmasti mene sen lähelle. Tällä viikolla minua kuitenkin odotti mökillä Tottis, joka viipotti juoksujalkaa pitkin rantakallioita ja esitteli välillä puihinkiipeämistemppuja. Vesipedoksi hänestä ei ole, mutta metsäpedoksi kyllä. 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kesäloma




Tänään alkoi kesälomani sekä päätyöstä että hetkeksi myös kirjablogisivutyöstä. Haastan itseni pitämään myös tietokoneloman: ainakin hartiat ja silmät ovat sitä mieltä että voisivat hieman levätä, ja lienee muutenkin terveellistä joskus olla hetki ilman tietotekniikkaa (jos onnistuu....).


Mutta - vaikka pidämme nyt pienen blogitauon, kamera ei lomaile. Viikonloppuna se tallensi tällaisia onnellisia kesäkissoja.


  Cisu: Muista olla kesälläkin valppaana mutta pysähtyä 
silti välillä vain nauttimaan luonnon kauneudesta.

Toto: Ja kun olet nauttinut, käy pikku lenkillä. 
Viettäkää paljon aikaa ulkona eli U:ssa, niin tulee ihana keskikesä!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Vaviskaa, tirpat!


Suuri saalistaja, supermetsästäjä Toto Tottiainen kääntää katseensa.... 


ja havaitsee jotakin kiinnostavaa! Etutassu taisi unohtua matkasta, mutta ei se mitään, kun...



näköpiirissä on oikea västäräkki!


Veljensä leikit (ja syömisen ja nukkumisen) tuon tuosta sotanorsumaisella rynnistyksellä pilaava Toto Tottiainen on tällä kertaa hyvin kiero, ovela ja ennen kaikkea älykäs. Parasta kiertää istutusastian takaa, ettei paisti vain lennähdä tiehensä.





Mutta ÄH! Voi EI!!! Lintu oli taas vielä suursaalistaja Totoakin nokkelampi. Se pääsi pakenemaan.


Kyllä kissaa jurppii. Miten hän voisi edes teoriassa päihittää nopeudessa paistin, jolla on siivet selässään, kun omassa selässä on valjaat? Ja niistä roikkuu nauha, jonka perässä on köntysmäinen rymistelevä, kikatteleva ja höpöttelevä jättiläinen. 



Kuule köntys, sulla ei oo edes valjaita etkä varmasti pysty edes vaanimaan tirppoja yhtä hyvin kuin mä!



Kun latasin näitä kuvia blogiin, tuli olo, että nämä on nähty ennenkin. Ja kyllä, viime kesältä löytyy samanlainen naama mutrussa, kuono kurtussa -kuva ja jopa video K. T. H. V.:stä eli Kaikkien Tirppojen Hurjasta Vihollisesta.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kuuman kellistämä katti


Vaikka tätä kesää ei ole voinut kovin kuumana pitää, on ajoittain ollut melko lämmintä. Esimerkiksi eilen, kun Cisu halusi ulkoilla.


Ulos päästyään hän havaitsi auringonpaisteen niin pistäväksi, ettei tehnyt mieli muuta kuin kölliä terassille ilmeisesti ikuisiksi ajoiksi unohtuneiden kivilaattojen luona. Vieressä oli niin ikään unohtunut sadettaja, mutta ei siitäkään ollut mitään hyötyä, kun se ei ollut letkussa kiinni.



Jospa pitäisi vähän levätä. Voi pientä poloista. <3



sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Autoalan huipulla


Katsastajat Cisu ja Toto äkkäsivät iltalenkillä jotain kiinnostavaa: naapurin auton. Auton, jonka alle on joskus piilouduttu, kun ollaan oltu karkuteillä tai jonka alle ollaan pyritty fleksi pitkänä, ettei vain jouduttaisi kotiin. Mutta sitä autoa ei vielä oltu tutkittu kunnolla!




Cisu tuumaa, että aika hyvännäköinen kundi näkyy auton kyljestä.


Ja sitten huipulle! Ei kyllä ollut tarkoitus, että näin kävisi, mutta heti kun käänsin hetkeksi selkäni... No, ehkäpä kissantassujen jäljet otetaan suurena kohtelaisuutena ja merkkinä, että auto on läpäissyt kissatarkastuksen.



Kova työ vaatii mukavat huvit. Sellaiseksi soveltuu hyvin vaikkapa kärpästen täppäily ruohikolta.