sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Ruoho(n)syöjä



Ruoho saattaa hyvinkin olla vihreämpää aidan tai tässä tapauksessa sillan tuolla puolen, mutta katsokaapa, miten Cisulle kävi, kun hän muutama ilta sitten yritti vaihtaa kotipihan ruohon Espoon kaupungin ruohoon.


Cisu oli ensin laiduntamassa terassin nurkalla. Ilta-aurinko valaisi Koratian kauniisti, pienen kivikkomme kivet olivat mukavan lämpimiä tassun alla. Ihmiset eivät olleet trimmeröineet kivikon reunusta, joten vain hieman kumartumalla sai suuhunsa ihanaa raikasta oman maan ruohoa ja heinää...



Mutta. Entä jos sittenkin sukeltaisi tuonne heinikkoon? Siellä on paljon vehreämpää.


  
Tai vähän liiankin vehreää. Tassua joutui nostamaan kovin korkealle.



Paniikki! Tein erehdyksen ja meinasin hukkua ruohoon!



Apua, apua, en näe mitään!



Niinpä. Kannattaisi suosia lähiruokaa kuten monet muutkin nykyään. On parempi syödä hallitusti ruohoa kuin joutua ruohon syömäksi.




Toto ei ymmärrä, mikä tässä nyt niin hermostuttaa. Legendan mukaan koratit ovat viidakosta tulleita sinisiä kissoja, joten heinikossa kulkemisessa ei pitäisi olla mitään pelottavaa.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Keskikesän JUHLA?


Cisu fundeeraa: Mikä taika mahtaisi tepsiä kutsumattomiin juhannusvieraisiin?

Koratiassa on ollut varsin jännittävä juhannus. 



Jo aaton aattona kävi niin, että Koratian sillalla tavattiin supisevia kuokkavieraita. En ollut valitettavasti itse todistamassa kahden kissan, kahden supikoiran ja yhden miehen kohtaamista tontin rajasillalla, mutta mies raportoi siitä perinpohjaisesti, kun tuli kotiin. Hänen seurassaan oli yksi coolina pysynyt kissa (Cisu) ja toinen, jonka häntä oli hyvin pörröinen (Toto).


Supikoiratapaaminen oli kenties harjoitusta eilistä varten. Eilen kun kissat joutuivat kyttäämään melkein kellon ympäri ikkunalla outoja elukoita...


Näin - ja alemmassa kuvassa Toton korvan vierestä voi löytää vihjeen, mistä tapittaminen johtui.




Koratiaan oli ujuttautunut kokonaiseksi päiväksi KOIRIA.



Ne olivat suuria, mustia ja vielä vauhdikkaampia kuin Koratian kissaväki.



Pöyristyttävää.


Cisun ja Toton päivä meni tosiaan ikkunalla ihmetellessä. Toto yritti nuuhkia koiraa ikkunalasin läpi. Vähän pörröstytti, kun Iso Musta oli vain n. 20 sentin päässä, mutta onneksi kuonot eivät kohdanneet, kun oli se turvalasi välissä.


Cisu koetti vähän puhua järkeäkin Mustalle Tuijottajalle. Cisu keräsi rohkeutensa, meni ikkunan eteen kyyryssä ja antoi tulla kumeasti: UuuaaaaAAAAAAUuuu. Mutta koira ei puhunut kissaa. Se vastasi ii-II-Iiiih ja heilutti häntäänsä ilosta, vaikka toinen oli päästänyt varoitushuudon ja laittanut oman häntänsä uhkaavaan pörröön.


Yhteisjuhannusta ei siis päästy viettämään, vaikka kerran kävikin vahingossa niin, että Oona ja Manu livahtivat eteiseenkin. Toto paineli matalana nuolena yläkertaan ja Cisu loikkasi kissojen pahvitaloon. Sähinää tai ulinaa ei kuulunut, mutta Cisun silmät olivat lautasen kokoiset ja otsa kurtussa. Vaikuttaa siltä, että meidän koirienvihaaja ei enää ihan inhoa koiria, mutta ei hän kyllä ymmärräkään, miten joku toi olla niin OUTO. Ja pitääkö niitä outoja kutsua kylään?!




Cisu: Juhannus on kuulemma sellaista aikaa, että kokoonnutaan yhteen YSTÄVIEN kanssa ja nautitaan Suomen suvesta. Kuinkas nautit, jos piha on täynnä vihollisia, niin ettet edes pääse ulos? Toivottavasti meidän kissakaverit ovat saaneet sentään viettää kissamaisen juhannuksen...

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Mekin ollaan olemassa!


Myönnän tehneeni tänä keväänä töitä enemmän kuin yleensä. Kotona teen niitä useimmiten ergonomisesti olohuoneen sohvalla läppäri sylissä röhnättäen. Tässä lähellä on olohuoneen ruokapöytä, ja kun nostan katseeni, näky on usein samanlainen kuin yläkuvassa. Tuollainen pettynyt Mä vaan kysyn -katse... (Ja ei, Cisu ei ole lihonut viittä kiloa eikä muuttunut puluksi, vaikka onkin tuollainen muhkea harmaakananen kuvassa).

Pöydän altakin saattaa tulla ärtynyttä katsetta.



Mutta älkää huolestuko, kyllä täällä kissoja huomioidaankin. Tänään aamu alkoi hirvittävän hauskalla ja vauhdikkaalla hiuslenkkuleikillä sängyssä, sitten juostiin (kissat siis) kanapalaherkkujen perässä ja ulkonakin on käyty. Onnistuin myös sanomaan Totolle kissan kielellä "västäräkki". Jos Totolle näyttää jotain ikkunasta, hän ei ikinä nk. hiffaa. Nyt päätinkin itse kurkata ikkunasta, sanoa i-iii-I-ii Toton tavoin ja kas, heti oli Tottendahl itsekin ikkunalla lintubongaamassa ja västikselle vikisemässä.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Ulkoistettua bloggaamista

Sinisen kissan sininen hetki.

Cisu ja Toto viettivät mukavan yllätyspäivän viikolla. Vanhempani ilmestyivät Koratiaan vesikatkoevakkoon, ja äiti oli myös ystävällisesti jättänyt tänne kirjallisen selvityksen siitä, miten harmaaturkkiset isännät suhtautuivat yllätysvieraisiinsa (Koratian ihmiset olivat töissä). Kas tässä, ulkoistan bloggaamisen äidilleni:


"Koratiassa on huolellinen vartiointi. Tullessamme käytiin läpi tarkka turvatarkastus, nuuskittiin molemmat systemaattisesti - kädet, jalat, housunpuntit, hihat. Läpäisimme tarkastuksen ja rojahdimme sohvaan lukemaan. Jo kelpasi tulla päälle hyppimään, mutta hiljaisia poikia. Ei mitään vaatimuksia.



Lähdimme pariksi tunniksi asioille ja palatessa kaksikko oli oven takana kuin kysymysmerkki: Minne te oikein lähditte? Cisu sukelsi vikkelästi betonilautaselle rapsuja kerjäämään, Toto tyytyi hurisemaan. Sitten alkoivat jo vaatimuksetkin, molemmat vonkuivat. Lähdimme ulkoilemaan...


Pojat olivat vähän ihmeissään lähtiessämme ulos, mutta suostuivat sentään. Toto söi ruohoa kuin nuori vasikka. Sade ajoi sisään jo 10 minuutin kuluttu, mutta niin paljon kuitenkin löytyi ulkoa lisävirtaa, että piti alkaa jo painiakin ja Cisun näyttää taitojaan pahvitalonsa harjalla.




Tunnemme itsemme täysin hyväksytyiksi Koratiaan; kiitos tästä armonosoituksesta. Kiitos turvapaikasta - mukavaa vaihtelua tämä on, ihan kuin retkellä."


Kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin en jaksanut viihdyttää kissoja ollenkaan niin paljon kuin arvaan vanhempieni tehneen viikolla. Lämmitin pojille kuitenkin saunan ihan heitä varten, ja sekin yllätys oli juuri niin mieluinen kuin toivoinkin. Toto oli muuten saanut aavistuksen lämpenevästä saunasta ja keplotellut itsensä jotenkin yksin lauteille. Etsimme häntä Cisun kanssa, ja sieltä ylälauteelta löytyi tyytyväisyydestä pörisevä raukea saunatonttu.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Saavutettu etu: harjausoikeus


Cisu: Ei ole ollenkaan varmaa, että haluaisin oikeasti viettää näin tiiviisti aikaa mamman kanssa ja olla vain sen sylissä koko ajan, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja!

Jos sinulla on kissoja, jotka eivät salli sinun suorittaa tiettyjä hoitotoimenpiteitä, suosittelen seuraavaa: lähetä kotinne mahd. muut asukkaat pois pariksi päiväksi, järjestä niin huonot sääolosuhteet ettei ulos voi mennä, hoida itsellesi tietokoneella tehtäviä töitä niin että nökötät koko ajan paikallasi. Jos kissasi ovat aktiivista ja huomionkipeää lajia, he saattavat reagoida tällaiseen pysähtyneeseen ilmapiiriin yllättävästi.

Meillä on ollut Cisun ja Toton kanssa eilistä siskon ja siskonvauvan visiittiä lukuun ottamatta todella rauhallinen viikonloppu. Ensin kissukat kiukuttelivat, kun ulos ei voi mennä eikä mammakaan leiki, mutta sitten heistä sukeutui todellisia sylikissoja. Eilen minulla oli pitkät tovit sylissäni Cisu, Toto ja tietokone. Vaikka ulkona oli viileää, meillä oli lämmintä. Ei kuulunut kuin myrskyn natinaa, näppäimistön naputusta ja ajoittaista Toton hurinaa. Cisu ja Toto eivät ole etsineet viikonloppureissuun lähtenyttä miestä lainkaan, mutta ovat reagoineet hänen poissaoloonsa olemalla tavallista läheisempiä ja hellempiä minulle. 

Yllättäen olen myös kelvannut miesten hommaan. Yleensähän minä en saa harjata kissoja, koska se nyt ei vaan kuulu minulle. Eilen näin, kuinka Cisu yritti ensin harjata itseään (aina yhtä suloinen näky, heittelee harjaa ja kiemurtelee harmista, kun harjassa ei ole automaatiotoimintoa). Sitten yön aikana harja tuotiin sänkyyn. Siellä sängyssä oli muuten aika hellää sielläkin viime yönä. Yleensä kissat herättävät minua yöllä vain tahattomasti, kun esim. kiljuvat unissaan tai painivat päälläni... Mutta nyt heräsin muutaman kerran, että Cisu kosketti minua tassulla, istui tyynyni vieressä ja vain katseli minua tutkivasti. Kun silitin Cisua, hän meni takaisin nukkumaan. Toto teki tuollaista, kun olin palannut vuorotteluvapaalta töihin. Ilmeisesti reissuun tai töihin kadonneet ihmiset huolestuttavat ja pitää tehdä tarkistuksia, että nukkuva ihminen on oikeasti siinä.<3

Mutta se harjaus. Yhtäkkiä harja ja kissat odottivat minua tänään eteisessä, ja kun tartuin hieman epävarmasti harjaan, molemmat kissat kellahtivat pitkäksi puikulaksi lattialle ja alkoivat hurista. Sain harjata jopa Cisun mahaa, ihan ekaa kertaa! Eli puolensa rajoitetuissa olosuhteissakin, alkaa mammankin arvo nousta.

(Luultavasti kuitenkin mieheltä vaaditaan oikeaa harjausta, kunhan palaa kotiin. Sain kerran aiemminkin harjata kissojen selkiä eräänä viikonloppuaamuna, mutta silloin tein itse aloitteen. Olin innostunut, kun aloite sai suosiollisen vastaanoton. Sitten poistuin hetkeksi huoneesta vain huomatakseni palatessani, että harja oli kiikutettu miehelle, hänen eteensä oli heittäydytty maha pystyssä ja raajat levällään ja häneltä odotettiin armonpalaharjauksen sijasta oikeaa harjausta.)


lauantai 2. kesäkuuta 2012

Heinähatut


Enpä juuri ehtinyt kissablogimaailmaan viikolla. Olin muutenkin vähän säästellyt näitä kuvia kesäkuun alkuun kesän toivotukseksi. Tällä hetkellä Koratiaa riepottelee oikea syysmyrsky, joka koettelee paitsi taloa - ikkunat helisevät - myös kissojen hermoja. Olisi ihana päästä U:hun, mutta ei todellakaan ole ulkoilusää, ei edes ihmisille. Kaiken lisäksi toinen Koratian ihmisistä on matkalla, joten aika ankeaa on, tuumaavat Cisu ja Toto.


Vielä vähän aikaa sitten olin näin ihanaa. Cisu näyttää yläkuvassa, millaiselta nautinnollisesti ruohoa ja heinää märehtivä kissa näyttää.


On mahtavaa, kun pääsee leikkimään viidakon kuningasta ja katoamaan miltei hännänpäätä myöten kasvien sekaan.



On kuitenkin yksi pikkuvelityyppi, jolta ei voi kadota koskaan.



Pikkuveljen tuumaustauko: juoksisiko nurmikolla, mutustaisiko heinää vai hyppäisikö heinien yli tutkimaan ojaa? Kesä on täynnä mahdollisuuksia.




Yksi juttu ei muuten ole tänä kesänä hyvin: punkkeja on ihan valtavasti! Emme ole bonganneet niitä useimpina kesinä lainkaan, mutta tämän vuoden saldo on jo kuusi. Näistä kaksi tavattiin mökillä länsirannikolla, muut koti-Koratiassa. Yksikään punkki ei ole onnistunut kiinnittymään kissaan, mutta eräs vampyyripunkki yritti yöllä imeä verta minun kaulastani. Yök.