maanantai 30. huhtikuuta 2012

Cisun vappuyllätys



Meidän rakas rääkyläinen, kiljukaula Cisu järjesti koko porukalle ihanan vappuyllätyksen viikonloppuna: hän oli aivan hiljaa ja kiltisti autossa! Olimme aivan tyrmistyneitä hämmästyksestä, mutta myös kovin tyytyväisiä. Jos muistatte, niin viimeksi meillä lojuttiin Cisun kanssa autoilun jälkeen voipuneina lattialla.


Mutta nyt ei. Cisu näytti molemmissa päissä lähtiessä huolestuneelta, mutta ei paennut valjaita eikä edes pelännyt autoturvavyön kilinää (sitten uuden reissun vuoden hän on vihannut sitä ääntä kotonakin ja paennut, jos joku lähestyy turvavöiden säilytyspaikkaa). Autossa hän istui sylissäni ja torkkuikin välillä. 


Jossain vaiheessa eilenkin piti vähän karjua, mutta vain pari moukausta. Kun kaivoin kameran esille, Cisun "hurjuudesta" tuli tällaista todistusaineistoa. 


video


Siskoni ei ole koskaan matkannut Cisun kanssa, mutta hänellä on autossa karjuva vauva. Vanhempani ovat matkanneet sekä Cisun että vauvan kanssa ja ilmoittaneet, että nuo kaksi eivät voi koskaan mennä samaan autoon, sillä sitä ei kestäisi kuunnella kukaan. Ei siis ihme, että sisko jo ehti tiedustella, mikä tämä kummallinen hiljaisuusjuoru on ja onko Cisu sairas, kun käyttäytyy autossa.


Ei se ole. Cisu ja me muutkin toivotamme kaikille ihania ja iloisia vappuyllätyksiä!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Uskottomuutta

Yhtä en vaihda: omaa veljeä.
Terveisiä mökiltä! Oli antoisa keväänaloitusreissu. Puramme kuvia ja kuulumisia blogiin alkavan viikon mittaan, mutta nyt vain tilitystä siitä, miten kissat voivat aiheuttaa mustasukkaisia tunteita omistajassaan. He saattavat unohtaa omistajaparan, jos on muutakin ihmisseuraa tarjolla.


Ennakkovaroitus tällaisesta ajattelemattomuudesta saatiin heti mökille saavuttaessa. Vanhempani olivat autolla vastassa ja ottivat Cisun ja Toton huolekseen. Cisu ei vilkaissutkaan kotiväkeä, vaan paineli heti mummin kanssa muualle. Toto sentään pysyi uskollisena meille, eikä suostunut poistumaan auton ja omien ihmisten läheltä kuin vaarin kantamana.


Vielä seuraavana yönä minä olin se, jonka pojat herättivät, kun kurkien huuto hermostutti heitä (itse asiassa se hermostutti jopa niin että pojat kietoutuvat jalkani ympärille: Kuuntele, joku outo ääni!). Minä olin se, joka sai ilomielin viedä kissat ennen viittä aamulla ulos, jotta kurkiääniongelmaan saataisiin ratkaisu. Pojat vaikuttivat hyvin kiitollisilta päästyään U:hun noin erikoiseen aikaan.


Mutta sitten. 


Kun palasin eilen illalla saunasta, sain kuulla kauheita: Cisu oli kaivanut kissojen omasta laukusta kissanharjan, vienyt sen mummille, heittäytynyt selälleen ja alkanut hurista ennätyskovaa. Ja Totokin oli tullut harjausapajille. Ja minä en siis saa edes harjata heitä, saati että sitä pyydettäisiin minulta. Hmph.


Tänään aamulla heräisin tietoisena, ettei kukaan ollut halunnut jakaa kurkikokemuksia tai edes petiä kanssani, vaikka yleensä kissat haluavat nukkua minun jaloissani myös mökillä. Kuulin sitten, että ainakin Toto oli käynyt yöllä vaarin sängyssä. Vielä lähtiessä kuulin vaarin ehdottavan Totolle, että Toto jäisi mökille.


Mihinkään ei voi luottaa. Onneksi olemme taas Koratiassa eivätkä Cisu ja Toto voi enää valita muuta kuin kotiväen, jos kaipaavat ihmisten seuraa tai palveluksia.




Cisu: Oli tosi kiva viikonloppu! Käytiin kalassakin Toton kanssa, mutta pysyttiin maullemme uskollisina: kumpikaan ei edes nuolaissut kalaa. Toto vähän huusi sille, mutta kala ei piitannut. Me kerrotaan kohta lisää kuulumisia!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ei edes hetken rauhaa...

Jossain vaiheessa viikonloppua aloin epäillä, etteivät kissankiipelit ole yhtä innostuneita tutustumaan uuden kameran kaikkiin asetuksiin kuin minä. Kiipeliraukat eivät saaneet edes nukkua rauhassa, kun paparazzi tuli aina paikalle. 


Mutta katsokaa: hauska näky, kun piikkiturkkisen Cisun takaa sängyltä kohottautuu blurrattu uninen Toto.




Huoh, ei välitetä kamerasta eikä sen hullusta omistajasta...




Cisu välittää kuitenkin: Hei oikeesti, toiset yrittää nukkua!


Mä katson kaukaisuuteen niin kauan kuin toi kamera on täällä. En varmasti katso kameraan enkä varmasti mene takaisin söpösti nukkumaan.




Myöhemmin Cisu päivysti ikkunalla ilta-auringossa. Aika hauska näky, vaikka varjo osuikin vähän hölmösti Cisun naamalle. Pakko kuitenkin kaivaa kamera esiin.




Cisu: Mä en jaksa! Enkä kestä!


Toto: Enkä mä! Etkä sä edes osaa kuvata niin että mun nenäkin mahtuis kuvaan!



sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kahvin voimalla


Minä ja Cisu nousimme tänään ennen muuta Koratian väkeä. Keitin kahvit ja kiikutin kahvimukin olkkariin. Minusta on ihanaa istua ikkunan ääressä sohvalla, hörppiä rauhassa kahvia ja katsoa, kun aurinko nousee ja aamu alkaa.


Niin kai Cisustakin. Kun käväisin muualla, Cisu oli heti siirtynyt aamun ihailusta kahvin juontiin. Kupin pohjalla oli vielä pari tippaa, ja Cisu nuuhki kuppia moneen kertaan, kenties nuolikin. 


Oisko nyt saanut tarpeeksi kofeiinia päivän koitoksiin?




Kofeiinia tai ainakin voimaa ja intoa on tänään jo tarvittukin, sillä tavanomaisten viikonloppuaamutoimiensa (mm. Hesarin haku postilaatikosta ihmisen avustuksella) lisäksi Cisu on tänään jo seikkaillut metsässä sekä etenkin ojanpenkalla. Penkalta löytyi sisilisko. Cisu ajoi sen ojaan uimaan ja sittemmin, yrittäessään saalistaa liskoparan irtonaista, puron pohjalla kiemurtelevaa häntää, huomasi, että ojasta voi juoda. (Eilen Cisu juoksi metsässä etsimässä keppiä, joten tiettyä koiramaisuutta on havaittavissa, pitiä Cisu tästä lausunnosta tai ei.)


Kahvia ja ojavettä siis. Ei hullumpaa. 


Lopuksi Cisu haluaa lähettää terveisiä Karvakelmeille: ymmärretään sitä täälläkin hyvän kahvin päälle!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Huippumallit


Sain viikolla uuden kameran ja arvatenkin halusin heti tänään aloittaa sen kanssa leikkimisen toden teolla. Koska en ole kovin kärsivällistä sorttia, en jaksanut paneutua käyttöoppaaseen tms., vaan päätin opetella käytännön tilanteiden kautta. Saadakseni selville, onko kamerasta mihinkään, kuvasin kissoja hämäränankeassa eteisessä kameran perusasetuksilla. Jos niistä kuvista tulisi kelvollisia, kamerassa olisi potentiaalia. Vaikka vanha kamera oli pokkariksi varsin kyvykäs, juuri eteiskuvat olivat yleensä kauheita. Ja jostain syystä Cisu ja Toto hengaavat mielellään juuri eteisessä...

Cisusta tuli pari tympääntyneen oloista otosta, mutta rauhallinen Toto jaksoi istua ja ihmetellä, minkä raksuvan härvelin kanssa häntä zoomailen tuon tuosta.




Palkinnoksi kärsivällisyydestään huippumalli Tottiainen pääsi ulos. Siellä hän ei enää jaksanut olla yhtä kauniisti paikallaan.






Kun mieskin halusi testata uutta vekotinta, Cisu meni poterolle poseeraamaan. Eikös presidentistäkin juuri otettu virallinen muotokuva, miksei sitten Koratian kuninkaastakin?



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kissojen kotitalouskoulu vinkkaa: näin säilytät kasvosi kiperässä tilanteessa

Hei!


Otan nyt esiin arkaluenteisen mutta jokaista kissaa aika ajoin koskettavan asian: pahoinvoinnin.


Minullekin, vaikka yleensä olen kovin siisti ja herrasmiesmäinen, saattaa joskus tapahtua äksidenttejä. Esimerkiksi viime yönä koin tarvetta tyhjentää vatsalaukkuni emännän sängyn viereen makuuhuoneen lattialle. Toivoin, että hän heräisi ja auttaisi minua siivoamaan, sillä jopa Cisun tekemät sotkut huolestuttavat minua kovasti, saati sitten omat.


Emäntäni on hunsvotti: hän vain jatkoi nukkumista. Päätin hoitaa homman itse. Kokemuksesta tiedän, ettei lattian kaapiminen piilota pahaa ruokaa eikä mitään muutakaan, joten lähdin apuvälinekierrokselle ympäri kotia.


Kun emäntä heräsi, olin imeyttänyt sotkun hänen pikkuhousuihinsa ja asettanut hänen nahkahanskansa kaiken päälle. Varsin siisti ratkaisu mielestäni. Kauempaa katsoen kukaan ei olisi voinut arvata, että hansikkaan alla on sotku (lähitarkastelulla sotku kyllä paljastui ja sen koostumus sekä minun käytökseni kuulemma paljastivat, että minä olin ensin sotkenut ja sitten siivonnut). Jotain hyötyä tuosta hunsvottiudestakin on – löysin varsin näppärästi erilaisia siivousmateriaaleja. Kerran olen kokeillut sotkun peittämistä villavan maton nöyhdällä: revin sitä n. 20 sentin keon pulautukseni päälle. Tämä imeytys-peittelymenetelmä oli ihmisistä paljon parempi.


Neuvokkain terveisin


Toto Tottiainen

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Cisun ja Toton hyvän mielen asiat

Tarkkailu saa aina hyvälle mielelle, jopa silloin,
kun ulkona on vielä aivan hämärää.




Cisu ja Toto saivat hyvän mielen asioita -haasteen Naukulasta. Kiitos! Kumpikin ottaa nyt kynän kauniiseen tassuun ja listaa lempiasioitaan.




Ensin Cisu. Cisua ilahduttavat:


1. Aamuhetket peiton alla. Aamuyöstä Cisu ilmestyy tyynylleni, hipaisee tassullaan poskeani ja nostaa sitten peiton reunaa (ja ärisee, jos en heti herää ja tottele). Yöunien viimeinen tunti kuuluu nukkua peiton alla.


2. Jänikset. Sellainen oli viikolla meidän pihalla ja sai pojat aivan jäykistymään ja mykistymään. Välillä Cisu kurkkaa vapisevana ikkunasta: jo ajatus jäniksestä on kiihdyttävä.


3. Harjaaminen. Cisu näki tänään pitkästä aikaa harjan ja hypähti ja kiljahti innosta.


4. Hämähäkit. Elävää ruokaa.


5. Piiloutumisleikit. Hur, miten hölmöjä muut ovat, kun eivät koskaan löydä heti.


6. Kahdenkeskiset hetket jommankumman ihmisen kanssa. Laatuaikaa ilman pikkuveljeä.


7. Paviaanit. Eilinen Avara luonto oli tosi hyvä.


8. Ohjattu barffaus. Cisu ei ole kovin hyvä pureskelemaan raakaa lihaa, mutta jos ihminen tarjoaa sitä kädestä, kannustaa kovasti ja hätistelee apajille tuon tuosta saapuvaa Totoa pois, syöminen sujuu hyvin.


9. Ulkopisut. Ne ovat kevään ja tosimiehen merkki.


10. Solmuksi solmitut hiuslenkut. Niitä parempia leluja ei voi olla.




Toto sen sijaan pitää:


1. Karkailusta. Ensin Toto karkaa sängyn alle ulos lähdettäessä ja jos hänet saadaan ulos, hän yrittää karata naapuriin.


2. Kivipiirasta. Kuivattu kivipiira on uusi ja mieleinen tuttavuus. Rouskis!


3. Narsisseista (vaikka kissojen ei pitäisi pitää niistä).


4. Koirista - tai ainakin hän uskalsi tänään katsoa ikkunasta kahta suurta koiraa, jotka olivat vain parin metrin päässä. (toim. huom. Cisun katsoi, kerrankin!)


5. Yksinäisistä iltahetkistä. Totosta on kiva ottaa yksinään torkut illansuussa, kun muut vielä koheltavat.


6. Kulmista. Meillä ei ole yhtään ovensuuta tai huonekalunkulmaa, jota Toto ei olisi puskenut miljoonaan kertaan. 


7. Kengistä. Niihin voi piilottaa leluja.


8. Puroista. Toto laskeutui tänään ojan pohjalla ihan lähelle vettä ja tuijotti solisevaa puroa lumoutuneena.


9. Ruoanlaitosta. Kun mies alkaa lauantai-iltaisin laittaa ruokaa, Toto hyppää työtasolle ja valvoo, että kaikki sujuu oikeaoppisesti (ja että hän saa halutessaan maistiaisen).


10. Repuista. Jos sellainen on unohtunut lattialle, Toto nukkuu mielellään laukun alla.




Emme ole ihan varmoja, missä kaikkialla haaste on jo kiertänyt. Lähetämme sen kuitenkin eteenpäin Myrskylle, Viiville ja Säteelle, Tatsutaniaan, Minnille ja Mindylle

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Läikkiäiset



Ei muuta asiaa kuin että kyllä elämä on paljon parempaa, kun kotona asuu ihania karvakorva-aurinkoläikkiäisiä.




Korattaidetta.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Haluamme U:hun! Hur ja Äyy!



Cisulla on, kuten kuvasta näkyy, jo terassikausi hyvässä vauhdissa. Vielä paremmassa se olisi, jos ihmiset ymmärtäisivät, että Ulos pitää päästä heti kun kissa sinne pyytää.


Tässä pieni video, miten sinne U:hun eilen pyydettiin. Pikkukiipeli hurisee ja puskee kenkiä, välillä hieman komentaakin. Iso kiipeli vain komentaa. Kukin tyylillään.


video


Tämänaamuinen U-keikka oli todella jännä. Ensin Toto lähti hankikannon turvin kohti lähiojaa. Cisukin kannettiin ojanpenkalle. Lumi oli jo sulanut sieltä, ja kuivaa heinää ja hiirten polkuja oli hauska tutkia. Kunnes... Metsästä kuului jonkun linnun todella kovaääninen varoitushuuto ja sen jälkeen merkillinen murina. Minäkin pelästyin, mutta minun pelästykseni oli pientä verrattuna kissoihin. Cisukin unohti välittömästi inhoavansa lunta: pojat kipittivät hangen yli kotiovelle pörröisinä kyyryläisinä ja halusivat heti sisälle. Sisällä sitten istuttiin tovi jos toinenkin tuijottamassa ikkunasta kauhean ääneen suntaan. Kukaan Koratian väestä ei kuitenkaan saanut selville ainakaan sen oudon murinan alkuperää, ja onneksi asia vähitellen unohtui kaikkien mielestä. Pojat pystyivät ulkoilemaan päivän mittaan useita kertoja - jopa Toto, joka oli välillä sitä mieltä, että hän jää mieluummin kotiin kuin käyttää valjaita ja toisinaan ulkona sitä mieltä, että on ihan Vei väy äy! -typerää, ettei hän saa rauhassa karata naapuriin.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Lellikissan vaistot

Juuri kun eilen kehuin Cisun sairaanhoitajan vaistoja, niin tänään täytyy kertoa, että villieläinvaistot ovat sitten vähän miten sattuu tuolla meidän suojattua elämää viettävällä lellikissalla.


Eilen illalla Cisu pyyhälsi kovaa vauhtia halki olohuoneen ja hyppäsi sohvannojalle tuijottamaan valppaana ulos pellolle. Siellä oli iso kettu. Kettu kierteli ja kaarteli aikansa, istuskelikin välillä ja häipyi pois näköpiiristä.


Mitä teki Cisu, jonka olisi pitänyt pelätä kettua? Katseli koko illan ketun kaartelupaikan suuntaan ja vinkui ulos. Jos Cisu ei ole vaistoton lellikissa, niin hänellä on todella kova itseluottamus. Kyllä nyt yksi thaimalaissuikula aina ketulle pärjää.


Ja mitä teki Toto? Hänen vaistonsa ovat sitä luokkaa, ettei hän edes ymmärtänyt, mitä kiinnostavaa Cisu sieltä ikkunasta näki. Cisulle on helppo näyttää ikkunan läpi kiinnostavia asioita, mutta Toto ei koskaan huomaa muuta kuin ne asiat, jotka hän on ihan itse havainnut. Kettua hän ei sattunut havaitsemaan, vaikka Cisun perässä ikkunalle tulikin hetkeksi ihmettelemään.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Vällyjen välissä


Kiitos kevätflunssan, Koratian pääsiäinen on ollut hyvin levollinen, kirjaimellisesti. Onneksi ei tarvitse lojua yksin, vaan ihanaa silkkisen pehmeää ja lämmintä kainalo- ja peitonalusseuraa on tarjolla jatkuvasti. Koratit voisivat hyvin toimia sairaanhoitajina, ainakin Toto ja varsinkin Cisu! Heillä on ihmeellinen kyky käyttäytyä tavallista paljon rauhallisemmin ja hellemmin, jos ihminen ei ole aivan voimissaan. Cisu on myös maailman suloisin siinä, että jos häntä ei nukuta mutta ihminen ei nouse pedistä, Cisu istuu vieressä ja valvoo vakavana, että sairaalla on kaikki hyvin. 


Näihin tunnelmiin sopii kuvasarja, jonka sain veljeksistä, kun taas viime viikonloppuna kävi niin, että lakanoiden vaihto jäi jostain syystä kesken ja pojat anastivat peitot. (Koska he nukkuvat muutenkin usein pussilakanan sisällä, on muutenkin vähän niin ja näin, mitä hyötyä niistä pussilakanoista Koratiassa on.)


Ensin vällyjen välissä oli vain Cisu. Kun aloin ottaa hänestä kuvia, Toton piti arvatenkin tunkea apajille.



Toi on tuolla, mäkin haluun!



Toi ei haluu mua sinne, mä hyppään sen yli! Oho, ai miten niin häiritsen kuvaamista?



Mutku mä oikeesti h-a-l-u-u-n mennä Cisu kainaloon.



Onks sulla mitään ideaa, miten tonne pääsisi mukaan?



Kohtaloon alistuminen.



Ja lopulta, kun kamera oli poistunut hetkeksi: kaikki koratit yhes koos samojen vällyjen alla. Hur!


perjantai 6. huhtikuuta 2012

Kuratassujen pääsiäinen

video


Nämä videot kuvattiin jo viime viikonloppuna, mutta samanlaista kuratepsuttelua oli eilisiltainenkin ulkoilu, ja säästä päätellen tulee olemaan kaikki pääsiäisulkoilu.

U:n voima on niin mahtava, ettei pieni tassujen kastuminen ja likaantuminen tunnu haittaavan. Siitä kissat ovat kyllä ihmisten kanssa hieman eri mieltä, pitääkö kuratassut pestä kotiin saavuttua vai ei. Märällä rätillä pyyhkiminen on vielä melkein ok, mutta juokseva vesi on ihan kauheaa. Eilen Cisu tarrautui hädissään kaulaani ja laittoi päänsä leukani alle ja tärisi. Erikoista hakea turvaa tyypiltä, joka on juuri syypää siihen, että takajalat ovat hyvin pelottavasti vesisuihkulle altistuneena.



Ylävideossa Koratian kunkku on ensimmäistä kertaa tänä vuonna tiekävelyllä. Alavideossa varahallitsijakin saapuu paikalle.


Hyvää, toivottavasti ei kovin kuratassuista pääsiäistä kaikille!


video



torstai 5. huhtikuuta 2012

Cisu 4 vuotta!



Tänään aamulla Koratian kuningas Cisu kulki perässäni ja piipitti surkeasti, halusi huomiota. Ei ihme: työmatkalla juolahti, että Cisulla oli eilen synttärit ja me unohdettiin se! Kauheaa.

Onneksi on pääsiäinen ja pitkä viikonloppu edessä, niin saamme lellitellä ja hyvitellä kaltoin kohdeltua neljävuotiasta silkkiturkkiherraa. Onnea Cisu - ja anteeksi!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Koratian kalteva torni

...ja sen kurja, kurja kohtalo.




Muistatte kenties, että ystävällinen Helmi-neito Naukulasta antoi Cisulle ja Totolle taannoin monenlaisia kissantarvikkeita, joita Tottis jopa esitteli tomeran tuote-esittelijän tavoin. Helmin lahjat ovat olleet siitä lähtien aktiivikäytössä: tolppia kynsitään tuon tuosta ja yläkuvassa näkyvä suurhiiri saa Totolta kyytiä.


Kevään tullen erityisen mieluisaksi on muodostunut raapimatolppa, jonka huipulla on tähystys- ja nukkumisteline. Viime viikkoina telineellä on ollut melkein koko ajan ainakin yksi kissa, usein kaksikin. Telineellä voi ottaa nokoset ja silti on valmiudessa katsomaan ulos, jos jotain tapahtuu. Tolppa on tarkoituksella siirretty terassin ovensuuhun nököttämään.


Tai oli. Ensin tolpasta tuli aktiivikäytössä aivan kalteva, ja eilen ihmisiä odotti kotiin tullessa tällainen näky. Ihana tolppa oli katkennut! Pojat juoksivat heti esittelemään tuhoa ja vaikuttivat aivan maansa myyneiltä. Rakas aarre oli tuhoutunut. 




Kun mies yritti tutkia vahinkoja tarkemmin, Cisu huolestui: Et ota mun tolppaa, mä tuun mukaan!


Ja Toto tietenkin perässä. 




Mutta ei syytä huoleen. Onneksi toinen Koratian ihmisistä on insinööri, ja hänellä on jo kuulemma pelastussuunitelma tornin varalle. Ja ellei se onnistu, hankimme pojille ihan varmasti uuden kyttäyspaikan.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Lueskelua ja ulkoilua



Cisu: Ois vähän asiaa. Meidän sihteerimamma on ollut viime aikoina muuten suht ok, mutta se levittelee kirjoja joka puolelle ja vaan lukee ja kirjoittaa, kun se on kotona. Sen on kuulemma pitänyt kirjoittaa meistäkin, mutta se ei oo saanut aikaiseksi, kun sitä on kuulemma niin väsyttänyt iltaisin. Ei tää blogi eikä varsinkaan me kissankiipelit, mutta muuten on väsyttänyt.

Toto: Kirjoja on välillä jopa sohvalla. Onneksi me ollaan näin sopeutuvaisia kissoja!


Tänään myös autoin lehden lukemisessa. Ajattelin, että ihmisillä ois enemmän vapaa-aikaa, jos me kissat otettais osamme luku-urakasta. 


Otin osani sarjakuvista. Ne oli lukemista mun makuun!



Toto jatkaa: Muistatte varmaan, että mä osaan kävellä lumella ja lumen ylikin. Aloin joku aika sitten karkailla niin paljon ulkona, että mulle julistettiin valjaspakko. 

Käyttäydyin ensin ihan kuin tavallinen kissa. Vaikka oon valjastellut jo monta kesää, päätin nyt mennä valjaslakkoon. Ekoina päivinä en suostunut tulemaan valjaissa ulos! Istuin valjaat päällä sisällä ja katsoin, kun muut ovat U:ssa eli ulkona.

Sitten mut kannettiin ulos. Istuin terassilla enkä suostunut liikkumaan. Musta on tänä keväänä tuntunut, että valjaat päällä on tosi noloa ulkoilla. Eihän silloin voi edes karata naapurin autotalliin, ja mitä itua sellaisessa ulkoilussa on? Mun selkäkarvat on nykyisin alkaneet pörhistyä hieman ärtymyksestä, kun vaan näenkin valjaat.





No, tänään annoin sit periksi kuitenkin ja näytin, että osaan kävellä, vaikka olen kahlittu. Me käytiin ensin Cisun ja ihmisten kanssa tiekävelyllä! Se oli eka kerta tänä vuonna, ja tassut tulivat niin kuraisiksi, että jouduttiin tassupesulle kotiin palattuamme. (Toivottavasti kukaan ei luule, että me ollaan koiria: kuljetaan hihnassa ja käydään ulkoilun jälkeen pesulla.)


Myöhemmin me päästiin ekaa kertaa metsään! Meidät kannettiin sinne, koska Cisu pelkää lumella kävelyä ja metsään piti kulkea lumen yli. Uskokaa tai älkää, meistä metsässä oli niin ihanaa, että me alettiin kehrätä, kun päästin nuuhkimaan puiden juuria. Ei oltu kehrätty montaa kertaa ulkona sitä ennen! Mä melkein kiipesin puuhunkin, mutta sitten arvioin, ettei sieltä ole kivaa loikata pää edellä (muuta puustatulotapaa en tunne) lumikinokseen, niin en sitten kiivennyt. Vielä. Ehkä kiipeän viimeistään pääsiäisenä. Silloin on kuulemma monta päivää lomaa ja saadaan olla tavallista enemmän U:ssa, jos ilmat on hyvät. UUUUU, miten odotan sitä.


Muutenkin kuuluu hyvää. Cisu on avannut jo ulkopisukaudenkin ja mä oon hempeillyt. En yleensä nuku kainalossa, mutta nyt olen alkanut nukkua mamman kanssa ja eilen, kun se oli mennyt ainakin tunniksi ulos, puskin sitä 17 kertaa jalkaan, kun se tuli kotiin. Kevät saa mut kumman pehmeäksi - paitsi niiden ärsyttävien valjaiden suhteen.