perjantai 28. lokakuuta 2011

Mäyräkissa


Mitä viileämmäksi ilmat käyvät, sen kaivautuvammaksi Cisu tulee. Hän ryömii nykyisin päivittäin milloin minnekin ja onkin saanut arvonimen (?) mäyräkissa. Päiväunet on parasta ottaa tyynyn alla, kylpyammeen alus on jo tarkastettu talven varalta ja iltaisin Cisulla on suuri halu päästä masuasukki-hupparini alle. Eräänä iltana Cisu raotti kapeahihaisen hupparini ranneresoria tassullaan ja yritti tunkeutua hihaani!

Totosta tämä kaikki on perin omituista. Hän nukkuu mieluummin tyynyllä, ei ole käynyt ammeen alla kuukausimääriin eikä tykkää vaatteiden alle tulostakaan. Masuasukkihupparia hän kokeili kerran itsekseen, sillä seurauksella, että solmiutui sen hiha-aukkoon ja kulki sitten hetken huppari selässään. Ei ollut kannustava kokeilu.

Eräänä iltana Toto tuijotti painavan tyynyn alla koisivaan isoveljeään tunnin ajan. Kummallinen veli.



Toivotamme hyvää viikonloppua kissoille, mäyrille ja ihmisille! Minä vietän viikonlopun lähinnä muurahaisen olomuodossa, ihmismäärästä kuhisevilla kirjamessuilla.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Maailma on erilainen kissan silmin



Mitä tässä tapahtuu? Osaan kertoa, että kissat katsovat verkkoikkunasta, mutta muuta en ymmärräkään.


Cisulla ja Totolla on tapana pyytää ikkuna auki päivittäin, joskus montakin kertaa päivässä. Usein he jäävät tuijottamaan naapurin pihalla jotain kohdetta, joka ei vain näy ihmisen silmin. Välillä on käynyt niin, että Toto alkaa täristä tuijottaessaan tuota ties mitä - minun mielestäni nurmikkoa tai autonrengasta, mitä milloinkin. Ensin luulin, että Tottista tärisyttää kylmä, mutta nyt olen huomannut, että hän saattaa asettua kiinni olevan ikkunan eteenkin, aloittaa intensiivisen ulos tapittamisen ja lopulta saattaa itsensä tilaan, jossa ei voi kuin tutista kiihkosta. 


Ehkä on parempi, etteivät ihmiset ymmärrä eivätkä varsinkaan näe kaikkea. Tänään tuli ystävän kanssa puhetta lintujen talviruokinnasta ja sitä kautta siitä, että se saattaa houkutella jyrsijöitäkin apajille. Muistin viimesyksyisen suuren elämyksen. Minä, Cisu ja Toto havaitsimme yhtäkkiä kutsumattoman vieraan terassillamme. Suuri rotta istui grillin päällä ja tuijotti meitä. Me tuijotimme takaisin, kaikki yhtä yllättyneinä ja äkillisesti liikuntakykynsä ja äänensä menettäneinä. Rotta värisytti pitkiä viiksiään ja loikki pimeään yöhön. Yyh.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Yllätyksiä


Työhuoneesta alkoi kuulua raapinaa. Ensin löytyi kaapin ovea raapiva Toto. Sitten näytti, että tuo ovi liikkuisi hieman itsekseen...


Kas, Cisu moottoripyöräilyvarusteiden seassa!



Cisu: "Toto on osannut tehdä naulakkotempun jo kauan mökillä, mutta mä teen sen tässä kaapissa! Ovi vaan sattui menemään kiinni."



Totokin teki piiloutumisyllätyksen. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan hämmästyneet ollenkaan löytäessään hänet pöytäliinan alta.


perjantai 21. lokakuuta 2011

Kiltisti


Cisu: "Halusin vain tulla kertomaan, että kotiaresti sopii mulle yllättävän hyvin. Koko tän viikon aikana ainoa, jolle olen huutanut ja jonka perässä oon ravannut, on Toto. En enää seuraa ihmisiä koko ajan karjuen ja vaadi ulkoilua.

Päivisin meidän mamma tekee koulutehtäviä työhuoneessa ja me maataan työhuoneen sängyllä Toton kanssa. Kun mamma kääntyy katsomaan meitä, me kurkataan sitä näin söpösti.

Paitsi ai niin. Tänään mä kyllä hyppäsin mamman selkään, kun se kumartui laittamaan kenkiä jalkaan. Mutta sekin johtui hellyydestä: halusin kietoa tassut sen ympärille ja nuolla sitä tukasta. Kesti aika kauan ennen kuin suostuin pudottautumaan lattialle."



Koratiassa on ollut ihmeen seesteinen viikko. Kukaan ei tosiaan vaadi ulos ja Cisu ja Toto ovat hyvin rauhallisia ja kärsivällisiä. Jostain syystä olemme viettäneet hyvin helliä öitäkin. Olen välillä havahtunut, että kaksi kissaa halaa minua; jos olen kyljelläni, yksi on mahapuolella, toinen selässäni. Tai että yksi kissa tulee kainaloon peiton alle ja inisee siellä hyvää oloa, toinen köllöttää mahallani ja kehrää keskellä yötä.


En valita. Etenkään sen kauhean mellastamisen ja kiukuttelun jälkeen. 

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kotiarestissa



Nyt on käynyt niin, että ihmiset ovat julmaa ylivaltaansa käyttäen julistaneet Koratian ulkoilukauden päättyneeksi tai ainakin tauolle. 


Kuten aiemmin kerroin, täällä alkoi olla aamusta iltaan varsin raivokasta menoa. Etenkin Cisulla oli vielä kesäinen ulkoiluvietti päällä, mutta eihän siellä ole enää kesä. Niinpä hän päätyi joko kiljumaan ulos tai karjumaan sitä, että ulkona olikin kauhean kylmää, ihan jatkuvalla syötöllä. 


Tämä ei ole ollenkaan pahinta uuuu-huutoa, mutta sitä pahinta ei saa tallennettua. Se kuuluu esim. kun istun tässä koneen ääressä: yhtäkkiä selän takaa kuuluu todella raivokas GROOOUUUUAAAAAUUUU! Ulos siitä, senkin typerys! Pitäisi olla videokamera selässä.


video


No, mutta. Päätimme siis, että ei tuosta hermoja raastavasta ulkoiluharrastuksesta ole enää iloa kenellekään. Pojat eivät ole enää päässeet muutamaan päivään ulos, ja täällä onkin ollut hiljaista ja rauhallista. Eilen kukaan ei pyytänyt kertaakaan valjastelemaan, vaikka ulkona näkyi hyvin kiihdyttäviä lintujakin. Sellaisia, että jossain vaiheessa luulin Toton menevän tiaisen perässä lasista läpi ja Cisun pudottavan tärisevän päänsä; käkätys voi olla joskus pelottavan näköistä.


video


Näin tyynesti meillä yritetään nyt jatkaa syksyn viettoa. Katsotaan, josko U-raivo talttuisi. Viimeistään keväällä päästään sitten taas ihmeelliseen ulkomaailmaan. Tai piipahtavat pojat talvellakin mielellään syliulkoilulla tai kävelevät ainakin kolme askelta lumessa, mutta se on turvallista ulkoilua, se ei aiheuta suuria pakkomielteitä, että ulos pitäisi muuttaa.


Tällä hetkellä Cisu ja Toto nukkuvat tuossa vieressä sydämenmuotoisena harmaana söpöläiskippurana, jonka ei uskoisi pystyvän huutamaan, korkeintaan vähän kainosti piippaamaan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kissoja Stockmannilla

Kuva ja tarkemmat ohjelmatiedot täältä.


Nyt harmittaa! Minulla ei ole tänä syksynä kauheasti pakollisia menoja, mutta silloin kun niitä on, tapahtuu toisaalla arvatenkin jotain houkuttelevaa. Eilen missasin luontokuvatapahtuman (mutta suosikkikuvani, jota äänestin etukäteen netissä, voitti!) ja tällä viikolla Helsingin keskustan Stockmannilla Argoshallissa olisi kissaohjelmaa parinakin päivänä.


Torstai-iltana on ensin Hesyn esittäytyminen ja sitten rotukissaesittely. Lauantaina on edelleen rotukissaesittelyjä ja esim. kissojen puuhapeliesittely. Keskelle kissapäivää on ajoitettu myös papukaijaesittely, mitäkähän kissat ja linnut siitä pitävät? :)


Minä en siis pääse tuonne, mutta jos joku muu pääsee, käykäähän kertomassa, millaista oli. Ensin ajattelin, etteivät mitkään eläimet viihdy Stockmannilla, mutta eivätköhän tuonne pääse vain hälinään tottuneet näyttelykonkarit. En ainakaan veisi meidän kiipeleitä! Tosin ehkä pitäisi. Stockkan lemmikkieläintuotemainoksissa esiintyi ennen kaunis hopeakylkinen kissa, varsin tutun näköinen. Ehkä pitäisi mennä ja tarjota, että meillä olisi lisää huippumalleja, jos se aiempi siniturkki on lopettanut mallin uransa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Ei saa edes rauhassa nukkua!

Cisu ja Toto:  


"Me päätettiin kirjoittaa tällä kertaa ihan ite, koska meillä on paljon asiaa. Mm. se, että meidän emäntä eli ihmismamma on ihan tyhmä. Se sotkee meidän kaikki rutiinit ja nukkumisjärjestelyt eikä muutenkaan kuuntele meitä yhtään. Tänään on ollut ihan kamala päivä.


Emäntä olisi halunnut tänään vain näyttää kauniita kuvia, kuinka liikuttavaa sen mielestä on, että me ollaan siirrytty nukkumaan päiväunet Naukulasta saatuun vintagepesään. Cisukin, vaikkei se tykkää pesistä.


Mutta ei siellä pesässä voi nukkua, kun toi eräs on aina kameransa kanssa paikalla ja kyselee, miten tollasessa asennossa voi olla. Jos Toto haluaa pitää niskaansa solmussa, se saa pitää!




Toinen meitä häiritsevä asia on se, että emäntä siirtää meidän aamu- ja iltaunipaikan eli laatikon aina paikoilleen ovensuuhun, vaikka me halutaan kuljettaa sitä boksia ympäri taloa. Laatikon päällä on tyynyliina, jossa lukee, että Presidential Suite - Please Do Not Disturb ja lisäksi me ollaan omin pikku hampain merkattu laatikko meidän omaksi, mutta silti toi typerys koskee siihen alinomaa. Hermot menee.


Niinpä me joudutaan usein nukkumaan vaan lattialla lähellä meidän sviittiä. Tyhmät ihmiset on laittaneet siihen tyynyjä, mutta me preferoidaan lattialämmitystä.


No on niissä tyynyissä se hyvä puoli, että yhden tyynyn sisälle pääsee nukkumaan. Me jouduttiin ottamaan se tyyny korvikkeeksi, kun meidän emäntä otti itselleen kassin, jonka Naukulan Mamma oli jättänyt just tohon tyynyn kohdalla lattialle, kun se viimeksi kävi täällä. Lisää typeryydenosoituksia.



Tänään me ei voida edes nukkua, kun meitä suututtaa niin paljon toi mamma. Kuulisitte, miten me sille huudetaan! Me ollaan ihan väsyneitä, niin että ihan horjutaan, mutta me ei suostuta menemään nukkumaan ennen kuin me päästään kunnolla ulos


Mutta me ei päästä. Aina kun mamma avaa ikkunan, se avaa sen niin huonosti, että sieltä tulee kauhean kylmää ilmaa. Ei me voida olla sellaisessa viimassa! Sitten me mennään vihaisena huutamaan ulko-ovelle, että pääsiskö sitten oikeesti ulos, kun ei noi ikkunahommat näytä tänään sujuvan. No ei pääse. Tai Cisu pääsi hetkeksi, mutta tuli vain entistä vihaisemmaksi, kun siellä ulkona oli niin kylmä. Ja sit toi idiootti vaan selitti, että nyt on joku syksy ja sun on nyt paras vaan keksiä tekemistä sisällä. Naurettavaa. Ainoa tekeminen, jota täällä voi harrastaa, on tapella Toton kanssa ja karjua emännälle. Vaikkei se mitään kuuntele, on vaan koneen ääressä ja välillä sekin puhuu aika kiukkuisesti meille. Äsken me kuultiin, että se soitti meidän isännälle ja kysyi, voisiko se ottaa Cisun ensi viikolla töihin mukaan, kun Cisu on niin kauhea huutaja ja riekkuja!


Itepä se on valinnut, että on nyt kotona meidän kanssa. Luulis sen kuulleen, että kotiäitejä voi ahistaa. Vaikkei me tajuta, kuinka jotain voi ahistaa olla presidenttitason karjujien seurassa. Kuten sanottu, meidän mamma on ihan tyhmä."



Jenni:
Toivotamme muihin kissaperheisiin hiljaisempaa ja rauhallisempaa viikonloppua! Toivon mukaan Koratiankin meno pian rauhoittuu ja jatkuva seinillä hyppiminen ja ulina loppuu. Ei se ole ainakaan nukkumapaikoista kiinni.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Syksyn sävyissä


Harmittaa kovasti, että syyskylmä häiritsee Cisun ja Toton tärkeää ulkoiluharrastusta. Harmaaturkit näyttävät ruskaluonnon keskellä niin kauniiltakin!

Onneksi tänään on aurinkoinen päivä ja pystyimme olemaan ulkona melko kauan. Cisu askelsi touhukkaasti.





Toto sen sijaan tunki ensin päätään ties minkä eläimen koloon.



Sitten hän katseli maisemia ja mittaili katsellaan kiipeilypuuta. Oli kuitenkin vissiin liian viileää kiipeilyyn, tai ainakaan Toto ei ole enää pitkään aikaan innostunut singahtamaan puuhun.



Luontoretkeilyn lisäksi pojat ovat tänään auttaneet minua puutarhatöissä. Olisi tosi hauskaa, jos pihalla olisi aina juuriestekangasta ja laatikkoja!




Eilen aloin muuten hyvin pitkällisen suunnittelujakson (noin kaksi vuotta) jälkeen tehdä Cisulle ja Totolle talvipalttoita eli jonkinlaisia ulkoiluloimia vanhasta villatakistani. Yritys päättyi kuitenkin katastrofiin: ensin ompelulanka loppui ja sitten, kun kaivelin kaapista lisää käsityötarvikkeita, melkein Cisun päälle tipahti lasiesine, joka tietysti hajosi. Tästä kauhistuneena vaihdoin ompelun siivoamiseen - onneksi Cisu-parka ei saanut tassuihinsa lasinsiruja - ja pojat säästyivät palttoilta toistaiseksi. En ole ihan varma, olisiko heille niistä lopulta kauheasti iloakaan, koska heitä tuntuu ulkoillessa häiritsevän erityisesti se, jos tassut palelevat tai kastuvat liikaa.


Tänään oli ensimmäinen kerta, kun yleensä niin odotettu kysymykseni Kuka lähtee ulos ei aiheuttanut joukkohysteriaa ja kiljumista, vaan ainoastaan rauhallisen riviin asettautumisen ulko-oven luokse. Tästäkin voitaneen päätellä, että ulkoilusäät eivät ole enää thaimaalaisherrojen mielestä aivan optimaaliset.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Patsastelua


Syksy on saanut linnut lentelemään talon lähistöllä ja kissat nauliintumaan ikkunan ääreen. Ainakin yksi päivystäjä on alati paikalla ja välillä käkätys kertoo, että nyt on sen verran tirppoja liikkeellä, että kissa meinaa mennä lasista läpi. Varsinkin Cisulla on välillä hermot koetuksella, kun taas Toto on ainakin ajoittain hyvin kärsivällinen lintubongari. Toto jaksaa katsoa lintuja liikkumatta - ja välillä näyttäisi, että jopa henkeään pidätellen - uskomattoman kauan. Harmi, ettei vielä ole tirppatelkkarin eli lintulaudan aika.





Eilen meillä oli muutakin ihmeteltävää kuin lintuja ja peuroja. Lähistöllä asuva norjalainen metsäkissa päätti tehdä kierroksen Koratian mailla! Hän saapui etupihan tietä kuten vieraat yleensäkin, kiersi talonvierusta suoraan ulkopoterolle ja jatkoi siitä matkaa koko talon ympäri, kävi jopa terassillamme.

Mietimme ensin, kannattaako moista röyhkeilijää edes näyttää Cisulle ja Totolle. Osoitin vierailijan kuitenkin Cisulle ja hän pörhisti heti häntänsä. Mitään suurpörröä, lohikäärmemäisestä käytöksestä puhumattakaan, ei kuitenkaan ilmennyt, vaan lähinnä Cisua tuntui kiinnostavan suuresti, mikä tuo harmaaturkki on oikein miehiään (tai naisiaan, en tiedä). Kun kissa katosi näköpiiristä, Cisu kuitenkin jätti ikkunassa tarkkailun aika pian, eikä ulos päästyään yrittänyt kuulemma etsiä vierasta harmaata. Toto ei edes huomannut vierailijaa, mikä oli hänen kissansietokykyään ajatellen varmasti ihan hyvä asia.



Ihmisetkin patsastelivat eilen kovasti ja vain katselivat rakkaita harmaaherroja. Wilma-parka oli ja on koko ajan mielessä ja Cisu ja Toto saivat paljon ekstrahalauksia, siksi että he ovat olemassa ja siksi että he lohduttavat.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Hassuja juttuja



Otsikko on kyllä aika epäinformatiivinen, sillä Koratiassa on melkein aina hassuja juttuja, asuuhan täällä aika hassuja kissankiipeleitä. Tällä kertaa hassut jutut liittyvät kuitenkin erityisesti kepuleihin, naistenmiehiin sekä iltapesuihin.


Sisko lapsineen kävi taas kylässä. Olin joskus käyttänyt Unna Tuutikin lanseeraamaa hienoa kepulikatti-sanaa puheessani ja se oli näemmä tehnyt 3-vuotiaaseen siskonpoikaan vaikutuksen. Hän repi silkkipaperia Toton kanssa ja ilmoitti olevansa varsinainen kepulikatti. Hänen nuori veljensä on kuulemma kepulikattivauva, ja hänkin pitää isona kissoista. Pojilla on siis oikein hyvä arvomaailma - ja pienet pojat taitavat olla aikamoisia kepuleita, olivatpa he sitten kissoja tai ihmisiä.


Tällä kertaa kissakepuleita ei enää hämmästyttänyt nuorempi ihmiskepulipoika ollenkaan. Toto oli niin ihastunut vauvan sitteriin, että kävi puskemassa sitä ja vähän nukkuvaa vauvaakin tuon tuosta. Kun nukkuva suvaitsi herätä ja poistua sitteristään, Toto laski valtaistuimelle etutassunsa ja keinutteli onnellisena. Cisu, joka on muutenkin suoraviivaisempi tyyppi, paineli suoraan sitteriin istumaan. Vauva on luvannut antaa kaikki koppansa, sitterinsä ja muut kiehtovat tavaransa Cisulle ja Totolle sitä mukaa, kun hän ei enää itse tarvitse niitä. Puklurättiä kissat eivät ilmeistä päätellen kuitenkaan halua periä.


Ennen kuin Cisusta tuli varsinainen sitterissä viihtyvä kepulikattivauva, hän esitti naistenmiestä.


Minulla oli muutama ystävä kylässä, ja Cisu päätti ottaa tilanteesta ilon irti. Kun istuimme iltaa, Cisu kulki sylistä toiseen ja katsoi minuun välillä hyvin itsetietoisena: huomaatkos, olen vieraan naisen sylissä! Etenkin yksi syli oli Cisulle oikein mieluinen, suorastaan HURmaava.


Mutta heti kun vieraat naiset lähtivät kotiinsa, meidän naistenmies Cisu paineli välittömästi ihmisiskänsä syliin nukkumaan. Se siitä coolista imagosta.


Tällä viikolla minulle selvisi sekin, että Cisun vettä inhoava imago on pelkkää kulissia sekin. 


Kylppäristä alkoi kuulua eräänä iltana kauheaa huutoa. Kuulin vasta nyt, että miehellä on tapana iltaisin kissanvessat putsattuaan ja sen jälkeen kädet pestyään kuivata kätensä Cisun turkkiin! Kun hän oli yrittänyt luistaa iltapesusta, Cisu vimmastui ja huusi niin kauan, että mies kasteli kätensä uudelleen ja pyyhki ne sitten Cisun selkään. Seuraavana iltana hän jätti Cisun taas kuivaksi, ja Cisu suuttui jälleen. Kyllähän sitä sanotaan, että kissat pitävät rutiineista, mutta minulla ei ollut mitään hajua, että Koratiassa on tuollainenkin rutiini. Jos minä roiskutan vahingossa vähänkin vettä kissojen päälle, saan osakseni hyvin vihaisia katseita, mutta ehkä iltapesukin on joku miesten juttu, josta minä en ymmärrä mitään. Minähän en saa mm. leikata kissojen kynsiä ja meni kuukausia, ennen kuin pätevöidyin  Cisun ja Toton mielestä harjaamaan heitä. Ne on miesten juttuja, joihin naisten ei pidä sekaantua. 

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Voi uu miten kylmää!



Cisu ja Toto tahtovat yhä edelleen kerran päivässä ulos ja ilmoittavat sen varsin kovaäänisesti. Kuitenkin ulkona viihdytään koko ajan huonommin, joten ajattelin, että nyt on korkea aika tallentaa se huuto, jonka taikasana ulos aiheuttaa, jos sen aikoo tämän ulkoilukauden aikana tehdä. Tässä vähän U-huutoa tältä päivältä. Kuvaaminen oli hieman hankalaa ilman assistenttia ja jouduinkin lopettamaan sen, kun piti pukea valjaat Cisulle.

Kuten videolta ilmenee, Cisu vain huutaa kiihkosta, kun kuulee vihdoin pääsevänsä ulos. Toto huutaa ja kehrää. (Lisäksi videolla kuuluu kaikenlaista epämääräistä kolinaa.)

video

Näin loppu-ulkoilukaudesta Toto ei jaksa enää piiloutua sängyn alle ennen ulkoilureissua, mutta ei hän suoraan uloskaan voi mennä. Tänään hän piiloutui eteisen penkin alle hurisemaan, ja Cisu kiljui taustalla, että ala nyt tulla, aina sua saa odottaa. En viitsinyt siis videoida pimeässä hurisevaa Tottiaista kuin pari sekuntia.


video


Ulkona pojat ovat aina yhtä yllättyneitä kylmästä. Etenkin tuuli ja märkyys on kauheaa. Pari päivää sitten Cisu halusi ulos sateella ja yritti sitten parikin kertaa edetä pihalla hyvin matalana ja kiemurtelevana, mutta joutui toteamaan, ettei kissakaan voi olla sadetta nopeampi ja ovelampi.


Tänään kylmyys sai pojat ensin kököttämään ja sitten juoksentelemaan. Se on kylmän ilman ulkoilulle hyvin tyypillistä.


video


Cisun tuumaustauko. Mitä täällä julmassa syyssäässä voisi tehdä?




Onneksi olimme viime vuonna viisaita ja asensimme talon ympärille kiveyksen. Sitä myöten on paljon miellyttävämpi astella herkillä kissantassuilla kuin märällä nurmikolla.




Cisu on keksinyt, miten kiviltä pääsee etupihan asfaltille ja käyttää uutta syysreittiään usein.



Mutta siitä huolimatta: Miksi ulkona on nyt näin kylmää ja hankalaa?




Totokaan ei ole ihan tyytyväinen. Mamma mua palelee, kanna mut sisään!



maanantai 3. lokakuuta 2011

Nousisitko?



Olin ajatellut herätä tänään ajoissa ja lähteä heti herättyäni ulos ja olla muutenkin ponteva heti aamusta alkaen. Mutta... heräsin aiottua myöhemmin, ulkona sataa ja mikä pahinta (ja parasta), vieressäni nukkuu tällaisia. Pystyisitkö itse pontevoitumaan, jos saisit herätä samasta sängystä pienten karhunpentujen kanssa? Olen ollut reipas vain sen verran, että hain kahvin ja tietokoneen sänkyyn. Karhusykkyrä jatkaa yhä uniaan.