tiistai 30. elokuuta 2011

Tuikea



Tuikeaksi vetää kissapolon, kun sataa ja sataa. Vaikka terassi on ajoittain kuiva, on ruoho niin märkää, ettei sille viitsi astua. Paitsi silloin, jos kuulee oravan kutsun metsästä, silloin mikään ei ole este. Harmi, että sade tuntuu lannistaneet kurretkin - ulkoilu tuppaa menemään tuikeiluksi.

maanantai 29. elokuuta 2011

Möykkyset

Tänään oli vaikea aamu. Ensin huudettiin ulos ja sitten sitä, että uilkona satoi. Tarvittiin kaksi enemmän tai vähemmän tassut kastuttavaa sadeulkoilukeikkaa, ennen kuin möykyt löysivät päiväunirauhan.




Uni-Cisua ei voi katsoa silittämättä.




Puhumattakaan kurkkaavasta uni-Totosta. Miten joku voikin olla noin tyytyväisen näköinen?



sunnuntai 28. elokuuta 2011

Totiset kurrekyttääjät





Mitäpä sitä ei tekisi kissojensa tähden? Tänään minulla oli heti aamusta vähän kuumeinen olo, mutta se ei estänyt lähtemästä Toton kanssa metsä- ja kallioretkelle - kun Cisu ja mieskin menivät, niin pitihän meidänkin. Harmittelin retken aikana tuhansia kertoja, ettei kamera sattunut mukaan: harmaa kissa harmaalla jäkäläisellä kalliolla maailman huipulla on hauska näky.


Onneksi pari päivää sitten kamera oli mukana, kun kävin poikien kanssa päivittäisellä oravienvaanimiskeikalla. Cisu ja Toto eivät halua enää ulkoilla missään muualla kuin oravapuiden alla (ja siellä kalliolla, mutta sinne ei voi mennä vain yhden ihmisen voimin, maasto on liian vaikeakulkuista). Siellä onkin onnistuttu näkemään kerralla jopa neljä hyppivää ja säksättävää kurrea, joten ei ihme, että paikka vetää puoleensa.


Se vetää myös vakavaksi. Ja huomatkaa, Cisulla on pari sadepisaraa ohimolla, mutta se ei haittaa, kun on kyse oravien katselusta.








Totokaan ei piittaa, jos kurreretkellä tulee märkä turkki ja kuraiset tassut. Sitä paitsi märkä metsä tuoksuu paljon kiinnostavammalta kuin kuiva aurinkoinen metsä!




Pikkuvelikin tietää, että kurreja katsotaan keskittyneesti.




Höh. Ei saatu tuoretta kurrenlihaa taaskaan. Pojat lohduttautuivat kasvisaterialla epäonnistuneen metsästysretken jälkeen. Totokin on juuri oppinut, että kissanminttua kannattaa haistelun lisäksi myös maistella.



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Hanki elämä

...tai edes harrastus!


Cisulla ja Totolla on asiaa:






Cisu: No, me huomattiin, että toinen ihminen on koko ajan kotona. Kuulemma se on nyt vapaa vuorottelija tai jotain sellaista. Voi ei. Vaikkei me yleensä piitata tietokonehommista, me autettiin sitä valitsemaan syksyksi harrastuksia, että saatais olla joskus rauhassakin. 




Toto: Hmmmm... Oiskohan tuossa jotain sopivaa? Ainakin on työväenopiston sivut... Joo, katos tätä, Cisu, ehdotetaanko ihmiselle tota harrastusta?




Molemmat: Pujotus- ja poimintakuviot? No jaa, mutta pääasia että se tekee  jotain.




Huh, se ilmoittautu parillekin kurssille! Nyt voi rentoutua!




Cisu: No niin siis. Tehtävä suoritettu ja näytös ohi. Antakaa nyt nukkua rauhassa.

maanantai 22. elokuuta 2011

Avara luonto



Lauantai-iltana Koratian mailla havaittiin pari hyvin mukavuudenhaluista vierasta. Ne loikoilivat ruohoa mutustellen niin rennosti ja niin kauan, ettei tainnut olla eka kerta piknikillä. 


Kun vieraat olivat levänneet tovin, he siirtyivät syömään maksaruohoa. Se on istutettu vieraanvaraisesti puuastiaan, ettei vieraiden tarvitse turhaan kumartua kasveja tuhotessaan.




Herää tietenkin kysymys, missä Koratian kunkut olivat. Totosta ei ole tietoa, mutta Cisulla oli samaan aikaan parempaakin tekemistä: hän katsoi intensiivisesti Avaraa luontoa, sademetsädokumenttia. Erityisesti linnut ja käärmeet kiinnostivat Cisua ja hän yritti välillä vähän täppäilläkin niitä sekä huojui tv:n edessä lintujen liikkeiden mukaan. Kun Toto koetti häiritä Cisun luontodokumenttielämystä, Cisu ajoi hänet pois. 


Cisu oppi dokumentista, että elämässä pärjätäkseen eläimien pitää kehitellä mitä ihmeellisimpiä selviytymiskeinoja. Jo samana iltana hänen havaittiin keksineen uuden metkun: pyllynlämmitystä juuri pesuohjelman loppuun saaneen, raolleen avatun astianpesukoneen lämmössä. Näin thaimaalaiskatti selviää Suomen syksyistyvien iltojen viileydessä.






Kun kone oli päästänyt pahimmat höyryt ulos, Cisu saattoi laskea häntänsä sen sisälle lämmittelemään.


Kyllä meillä on fiksu kunkku!

lauantai 20. elokuuta 2011

Alkukoti



Korat on yksi kissamaailman vanhimmista ja "puhtaimmista" kissaroduista. Erään legendan mukaan nämä thaimaalaiskissukat tulivat ihmisten tietoisuuteen, kun Kambotsan viidakoista saapui sinisiä kissoja. Tuo viidakko olisi siis alkukoratien alkukoti.


Meidän nykykorateilla on mahdollisuus palata juurilleen ja kokea viidakkotunnelmaa. Tällä viikolla kaikki ulkoilut ovat suuntautuneet nk. takametsään,omaan kotiviidakkoomme. Cisu ja Toto ovat astelleet sinne määrätietoisesti ja sitten maastoutuneet.






Toto: Kautta korvakarvojeni, täällä viidakossa on jännittävää!

Syy poikien viidakkoinnossa ei ole ehkä alkukodin kaipuussa, vaan siinä, että tuon samaisen metsän ovat löytäneet paitsi monet linnut myös pari oravaa. Cisu ja Toto jaksaisivat vaania niitä oravia ikuisesti! Kurret ovat varsin pelotonta laatua: tulevat oksille melkein kissojen ja ihmisten päälle, heiluttavat kiivaasti häntäänsä edestakaisin ja säksättävät vihaisesti. Se on kissoista aina yhtä kiinnostavaa.



Eilen metsikön tienoilla tapahtui muutakin jännää. Toto löysi koppakuoriaisen!






Koppiksen täppäily oli niin jännää, että Toto unohti (taas) hetkeksi, kuka se toinen viidakkokissa on. Tottis havahtui kesken koppistonkimisen, että lähistöllä on toinenkin moukula, ja lähti häntä pörheänä selvittämään asiaan. Kun hän muisti, että ai niin, mulla on se isoveli, hän ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Videon lopussa nähdään kissa, joka muka katselee coolisti ympärilleen, mutta jonka paksu häntä paljastaa, että kyllä tässä vielä ollaan hieman kiihtyneessä mielentilassa.


video


Oravien ja kissojen alkukoti on niin jännä paikka, että siellä kissastakin tulee orava! Eilen Toto lähti metsään heittämällä kurremaisen kiepin koivunrungon kautta.



torstai 18. elokuuta 2011

Harmaakarhu uneksii

Uneksimme olevamme thaimaalaisella biitsillä.

Terveisiä Epulle! Ei millään pahalla, mutta Epulle ominainen mahantuuletusnukkumistapa on minusta ollut aina melkoisen hassu ja epäkissamainen. Mutta... eilen meillä tehtiin havainto vatsaansa tuulettavasta, uneliaasta Toto-karhusta.






Villava söpöläiskarhu ei tietenkään saanut nukkua rauhassa, sillä en vain voinut pitää näppejäni irti tuollaisesta mahasta.




Ennen häiritsevää käplöintiä yritin videoida mahakarhusta maailman rauhoittavimman videon. Siitä tuli vain muutaman sekunnin pituinen, sillä minua alkoi naurattaa hiljalleen kohoileva, auringonlämmin kissanmaha.


video


Sitten jatkettiin päikkäreitä.






Ja herättiin päikkäreiltä täynnä virtaa ja voimaa:


video





keskiviikko 17. elokuuta 2011

Uusi ystävä






"Meidän Cisu on sellainen sydäntenmurskaaja", totesi mies eilen, kun saattelimme vieraisilla olleen ystävän hotellille odottamaan aamuista lentokoneen lähtöä. Vieras jäi varmasti kaipaamaan Suomesta ainakin Cisua.


Vietin lukioaikana vuoden ulkomailla vaihto-oppilaana ja saimme nyt vieraaksemme vaihto-oppilasisäni. Hän tuntui viihtyvän kovin hyvin luonnonläheisessä Koratiassa kissojen kanssa leikkien. Cisu pelkäsi vierasta jostain syystä aluksi, mutta sitten otti hänestä kaiken irti: pyysi leikittämään, tuli leuka korkealle kohotettuna pyytämään leukarapsutusta ja erityisesti istui ja nukkui vieraan sylissä. Välillä Cisu kohottautui, katsoi uutta ystäväänsä silmiin, naukaisi ja hurahti ja otti sitten entistä mukavamman asennon. Tämä kaikki oli vieraasta kuulemma hyvin hauskaa ja rentouttavaa ja hän muisteli kissa sylissään kaikkia elämänsä aikana tapaamiaan kotieläimiä. Sitä oli hauska kuunnella, ja samalla opin itsekin uutta sekä vieraastamme että hänen kotimaastaan yleisestikin. Ja luulen, että kotiinsa saavuttuaan vieras kertoo kissasta, joka viihtyi sylissä ja ylipäätään ihmisten seurassa paremmin kuin mikään muu kissa. Hän jo harmitteli, ettei Cisu varmaankaan halua matkustaa Atlantin yli tarjoamaan kissaterapiaa kanadalaisille. ;)




Kissanpäivät ovat siis alkaneet mainiosti: sekä minulla että kissukoilla on ollut ainutlaatuista seuraa. Totokin iloitsi selvästi siitä, ettei maanantaiaamu tuonutkaan mukanaan tavanomaista arkea, vaikka mies lähtikin töihin. Muuten Toto otti - luonteensa mukaisesti - kunniavieraan vastaan hieman pidättyväisemin kuin isoveljensä. Hänkin oli ihan oma itsensä, eikä jännittänyt vierasta edes alussa, mutta Toton tapoihin ei kuulu parkkeerata edes kotiväen syliin tuntikausiksi. Toto luottaa siihen, että pelkkä söpöys riittää. Ja kyllähän aurinkoläikkään rullaksi kiertynyt, välillä kujeellisesti ihmisiä kurkkaava ja syvää onnenpurinaa huriseva kissa on varsin vetoava sekin.


Jotta ei menisi ihan lässytykseksi, todettakoon, että tällä hetkellä pojat kilvan tappelevat ja raapivat sohvia sekä päästävät hurjia ulvaisuja. Heidän mielestään kissanpäiviin kuuluu oleellisesti se, että jos palvelusväki on kerran jatkuvasti paikalla, se voisi olla tehtäviensä tasalla ja lähteä palveltaviensa kanssa ulos aina kun he sitä haluavat. Ja he haluavat sitä aina.

perjantai 12. elokuuta 2011

K niin kuin kissanpäivät

Koratiassa otetaan nyt rennosti!

K niin kuin kissanpäivät ainakin minulle. Tarkemmin K niin kuin kuusi kuukautta kissanpäiviä. Cisulle ja Totolle tämä päivä merkitsee joko suuren onnen tai suuren rasittumisen ajan alkua. Aika näyttää.

Tämä höpinä johtuu siitä, että tänään toteutuu eräs pitkäaikainen haave: jään parin tunnin päästä puoleksi vuodeksi vuorotteluvapaalle ja tulen siis viettämään entistä huomattavasti enemmän aikaa kissukoiden seurana/riesana. Onneksi aion vapaallani myös opiskella, niin etten ehkä aivan kärsi inflaatiota koratialaisten mielissä. Toivottavasti ainakaan.

Tänään saamme kaukaisen vieraan joksikin aikaa luoksemme. Jännää ja odotettua sekin! Voi olla, etten ehdi muutamaan päivään koneelle, mutta saatte sitten ensi viikon loppupuolella kuulla, miten Cisulta ja Totolta sujuu ranskan kieli – varmaan paremmin kuin minulta monen, monen vuoden jälkeen – ja joko he ovat tympiintyneet, että kaikki rauha on mennyt.



Hyvästi kissapäivät, hyvästi rauha! Parasta ottaa kulkunen suuhun ja kantaa se piiloon. Höpöttäjäsilittäjälässyttäjä aikoo olla helmikuulle asti koko ajan meidän kanssa. Puuh! 


P.S. Suuren päivän kunniaksi kirjablogissani on kirjakauppalahjakorttiarpajaiset.

tiistai 9. elokuuta 2011

Mesikämmen


Ihmisten viimeaikaisista töppäilyistä huolimatta ainakin Cisulle kuuluu hyvääkin. Hän on vihdoin keksinyt, miten raksupalloa käytetään. Tai ainakin melkein. Siinä missä joku saattaisi töniä palloa niin, että raksut tulevat ulos, Cisu vain heiluttaa sitä sen verran, että raksu siirtyy pallon pohjalle. Sitten hän tunkee palloon tassunsa, puristaa herkun varpaidensa väliin ja nakkaa sen joko lattialle tai joskus suoraan suuhunsa. Totosta tämä kaikki on ihmeteltävän hienoa. Isoveli on mahtava tyyppi, oikein tekniikan ihmelapsi.

maanantai 8. elokuuta 2011

Uusin moka

Juuri kun katkarapukatastofista oli jotenkuten selvitty, niin tänään aamulla sattui vessakatastofi.

Kylppäristä, jossa kissojenkin vessat ovat, alkoi kuulua kimeää ujellusta. Toto seisoi siellä jalat jäykistyneenä, teki hännällään aaltomaista liikettä ja ujelsi kissanvessa-astialle. Mies oli siivonnut vessat ja siirtänyt ko. astian noin 15 senttimetrin päähän seinästä. Yleensä se on kiinni seinässä. Voi ujellus, millainen moka taas.

En tajunnut ensin ollenkaan, miksi Toto ulvoo. Sitten siirsin vessa-astian tavanomaiseen paikkaansa ja huuto hiljeni. Toto tuijotti astiaa hiljaa ja mietteliäänä, nuuhki sitten lattiaa sen vieressä. Ei se vessa kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin ennen, kun se oli todistettavasti ja anteeksiantamattomasti ollut hetken väärällä paikalla. Toto sanoi brrr, puistatteli kiivasti ja meni toiseen kissanvessaan.

Juu. Ei ole helppoa kissanelämä. Tekisi melkein kyllä mieli sanoa, ettei kissanomistajankaan elämä ole aina aivan yksiselitteistä.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Makea tunnustus



Saaripalstan valtio antoi meille Koratiaan hienon tunnustuksen, kiitos! Tunnustuksen saajan/saajien tulee vastata kolmeen kysymykseen ja lähettää tunnustus eteenpäin. Meiltä tulee nyt yhteensä yhdeksän vastausta, sillä Saila oli erikseen maininnut, että tunnustus on Cisulle, Totolle sekä Jennille. Vastaammekin siis tässä järjestyksessä, eli aloittakaamme kuningas Cisusta.


1. Mikä on lempivärisi? Harmaa, tyylikkään hopeinen siniharmaa, arvatkaa vain miksi.
2. Mikä on lempiruokasi? Ulkona tuore kissanminttu, kotona raaka porsaansydän.
3. Minne haluaisit matkustaa? En minnekään. Tänään matkustin veljeni ja emäntäni kanssa tosi kauas kotoa, kun kävelimme pitkin peltoja pidemmälle kuin koskaan, ihan uutta reittiä. Johdin joukkoa, mutta vilkuilin koko ajan kohti kotiani, Koratian kuninkaanlinnaa. Kun kuulin Kotiin!-kehotuksen, käännyin omatoimisesti kohti kotipihaa. Vaikka olen kova menemään ja reissaamaankin, oma koti on kuitenkin paras paikka. Nyt lojun veljeni kanssa tässä sohvalla ja kuuntelen tietokoneen napinaa. Välillä nostan unisena leukani kohti kattoa ja hurisen, sillä tiedän, että saan aina pyytäessäni leukarapsutusta. Minulla on kotona kaikki mitä tarvitsen.


Toto:


1. Lempiväri? Tyylikkään hopeinen siniharmaa. Isoveljeni on kauniin kokoharmaa ja ihailen häntä, mielestäni hän on tosi komea tyyppi. (Huom. Olen niin hyväkäytöksinen, etten viitsi kehua itseäni, mutta muistakaa, että olen ihan samannäköinen kuin veljeni! Ja yhtä hyvä tyyppi muutenkin! Joidenkin mielestä ehkä jopa parempi.)
2. Lempiruoka? Katkarapu, mutta vain ja ainoastaan maustamaton pakastekatkarapu, sulatettuna ja vedellä huuhdottuna. Minua kauhistuttaa vieläkin eilisaamuinen koettelemus, kun ihmiset antoivat meille kissojen katkarapuruokaa. Kuka sellaista söisi?
3. Toiveiden matkapaikka? Se ihana huvila, jossa näin häivähdyksen paremmasta tulevaisuudesta. Soutumatkasta huolimatta muuttaisin sinne heti jos voisin ja ottaisin huvilan omaksi kuninkaanlinnakseni. Kai muistatte, että minulla on jo kuninkaallinen nimikin, olen HM King Toto Fergus Elliotcock of Koratiashire!


Jenni:


1. Lempiväri? Harmaa. Mitään muuta vastausta ei ole, kun asuu yhden melko harmaahapsisen miehen ja kahden täysin harmaan koratialaispojan kanssa. Ja itseltänikin löytyi taannoin pari hiusta, jotka eivät ole harmaita, mutta näyttävät poikkeusolosuhteissa, kuten kaupan pukukopin julmassa ja vääristävässä valossa, hieman harmahtavilta, mutta eivät ole siis ollenkaan harmaita. Kaikki perheen muut harmaat ovat nauraneet tälle selitykselle ja toivottaneet minut mukaan harmaaseen joukkoonsa.
2. Lempiruoka? Kotimaisista loimulohi ja uunissa paistetut lohkolantut, ulkomaisista thaimaalainen tom kha -keitto.
3. Toiveiden matkapaikka? Tällä hetkellä päällimmäisin toive on moottoripyörämatka Turun saaristoon. Ei haittaisi tosin, jos se vaihtuisi vaikkapa Kenian safariin tai issikkavaellukseen Islannissa (en ole koskaan edes hipaissut issikkaa).


Siirrämme tunnustusleivoksen eteenpäin Opulle ja Kärpälle, koska he ilmoittivat eilen ilahduttavasti pitkästä aikaa olemassaolostaan ja lähettivät kommentin. Olisi kivaa kuulla, mitä teille kuuluu! 

lauantai 6. elokuuta 2011

Elämää idioottien kanssa

Toisinaan kissan elämä on niin vaikeaa.


Tänään Cisu ja Toto saivat aamupalaksi aivan järkyttävän kauheaa katkarapumärkäruokaa. Meidän keittiön jokaikinen lattialaatta on nyt kuovittu valituksen kera ja sutiminen vain jatkuu ja jatkuu. Olisi parasta, jos koko keittiö katoaisi, kun siellä tarjotaan noin pahaa ruokaa. 


Miten joku voi olla niin typerä, että laittaa kissan kuppiin sellaista mössöä? Terveisiä vaan ja tiedoksi muillekin moukuloille, Koratiassa on nyt tapahtunut loukkaus koko kissaeläinkuntaa kohtaan.


Yritämme nyt lepyttää sydänjuuriaan myöteen suivaantuneet harmaaveljekset aamulenkillä. Eiköhän me alkeelliset ihmiset onnistuta tosin tyrimään lenkinkin jollakin tavalla.

torstai 4. elokuuta 2011

Taru kulkusten herrasta

Hovikuvaaja on kyllä loistava juttu, etenkin kun en ole itse kaivanut kameraa vähään aikaan esille! Tässäkin siis yhä Naukulan Mamman otoksia, mutta lupaan tässä julkisesti hänelle, että seuraavaksi käytän itse ottamiani kuvia, vaikkei se ehkä blogin lukijoita parhaiten palveleva ratkaisu olekaan.

Oli vaan pakko julkaista tämä kuvasarja Cisusta ja Cisun tärkeimmästä tavarasta eli kulkusesta.

Mulla on aarre!
Oh, se lipsahti pois tassusta!

Se tipahti tonne väliin!

Se meinaa tippua lattialle!


Oho, mä tipuin itsekin!



Totoa eivät juuri kulkuset innosta, paitsi silloin jos ne sattuvat livahtamaan arkun taakse piiloon.

En tykkää! Ottakaa se esille!

Tällä kertaa sokerina pohjalla kaksi pehmo-Toton aurinkokylpykuvaa.<3





keskiviikko 3. elokuuta 2011

Syli(kin)kissoja

Jee! Saimme Naukulan Mammalta luvan julkaista hänen taannoisella valtiovierailullaan Cisusta ja Totosta ottamiaan kuvia. Ella ehdotti, että Naukulan Mamman voisi palkata Koratiaan Cisun seuralaiseksi, koska Cisu kiintyi tähän niin kovin. Ainakin voisimme palkata Mamman Koratian kissavaltion viralliseksi hovikuvaajaksi, sillä tällaista kuvamateriaalia meillä ei ole eikä tule omasta takaa. Koratian miesihminen ei juuri ota kuvia enkä saa itse kuvattua itseäni esimerkiksi syli täynnä kissoja.

Sillä syli täynnä kissoja minä usein ulkoilen. Cisu ja Toto eivät tulisi koskaan (tai ehkä noin kerran kymmenestä ulkoilukerrasta) vapaaehtoisesti ulkoa sisälle, joten heidät on parasta kaapata kainaloon, kun on kotiinmenon aika. Aluksi raahasimme sätkyttäviä kissukoita kainalossa, mutta nyttemmin on huomattu, että kissat on parasta latoa sylissä pinoon. Ensin otetaan yksi kissa normaaliin sylissäpitoasentoon ja sitten asetellaan kopiokissa siihen päälle. Tässä asennossa ei huudeta ja rimpuilla juurikaan. Ainoa haitta on se, että kymmenisen kiloa koratpinoa on lopulta aika paljon, eikä poikia viitsi kuljettaa kovin pitkiä matkoja tuolla tavalla, tuossa kun ihminen ei voi juuri vaihdella yläkroppansa asentoa.


Tässäpä sitten havainnekuva siitä, miten Tottis viihtyy sylissä. Milloin mitenkin päin, mutta pääasia on olla mahdollisimman pitkä, ojennuksessa aina varpaita myöten. Ennen Toto ojentui superpitkäksi aina pitkästä aikaa (lue: esim. työpäivän jälkeen) tavatessa, mutta sittemmin hän on alkanut suosia eron jälkeistä leuan alle käpertymistä, hurinan säestykellä toki, ja muuten sylissä sitten oikaistaan, jos nyt on ylipäätään syliolo.


Toto ei nimittäin oikaise läheskään aina, sillä yksi hänen vakiotapojaan on kiivetä syliinottajan niskaan. Vaikka ainakin kotiväki osaa varautua siihen, Toto pääsee silti usein tavoitteeseensa. En tiedä, mitä mieltä tuttavani ovat, mutta itse en enää edes huomaa satunnaisia naarmuja kaulalla tai kynnenpistoja vaatteissa. Toto Tottiainen se siinä on vain kiipinyt. Cisun erikoisuus on kiivetä tai loikata vieraiden päälle, omia ihmisiä hän ei hyödynnä useinkaan kiipeilytolppina.


Lopuksi vielä Naukulan Mamman ikuistama kuva Koratian kunkusta tositoimissa eli haitulahärppää metsästämässä.


Kyllä meillä on nyt paljon ja hyviä kuvia. Suurkiitokset! Voi olla, että hovikuvaajan kuvia julkaistaan täällä vielä joskus jatkossakin. Mustalla ja Harmaallakin on havaintojemme mukaan sama hovikuvaaja!