maanantai 28. helmikuuta 2011

Poterolla on hyvä olla

...ei huolet paina, ei rasitu polla.

video

Viimeaikaisten videoiden jälkeen kukaan ei kyllä usko, että meidän kissat sanoisivat ikinä edes piip. Yritin siis videoida potero-Cisua vielä toisenkin kerran, mutta seurauksena oli 10 sekuntia kiemurtelua ja tuijottelua ja sitten köllähdys: Laita nyt se kamera pois ja tule rapsuttamaan!

video

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Minityömiehet

Minityömies Toto Tottendahl aina palveluksessanne. Kaipaatteko apua esimerkiksi minitiiliskivien ladonnassa? Täp täp, onnistuu kyllä!
Kuten tiedämme, kissat ovat hyvin avuliaita perheenjäseniä. En nyt äkkiseltään keksi oikeastaan mitään asiaa, johon Cisu ja Toto eivät haluaisi osallistua.

Onnekseen he ovat viime aikoina päässeet mukaan rakentamaan miniatyyrikasvihuonetta. Kuten arvata saattaa, ahkerat työmiehet ovat olleet kaikessa mahdollisessa mukana ja tietenkin tee työtäs huristen -asenteella. Ihmisestä on kiva, ettei kaikki ole oman harkinnan varassa, vaan tarkkasilmäinen ja -tassuinen kissakiipeli korjaa kyllä tilanteen, jos jokin tavara meinaa mennä väärään paikkaan tai minitiililattiasta tulla liian säntillinen ja tylsä. Toto oli niin kiinnostunut tiilien ladonnasta, että tunki koko päänsä sisään kasvihuoneeseen, joka kuitenkin oikeasti on vain parin pienen yrttiruukun kokoinen.

Cisu on kunnostautunut erityisesti minipihatöissä. Olin aluksi aivan varma, että minimaailma saa olla rauhassa, koska se oli sellaisella kirjahyllyn hyllyllä, jossa kissat eivät ikinä käy. Oli pakko muuttaa käsitystä, kun pieni, harmaa ja karvainen työmies paiskasi eräänä yönä minua minikokoisella lapiolla ja vaati, että alkaisin leikkiä minileikkejä hänen kanssaan. Kasvihuone siirrettiin uuteen paikkaan, ja siellä kukaan ei ole miniharavoinut. Ainakaan vielä.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Meitä tuotteistetaan!

Taas kissaroinaa, äkkiä jonossa kimppuun!
Cisulla on asiaa:

Ymmärrän kyllä, että emäntämme on hullaantunut kissoihin, onhan hänellä kunnia asua minun ja Toton kanssa. En ole silti aivan varma, pitääkö hänen täyttää maailma kissatavaroilla ja tilata milloin mikäkin tuote minun ja veljeni kuvalla kaunistettuna. Hän ei edes säästä kissakamoja itsellään, vaan antaa niitä lahjaksi, koska on varma, että ne, jotka eivät asu kanssamme, haluavat jotenkin päästä meistä osallisiksi. Onhan se imartelevaa. 


Kissatäti tilasi siskonpojalle kissapalapelin (jonka suojamuovin lahjansaaja voi irrottaa itse). Extrafilm on saanut hyvän kanta-asiakkaan.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pala purtavaksi

Äy! Toton huudahdus ja parin sekunnin väläys siitä, mitä tapahtuu, kun Cisu ja Toto huomaavat, että kädessäni on kameran lisäksi heidän uusi suuri kiinnostuksenkohteensa, PrimaCatin kanakuutioherkkupussi. Niitä kuutioita voisi syödä aamusta iltaan, mutta ikävä kyllä ihmiset säännöstelevät herkuttelua. Kun näkee herkun, on syytä juosta ihmisen päälle ja pussin kimppuun. Äy!

video

Kananpalojen syöminen on aikamoista jyystämistä ja maiskuttamista. Totolla on paha tapa yrittää syödä Cisunkin herkut, olipa hän syönyt tai ei omansa sitä ennen. Tässä ensin Toton maiskutusta, sitten Cisun - ja sitten pitikin lopettaa taas kuvaaminen hyvin lyhyeen ja siirtää Toto pois Cisun kimpusta.

 video

Ei tämäkään oikein ääninäytteestä käy, mutta tulipa yksi huudahdus. Yleensä jo ruokakaapin avaaminen aiheuttaa pari äytä.

Taustalla näkyy Koratian sotkuinen keskus. Pojat olivat vähän kallistelleet taas taloaan ja muutenkin mm. laatikkosisustaneet päivän aikana.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kevätenergiaa

Turha irvailla! Sattuu sitä paremmissakin perheissä.

...ja hieman keväthulluutta myös.

Tänään aamulla olimme kaikki yläkerran kylppärissä. Äkkiä Cisu pompiskeli kylpyhuoneen halki selkä köyryssä, kylki edellä ja tasajalkaa hyppien. Kissanomistajat tietävät kyllä tuon leikkiinprovosointipomppimisen. 

Ainoa vaan, ettei Toto ehtinyt ollenkaan provosoitua, kun Cisun matka jo loppui. Hän oli pompahtanut vahingossa (tyhjään) jalkakylpylaitteeseen ja hämmästyi siitä niin, että silmät revähtivät suureksi ja koko kissa meni liikkumattomaksi. Ei tän näin pitänyt mennä. Mun piti riehua!

Eilenkään riehuminen ei onnistunut. Mies oli lukenut sanomalehteä sängyllä vatsallaan loikoen, lehti oli lattialla. Ensin huoneeseen oli pyyhältänyt Toto ja sitten Cisu – joka oli juosta mäjäyttänyt suoraan miehen otsaa päin! Onneksi kumpaakaan ei sattunut, mutta Cisu oli ollut kolarista aika nolona. Kissojenhan pitäisi olla sulavia ja salaperäisiä liikkeissään. Ei meillä vaan.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Hurinakielinen kielikylpy



Aina silloin tällöin joku kysyy, millainen se koratin saranaääni oikein on. No tulkaa Koratiaan, niin tiedätte, ääntä esitellään vain livenä! Olen yrittänyt vaania Cisua ja Totoa kameran REC-nappula alhaalla, mutta he eivät suostu äänensä tallentamiseen. Esimerkiksi se, että kamera tervehti heitä saunan aurinkoläikässä, aiheutti normaalin tervehdyskiljahduksen sijasta vain - no, ei mitään, vähän hurinaa. Hurina kuuluu ensi sijassa taka-alalla köllivästä Cisusta, Toto on siis tuo etualan tassunrepijä.
video

Välillä hän päätti vääntää sormikoukkua minun kanssani.

Ja sitten Toto päätti pestä Cisua, mikä jälleen kerran johtikin siihen, että Cisu alkoi pestä häntä. Se saattoi olla tarkoituskin.



video
Jatkamme ääninäytteen saalistamista. Tällä hetkellä sitä ei voi saada, koska pojat nukkuvat saunan aurinkokielikylpyläikässä. Ei kuulu edes hurinaa, vain tyytyväistä tuhinaa.



Kun sais edes saunoa ilman blogivelvollisuuksia!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Sisäpotero 24/7

Sisäpoterolla on niin suuri käyttöaste ja se nauttii niin suurta suosiota, että saa nähdä, kelpaako ulkopotero tämän jälkeen enää ollenkaan.

Kun ihminen herää aamulla, hän saa juosta kissan perässä poterolle. On kiemurtelevan aamuhalin aika. Kiemurtelu on niin sekopäistä puuhaa, ettei kamera pysy mukana.
Kun ihmiset tekevät aamupuuhiaan, kuuluu poterolta tuon tuosta kovaäänistä huutoa. Siellä on halinkipeä kiemurtelija. Aamuhaleja ei voi olla liikaa.

Poteronvartijan vaihto.
Kohta seuraavakin poterofani kierii hurmiossa.

Sisäspoteroon kuuluu rynnätä myös iltaisin, kun ihmiset ovat saapuneet kotiin. Ja jos ihminen sattuu hiippailemaan talossa yöllä, pitää kissan herätä ja singahtaa poteroon ja huutaa hellimistä.  Potero on siis ympärivuorokautinen hyötykapistus.

Myös saunan hyödyt tuli testattua eilen. Tavanomaisen hurinan ja autuaan lojumisen lisäksi Cisu päätti ystävällisesti tehdä saunassa vähän hommia. Hän pesi selkääni useaan otteeseen ja sain lopuksi käsipesunkin. Ahkera saunottaja kehräsi koko ajan minua hoitaessaan. Maailman paras saunatonttu!

torstai 17. helmikuuta 2011

Totokin osaa

Nyt ei ole kuvaa... mutta sitä vaan, että mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Toto on alkanut säilyttää tämänhetkistä suosikkileluaan, kaninkarvapalloa, oman ruokakuppinsa vieressä. :) Onneksi ei kupissa, koska kyseessä on tosiaan karvainen lelu. (Cisun kuppikulkunen sen sijaan on kadonnut, iik!)

Toto on myös päättänyt, ettei Cisu ole meillä aina se, joka saa suunvuoron. Tottis on alkanut päivien pidentymisen myötä jutella kovasti. Siinä missä Cisu naukuu ja karjahtelee, Toto kulkee ympäriinsä vienosti mäykyen ja väykyen ja usein vain iiiiiiinisten. Pojat taitavat puhua koratin kielen eri murteita.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kuin kaksi marjaa

Selailin kuva-arkistoa ja huomasin, ettei Toto ole suinkaan ollut aina yhtä järkyttynyt veneilijä kuin kissavaarin kalenterissa. Katsokaa vaikka tätä kuvaa, jossa Toto veneilee (tai ainakin viettää aikaa veneessä) yhdessä vaarin kanssa.

Lähetin kuvan kaverille ja hän kommentoi ensin Toton pitkänpuikulaista hahmoa ja sitten hihittelimme, että Toto näyttää ihan kärpältä tai joltain piirroshahmolta. Sitten välähti – se on Ice Agen opossumi!

Kuva täältä.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Seeprakissan paluu

Aurinko armas kippuravarvas.

Jokakeväinen luontoilmiö, aurinkoa ottava seeprakissa, on paikallistettu sohvannojalta.
 Toto rrrrrrrrrrrrakastaa aurinkoläikkiä.
Voiko tämän onnellisempi olla?

Voi, ainakin yhtä onnellinen. Samaan aikaan toisessa läikässä:
 Pieni kissa, suuri tyyny ja vielä suurempi väsymys.
 
Joskus olisi ihanaa olla kissa. Onneksi saa olla kissaihminen.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää ystävänpäivää!

Tosi ystävä

* On aina lähellä.
* Katsoo kanssasi samaan suuntaan.
* On samankaltainen kuin sinä ja pitää samoista asioista.
* On kuitenkin oma persoonansa.
* On parasta seuraa sekä rauhaan että riehumiseen.
* Hyrisee ilosta, että saatte olla yhdessä.

Hurisevan hyrisevät bestikset Cisu ja Toto toivottavat kaikille kissoille ja kissaihmisille onnellista ystävänpäivää!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Monenlaista hurinaa

Hmmm. Tuollako mun pitää piirtää? Riittääkö, jos ihminen piirtää ja mä vain metsästän ja täppäilen kynää?

Harmaaveljekset ovat ilokseen saaneet käyttää kaikkien alojen erityisosaamistaan pitkästä aikaa myös ompeluhommissa. Meillä on ollut pienimuotoinen kaaputehdas, ja räätälit Kuono ja Tassu ovat surisseet kilpaa ompelukoneen kanssa. Myös kaavojen piirtäminen on heistä mitä ilmeisimmin aivan loputtoman kiinnostavaa puuhaa. 


Me autetaan sua, me löydetään puuttuva hihan kaava ihan just!
 Tai no. Välillä kiinnostus voi lopahtaa, mutta silloinkaan ei toki kannata poistua kauas ompelimosta. Kaavojen päällä voi vaikka peseytyä.


Onneksi muistin, mikä on ennenkin auttanut: lattialle heitetty ompelukoneen suojapussi on mitä mukavin maja.

Kissa kuin kissa tuntuu myös arvostavan, jos hän saa ikiomaa kaavapaperia. Sitä kannattaa lahjoittaa sekä paperitollon että -arkin muodossa. Ja tyhjä lankarulla, sehän on ompelijakissojen klassikkokapistus.

Ihme ja kumma, Kuonon ja Tassun aktiivisesta seurasta huolimatta sakset eivät leikanneet yhdestäkään kuonosta yhtään viiksikarvaa eikä yksikään tassu saanut ompelukoneen neulasta.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kissavaarin kalenteri

Taas kissatuotteita! Isäni sai jo toista vuotta peräkkäin synttärilahjaksi seinäkalenterin, jossa Cisu ja Toto seikkailevat mökillämme (toivelahja: sain jo pari kuukautta sitten huomautuksen, että edellinen kalenteri on loppumassa). Yllä kalenterin kansi, jossa päästään heti asiaan: hyppimään naulakkoon ja loikkaamaan takan päältä yläkerran parvelle.

Kalenterissa myös katsellaan lintutelkkaria,
livutaan salaperäisen kissapedon tavoin heinikossa
sekä jökötetään Jököttäjä-nimisellä kivellä.
Välillä poistutaan mukavuusalueelta eli joudutaan ekaa kertaa veneeseen. Joillekin kissoille veneilykin kyllä sopii.
Sitä ei tarvitse miettiä, onko Cisu tässä kuvassa mukavuusalueella. Mikä voisi voittaa aurinkoläikkään sijoitetun kassin lepopaikkana?
Hyvää joulua toivoo karvatonttu.
Tilasin kalenterin tänäkin vuonna Extrafilmistä. Se on A3-kokoa ja värintoisto on hyvä, vaikkei se näissä kuvissa siltä näytäkään.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Tuntomerkit

Me saatiin kommentti, ettei meitä ole muka helppo erottaa toisistaan!


Identiteettikeskustelun yhteydessä tuli puhetta Cisun ja Toton saman- ja erilaisuuksista. Kyllähän heissä etenkin valokuvissa on paljon samaa, mutta eivät pojat aivan samasta muotista ole kuitenkaan.

Nykyään veljekset ovat hyvin samankokoisia, mutta Cisu on sirompirakenteinen. Cisulla on kapea kaula ja pienet kauniit sydänkasvot. Cisulla on myös meripihkan väriset keltaiset silmät. Vaikka korateilla pitäisi olla lähes mintunvihreät silmät, myös keltainen väri hyväksytään rotumäärityksissä. Joillakin korateilla silmien sävyn muuttuminen vie vuosia – saa nähdä, miten Cisun käy. Cisulla on lyhyt ja koratiksi hieman kova turkki, vaikkei se kuvissa niin näy. Se näkyy, että hän on veljeään kaljumpi ohimoilta.

Toto on vantterampi, paksuniskaisempi (anteeksi Toto, piti sanoa harteikkaampi) ja pyöreäposkisempi sekä ennen kaikkea vihreäsilmäisempi. Totolla on paljon pehmeämpi ja pörröisempi turkki kuin isoveljellään ja pienenä hän näytti hölmistyneeltä voikukalta. Sittemmin turkki on asettunut eikä Toton ilmekään ole aina hämmästynyt, vaan hänestä on kehittynyt aika fiksun oloinen kissaherra.

Kotona tiedämme usein katsomattakin, kumman kissan ollaan tekemisissä. Pojilla on ihan erilainen liikkumis- ja olemisen tapa ja lisäksi erilainen ääni ja äänenkäyttö. Jos kuuluu kovaa huutoa ja kolinaa ja joku loikkaa päälle, se on Cisu, joka naukuu tai raahaa kolistellen lelua ja on varsin luottavainen sen suhteen, että kaikki ihmiset ovat hänen kävelyalustojaan. Pieni mäy, väy ja hellä puskeminen hurinan säestyksellä viittaa useimmiten Totoon. Kaikesta hellyydestään huolimatta Toto ei ole samanlainen syliintulija kuin Cisu.

Helpoin tapa tunnistaa pojat on katsoa pannan väriä. Cisulla on musta ja Totolla harmaan nahkapanta. Pannat on esitelty tarkemmin täällä – kuvissa Cisu näyttää penturuipelolta ja Toto isolta nallenpullukalta!

LISÄYS: Livenä poikia voi yrittää erottaa toisistaan myös kutsumalla heitä. Kumpikin osaa nimensä, vaikka Totolla sen omaksuminen tapahtuikin aika verkkaisaan tahtiin. Muita sanavarastoon kuuluvia sanoja ovat ei (kas kummaa), tule/ei tule, syömään, suihkuun (Cisu ja Toto haluavat aina katsoa ihmisten suihkuttelua) sekä se eräs U-sana, jota emme voi kesäaikaan käyttää, koska se aiheuttaa suurta Ulos!-huutoa ja yleistä levottomuutta.

Sitä en osaa sanoa, osaavatko pojat myös toistensa nimet. Tuskin, vaikka joskus käykin niin, että kysymykseeen, missä Cisu/Toto on, saa vastaukseksi kipityksen kadonneen veljen luokse. Usein ihminen joutuu kyllä ihan itse kipittämään ympäriinsä ja huutelemaan kadonnutta, joskin saa usein seurakseen mukana huutelevan etsijäkissan.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Identiteetin palautus

Kamera on ollut viime päivinä laiska, mutta... kerrottakoon, että Koratiaan kuuluu hyvää. Sisäpoteron suhteen on päästy yhteisymmärrykseen: kumpikin saa kiemurtaa ja kököttää siinä vapaasti, Cisu tosin haluaa myös vastaanottaa aamurapsun ja -silityksen poterossa köllien. Betoni on parasta!

Pojat ovat viipottaneet jonkin aikaa nakupelleinä. Ensin Toton panta kastui ja se otettiin muka vain hetkeksi pois, siitä on nyt pari kolme kuukautta. Muutama viikko sitten Cisukin sai vapautuksen, koska häntä tuntui kutittavan kaulan ja pään alueelta.

Veljekset ovat kuitenkin alkaneet jo vähän ulkoilla, sekä ihmisten luvalla että etenkin oma-aloitteisesti. Vaikka karkumatkan pituus näin talvikaudella mitataan useimmiten senteissä kuin metreissä, ajattelimme, että pojat voisi taas pannoittaa.

Oletin pantojen aiheuttavan kiemurtelua ja rimpuilua, mutta mitä vielä. Hurisevat pitkäkaulat oikein kurottelivat, että oma panta saataisiin mahdollisimman pian kaulaan. Kumpikaan ei yrittänyt irrottaa pantaansa eikä yhtään pudistellut itseään. Ehkä Cisulla ja Totollakin on välillä vaikeuksia erottaa, kumpi on kumpi. Nyt se käy helposti, kun oman identiteetin voi aina tarkistaa pannan väristä ja pannasta roikkuvasta nimilapusta. 

Molemmat karvaherrat ovat viime aikoina myös kärttäneet usein harjausta kuminystyräharjalla ja eilen he kävivät mani–pedikyyrissä. Toto oli ottanut kynnenleikkuun niin iiisisti, että oli nukahtanut sen aikana miehen syliin! 

Hyvin siis voidaan ja edustuskunnossa ollaan.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Kohtaamisia

Tyypillinen tilanne ainakin meidän kissakodissa. Koratiassa tällaista tapahtuu noin tsiljoona kertaa päivässä. Tässä rauhallinen kököttäjä on Toto ja vieraileva painijasankari Cisu, mutta roolit voivat olla miten päin tahansa.

Kohtaaminen etenee saman kaavan mukaan:

1. Yksi kissa istuskelee rauhassa, kunnes huomaa toimaa lajitoverin lähestyvän.
2. Karvapallo pyörii hetken vinhasti.
3. Siinä vaiheessa kun ihminen alkaa ihmetellä, että taasko ne painii, tilanne on jo ohi ja toista kissaa tuskin enää näkyy.
Jne. jne. Aina on hyvä hetki painimatsille.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kissanomistajan tyyliä

Mistä tunnistat kissanomistajan? Kissankarvoista ja muutenkin, öh, epäsiististä tyylistä.

Nostin eilen ohuen neuleeni valoa vasten, koska pelästyin, että niska- ja olkapääkiipeilijät ovat kynsineet siihen reiän. Ei se mikään reikä ollut, vaan kissanhiekan muru. Olikohan se keikkunut kauankin matkassani? Kysymys on retorinen, en edes halua tietää vastausta. 

Reikäisten neuleiden lisäksi olen viime aikoina ihmetellyt pölyongelmaa. Pari iltaa sitten Cisu äkkäsi kuivaustelineellä mustan trikoopaitani, jossa on nyöri. Voitte arvata, oliko tuo vastapesty vaate musta vai harmaa, kun Cisu oli raahannut sen villanukkamaton, pölyisen lattian ja lopuksi vielä juuttimaton poikki luokseni. Hän ei lainkaan ymmärtänyt, miksi en halua leikittää häntä tällä uudella nyörilelulla. Kun viikkasin vaatteen piiloon, olin viikata Cisunkin, niin innokkaasti hän pomppi tavoittelemassa uutta aarrettaan.

Olen onnistunut myös löytämään käsilaukustani kaninkarva- ja pingispalloja. Alkuvuodesta vaihdoin kalenterimallia tyystin, sillä en enää halunnut olla palaverissa se, jonka kalenterinselkä on täynnä hampaanjälkiä ja pursuaa vanua.

torstai 3. helmikuuta 2011

Hyvikset ja pahikset

Saunassa on kivaa, mutta vain silloin, kun sieltä pääsee halutessaan pois.





Tai oikeastaan vain yksi hyvis ja kolme pahista, sellainen on meidän perhe. Se yksi hyvis on kuitenkin niin hyvä, että hänestä voidaan käyttää monikkomuotoa.

Pahiksia ovat ihmiset ja Cisu. Ihmiset ovat mm. ajattelemattomia ja huolimattomia, Cisu puolestaan välillä kovin kiivas, oikea känkkäränkkä. Autossa känkkäily on kaikkein voimakkaimmillaan, mutta kyllä me muut saamme kuulla kunniamme myös mm. siitä, jos Cisu ei pääse haluamallaan hetkellä ulos tai hänen esim. hänen tassujaan pestään.

Hyvis on tietysti Toto, tuo ystävällinen ja lempeä, maailman pitkämielisin olento. 

Jokin aika sitten Toto-poloinen joutui viettämään kokonaisen yön yksin saunassa ja kylpyhuoneessa suljetun oven takana. Ihmettelin kyllä yöllä, miksi Cisu herätteli minua ja huomasin, ettei Toto ole paikalla, mutta en uskonut Toton olevan pulassa, kun Cisu oli niin hyväntuulinen. Se omahyväinen ryökäle tunki kainalooni ja kehräsi koko yön, kun sai nauttia ekslusiivisesta laatuajasta.
Aamulla totuus paljastui: Totoa ei näy missään! Jos kyseessä olisi ollut Cisu, olisimme kuulleet kovaa huutoa ja yön vankeuden jälkeen kylppärin ovea olisi jo varmaan kynsitty. 

Mutta hyvikset eivät tee niin. Hyvikset istuvat kärsivällisesti ovensuussa ja säntäävät oven vihdoin avauduttua puskemaan ihmisten jalkoja. Hyvikset tulevat syliin ja painautuvat pieneen sykkyrään, kun ovat vihdoin oman porukkansa luona. Hyvikset hurisevat onnesta, kun pääsevät vapauteen.

Ihmiset eivät siis todellakaan kuulu tähän hyvisjoukkoon, kun ovat noin huolimattomia. Myöskään Cisu ei kuulu hyvien ryhmään, sillä hän alkoi heti sättiä veljeä katoamistempusta sekä verbaalisesti että fyysisesti.

Tottis ei provosoitunut tappelemaan, vaan asteli rauhallisesti ruokakupille eikä kantanut kaunaa kenellekään. Ihmeellisen anteeksiantavainen luonne, kun häntä oli kuitenkin selvästi pelottanut olla yksin kylppärissä. Hän oli tiputellut tavaroita varsin epätotomaisesti ja jopa kaatanut "kosmetiikkakärryn", johon kissat eivät yleensä edes koske. Myöhemmin päivällä Toto johdatti minut jotenkin hämmentyneenä kylppärissä olevan ison kukkaruukun luokse, koski tassulla multaa ja katsoi minua anteeksipyytävästi. Minusta oli vain hienoa, jos Toto oli pissannut multaan eikä lattialle tai vaikka puhtaiden pyykkien päälle! 

Onneksi Totolla on saunassa oma rakas vesikipponsa. Ja onneksi pahiksetkaan eivät ole aivan toivottomia. Tuon tapauksen jälkeen kylppärin ovi on ollut koko ajan auki.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

3 x 7 tunnustusta


Kauniiden bloggareiden palkinto osui tähänkin blogiin, kiitoksia! Koska olen itse jo kerran tai parikin tunnustanut, sisällytän tämänkertaisiin vastauksiin myös Cisun ja Toton paljastukset.

Ensin kuitenkin minun:

1. Ihanat kissakiipelit ovat tehneet minusta ihan pehmon. En kestä surullisia eläin- enkä varsinkaan kissatarinoita ollenkaan. En myöskään liian onnellisia, esim. sellaisia, jossa vanha ja sairas eläin saa hyvän kodin. Liian liikuttavaa.

2. Ihanat kissakiipelit ovat myös tehneet minusta todellisen kotikissan. Kunnon maatiaisen tavoin en haluaisi poistua kotikonnuiltani ollenkaan, kun siellä on niin hyvää seuraa ja kaikkea mukavaa tekemistä.

3. Ihanat kissakiipelit ovat tuoneet minulle myös uusia ystäviä.

4. Pidän kissamaisista asioista: lämmöstä ja auringosta, joskaan en pidä ollenkaan auringonotosta enkä ole koskaan ollut varsinaisella aurinkolomalla.

5. Vielä yli kahden vuoden kissaelämän jälkeenkin hämmästelen päivittäin kissojen nerokkuutta – ja hassuutta. Kissat ovat paljon monipuolisempia kuin koskaan kuvittelin.

6. Olen varma, että meillä on maailman viisaimmat kissat. Cisu osaa puhuakin. Eilenkin kysyin aamulla töihin lähtiessä, pärjäisittekö te jo ilman päivävaloa kotoa (meillä on palanut pimeään aikaan yksi valo olkkarissa). Cisu kurtisti kulmiaan, pudisti päätään ja sanoi kosmopoliitin tavoin: "Ei, nou!" Tottelimme Cisua, tietenkin.

7. Kissahulluus on tarttunut lähipiiriini. Vanhempani ja siskoni muistavat mainita, jos ovat tavanneet kissoja, samoin ystäväni. Olen saanut tekstareita, joiden ainoa aihe on esim. "Näin neljä kissaa rivissä talon pihalla!" Se on kyllä uutisen arvoinen tieto minustakin.


Sitten niihin kauniimpiin bloggareihin. Ensin Cisu:

1. Olen mielestäni maailman viisain. Mutta sen ehkä tiesittekin?

2. Vaikka täytän kohta kolme, haluan, että mamma syöttää minulle märkäruokaa kädestä. Muuten en syö. Ja vain mamma saa syöttää.

3. Olen aika hemmoteltu, mutta mielestäni ansaitusti, koska olen niin hyvä tyyppi.

4. Inhoan kalaa.

5. Olen inhonnut myös kivennäisvettä siitä lähtien kun maistoin sitä ja jouduin sitten pitelemään kuonoani tovin. Kerrankin opin jotain kerrasta.

6. Välillä istun huokailemassa ja pyörittelen päätäni ja silmiäni. On rankkaa olla talon hallitsija ja älykkäin asukas.

7. Olen iloinen, että emäntäni on vihdoin päättänyt vähän jumpata. Kun hän tulee hikisenä kotiin, nuuhkin ja nuolen häntä ja pyrin mönkimään hänen jumppakamoihinsa.


Ja Toton vuoro:

1. Olen meidän perheen ystävällisin. Muut kiukuttelevat milloin mistäkin, mutta minä en suuttunut edes siitä, että jouduin vahingossa viettämään yön kylppärissä vähän aikaa sitten. Puskin ja pörisin vain tavallistakin intensiivisemmin, kun pääsin vihdoin pois.

2. Seuraavaksi menin syömään. Minulla oli vähän rauhallisempi kausi välissä, mutta nyt olen alkanut itkeä aamuin illoin ruoan perään ja välillä vapisen kiihtymyksestä, kun vihdoin saan märkäruokaa.

3. Olen silti yllättävän solakka. Kaikki luulivat, että minä pysyn pallona ja Cisu ruipelona, mutta minusta tulikin hoikka lihaskimppu ja Cisun vatsa taas välillä vähän pömpöttää. Luulemme, että se johtuu siitä, että minä syön enemmän proteiinia ja Cisu on hiilarimössön perään.

4. Koska olen hyvännäköinen ja -luonteinen, voisin menestyä näyttelyissä. En aio silti kokeilla, veisin mahdollisuudet kaikilta muilta korateilta.

5. Minä EN syö kädestä. En ikinä. Vaikka mamma yrittäisi, en edes haista ruokaa, ennen kuin se on laskettu kippooni.

6. En ole ollut turhan tarkka tyylistäni ja olen aina eiliseen asti paennut kissanharjaa. Eilen ymmärsin sen ihanuuden ja lysähdin hervottomaksi keskelle sohvapöytää ja osin läppärin päälle: Ihanan tuntuista, harjaa, harjaa! Minua saavat muuten harjata vain miehet.

7. Olen määrätietoinen luonne ja karkaan nykyisin melkein joka päivä lumeen, vaikka tärisen siellä kauhusta. Pelot on tehty voitettaviksi. Ihmisten mielestä talvipelkoa ei pitäisi voittaa.


Laitan haasteen kiertämään Tatsutaniaan, Karvakelmeille sekä Mindylle, joka on Peto sängyssä. Tietenkin tähän saavat osallistua kaikki muutkin, joilla on ilo tuntea maailman kaunein ja viisain kissa tai jopa useita sellaisia.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Vaarallisia videoita

Iik, iih, apua!

Eikun siis Virallinen Varoitus: oheisen linkin takaa saattaa löytyä jotain vikinää, huokailua ja etenkin suurta pentukuumetta aiheuttavaa.

Jos otat riskin, klikkaa tänne: Tatsutan tassuttelijoiden pentuvideoihin. Tiedossa mm. harmaiden palleroiden painia.


Voi suloisuus. Ja voi apua.