maanantai 31. tammikuuta 2011

Kielikellot

Harmaaveljekset kohtasivat eilen takanreunuksella. Ensin Toto kokeili, voiko Cisun alta kävellä. Mutta ei, sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa.


Täytyy mennä siis syliin. Cisu pesaisi ensin itsensä


ja ryhtyi sitten hoitamaan Totoa. Ensin korvan sisältä,


sitten päältä


ja lopuksi korvan alta.


Sillä välin kun Cisu pesi välillä hoitotassunsa, Toto puhdisti häntä niskasta.


Sen jälkeen oli Toton vuoro saada niskahoitoa.


Vaan kaikki hyvää loppuu aikanaan. 

 

Hoitojänis hyppäsi pois.


sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sisäpotero!

Hyviä uutisia: Koratiassa on vihdoin ihka aito sisäpotero!

Myönnän kyllä olleeni taas kerran vain vajavainen ihminen, sillä en ajatellut ollenkaan kissoja, kun laitoin olkkariin esille betonilautasen, vielä aurinkoläikkään. En edes ymmärtänyt, että tässä oli nyt vihdoin se kauan kaivattu sisäpotero, ennen kuin ystävä huomautti, että kyseessä on selvästi potero. (Se, ken ei tiedä, mikä merkitys poterolla on Koratiassa, löytää Etsi tästä blogista -työkalulla tietoa tästä oleellisesta asiasta, pihamme tärkeimmästä pisteestä.)

Ensimmäisen poteron huomasi Toto. Hän havaitsi heti, että tässä poterossa on potentiaalia. Siinä voi istua,
mönkiä ja kiemurella
ja siihen voi tehdä pesän.
Miksi ihmiset taas pitävät mua huvittavana?

Mutta...kukas tuolta tulee?
Tietysti Cisu, ovathan poterohommat erityisesti hänen alaansa. Pikkuveli oli pian saanut häädön ja tilalle oli ilmestynyt varsin tyytyväinen Koratian kuningas.


Mä en sitten lähde tästä ihan heti!
Mä otan tässä aurinkokylpyjä.


Kerrankin asiallinen sisustuselementti.

Elämä on siis mallillaan. Ja kevään tullen eli betoniaskartelukauden taas käynnistyessä tiedän, mitä ainakin teen: muutaman sisäpoteron.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Terassikierroksella

Kissakirjan mukaan koratien pitäisi olla erityisen lämpöä rakastavia jopa kissoiksi. Ei meidän pojat vaan. Eletään tammikuun loppua ja kotona hädin tuskin näkee ikkunoista lumelta, mutta Cisu ja Toto käyttivät koko aamun ULOS! -huutoihin.

Lopulta he pääsivät lumen saartamalle terassille. Katetulla osalla on vain vähän lunta, muuten terassia ympäröivät lumivallit, jotka estävät uhkarohkeankin (tai pähkähullun) koratialaisen karkuretket.
Pojat tipsuttivat terassilautoja pitkin seinän viereen ja pitivät tuumaustauon. Mitä muuta täällä voi tehdä kuin ravistella tassujaan?
Toto keksi hypätä puutarhapöydälle ja Cisu seurasi pian perässä.
Pellon toisella puolen käveli kaksi naista ja puhui perussuomalaisesta politiikasta. Sitä oli äärimmäisen kiinnostavaa vakoilla ja salakuunnella. (Kun Cisu vähän aikaa sitten kävi syliulkoilulla terassilla, pellon tuolla puolen näkyi koiria. Cisun niskakarvat nousivat pystyyn ja otsa kurtistui välittömästi raivosta: Meidän mailla tuollaisia!)
Ulkoili kesti ehkä minuutin ja 23 sekuntia. Oli siellä kai aika viileää, kun Cisu päätti kotiin tullessa mennä heti Koratian kuninkaanlinnaan lämmittelemään.
En pistä kuin hännänpääni ulos ennen kuin on kevät ja lämmintä!
Paitsi että... Toto on tuolla...

Hiivin ulos linnasta.... ja loikkaan KIMPPUUN!

Niin että ei se jännittävä terassikierros kyllä poikia rauhoittanut kuin juuri ulkoilun ajaksi, mutta ilahdutti kuitenkin. Ottaen huomioon, että tämänaamuisen huudon lisäksi meillä on myös viime päivinä karkailtu lumikinoksiin, edessä taitaa olla kaikkien aikojen ulkoiluvuosi. Kuulen jo yötäpäivää jatkuvan, vaativan UUU-huudon korvissani.


torstai 27. tammikuuta 2011

Routa kissan kotiin ajaa

...tai sitten ei.

Meillä on koettu pari niin yllättävää iltatapahtumaa, ettei kamera ole pysynyt mukana menossa. 

Toissapäivänä Cisu ja Toto leikkivät kesää, kun ihmiset palasivat kotiin: He olivat lämpimän vuodenajan tyyliin eteisessä vastassa ponnistusasennossa ja ponkaisivat ulos heti oven avauduttua. Se oli vain unohtunut, että nyt ei ole kesä. Pakoretki päättyi nolosti: lumessa seisovat pojat katsoivat toisiaan ja ryömivät aivan matalina sisälle, vähän kuului pientä piipitystä. Eteisessä tuhmeliinit kuoputtivat korvaansa sen näköisinä, että ei me oltu niitä, jotka oli niin tyhmiä, että yrittivät karata lumeen... 

Totoa tämä pelokkuus jäi vissiin vaivaamaan. Kun eilen kotiuduimme, Tottis viuhahti ulos. Hän oli jo oppinut, ettei kannata mennä suoraan kinokseen, vaan lähti hölköttelemään vähälumisempaa talonviertä. Kesä-Toton tavoin hän jopa kieri maassa! Maan hyisyys taisi kyllä yllättää, sillä seuraavaksi Toto piiloutui lumikolien suojaan kyyristelemään. Kaadettuaan yhden lumilapion kovalla ryminällä hän oli aivan valmis syliin noukittavaksi ja kotiin kannettavaksi.
Kotona Toto oli pitkän aikaa aivan takkuinen. Milloin mitkäkin karvat pörhistyivät ja Totolle tuli puistatuksia. Taisi olla aika pelottavaa näyttää, että ei se talvi meitä nujerra. Cisu katseli pikkuveljeä siihen malliin, että hullu, nyt sulla on lunta selässä.

Tulisipa kevät, kaikki kaipaavat sitä.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Kissamaisia ostoksia

Ei, ei meille ole sentään ostettu lisää kissoja... Mutta Akateemisen kirjakaupan alesta löytyi jokaisen kissafanin sohvapöytäkirja, jättikokoinen valokuvateos Cats (14,90). En voinut ohittaa sitä, sillä kirja on aivan kissan kokoluokkaa ja monet kuvista ovat kuin aitoja kissoja, jotkut vielä isompiakin.

Arvioin kissakirjoja tietenkin sen mukaan, millaisia kuvia siellä on korateista. Tästä kirjasta löytyi Toton kopio, ihan Toton kokoinenkin! Ostopäätös oli sinetöity sillä sekunnilla.
 Muistakin roduista oli isoja kuvia.

Ja nekin, jotka eivät olleet ihan kissankokoisia, olivat hienoja. Erittäin hyvä kirjalöytö siis, vaikka siinä olikin vähän raahaamista kotimatkalla.
Meille on myös ilmestynyt kaksi kissapatsasta. Voi ei. En haluaisi olla ihminen, joka keräilee kissaroinaa ja ostaa "taidetta" marketin alesta, mutta pitkäkaulaiset elegant cats -patsaat tarttuivat silti mukaan. Ne eivät ole vielä kovin ihastuttavia, mutta kuvittelen, että kun ne kesällä muuttavat pihalle ja kurkkivat heinikosta, ne ovat.
Olen yrittänyt esitellä ostoksia Cisulle ja Totolle, mutta heitä ei kiinnosta. Ja tyhmäähän se on ihastella tällaisia tekokissoja, kun on kerran oikeitakin elegant catseja läsnä.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Terveisiä popcornpellolta!

Koratian ihmisväki on aika hidasta, laiskaa ja ahnetta laatua. Saimme ajat sitten Vulpesilta (Mitä sinne mahtaa kuulua? Toivottavasti hyvää!) vinkin, että kissanruoho voi olla myös kissanmaissia. Ensin emme saaneet hankittua maissinjyviä, sitten äitini antamat jyvät menivät parempiin suihin eli popcornina ihmisten vatsaan... Pari viikkoa sitten muistimme vihdoin kurvata ruokakaupassa sipsiosaston kautta ja ostimme pussillisen "kattila-popcornin" jyviä. Heitin ne multaan, ja tässä on tulos - komeasti rehottava maissipelto. Kuvitelkaa kuvien taustalle tyytyväinen nassutus.
Tavalliseen kissanruohoon verrattuna maississa on se hyvä puoli, että se on tukevaa. Ruokailijat eivät kisko sitä juurineen maasta, kuten hennommalle ruoholle on ollut tapana tehdä, vaan katkovat maissinkorsia siististi hampaillaan. Maissipelto näyttää hauskalta, kun sitä on rouskuteltu laidoilta keskiosaa lyhyemmäksi.
Tämäkin projekti osoitti taas kissojen ylivertaisuuden ihmisiin nähden. Heti kun laitoin maissit itämään, unohdin koko jutun. Onneksi Cisu ja Toto eivät. Eräänä päivänä he olivat huomanneet, että maissi on jo syömäkorkeudessa. Pojat olivat nostaneet viljelmän päällä olleen mikrokuvun pois ja istuivat laiduntamassa, kun palasimme töistä.
Niin, meidän pitää aina huolehtia kaikesta. Saataisko me nyt edes ruokarauha?

perjantai 21. tammikuuta 2011

Armahduksia

Mökillä ihmiset päättivät olla Cisulle armollisia ja helpottaa hänen jatkuvaa velvollisuuttaan pitää Totoa sylissä. Teimme Totolle pehmeän pesän kirjoituspöydälle, ja hyvin hän sinne kotiutuikin. Lämmitetäänhän pieniä possuja ja tipujakin lampulla, miksei sitten lämpöä rakastavaa kissaa?
Tähtilampun alla.... Toto toivottelee kaikille lauleskevaa viikonloppua.

Cisu oli armollinen pari päivää sitten: hän antoi minulle sittenkin anteeksi viime viikonlopun kauhean autoilun. Kauan se kesti. Cisu piti kotiutumisen jälkeen minulle reilut 2 vuorokautta mykkäkoulua! Hän suostui syliin, nukkui kanssani ja kehräsi, mutta ei suostunut puhumaan minulle pientä piipahdustakaan. Se ei johtunut autokarjumisen aiheuttamasta käheydestä, onneksi, sillä Cisu puhui koratiaa kyllä Totolle ja miehelle, mutta ei minulle – minun katalan sylissähän hän oli sinne moottoritielle ja kaikkiin tunneleihin päätynyt.

Ehdin jo voivotella, ettei Cisu enää koskaan juttele minulle, kun hän armahti. Cisu tuli eteeni, katsoi silmiin, huusi MOOUUUUUU ja lähti kehräten pois. Melkein kuulin hänen ajatuksensa: Kyllä ihmiset ovat hupsuja, kun noin pienestä huolestuvat ja kyllä niitä on helppo ilahduttaa. Hajota ja hallitse, se taitaa olla Koratian kuninkaan metodi pitää kotijoukot jatkuvassa valppaudessa.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Voihan pikkuveli!

Olipa kerran isoveli Cisu, jolla oli pikkuveli Toto. Yleensä Totosta oli paljon iloa, mutta toisinaan myös riesaa...

Mökillä Cisu oli juuri löytänyt uuden mukavan päiväunipaikan liesituulettimen päältä, kun Toto äkkäsi, mitä on tapahtumassa, ja päätti mennä Cisun syliin.

Cisu: Et nyt viittis aina tunkea mun päälle!
Toto: Mun paikka on mun isoveljen sylissä. Sun kuuluu hoitaa mua!
Cisu: ET TULE!!!
Mutta niinhän siinä taas kävi. Jättipikkuveli Toto pääsi syliin ja halaukseen ja kaulapesuun.
Cisu ja Toto: Miksi ihmiset aina nauravat meille? Ollaanko me niiden mielestä hassuja? En ymmärrä.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kiipelit kiipeilevät

Heti lintu-tv:n lähetysten jälkeen mökillä on ihaninta kiipeily. On kaappeja, portaat, porraskaide, parvi ja takka sekä se naulakko, joiden päälle kivuta. Joskus vain ylös loikkaaminen on helpompaa kuin alas laskeutuminen, kuten yllä oleva kuva Totosta osoittaa.

Cisun ehdoton suosikkipaikka on takanhuippu. Se on keskellä taloa, joten sieltä voi valvoa kaikkea ja olla silti itse rauhassa. Niin, ja siellä voi syödä ötököitä!


Kas näin. Kurota tassullasi ötökkä hirrenraosta,
syö saaliisi huulia lipoen
ja pese lopuksi tassusi.
Toto kurkkaa yläkerran parvelta, pääsisikö hänkin mukaan huipulle. Mutta ei, ei sinne tuota reittiä voi mennä.
Ei niin, en mä taida päästä sinne, Toto huokaa.
Cisulla on ratkaisu: Hei odota, mä loikkaan ilman halki ja tulen sinne!



Vaan pian asetelma on ennallaan. Iso Cisu valvoo. Ja pikkuveli auttaa.