tiistai 30. marraskuuta 2010

Purku-urakoitsija työssään

Cisu ei ehtinyt viikonloppuna juuri keskittyä auringonottoon, koska hänen piti ahkeroida talonsa kimpussa. On kumma, että pahvitalo on kuukaudesta toiseen pystyssä (paitsi maanjäristyksen aikaan), vaikka Cisu tekee kaikkensa tuhotakseen sen. Seuraava video on melkoisen varjoinen ja kamerakin keikahtaa lopussa, mutta kellekään ei jää varmasti epäselväksi, millä intensiteetillä katonharjaloikoilija katonharjaansa järsii. Pitäisiköhän joskus maistaa pahvia? Kissoista päätellen se on todella hyvää.

video

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Tasainen rusketus

Mikä ihana aamuyllätys, talo täynnä aurinkoläikkiä! Cisu ja Toto viettivät ensin yhdessä aikaa eteisessä lempparipaikassaan. Portaiden juurella on lattialämmityksen kuumin kohta, pojat ovat siirtäneet sen päälle vanhan lakanan pehmusteeksi ja kaiken lisäksi aamun ensimmäinen läikkä löytyy aina sieltä.
Hetken päästä todellinen aurinkokylpyjen asiantuntija Toto siirtyi kuitenkin ruokapöydän alle. Siellä oli isompi ja parempi läikkä. Ensin valmistautumista valokylpyyn...


ja sitten aurinkoa myös selkäpuolelle. Muutenhan voisi tulla rusketusraitoja!

Pojat ovat muuten alkaneet viihtyä pöydän alla myös iltamyöhäisellä. He istuvat marsuasennossa nenät vastakkain ja katselevat toisiaan. Niin rauhallisina ja harmonisessa sommitelmassa ollessaan he näyttävät hyvin viisailta, jopa filosofisilta. Vaikka kyllähän riehakkaillakin kissoilla selvästi on sellaista viisautta, joista meillä ihmisillä ei ole aavistustakaan.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Talouspaperirullan korvike


Veljekset Potkija ja Hinkkaaja esittävät...



Meillä ei tarvitse enää raadella talouspaperia. Pojat saivat pari iltaa sitten uuden lelun, oikean kissakodin klassikon. Ostin itselleni hyvää omaatuntoa, kun tuntui, että Cisu ja Toto olivat viettäneet ankeita aikoja, kun mies oli matkalla ja minäkin päivät töissä ja illat passiivinen, olen ollut flunssassa.

No, enää ei ole ankeaa: katsokaa, millä vimmalla Cisun pupujalat kurittavat lelua! Lelun ainoa huono puoli on se, että se on liian ihana. Sen kanssa ei koskaan saa painia rauhassa, vaan välillä pitää pysähtyä tarkkailemaan, ettei veli ole aikeissa ryöstää lelua – ja kyllä se veli ennemmin tai myöhemmin tulee sen ryöstämään.



video

Toton lähestymistapa on verkkaisempi ja muutenkin erilainen: hän yrittää hinkata itseään lelua vasten, siinä on nimittäin huumetta eli kissanminttua.
video

Miten olemme tulleet toimeen ilman huumepötkylää?

Kissat juhlivat öisin

Eilen oli juhlan paikka: mies saapui kotiin oltuaan poikkeuksellisesti viikonlopun ylikin eli lähes pari viikkoa putkeen työmatkalla. Tämä erikoistilanne ei tietenkään jäänyt Cisulta ja Totolta huomaamatta, etenkään Cisulta.

Kysyin jo alkuillasta karvapojilta, onko kiva, kun X tulee taas kotiin. Cisu katsoi minua silmiin ja vastasi: "On, ooon!" (Kyllä ne ovat suomalaisia, puhuvatkin suomea.)

Ja kyllä se olikin kivaa. Kun h-hetki vihdoin keskiyöllä koitti, Cisu oli hurisevana ovella vastassa. Miestä moikattuaan hän haki kalleimman aarteensa eli kulkusen ja heitteli sitä sitten onnesta huristen ja ilosta kieppuen läpi yön. Se tuli sittenkin vielä kotiin!

Toton vastaanotto ei ollut yhtä sydämellinen. Hän meni eteiseen, tuijotti miestä hetken ja hiipi arkaillen pois. Toto on jo pari kertaa käyttäytynyt näin. Häntä ilmeisesti alkaa jännittää tai jopa epäilyttää jälleennäkemisen hetkellä: tuleeko toi tosiaan vielä kotiin? Onneksi ujostelu menee pian ohi, ja kaikenlaisilla pojilla on koko viikonloppu aikaa leikkiä keskenään.

torstai 25. marraskuuta 2010

Suomi-poika

Vähän aikaa sitten oli puhetta siitä, että eksoottiset koratialaiset ovat nykyisin tavoiltaan kovin suomalaisia: tykkäävät saunoa ja mökkeillä.

Uusin esimerkki kotimaistumisesta saatiin tällä viikolla. Kävin vanhemmillani ja sain mukaani annoksen poronkäristystä. Meillä kissat eivät (onneksi) varasta ruokaa lautaselta, mutta Toto yritti kyllä päästä poron kimppuun. Annoin hänelle pienen hitusen käristystä ja se katosi salamavauhtia. Kun nautin oman annokseni, Toto istui ruokapöydällä ja tuijotti ruokaani intensiivisesti, lipoi välillä huuliaan ja värisytti nenäänsä. Aika suomettunut.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Suurpeto raatelee

Aamulla keittiössä odotti vauhdikas Cisu.
Veli tahtoi saada osansa hauskuudesta hänkin.
Suurpeto ajoi kuitenkin Toton pois ja jatkoi silppurointia. Tämä kuva on huonolaatuinen, mutta kyllä siitä voi juuri ja juuri nähdä, että peto jähmettyi hetkeksi, kun huomasi jääneensä kiinni. Kun kissasta on kyse, jähmettyminen johtui kyllä todennnäköisimmin harmista, että nyt tämä leikki loppuu, eikä järkytyksestä, että ihminen näki minun tekevän tuhmuuksia.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Epäonnistunut eläinviikonloppu

Olen puhissut viime viikot, että on se ihme, ettei marketeista eikä rautakaupoista eikä mistään löydy lintujen talipalloautomaattia. Kunnes eilen tärppäsi - pää-Stockmannin eläintarvikeosastolla! Melko urbaani ostospaikka, mutta pääasia, että löytyi.

Ajattelin, että ostoksesta olisi iloa paitsi linnuille myös karvaisille lintubongareille ja ihmisille. Mutta mitä vielä. Vaikka olemme tarkkailleet ikkunasta silmä kovana, en ainakaan minä ole onnistunut havaitsemaan koko viikonloppuna kuin yhden tirpan, eikä se taas havainnut ruokinta-automaattia. Koska käkätystä ei ole kuulunut, eivät Cisu ja Toto ole kaiketi onnistuneet sen paremmin tähystyksissään.
Lintujen sijasta havaitsimme aamulla jotain kauheaa. Ihan kuin palokärki olisi hakannut talonlipan lautoja. Paitsi ettei lintua näkynyt ja ääni kuului lipan sisältä, jostain välikatolta, eivätkä isot linnut pääse sinne. Mikä peikko siellä olikin, se kopisteli kauan ja juoksi lipan alla ees takaisin, kierteli taloa. Sekä minulta että karvatarkkailijoilta meni aivan pasmat sekaisin. Mutta sama tulos kuin lintujen kanssa: kovasta tiirailusta huolimatta mitään ei näkynyt. En halua miettiä, oliko se orava, rotta vai mikä, toivottavasti ääntä ei enää kuulu.

Eikä täällä ihan epäonnista ole ollut. Pojat saivat päiväuni-iglun. Heitin sänkyä pedatessani peitteet makkarin lattialla olleen (kylmän) lisälämmittimen päälle. Siinä samassa peitteiden sekaan singahti kaksi unista koratialaista, eivätkä he poistuneet majasta muutamaan tuntiin.
Lähikuva pöpperöisestä eskimo-Totosta.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaukana jytisevä maailma

Miten kissat reagoivat ilotulitukseen? Kun Cisu juhli meillä ensimmäistä uutta vuottaan vajaa yksivuotiaana, häntä selvästi pelotti jytinä. Hän painautui sängylle aivan litteäksi ja piti silmiä kiinni, oli levoton. Sittemmin paukaukset ovat vain hämmästyttäneet ja niitä, samoin kuin ukkosta, pitää kurkistella ikkunoista.

Tänään Tapiolassa muutaman kilometrin päässä meiltä jytistiin joulukauden avausta, mutta se ei Cisua ja Totoa hetkauttanut. Juuri kun pamahtelu alkoi, olimme menneet saunaan.

Cisu osasi heti rentoutua.
Toto höristeli ensin korviaan.
Sitten hän suoritti normaalit saunarutiininsa eli peseytyi,
venytteli
ja sitten vasta rauhoittui. Totolla on laudeliinana tyynyliina, jolle pojat olivat kuopineet multaa.
Tällä hetkellä jälkilämpöisessä saunassa näyttää jotakuinkin tältä. Tontut ovat kyllä tajuissaan ja hyvävointisia, vaikkei ihan siltä näytä. Kumpikin alkaa hurista heti jos kurkkaan heitä, ja Cisu nousi ystävällisesti myös pesemään kättäni. Cisu nuolee ihmisiä vain hyvin tyytyväisenä ollessaan.
Saunapossut. Näitä kuvia ei lähetetä Kaunein kuva kissastani -kilpailuun. Kissani onnellisin hetki -kisaan ne voisi lähettää.

torstai 18. marraskuuta 2010

Se siitä

Rauhasta nimittäin. Viikonlopusta on toivottu ja uutta kohti mennään täynnä voimaa, vimmaa ja toimintatarmoa.

Menin tänään taas samaan vanhaan halpaan, josta on ollut blogissa puhetta ennenkin. Erehdyin mainitsemaan työkaverille, että Toto on niin ihana kissa, kun hän on aina niin lempeä eikä koskaan tee tuhmuuksia. Heti kun avasin kotioven töistä tullessani, tuhmuudet alkoivat.

Kaikista maailman kissoista juuri kiltti ja kylmää karttava Toto päätti karata lumeen. Ja auton alle. Ja talon taakse piiloon. En olisi saanut häntä kiinni, ellen olisi keksinyt heitellä lumipalloja. Ensimmäinen toi uteliaan Toton lähemmäs ja toinen pysäytti hänen matkansa, kun se vieri Toton eteen ja hänen piti miettiä, miten niin kylmän jutun voi väistää.

Aina jos Cisu karkaa, Toto on ihmisten puolella ja antaa kotiin palaavalle Cisulle kunnon selkäsaunan. Noin ei saa tehdä! Karkailun ystävä Cisu ei tietenkään moittinut Totoa kaikkien aikojen urotyöstä, mutta ei onneksi ojentanut kunniadiplomiakaan, vaikka olikin varmasti veljestä ylpeä.

Tämä talvi ei ala hyvin.

Kylpyhuoneessa taas oli tehty puutarhatöitä. Toin jokin aika sitten sisälle pihalla kesäkautta viettäneen inkivääriruukun, ja pojat olivat jo ehtineet repiä kasvin kaikki maanpäälliset osat. Tänään oli päätetty tutkia, onko ruukussa oikeasti inkiväärinmukula. On siellä. Ja multaa on nyt puhtaiden, kaappien menoa odottaneiden pyykkien päällä ja aika monessa muussakin paikassa.


Inkivääriruukussa on myös ruohosilppua, sillä hain sitä ulkoa (Cisu ja etenkään Totohan eivät voi muka ulkoilla enää...), mutta viime syksystä poiketen Cisu ja Toto eivät suostuneetkaan laiduntamaan sitä lautaselta. Kunnon kissa valitsee itse ruohonsa - ja muut kasvinsa.

Poikien vastikään esitelty siisti ja mukava leikkinurkkaus näyttää tänä iltana tältä. Ei meillä ollutkaan ollut maanjäristystä aikoihin.

Kiiluvasilmäinen linnanherra Toto kurkkaa. Oikea välkky.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Rauhallista

Vähän liiankin rauhallista. Meillä oli loppuviikosta kova hulina, kun talo oli täynnä sukulaisia, mutta sen jälkeen Cisu ja Toto ovat ottaneet hyvin rennosti. Vähän toki ravataan ja pompitaan välillä, mutta muuten aika menee yhdessä lojuessa. Jo kaksi iltaa on sujunut saman kaavan mukaan:


Alkuilta kuluu maton alla.
Sieltä siirrytään sitten saunan lattialle. Kun sukulaiset lähtivät, eka yökin kului saunassa. Se on kai maailman paras Oma Paikka.
Cisusta ja Totosta oli kyllä hauskaa, että oli ohjelmaa ja ihailijoita, mutta viikonlopun riennoista toipuminen vie näemmä aikansa, nyt ei kiinnosta ihmiset eikä riehumiset. Ainoa asia, josta he herrat muuten hermostuivat, kun kotona oli kolmen päivän ajan vaihtelevasti 2-4 ekstraihmistä omien lisäksi, oli se, että he eivät päässeet nukkumaan vieraiden kanssa. Etenkin Cisu karjui kovasti suljetun makuuhuoneenoven takana, mutta joutui tyytymään tavanomaiseen nukkumispaikkaansa eli minun viereeni. Aika tylsää. Ehkä jotkut vieraat pitävät joskus makkarin oven auki, niin saamme tietää, olisivatko Cisu ja Toto menneet oikeasti vieraaseen kainaloon yöksi.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Siniset piiat

 Nyt riitti huhkiminen - Toto raahasi sadetakkini lattialle ja ilmaisi elekielellä, että nyt vois välillä levätäkin.

Meillä on ollut hieman kiireinen päivä. Olen ollut koko päivän kotona ja siivonnut, ihan kohta on tulossa sukulaisia viikonlopuksi. Cisu ja Toto ovat osallistuneet aivan kaikkeen, pitkä päivä heilläkin.

Erityisesti poikia on kiinnostanut talonpuunauksessa lattianpesu: Sinipiika on aivan ihmeellinen. Kun se lotisee ämpärissä, pitää kurkata, mitä se tekee, ja kun se tulee ämpäristä, pitää täpätä sitä. Muuten ei tule puhdasta. Myös kylppärin kaakelinsaumojen hinkkaaminen puhutti poikia kovasti. Huomaa, että edellisestä suursiivouksesta on aikaa, kun kaikki oli noin ihmeellistä...

Parasta oli kuitenkin se, että kaikki saatiin nyt keittiöremontin jäljiltä tavalliseen järjestykseen. Pojilla on nyt tällainen yhteinen ruokapiste keittiössä. Yksi vesi- ja raksukuppi, kaksi märkäruokakuppia, joista toinen ei näy kuvassa. Kaikki ovat kuitenkin vierekkäin: kyllä nyt näyttää siltä, että Cisu on oppinut syömään Toton vieressä eikä tarvitse ruokarauhaa.
 Poikien omat tavaratkin, jotka oli hajasijoitettu ties minne, ovat taas tavanomaisilla paikoillaan. Tässä näkymä Koratiaan yläkerran rappusilta katseltuna. Vasemmalta oikealle näkyvät kaikki tärkeät jutut: nukkumislaatikko, tähystystuoli, oma talo, lekottelutyynyt ja se kuuluisa harmaa koppa. Cisu ja Toto tuntuvat oikeasti arvostavan, että heillä on taas oma nurkkansa. Talossa on leikitty enemmän kuin kuukausiin ja tyynyillä on kiskoteltu tyytyväisinä.
 Cisu kiskotteli myös tietokoneen päällä. Oli niin puuhakas päivä, ettei melkein jaksanut edes blogata siitä!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Käsityökissa

Sattuneesta syystä (se insinööri lymyää ulkomailla eikä minulla ole kuin normaalimäärä käsiä) tästä ei ole kuvaa, mutta tahdon kuitenkin kertoa tämän ja kehua Cisua.

Yleensähän rauhallisuus ei ole Cisun leimallisin luonteenpiirre, mutta joskus hänelläkin on erinomaista tilannetajua. Olemme nyt viettäneet kaksi iltaa yhdessä kaulahuivia neuloen. Cisu istuu kutimen alla sylissäni ja hurisee, minä väkerrän puikkojen kanssa. Cisu ei ole yrittänyt tarttua lankaan tai lankakerään kertaakaan. Puikkoa hän välillä taputtaa, mutta ei yritä anastaa sitä. Hienoa käytöstä.

Totoa käsityöt eivät kiinnosta ollenkaan. Hän on mieluummin saunomassa. Toto on ollut itsenäinen ja viettänyt jo kaksi iltaa yksin kylmässä (huoneenlämpöisessä) ja pimeässä saunassa. Siellä on rauhallista, siellä on oma vesikuppi ja ilmeisesti kaikkein parasta seuraa. "Pitäkää käsityökerhonne", sanoo Toto ja katoaa rentoutumaan.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Insinöörin pojat

Yritin aamun pimeydessä huvittaa Cisua ja Totoa melkein laserlelulla eli pienellä Maglite-taskulampulla, josta tulee kapea valokiila ja vain pieni valopilkku lattialle.

Pojat valpastuivat välittömästi valopilkun huomattuaan. Kumpikin alkoi hurista, nousi jalkaani vasten ja halusi kietoa etutassunsa taskulampun ympäri. Sitten he taputtivat taskulampun päätä vuorotellen. Täp täp, ongelma ratkaistu, tuolta se valo tulee. Tämän jälkeen lamppu ei kiinnnostanut yhtään.

Harmi, ettei poikien insinööri-ihmiskämppis ollut todistamassa harmaaherrojen viisautta. Heitä ei kiinnosta riehuminen, vaan tekniikka. Tietenkin. Siksi kai se sokkelikin taas kaadettiin aamulla. Eilen myös opittiin, miten keittiönkaapit avataan. Taitaa tulla lapsilukot uuteenkin kyökkiin.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Ylimarsu valvoo

 

Totolla oli viikonloppuna kovasti duunia, sillä hänen piti mm. imuroida. Cisusta imurointi on ihan EVVK-touhua, mutta Toto katsoo velvollisuudekseen johtaa pölynpoistotyötä imurin lähellä marsuasennossa istuen ja korviaan höristellen. Tällä kertaa hän kävi myös välillä lyömässä imuria. Ehkei se ollut tarpeeksi ahkera.

Perussiivouksen lisäksi pojat auttoivat keittiöhommissa. Karvainen työnjohto ja virallinen valvontaosasto oli kiinnostunut erityisesti siitä, että mies pesi ja harjasi uudet keittiönlaatat tasaisen siisteiksi ja käsitteli ne suoja-aineella. Tätä työtä ihmeteltiin niin ohjaajantuolilta käsin


 
 kuin hieman lähempääkin.


Työteliäs viikonloppu takasi, ettei poikien tarvinnut juurikaan irrotella sokkeleita (pari kertaa yritettiin toki) eikä tehdä muitakaan tihutöitä. Välillä saunottiin, sitten nukuttiin ja muu aika opastettiin ihmisiä työssään. Hyvä, että mikään ei tapahdu ilman kaikkitietävän koratialaisen katsetta!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Mehän varoitettiin!

Niin. Kyllähän Cisu ja Toto selvämaukuisesti kertoivat keittiötarkastuksen yhteydessä, että alasokkelit ovat ihan naurettava (nau'uttava) keksintö. Emme olisi silti halunneet todistaa tänä aamuna, että näppärältä kissalta menee sellaiset 23 sekuntia alasokkelin irrottamiseen. Kas näin:

1. Liu'uta ensin tassuasi sokkelin yläreunan ja kaappien alareunan välissä.
2. Etsi integroidun astianpesukoneen kohta. Siinä on helppo tunkea tassu sokkelin reunan yli. Käytä koko vartaloasi ja väännä voimiesi takaa.
3. Kun sokkeli on irronnut ja kaatunut, mene kaappien alle ja irrota lattiakaivon ritilä. Ole valmis tarrautumaan viemäriputkeen, jos ihminen yrittää kiskoa sinua takaisin.
Lisähuomautuksena vielä, että tämä sokkelintuhoamistemppu ei ole vain Cisun osaamisaluetta. Toto taitaa tempun ihan yhtä hyvin, vaikka teeskenteleekin kuvissa viatonta.

Huoh. Luulimme, että viikonloppuna pitää kiirettä, että saamme siivottua kaikki keittiönkaapit ja laitetettua vihdoin tavarat paikoilleen. Nyt vaikuttaa siltä, että meidän pitää vielä keksiä uusia sokkelinkiinnitystapojakin, keittiöfirman klipsit kun eivät ole pojille este eivätkä edes hidaste.

Mutta millä voimilla niitä kiinnitystapoja jaksetaan miettiä? Olen usein kehunut, että Cisu ja Toto ovat harvinaisen kilttejä yökissoja. Ei mitään kekkalointia, vaan nukkuvat yhtä pitkät ja usein pidemmätkin yöunet kuin ihmiset. Paitsi että talviaika ei sovi heille. Tällä viikolla pojat ovat menneet nukkumaan aivan liian aikaisin ja sitten heränneet kurisemaan, tepsuttamaan, ravaamaan ja askartelemaan jo varhain aamuyöstä. Askarteluksi katsotaan mm. kissanvessan kuopiminen niin kovaäänisesti että se kuuluu varmasti naapuriinkin, pahvilaatikon silppuaminen yön hämärinä tunteina ja kännykkäni varastaminen.

Olen Lefan uudelle koratblogille kateellinen hienosta nimestä. Karvakelmit kuvaa näitä vintiöitä enemmän kuin täydellisesti!

torstai 4. marraskuuta 2010

Todistusaineistoa

Paparazzin piti vaania vain vuorokausi, ja voilà: kaksi kissaa kopassa, myös Cisu. 


Vähän siellä näyttäisi olevan ahdasta, mutta Cisu ja Toto nukkuvat muutenkin aina aivan päällekkäin.  Jos koreja olisi kaksi, he änkeytyisivät silti samaan koppaan.
Sen verran kamera sääli Cisua, että kun yritin videoida poikien hellää koppapesuhetkeä, Cisun(kin) tyytyväisen, kauan kestäneen hurinan sijasta kamera tallensi vain pari sekuntia epämääräistä kolinaa. Sellaista ei voi julkaista blogisssa.
Minä säälin blogin lukijoita sen verran, että lupaan, etten hetkeen (ainakaan vuorokauteen) julkaise yhtään kuvaa tästä kuuluisasta harmaasta kopasta.

Eilisessä koppakatsauksessa Sitruuna argumentoi, ettei Cisua voinut tunnistaa viuhahduskuvasta. En ole kyllä varma, voiko ketään koratialaista oikeasti tunnistaa kuvasta, sen verran samannäköistä porukkaa ovat. Tietääkseni Cisulla ei kuitenkaan ole stunttimiestä, eikä meillä muutenkaan vieraillut eilen ylimääräisiä harmaaturkkeja. Jos vierailisi, sitä ei kyllä välttämättä huomaisi: meillä käyneet ihmiset ovat vaihtelevasti sitä mieltä, että meillä on 1–3 kissaa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Viime hetken pelastautuminen

Cisu meinasi jäädä eilen nolosti kiinni siitä, että hän oli sortunut kissankoppaan nukkumaan yhdessä Toton kanssa. Onneksi tämä ei aivan tallentunut valokuvaan.
Totoa ei nolota. Hän oli juuri ennen koppaunia tehnyt kovan urakan keittiön puolella, mm. hypännyt jokaiselle paikoilleen kiinnittämälleni kaapinhyllylle ja tonkinut salaa roskista. Kyllä sellaisen ahkeruuden jälkeen voikin vähän torkkua. Ja vaikkei ahkera olisikaan, ovat koppatorkut Toton jokailtainen juttu. Kopan pohjalle onkin taitettu lakana pehmeäksi patjaksi, ja välillä Toto ottaa jonkun tärkeän tavaran mukaansa unileluksi. 

Cisu ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Tai ainakaan myönnä.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Allassukeltajat

Eilen päästiin vihdoin pyyhkimään ja täyttämään uusia keittiönkaappeja. Ja mikä parasta, keittiön ovi oli auki koko illan! Kyökki ei ole enää kissoilta kiellettyä aluetta – mikä mieletön yllätys.

Arvatenkin tästä yllätyksestä otettiin kaikki ilo irti. Karvaisten Kaikkien Alojen Erikoisasiantuntijoiden pieteetillä suorittama keittiön lopputarkastus kesti noin kolmisen tuntia putkeen. Voin kertoa, että koko paikka saatiin haltuun: yhtään nurkkaa ei varmasti jäänyt nuuhkimatta ja täppäämättä.

Erityisesti vesiasioissa on onnistuttu tekemään oikein hyviä valintoja. Isot ja syvät altaat ovat mukavia lymyilypaikkoja ja korkea hanakin tarjoaa aivan ennenkokemattoman huvittelumuodon. Kun siitä tulee vettä, kissa mahtuu kulkemaan hanan ja vesisuihkun välistä. Se vaatii tietenkin suurta rohkeutta ja harkitsevuutta, mutta onhan koratialaisilla ainakin ensimmäisenä mainittua...

Kaapeista suosikiksi nousi kulmakaappi, jossa on peräti kolme tasoa. Yhdelle kissalle olisi siis vielä tilaa.
Myös roskakaappi oli hyvin kiinnostava ja vetolaatikoissa kiehtoi se, että ulosvedetyn laatikon taakse saattoi livahtaa piiloon. Ihmisen oli ilahduttavan vaikea kiskoa laatikon taakse piiloutunutta kissaa esille.

Vaikka kyllä pojat auttoivatkin. Kun korkkasin uutta keittiötä odottaneen kahvinkeittimen laatikostaan, Cisu meni heti analysoimaan keittimen suojamuovipussia (lue: ryömi sen sisälle) ja Toto keitintä itseään.

Sitten Toto hoksasi, että tuohan pitää pestä ennen kahvinkeittoa. Hän otti kahvimitan hampaisiinsa ja vei sen huomaavaisesti lavuaarin pohjalle tiskausta odottamaan.
Kaiken kaikkiaan keittiö havaittiin oikein hyväksi. Kaikesta annettiin arvosanaksi HURmaava, ja välillä kiemurreltiin onnesta.
Moitteita tuli ainoastaan siitä, etteivät ovet ja laatikot auenneet kissojen voimin eikä astianpesukoneeseen saanut mennä, mutta sehän ei ole vain tälle kyökille ominainen vika. Vanha keittiö oli aivan yhtä ankea tässä suhteessa.

Minä en joutunut antamaan keittiöapulaisille moitteita kuin kerran. Se oli silloin, kun he vuoron perään kokeilivat, voiko liesituulettimen päälle hypätä. Ei voi – mutta tuulettimemme ei näemmä naarmunnu kissankynsistä. Onneksi ei, sillä eipä tullut tyhmien ihmisten mieleenkään miettiä tilausta tehdessä, aikooko joku pomppia liesituulettimen päälle!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Uudet passikuvat

Marraskuun alussa on todettava, että tämän vuoden valjastelukausi on ohi. Ulkona on niin märkää ja koleaa, ettei kunnon koratialainen pistä sinne tassuaan (lue: ei siis myöskään yritä karata kotoa aina kun ovi aukeaa, puolensa loppusyksyssäkin). Sisällä koratialaisen saattaa tavata puskemasta patteria, ihanaa että se hohkaa turvallista lämpöä.

Ulkokauden muistoksi ja uutta kautta odotellessa päätin hieman päivittää blogin ulkoasua kuvien osalta ja valitsin sivupalkin uudet kuvat ulkoilukuvien joukosta. Pojista olikin oikeat vauvakuvat – olen joskus saanut palautetta, että varsinkin Toto on nykyisin aikuisemman oloinen, niin kuin onkin.

Muokkasin vähän tekstejäkin. Nämä jäävät nyt historiaan:

CISU

Rohkea, utelias, taitava ja suurisydäminen kaikkien ystävä. Vilkas puuhaaja, joka haluaa olla aina keskipisteenä. Rakastaa ulkoilua ja höyhenleluja. Hyvin puhelias persoona.








 TOTO 

Kaikesta kiinnostunut reipas pikkuveli, tahtoo tehdä kaiken samoin kuin isoveljensä. Rauhallinen tarkkailijaluonne, aina tomera ja iloinen. Rakastaa hyvää ruokaa eikä pelkää mitään.







Uusien passikuvien valitseminen olikin vaikeaa. Harmaat viipottajat katsovat harvassa kuvassa kameraan tai ovat mitenkään ryhdikkäitä: vaikka vaanikyyryssä oleva kissa näyttää hauskalta, vaanimiskuvasta rajattu pää näyttää ihan kaulattomalta. Osa kivoista kuvista taas oli kuvattu liian kaukaa. Muuten olisin valinnut Cisusta kuvan, jossa hän nautiskelee ilta-auringossa tämän vuoden viimeisellä oikeasti vielä lämpimällä ulkoilukeikalla.

 Mielestäni ylempään kuvaan kuuluu oleellisesti hieman jo syksyn myötä ränsistynyt heinikko. Alemmassa kuvassa taas meidän heinähattu katselee tiluksiaan korsi päässä... Eli ei näitä kuvia.
Totosta olisi tehnyt mieli laittaa kaikkien aikojen hassuin Toto-kuva: lohikäärme tutustumassa vieraaseen kissaan. Satunnaiset blogissakävijät olisivat voineet kuitenkin pelästyä liikaa, eikä moinen tulensyöksentä ole muutenkaan Totolle ollenkaan luonteenomaista, joten valitsin tavallisemman kuvan. Tätä lohikäärmekuvaa on vain pakko katsella aina välillä, se on niin hassu!

Koko kertomus lohikäärmeen hurjasta kohtaamisesta naapurissa kyläilleen kissan kanssa löytyy täältä

Samaisessa kertomuksessa puhutaan paljon Cisulle niin tärkeästä poterosta – siispä Cisun uusi passikuva rajattiin itseoikeutetusti poterokuvasta, jossa Koratian kuningas istuu valtaistuimellaan:  

Hieman sydäntä kirpaisi poistaa blogin yläpalkista jo poikien toisena yhteisenä iltana otettu halikuva.
Viimekesäinen halikuva asettuu kuitenkin paremmin blogin otsikkotekstin kanssa. Ja halailevathan Cisu ja Toto yhä – tuosta ekasta halaamisesta veljesrakkaus on vain kasvanut ja syventynyt päivä päivältä, jo pian puolentoista vuoden ajan!