torstai 28. lokakuuta 2010

Ruokailu: yhdessä vai erikseen?

 Lintupaisti voitaisiin ainakin nauttia yhdessä - mutta paistia ei saada, vaikka kuinka yhdessä yritetään. Naurettavat valjaat!


Miten muissa kahden tai useamman kissan talouksissa on hoidettu ruokailuasiat, tarkemmin ruokailupisteiden sijoittelu?

Meillä oli vanhassa keittiössä Cisulla ja Totolla yksi yhteinen raksupiste ja sitten kummallakin omat ruokailupaikat, joissa oli märkäruoka- ja vesikipot. Märkäruokapisteitä vielä erotti apukeittiön seinä, koska Cisu häiriintyi helposti ja jätti ruokailun sikseen, jos Toto edes vilkaisi hänen kuppiaan. (Vain possunsydän oli sellaista herkkua, että sitä ei hylätty vaikka mikä olisi: kerran Cisu söi possua ahnaasti ja samalla työnsi etutassulla kupilla kärkkyvää Totoa otsasta kauemmas.)

Kun keittiöremppa alkoi, erilaiset ruokapisteet siroteltiin ympäri taloa. Cisu meni kuitenkin märkäruokalakkoon. Sitten näin hänen syövän Toton kupista ja kokeeksi siirsin Cisun kupin Toton kipon viereen. Siitä alkoi uusi aikakausi: pojat syövät nyt vierekkäisistä kipoista ja aina samanaikaisesti. Usein näyttää siltä, että heillä on ahmimiskilpailu. Joskus syödään yhdessä samastakin kupista. Märkäruokapisteessä on yksi yhteinen vesikuppi, toisaalla on sitten raksukippo ja sen yhteydessä vesikuppi.

Pian pääsemme toivottavasti taas keittiöruokailuun, niin kissat kuin ihmisetkin. Huvittaisi kokeilla, mitä kissukat tuumaisivat, jos kaikki ruokailu olisi yhdessä ja samassa paikassa. Silloin pärjättäisiin yhdellä vesikupillakin. En ole kuitenkaan varma, loukkaantuisiko Cisu taas uudesta muutoksesta ja käyttäytyisi kuten taannoin mökillä, kun olikin yhtäkkiä vain yksi kissanvessa, alkoi pissata sänkyyn.

Eipä tuo juttu selviä kuin kokeilemalla, että toisaalta turha spekuloida tällaista etukäteen... Mutta kaikkea tulee mietittyä ja kaikesta haaveiltua, kun odottaa keittiön valmistumista. Jopa kissanruokapisteen perustaminen tuntuu kivalta sisustusprojektilta, kun ajattelee, että pian ei tarvitse liukastella ohi kupin lentäneisiin kananpaloihin olkkarissa. Ja on ehkä Cisulle ja Totollekin kivempaa, että saavat syödä omassa rauhassa – tai omissa rauhoissa, millaiseen ratkaisuun nyt päädytäänkään.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Sopeutuneet

Hesarin artikkelin otsikko: "Elinympäristö selittää kissaeläinten kylkikuvioinnin."

Ilmankos.

Myös Cisu haluaa nykyisin nukkua uudessa kopassa, ja välillä painitaan kovasti kopan herruudesta.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Melkein yhtä rohkea

Cisu viettää mielellään aikaa yläkerran porraskaiteella kiipeillen ja jopa nukkuen. Totosta se on aika jännittävä paikka, mutta kyllä hänkin sinne toisinaan uskaltautuu. Paksu ja jäykkä häntä kertoo, ettei kyse ole kuitenkaan ihan Toton lempipaikasta.
Kun oikein yritän, uskallan heiluttaa vähän hännänpäätä!
Kyllä Tottiksestakin vielä trapetsitaiteilija tulee. Ehkä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Uudenlaista ruoanlaittoa ja ruokailua



Meillä on oltu vapautuneissa fiiliksissä tänä viikonloppuna: reilun kahden kuukauden paussin jälkeen keittiössä on voitu taas laittaa ruokaa. Vielä menee hetki, ennen kuin kaikki on tip top, mutta vähän saatiin jo kokkailla ja mikä parasta, Cisu ja Toto saivat vihdoin tutkia työmaata ihan luvan kanssa.

Cisulle se ei tuottanut mitään vaikeuksia, kuten osoittaa kuva yllä
- ja alla.

Tarkastaja Cisu oli sitä mieltä, että muuten kaikki oli ok, mutta viimeisen alasokkelin voisi jättää asentamatta. Cisun suurinta huvittelua on viime viikkoina ollut livahtaa salaa keittiötyömaalle ja sukeltaa alakaappien alle; jos sieltä on vielä löytynyt rakennuspölyä piehtaroitavaksi, kaikki on ollut täydellistä. Nyt Cisu oli selvästi tyrmistynyt havaitessaan, että jo kaksi kolmesta alasokkelista oli paikoillaan. Mihin sitten piiloudutaan ihmisiltä?

Toto on kuunnellut, kun Cisua on opetettu, että keittiöön EI ole tarkoitus karata ihmisiltä piiloutuakseen. Toto ei ole muistaaksemme livahtanut remontin keskelle kertaakaan ilman lupaa, mutta hän on kyllä oppinut villin veljensä käytöksestä, ettei niin saisi tehdäkään. Kun kyökin ovet aukesivat ihan tarkoituksella, Totolla oli vaikeuksia liikkua keittiössä vapautuneesti, onhan se kielletty tila.


Siis saako täällä nyt olla vai eikö saa? Ja mitä muuta täällä voi tehdä kuin peilailla itseään pöydällä? (Hih, näytettiinpä muuten heti ihmisille, etteivät tämänkään keittiön pöydät tule olemaan kissavapaita vyöhykkeitä.)

Keittiön lisäksi meillä on ollut viime aikoina muitakin kiinnostavia ruokajuttuja. Pihalta sisälle tuotu kurpitsa on hämmästyttävä. Ja tänään, kun eteisessä odotti kassillinen oreganoa, joka oli matkalla meidän pihalta ystävän pihalle, Cisu kävi hieman rouskuttamassa sitä. Mukavaa vaihtelua ruokavalioon tuo pizzamauste!

torstai 21. lokakuuta 2010

Lämmittelyä

Uudelle kissanpesälle oli meillä kyllä tilausta, sillä ilmojen kylmettyä Cisu ja Toto ovat alkaneet hakeutua talon suojaisimpiin ja lämpimimpiin paikkoihin. Yksi parhaista on tietenkin oma rämä pahvilaatikko (jonka uusi pesä yrittää syrjäyttää).

Laatikko on etenkin Toton suosiossa.
Toisinaan Toto nukkuu luottavaisesti lattialla, suoraan portaiden edessä. Vielä ei ole kukaan kävellyt päälle. Kissojen nukkumapaikoista on helppo päätellä, missä lattialämmitysputket kulkevat.
Cisu on kaivautuvampaa lajia. Kaikkein paras päikkäripaikka on lattiatyynyjen välissä. Ei koskaan tyynyjen päällä, vaan aina välissä.
 Unipuikula.
Toto meni muuten taas eilen illalla yöunille uuteen koppaan, enkä ole edes varma, kävikö hän ihmisten sängyssä missää vaiheessa yötä. Hyvin erikoista.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Talvipesä

Ai ettei kissa ikinä mene sille hankittuun koppaan? Sellaista palautetta sain pariltakin tutulta, kun kerroin, että olin tilannut varta vasten koratialaiselle oikein designkopan.

Mutta meidän kissukatpa arvostavat uutta muotoilua ja tietenkin harmaata väriä. Kun Finnish Design Shopin arvopaketti eilen saapui, olivat Cisu ja Toto heti innokkaina auttamassa sen avaamisessa.

Cisu testasi Koratian kuninkaan etuoikeudella kopan ensin. Vähän vakava ilme, mutta saattoi kopassa sentään istua.
 Tän voi kellistääkin, aika kiva!
 Totolla meni hermot. Tämä sekamelskakuva esittää Totoa kiskomassa Cisua pois kopasta. Mun vuoro!
 Ja tämä Totoa testaamassa kopan kädensijaa (tassunsijaa) ja heiluttamassa päätään villisti.
Oli pakko laittaa kameraan salama päälle, kun muuten räpsä ei olisi pysynyt ollenkaan Toto-salaman perässä. Koppaan piti saada lelukin mukaan.
 Ja mitä kummaa. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi: Toto asettui koppaan yöunille!
Cisu tuhisi vieressä: Toto, etkö sä ole oppinut tuohon ikään mennessä MITÄÄN? Me ollaan KISSOJA, ja kissat ei nuku kissanpesissä vaan niiden kuljetuslaatikoissa.
Myöhemmin yöllä molemmat arvatenkin kyllä hylkäsivät kissansängyt ja tulivat ihmisten sänkyyn.

Ainakin ensitutustuminen koppaan siis sujui mallikkaasti. Uskallan varovaisesti ajatella, että ehkä saan vaihdettua poikien risan pahvilaatikkopesän huopakoppaan jonain päivänä...
Ja onhan meillä hieno mittatilauspesäkin. Se oli kesällä kovassa suosiossa, mutta on nyt hylätty. Ehkä se johtuu kesäisestä puutarhakuosista? Meidän pojat ovat niin kovin tarkkoja designasioissa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Räkättikäkätti

Meillä oli kaikkien aikojen bongausviikonloppu. Kaikki kaupungin tirpat taisivat olla liikkeellä ja kurkkivat vuorotellen ikkunoistamme. Cisu ja Toto meinasivat haljeta kiihkosta ja hakivat välillä ihmisiäkin katsomaan lintutelevisiota. Miten maailmassa onkin niin röyhkeitä peippoja, että ne kehtaavat istua MEIDÄN ikkunaristikoille ja vielä koputella ikkunaan? Käkäkäkä niille. Ja hännänheilutusta päälle.

Etenkin Toto jaksoi olla kyttäysasemissa. Eilen kului varmaan kaksi tuntia putkeen työhuoneen ikkunalla (ja kyllä, ikkuna on juuri niin likainen ja niin täynnä kissannenänjälkiä kuin näyttää).
Sillä välin Cisu oli mennyt jo päikkäreille, ja lopulta Toto meni mukaan. Cisun tassu jäi hassusti poikien päiden väliin. Tai ehkä se oli Cisulta koviksen merkki, hän ei ole ihan pikkuveljen sylissä.
Vähemmästäkin väsyy, kun viettää noin elämyksellisen viikonlopun. Viikonvaihteen kohokohta oli kyllä jo perjantaina, jolloin havaitsimme n. 70-jäsenisen rastasparven laskeutuneen pihallemme. Siellä ne räkättivät. Cisu ja Toto taas eivät pystyneet järkytykseltään edes käkättämään moisen näyn edessä.


Ja kun olen yrittänyt videoida kiihkeää käkätystä ja kiljumista, niin eiköhän juuri silloin iske ramppikuume päälle. Tässä Cisu nyt kuitenkin vähän piipittää ja kiemurtelee lintutelkkarin ääressä.
video

perjantai 15. lokakuuta 2010

Tuhma ja tyhmä emäntä

Cisu: Kaikenlaisille huithapelityperyksille sitä kissoja annetaankin. Olen epäluuloinen.

Tapahtui eilen Koratiassa: emäntä oli aivan typerä eikä yhtään hienojen kissakavereiden arvoinen.

Töistä tullessani huomasin, että Cisun ja Toton ruokakupit ovat aivan tyhjiä. Aloin jo kehua, että olettepa te syöneet reippaasti... kunnes kauhea kauhea epäilys iski: ei, mä unohdin antaa niille aamupalan!

Ja niin olinkin unohtanut. Nukuin eilen pommiin ja lähdin aika kiireellä töihin. Niin kiireellä, että olin kyllä pessyt edellisen iltapalan rippeet huolellisesti kupeista, mutta unohtanut täyttää kupit uudelleen. En muista koskaan ennen olleeni näin huolimaton. Tietenkin pyysin heti anteeksi ja annoin poitsuille ruokaa.

Hienoina, pitkämielisinä harmaaherroina Cisu ja Toto eivät kantaneet kaunaa tällaisesta toheloinnista. He eivät olleet päivän mittaan syöneet juuri raksujakaan, joten ilmeisesti eivät onneksi olleet eilen kovin nälkäisiä. Myönnettäköön kuitenkin, että jo nirsompaan Cisuun tuli vipinää, kun edes lähestyin kissojen ruokakaappia. Cisu juoksenteli ympäriinsä ja katsoi minua innostuneena ja hämmästyneenä: Vieläkö me saadaan ruokaa? Oikeasti?

Toivottavasti Cisu ja Toto eivät ole selvittäneet sen ennenkin kaivatun kissa-asiamiehen yhteystietoja. Nyt olisi kyllä syytä hieman reklamoida palvelusväen hajamielisyydestä ja velttoudesta.

P.S. Tuhmatyhmä meinaa tikahtua lumileopardipentujen suloisuudesta!

torstai 14. lokakuuta 2010

Ruuhka

Älkää käsittäkö väärin. Minusta on ihastuttavaa, että meillä asuu kainalokissoja ja että saan nukkua kahden elävän unilelun kanssa joka yö. Olen kehittynyt kovasti niistä ajoista, kun vielä arvelin, että ehkä toisen kissan tulo aiheuttaa sen, että kissat nukkuvat keskenään ja ihmiset saavat olla rauhassa. Nyt tiedän, että jos meille tulisi kolmas kissa, hänkin saisi ja hänen pitäisi nukkua perhepedissä.

Mutta. Etenkin tänä syksynä, kun mies on reissannut poikkeuksellisen paljon, Cisu ja Toto ovat päättäneet, että he eivät todellakaan nuku kuin minun kanssani. Tai ei oikeastaan kanssani, vaan päälläni. Onneksi nukun selälläni, koska muuten olisi hankalaa kuorsata kaksi kissarullaa mahalla. Jos rullat ovat etäisellä tuulella, heille riittää, että saa uinua jalkojeni välissä. Minä en siis voi liikkua öisin ollenkaan. (Mies kommentoi sitä usein huojentuneena, että hän saa sätkiä ja potkia miten haluaa.)

Myös sänkyyn pääseminen on oma taiteenlajinsa, sillä sängyssä on kovasti tungosta, oikea iltaruuhka. Cisu ja Toto ovat siellä melkein joka ilta jo minua odottamassa.

Toto: Tuolta se taas tulee, päästetäänkö se meidän sänkyyn?
Cisu: Päästetään, mee vaan säkin nukkumaan. Sitten se joutuu miettimään, miten unisia kissakönttejä siirrellään, hähäh.


Ai niin, iltapesu unohtui. Isoveli hoitaa velvollisuutensa.
No nyt voi rentoutua.
Siinä minä sitten yritän kiskoa peitonlievettä itselleni ja tunkea jalkojani kissojen alle. Miten kaksi pientä kissaa voivatkin viedä niin paljon tilaa isossa sängyssä?

Aamulla näky saattaa olla tällainen. Jotta ei olisi liian kuuma, pojat roikottavat päätä sängynlaidan yli, muuten he ovat peiton alla.
Täytyisi kai olla vain tyytyväinen, etteivät Cisu ja Toto ole päättäneet, että sänky kuuluu vain heille, vaan saan kuitenkin joka ilta änkeytyä mukaan.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Kohteliaat pojat


Onneksi meillä asuu moukkamaisten ja rääkyvien ihmisten vastapainoksi hienostuneita, hyväkäytöksisiä ja kohteliaita kissoja.

Olin eilen suihkussa, kun kuulin jonkun kolkuttavan kylppärin oveen. Oletin, että se on mies, ja kun hän ei tullutkaan sisälle, huusin hermostuneena: "Mitä asiaa? Tule vaan, ovi ei ole lukossa!" Kun hän ei vastannut, huusin yhä uudestaan ja yhä kovempaa.

Suihkun jälkeen tempaisin oven auki – jo nyt on ihme, että jatkuvasti häiritään peseytymistä, mutta ei tulla silti kertomaan asiaa. Hämmästyksekseni mies ei ollut kylpyhuoneen lähettyvilläkään, vaan oven takaa löytyi kylki kyljessä istumasta kaksi kissaa. He katselivat minua kysyvästi ja kävelivät sitten kissamaisen ylevästi ohitseni kylpyhuoneeseen.

Kauheaa meuhkaamista, vaikka toiset ovat noin hienoja. Ei sitä joka kissa tiedäkään, ettei huoneeseen ole soveliasta mennä koputtamatta! Kukakohan heidät on kasvattanut noin tyylikkäiksi herrasmiehiksi? En ainakaan minä, eilisestä päätellen.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Viikonlopun kohokohta

 Toto: Hei, tervetuloa saunomaan mun kanssa! Muista pestä itsesi ensin.

Ilmat ovat kylmenneet sen verran, että Cisu ja Toto ovat löytäneet intohimoisen saunatontun itsestään. Kesällä saunominen ei heitä kiinnosta, mutta nyt heille - ja vähän ihmisillekin - on lämmitetty sauna jo muutamana lauantai-iltana. Totokin, joka vielä viime talvena näytti saunassa usein hämmentyneeltä, on päässyt lämmittelyn makuun. Eräänä lauantaina löysimme saunaan mennessämme Toton yksin ylälauteelta hurisemasta, ja Toto myös poistui saunasta viimeisenä koko sakista. Hänet piti kantaa pois, kun ei olisi muuten suostunut lähtemään.

Välillä huilataan alapenkillä tai lattialla. Kuvasta näkyy, että saunatontuilla on ei niin kiva tapa irrottaa viemärinritilä...
 Toto on yleensä se, joka ramppaa saunassa ylös alas ylälauteen ja lattian väliä. Cisu köllii yleensä aina sivupenkillä, joka on n. ihmisen polven korkeudella ja jonne ei tule kovin kuuma (muutenkin sauna lämmitetään vain 60-70-asteiseksi emmekä heitä löylyä).

Toto: Cisu, mä voisin pestä vähän suakin.
 Cisu: Krooh, pyyh...
 Toto: No mäkin tuun sitten vaan nukkumaan.
 Meillä piisaa saunatonttuja.
 Ensin Toto, sitten Cisu. Ja molemmilla hyvin rento meininki.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Kissakodin siivousvinkki

Onko teillä perjantaisin siivouspäivä? Asutko kissojen kanssa?

Koratialaiskissukat näyttävät, miten lakananvaihto käy kissakodissa. Yksi menee piiloon lakanoiden väliin ja toinen julmistuu.




Ja roolinvaihto. Ja uusi taistelu. Jne. Jne.
Kissakodin siivousvinkki kuuluukin: varaa lakananvaihtoon tuntikausia aikaa tai sulje kissat lakanashown ajaksi pois makuuhuoneesta.

Jättikielen hoivassa

Meillä päästiin eilen testaamaan miten kissa pestään. Koska operaatioon tarvittiin kaikki kädet, siitä ei saatu kuvia.

Cisu heräsi eilen päälaki öljymäisessä töhnässä ja pääkarvat suittuna punkkarimaiseksi töyhdöksi. Ei aavistustakaan, mitä mönjää alati aktiivinen jokapaikan nuohoaja oli päähänsä saanut, mutta jotain ruokaöljymäistä se vaikutti olevan: väritöntä, hajutonta, vaaratonta ja siistiä mutta rasvoittavaa. Aamulla asialle ei ehditty tehdä mitään, mutta illalla ohjelmassa oli tukanpesua.

Olin varma, että pesuoperaatio aiheuttaisi vuosisadan huuto- ja kiemurtelukohtauksen, mutta toisin kävi. Pyyhin Cisun päälakea haalealla vedellä ja miedolla biohajoavalla luomulummesuihkushampoolla kostutetulla kankaalla, välillä vain kostealla rätillä. Ja mitä teki Cisu? Kehräsi ja nautti! Ilmeisesti pesulappu tuntui suurelta kieleltä, mikäs sen mukavampaa. Kun testasin pesemistä niin, että otin vettä käteeni, se aiheutti kiemurtelua, mutta märän kankaan kosketus oli yhtä suurta hurmosta.

Ja mikä parasta, töhnä irtosi ja Cisun normaalilook palautui. Toto kävi vielä nuolemassa Cisun pään pesun jälkeen, ja sitten kaikki olikin kuivattelua ja sukimista vajaa valmista.

Totisesti toivon, ettei meillä nähdä enää likaisia kissoja, koska aina vähän huolettaa, mistä liasta on kyse, vaikkei meillä olekaan mitään myrkkyjä harmaaherrojen ulottuvilla... Villiäisemme tuntien on nyt kuitenkin hyvä tietää, miten pesuoperaatio kannattaa suorittaa, jos on kyse noin paikallisesta sotkusta. Joskus kun Cisun tai Toton rapatassuja on pesty lavuaarissa hanan alla, ei kellään ole todellakaan ollut kivaa...

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Rutinoituneet ruskaretkeilijät

Tiedättekö, mikä on parasta syksyssä? Se on metsäretki iltahämärissä, salaperäisellä hetkellä juuri ennen pimeää. Kuuluu vain oksien rasahtelua, lehtien rapinaa ja lintujen ääniä. Silloin on koratialaisten hyvä lähteä liikkeelle.

Oikeastaan on mainiota, ettei enää ole kesä. Silloin oli liikaa heiniä, eikä päässyt kulkemaan vaivihkaa saniaisten alla.

Cisu: Toto, ajattele, että meillä on oma metsä ja me ollaan kuljettu maailman ääriin!
Toto: Mä ajattelen. Ajattelen kovasti. Maailma on niin iso, että vetää ihan totiseksi.

Voiko tällaista ollakaan?
Ja matka jatkuu.
Vastuunsa tunteva Koratian kunkku ei toki tyydy vain huvitteluun ulkoretkillään. Ei, rutiinit on hoidettava aina ulkoillessa. 

Rutiineja ovat tietenkin pihapisu

sekä ennen kaikkea poteron tarkastus.
Cisu: Hei, mitäs tuolla näkyy?
Ei voi olla totta, naapurin pihallakin on potero!
Miten me selvitään talvesta ilman sisäpoteroa?