tiistai 31. elokuuta 2010

Kauden maku: oliivi

Meidän kissat eivät onneksi yleensä kerjää tai vie ruokaa lautasilta. Ainoita ihmisten ruokia, jotka todella vetoavat heihin, ovat erilaiset leikkeleet; varsinaista makkaraa tai lihaa ei tavoitella, mutta ne kyllä saavat nenän värisemään. Leikkeleistä kalkkuna on suosikki, mutta gotlerikin kiinnostaa. Ja kerran Toto varasti paahtopaistia, kun silmä vältti.

Nyt Toto on laajentanut ruokailutottumuksiaan. Mökillä hän jäi parikin kerta kiinni ruokapöydällä seisomisesta, salaattikipon tutkimisesta ja oliivin nuolemisesta. Lopulta hän sai oman oliivin, ks. yläkuva. Sitä piti nuuhkia, työnnellä ja välillä lipaista. Miten joku voikin maistua tältä?


Olen herkkusuu!

maanantai 30. elokuuta 2010

Huipennus ja huojennus

Loma loppui ja arki alkoi. Ennen kotiinpaluuta ihmiset ehtivät nauttia mökillä venetsialaisista eli katsella huvilakauden huipennuksen kunniaksi sytytettyjä tulia. Cisu otti loman lopusta kaiken irti omalla tavallaan, mm. kiemurtelemalla kalliolla.
video

Loppulomasta Cisulla ei ollut enää pisuongelmia. Suurin ongelma taisi olla se, että kissoja inhottavasti härnäävät pääskyset menivät piiloon laiturin alle. Cisun olisi ollut ihan pakko päästä perässä.



video

Automatka kotiin sujui hyvin mutta kiljuen... Ehkei ne uudet turvavyöt kaikkeen tepsikään. Matkavarusteista taitaa puuttua vielä kuonokoppa.

Kotona Cisu ja Toto olivat hyvin hiljaisia ja vähän hämmentyneitäkin. Tämä oli eka näin pitkä pätkä (1,5 vkoa) pois kotoa ja sitten kotona odotti vielä remonttikin. Pian pojat kuitenkin rauhoittuivat ja menivät nukkumaan, ja kyllä sitä unta sitten piisasikin. On kuitenkin aina helpotus päästä kotiin. Aamulla teki mieli jo kehrätä ja jutellakin.

Mies kommentoi, että kotiutuneet karvaherrat näyttivät kovin hyväturkkisilta ja muutenkin hyvinvoivilta, mutta tuoksahtivat selvästi metsäneläimeltä. Sitä se kalliokiemurtelu ja kaislikkokahlaus teettää!


lauantai 28. elokuuta 2010

Vesipedot

Punkki- ja pisuharmit ovat nyt pysytelleet poissa, joten keskitytään loman kohokohtiin. Cisu näyttää, mistä tunnistaa vesipedon.

Vesipetous on rantaleijonamaista lönkyttelyä,
määrätietoista katselua,
patsasmaista tyyneyttä,




suuren suurta rohkeutta,


halua juosta laiturilla ja kiivetä veneisiin

ja taipumusta istua veneessä niin kauan kunnes ihminen tulee ja poimii pois. Silloin kiemurrellaan ja vihoitellaan. Veneessä on kivaa!



Mutta mistä on pikkuveljet tehty?

Halusta seurata isoveljeä,

tehdä kaikki samat jutut. Mutta omalla tavalla,
pienimuotoisemmin ja salaperäisemmin,
kuitenkin vesipetomaisesti, ihan yhtä rohkeasti. Totokin kahlaa, mutta kaislikossa!
Tästä kaikesta on vesipedot tehty.

P.S. Vesipedoilla oli jopa pelastusliivit mukana mökillä, mutta emme nyt taida kuitenkaan lähteä vesille. Ei enää mitään extremeä, joka voisi innostaa pissahäiriköintiin. Parempi, että tehdään vain tuttuja ja kivoja juttuja.

perjantai 27. elokuuta 2010

Punkkarit ja pissis

Kaislikossa suhisee... Toto ja vaikka mitä muuta.
Saaristoelämä on ihanaa, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin. Tarkoitus oli julkaista seuraavaksi hienoja rantaleijonakuvia, mutta kerrotaankin ensin terveysasioista.

Eilen illalla havaitsimme tänne seuraksemme saapuneen äitini kanssa, että Cisulla on kaulassa punkki. Ja kun tarkastin Toton, niin eiköhän pikkuveljeltäkin löytynyt samanlainen patti ja vielä ihan samasta kohdasta kaulaa. Olemme hieman ihmetelleet, kun kotipihan heinikosta ei ole tarttunut ötökäitä, mutta saaristossa näemmä tärppäsi jo muutamassa päivässä... Onneksi oli punkkipihdit ja kaksi ihmistä: punkit saivat heti kyytiä. Toto taisi luulla, että häntä vain siliteltiin kahden ihmisen voimin ja hurisi tyytyväisenä koko operaation ajan. Cisun punkkipaise näytti astetta pidemmälle kehittyneeltä, ja Cisu pisti ensin vastaan punkinmetsästystä, ulisi ja sätkytti. Lopulta toinenkin punkkarikissa saatiin kuitenkin putsattua, eikä kumpikaan potilas tuntunut onneksi aristelevan poistokohtaa ollenkaan.

Punkkien lisäksi on ihmetelty pissausasioita. Kotona Cisulla ja Totolla on kaksi vessaa, mutta reissussa on aina pärjätty hyvin yhdellä. Paitsi nyt - ensin valitettiin pari päivää aina vessassa käydessä ja sitten Cisu meni pissamaan ihmisten sänkyyn oikein lätäkön.

Tästä huolestuneena viritin pojille heti toisen vessan. Paikallisen marketin hiekka tuntui hämmentävän, mutta parin kuopimisen jälkeen se kelpasi ja kaikki oli taas hyvin - kunnes tänään aamulla Cisu pissasi taas samaan sänkyyn, samaan kohtaan.

Äh. Mitään tulehdusta tämä ei taida olla, sillä mitään tipottelua, aristelua tms. ei ole havaittu. Liekö stressiä kun ei olla kotona, vallanhaluista merkkaamista? En tiedä, mutta kyllä mietityttää (ja myös äitiäni, jonka petauspatjakin on kissanpissassa...). Kumpikaan kissis ei ikinä ruiki kuin vessaansa, joten ihmisen on kyllä helppo keksiä erilaisia mahdollisia syitä Cisun käytökseen - eikä silti voi olla varma mistään. Seuraan tilannetta.

Vaikka sekä Cisu että Toto vaikuttavat todella tyytyväisiltä mökillä (mitään stressiin viittavaa ei noita paria hutipissaa lukuun ottamatta ole havaittavissa), yritän nyt vielä varmistaa, että viimeiset reissupäivät menisivät mahdollisimman tasaisesti. Nyt syödään vain tiettyjä, tuttuja ruokia. Ostin myös paikallisesta eläinkaupasta raapimalaudan sekä kynsisakset. Veljesten kynnet olisi pitänyt leikata ennen matkaa, mutta se unohtui... Siitä vimmasta päätellen, jolla kumpikin hyökkäsi raapimalaudan kimppuun, kynsienterotusalustalle oli kyllä tarvetta. Kynnet ovat kyllä saaneet kyytiä kallio- ja puukiipeilyssä. Cisu havainnollistaa:


Toivottavasti loppuloma nyt sujuisi niin kuin suurin osa lomasta eli ulkoilusta nauttien ja kainalossa köllien, lintujen perään huudellen. Cisu on myös kovin ilahtunut siitä, että äitini virkkaa mattoa paksusta matonkuteesta. Hän roikkuu koko ajan lankakerässä kiinni ja keri sitä auki jopa metrien matkalta. Oikein kunnon maalaiskissa: istuu mökin lattialla ja leikkii lankakerällä.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Aitoa elämää maalla

Jos jollakulla on sellainen käsitys, että Cisu ja Toto riehuvat aina, niin se ei ole totta. Meri-ilmastolla on sellainen vaikutus, että ulkona ollaan aistit todella valppaina ja sisällä sitten ramaisee.

Eräänä iltana olimme rantakalliokävelyllä. Cisu uskaltautui sittenkin aivan avoimelle merenrannalle ja jopa piehtaroi maassa ihan veden äärellä. Ihana lämmin kallio, ihana paikka! Totokaan ei ollut enää kovin järkyttynyt, vaikka hän ei kyllä taida pestä talviturkkia tassunpäästä tälläkään mökkireissulla.

Joka tapauksessa, hyvä iltalenkki. Ulkona pojat vaikuttivat aivan virkeiltä, mutta sisään tullessa he rojahtivat pinoon heti ovensuuhun. He pesivät toisiaan niin söpösti, että päätin vähän videoida sitä... Voilà, 1 min 45 sekuntia kaurismäkeläistä tapahtumattomuutta, tosin ilman kaurismäkeläistä yllätyskäännettä. Ellei nyt käänteeksi lasketa sitä, että pesu loppui heti kun painoin kameran REC-nappulaa ja Toto näytti ymmärtävän jotain elämää suurempaa takan tuhkaluukusta.
video

Luukun tutkiminen oli jo liian rasittavaa iltalenkin jälkeen. Toto nukahti istualleen. (Istuma-alusta on kirjekuori, jonka pojat omivat mökille saavuttuaan ja joka tuntuu olevan heille hyvin tärkeä.)
Cisultakaan ei paljon puuttunut.



Jossain vaiheessa pojat havaitsivat, että ruokapöydällä on kutsuva aurinkoläikkä ja siirtyivät nukkumaan siihe aina auringonlaskuun asti.



Makuualustana oli teemaan sopiva lehti Maalla - aitoa elämää ja unelmia.

tiistai 24. elokuuta 2010

Reitti

Jos lukijoissa on hirsitalojen markkinointiväkeä, niin tiedoksi, täällä olisi kaksi innokasta karvaista mannekiinia PR-tarkoituksiin. He toimivat kiipeilypalkalla ja auttavat näkemään aivan uusia puolia talon arkkitehtuurissa. Tosiaan, myös takan päällä on istumapaikka. Ja juu, hui, talo on kyllä yllättävän korkea...

Erityisesti Cisu on taitava havainnollistamaan tilan mahdollisuuksia. Hän mm. opettaa meille muille, että vain tylsimykset käyttävät portaita yläkertaan mennessään. On nopeampaa, kätevämpää ja ennen kaikkea hauskempaa hypätä tiskipöydällle, sieltä liesituulettimen päälle ja jatkaa matkaa takan huipulle. Siellä ollaankin jo yhden loikan päässä yläkerrasta, katsokaa vaikka. Tähtää tarkasti pinnojen väliin, ettet mätkähdä maahan! Senkin Cisu on tehnyt, mutta onneksi vain kerran (demomielessä vain).


Hyppäiskö takaisin? En viitsi, minäkin käytän portaita alastuloon.

Osaa Totokin kiipeillä. Ihmisen ei auta kuin kovettaa sydämensä ja hallita hermonsa eli kääntää katseensa ja toivoa, ettei kukaan siirry alakertaan ilmateitse.

maanantai 23. elokuuta 2010

Merimies ja maakrapu

Cisusta ja Totosta on mahtavaa olla saaristossa. He ovat yhdessä tuumin sitä mieltä, että ulos olisi päästävä koko ajan. Mikä voisi voittaa yhteisen luontoretken veljen kanssa?

Matkaan, mars!

Aluksi kaikki sujuu tasatahtia, mutta rannalla poikien eroavaisuudet tulevat esiin. Cisusta se ei ole kissa eikä mikään, joka ei uskalla kastaa tassuaan mereen (tosin kaikkein avointa rantaa Cisukin on tällä kertaa vältellyt, taitaa olla liian tuulista ja edellisestä merikeikasta on jo aikaa).
Toto suhtautuu moiseen vähintäänkin epäluuloisesti.
Ja vielä epäilyttävämpää on edessä. Eilen Cisu löysi jotain todella kiinnostavaa, ihka aidon soutuveneen. Sitä sieti ihmetellä.


Cisu: Täähän on hyvä alus, mä jään tänne!
Toton asenne ei yllätä: Ootko sä ihan hullu?!

Seuraavaksi Cisu bongasi joutsenen ja alkoi vaania sitä tohkeissaan.

Toto pysyi kaikkea mereen liittyvää vastustavassa kannassaan.

Toto: Mun isoveli on joko tosi rohkea tai ihan holtiton. En ole ihan varma, kummasta on kyse, mutta ainakaan se ei ole normaali kissa. Olen aika huolestunut.

Kapteeni Cisua ei pikkuveljen jupinat kiinnosta.

Kun meri, metsä ja rantakalliot on tarkastettu, on aika koota joukot ja lähteä kohti uusia saaristoseikkailuja.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Turvavöiden testiajo

Terveisiä mökiltä! Meillä on pieniä ongelmia kuvankäsittelyn ja nettiyhteyden kanssa, mutta eiköhän jonkinlaisia kuulumisia saada kerrottua viikon mittaan... Hyvin kuitenkin sujuu: on ihana kiipeillä puissa, ihmetellä merta, ryömiä räsymattojen alla, tehdä siis kaikkea sitä mikä on aina ollut mökillä parasta.

Tässä kuvia tulomatkalta. Reilun kolmen tunnin ajelu sujui vähemmällä huudolla kuin yleensä, ja suurelta osin tämä johtui varmasti siitä, että Cisulla ja Totolla oli uudenlaista liikkumisvaraa.Testasimme ensimmäistä kertaa jo keväällä hankittuja kissojen (oikeasti koirien) turvavöitä, eli turvavyöpätkiä, jotka kiinnitetään yhdestä päästä auton turvavyön lukkoon, toisesta päästä valjaisiin.
Cisu ja Toto viettivät suurimman osan matkasta sylissäni, ihan vapaaehtoisesti. Selvästi hermot eivät kuitenkaan olleet niin kireällä kuin autossa yleensä, kun oli tiedossa, että halutessaan saattoi siirtyä viereiselle istumapaikalle.

Tällaisen turvavyön pitäisi olla turvallinen yhdistelmä, kunhan matkustajalla on vielä jämäkät valjaatkin - meillä molemmilla on mittatilaustyös-Vänttiset. Luulen, että jatkossa matkustamme aina näin. Kissat viihtyvät paremmin, kun ei ole pakkokoppaa tai -syliä (C ja T ovat matkustaneet lyhyitä matkoja sylissä valjaissa ja fleksissä, mutta eihän se täysin turvallista ole...). Takapenkin kissavastaavallakin on helpompaa, kun ei tarvitse koko ajan vartioida kissoja tai kuunnella kovaäänistä matkaselostusta. Hyvä!

Testiajon perusteella siis suosittelemme turvavöitä. Siinä nettikaupassa, josta nämä ostimme, ei näytä enää olevan turvavöitä myynnissä, mutta Googlella löytyy kyllä. Cisun ja Toton turvikset maksoivat n. 8 e/kpl, varsin kohtuullinen hinta matkustusturvallisuudesta ja -mukavuudesta.

perjantai 20. elokuuta 2010

Videoita viikonvaihteeksi

Muutama tällä viikolla kuvattu video. Tietenkään meno ei ole hurjinta juuri silloin, kun kamera alkaa sitä taltioida, vaan näyttelijöihin iskee ramppikuume. Tässä kuitenkin esittelyssä lintuhuuto, uusi lelu sekä fleksisolmu.

Pari päivää sitten luulin, että Cisulla oli oikea hätä, sillä makuuhuoneesta alkoi kuulua kauheaa kiljumista. Kyse oli kuitenkin vain siitä, että ulkona verkkoikkunan takana oli röyhkeä lintu. Totokin tuli sitä katsomaan, jolloin Cisun piti vaihtaa tähystyspaikkaa. Tässä kuultu miukuminen on hellää kuiskalua verrattuna minut ja kameran paikalle hälyttäneeseen huutoon ja käkätykseen.

video

Cisulla ja Totolla on uusi kiihdyttävä lelu: oikea fasaaninsulka. Kun Toto leikki sillä ensimmäistä kertaa, luulin ensin kuulevani murinaa. Tarkempi kuulostelu osoitti, että se olikin hyvin kumeaa ja tyydyttynyttä syvää onnen kehräystä. Cisu taas käkätti niin että se kuulosti ihan itkuiselta. Sulka oli niin suuri elämys, ettei sitä melkein voinut kestää.

Tässä Cisu kurittaa sulkaa ulkona. Cisusta on mahtavaa, jos sulkaa heitetään kuin lennokkia ja hän voi sitten singahtaa sen perään.


video

Tämä(kin) leikki voi mennä mönkään, kun aina kaikista Cisun leikeistä kiinnostunut pikkuveli tunkee paikalle.

video

Ja lopuksi vielä pieni pätkä siitä, millaista on ulkoiluttaa yksin kahta kissaa. Toto haluaisi laiduntaa pellon reunassa, Cisu lähteä kaueammas. Fleksithän siinä meinaavat sotkeentua.

video
Kun katselette näitä videoita, olemme pakkaamassa ja pian jo huristamassa kohti mökkiä. Tietokone on mukana, mutta ei ole täyttä varmuutta, toimiiko nettiyhteys sieltä käsin. Ensi viikolla voi siis olla luvassa paljonkin blogijuttuja tai sitten ei yhtään...

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Happaman maan ystävät


Jokaisessa puutarhassa on hyvä olla ainakin yksi puutarhurikissa, sellainen kuin Cisu.

Cisu tietää, että hapan maa on havupuiden mieleen ja ihmiset taas näyttävät hapanta naamaa, jos myyrät syövät heidän kasvinsa. Siispä Cisu käyttää nykyisin systemaattisen usein kemiallista asetta.

Ensin kaivaminen mahdollisimman pitkälle myyränkoloon, sitten suhautus (jos ulkona ei olekaan pissahätä, pitää karjua kovaan äänen raivosta samalla kun kykkii ja yrittää pissata),

lopuksi peittely. Hah, siitäs saitte senkin myyrät!


Vaikka Toto näkee tällaista kemiallista sodankäyntiä päivittäin, hän ei ole vielä alentunut noin alkukantaiseksi. Totolla on sisävessa ja hän käyttää vain sitä. Saavutetuista eduista ei luovuta.

tiistai 17. elokuuta 2010

Poteropoliisista, päivää!


Muistattehan, että Cisulta ja Totolta vietiin jokin aika sitten ikioma pihapotero mitä uskaliaimmalla tavalla? Sitten potero saatiin onneksi takaisin, ja siitä lähtien se on pysynyt Koratian kunkkujen hallussa, onneksi.

Cisu ei kuitenkaan ole luottavainen. Aina kun hän menee ulos, hän tarkastaa ensin, onko potero kunnossa. Näkyykö vihollisia?
Ei näy (pari kertaa on kyllä näkynyt kaukaisemman naapurin kissa, mutta Cisu ja Toto eivät ole sitä huomanneet), voi siis ottaa iisisti. Päivittäiseen ulkoiluun kuuluu ainakin yksi poterossalojumishetki. Jos on oikein kuuma päivä ja raukean nautinnollinen olo, poterossa voi lojua jopa selällään, jalat ties missä sojottaen. Sellaiset hetket ovat kuitenkin harvinaisia, eikä niistä ole kuvamateriaalia.

Cisusta Naukulan Mamman ehdotus, että talvella meille asennettaisiin sisäpotero, on erinomainen!

maanantai 16. elokuuta 2010

Remonttiterveisiä ja päivän asu

Ei se keittiöremontti niin huolestuttava juttu olekaan. Viime aikoina kotona on kyllä ollut aika omituista, kun keittiöön ei saa mennä ja sieltä kuuluu välillä kovaa meteliä... Mutta on sillä puolensakin.

Olohuoneessa on ihana määrä laatikoita, joilla kiipeillä tai jos hyvä tuuri käy, joihin voi kiivetä. Toto havainnollistaa.

Cisua on ilahduttanut kovasti se, että jääkaappikin on nyt olohuoneessa ja sen päälle pääsee yläkertaan menevien portaiden kautta. Huomatkaa Toton häntä - Toto ei ole vielä keksinyt, miten portaiden välistä kiemurretaan jääkaapin päälle.


Välillä meteli kyllä hirvittää Totoa. Silloin on parasta käpertyä ihan pieneksi sängylle ja laittaa silmät kiinni. Ehkä se kolina katoaa, jos kuvittelen, ettei sitä ole.
Ja onneksi on Cisu. Isoveli tulee tukemaan Totoa ja valvomaan, ettei kolina tule yhtään lähemmäksi.

Ja se päivän asu. Cisu näytti viikonloppuna, miten karataan mutaiselle pellolle. Juuri pyykistä tullut tunikani näytti tältä, kun olin kantanut karkulaisen kotiin. Eikös eläinkuosi ole aina muodikas, ei olisi kannattanut pestä pois mutaisia tassunjälkiä...

Mies yritti pestä Cisun mutaisia tassuja ja sai paitaansa sellaisen kuosin, jota ei pois pestäkään. Cisu ei oikein arvostanut pesuyritystä, vaan rei'itti miehen t-paidan tuossa tuokiossa.

Niin että tylsää ei ole ollut taaskaan. Joskus voisi jopa olla.