torstai 29. heinäkuuta 2010

Hätä keinot keksii

Mua ei huijata!

Meillä ei itketä enää kadonneen keittiönseinän perään. Ensinnäkin molemmat pojat ovat huomanneet, että keittiössä on nyt enemmän lattiapinta-alaa eli paremmat mahdollisuudet riehumiseen, painimiseen ja rapsuköllimiseen. Toiseksi tänään aamulla keittiöstä kuului määrätietoinen TÖMPS. Toto oli keksinyt uuden reitin ja nyt hän pääsee taas lempparipaikkaan siivouskaapin päälle.
Olin juuri lähdössä, kun tämä vapauttava ja rauhoittava pomppu tapahtui, joten en saanut siitä kuvaa. Voin kuitenkin kertoa, että Totolla oli voittajan ilme ja jos hän osaisi sanoa ähäkutti, olisi sanonut, oikein pilkallisella äänellä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Itsenäistä ulkoilua

Viime viikkoina meillä on oltu huomaavinaan, että kaikkein kuumimpaan päivänaikaan Cisua ja Totoa ei kiinnosta ulkona kuin varjossa kököttäminen. On myös tehty teoria, ettei ihmisen pidä roikkua koko ajan fleksin jatkeena, sillä valjaat päällä ja fleksi perässä kissat luulevat, että he ovat kiinni, eivätkä yritä karata.

Näin hyvin tuo teoria pätee. Ehkä kaksi minuuttia yläkuvan rauhallisen patiohetken taltioimisen jälkeen terassilla näkyikin äkkiä kissan sijasta vain fleksi.
Tutkimusmatkailija Cisu oli tomerana matkalla kohti suuria seikkailuja. Hänen perässään raahautui fleksi ja sen perässä näkyy fleksiä tavoittelevan ihmisen varjo.

Ei pitäisi aliarvioida kissoja. Tai toisaalta tuota teoriaakaan: kyllä se toimii, mutta vain hetkittäin. Sanotaanko, että perässä roikkuva fleksi ei ole este, mutta sentään hidaste.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Myöntymistä ja muutosvastarintaa

Toto:  
Heti lauantaina mä sitten sorruin ja otin ihan kunnon päikkärit kissanpesässä, vaikka olin kuullut, että yleensä kissat vastustavat kissoille tarkoitettuja tarvikkeita. Kun paparazzi huomasi, että olen lupaavasti rullalla pesässä, yritin vielä raottaa yhtä silmää ja taistella pesäpäiväunia vastaan. Sitten myönnyin. Krooh...
Pesässä olikin niin kivaa nukkua, että menin heti eilen uudestaan pesäpesulle ja -unille. Se on mun pesä! Kuten näette, Cisu leikkii coolia. Sitä ei muka pesä kiinnosta – ja kuitenkin se nukkuu ihan pesän vieressä joka päivä. Hah!
Mutta ei mun elämä mitenkään helppoa ole, ei todellakaan pelkkää pesässä köllimistä. Viime aikoina on ollut tosi rankkaa. 

Ensin tuli naukuva naapuri ja varasti poteron ja nyt multa pilattiin mun lempipaikka. Eilen keittiöstä kuului kauheaa kolinaa koko päivän ajan, eikä me saatu Cisun kanssa mennä sinne. Tai saatiin me aluksi mennä, kun ihmiset purkivat keittiön kaappeja. Mutta ei me haluttu. Kun kerrankin SAISI mennä kaappiin, mutta siellä ei olisi mitään tutkittavia tavaroita, niin kuka nyt sinne menisi? Me lähdettiin siis muualle, mutta ei todellakaan olisi pitänyt. Keittiön ovi suljettiin ja keittiöstä purettiin yksi seinä. MEIDÄN KIIPEILYSEINÄ! Missä mä nyt hypin ja miten mä pääsen enää mun spesiaalipaikalle siivouskaapin päälle?! 

En mitenkään.

Olin ihan järkyttynyt ja itkin ja uikutin koko illan. Kukaan eikä mikään (paitsi iltapalaksi saatu possunsydän vähän) ei voinut auttaa mua. Mun ei oltu kuulemma koskaan kuultu parkuvan niin surkeasti, mutta ei multa ole aiemmin lempipaikkaakaan viety. Vastustan tuollaista purkamista, multa ei kysytty mitään! Olin koko illan maailman surullisin kissa, sitten nukuin Cisun kainalossa ja aamulla menin taas keittiön pöydälle mököttämään ja katsomaan kaihoissani mun lempipaikkaa. Mun entistä lempipaikkaa.

Voi että. Mua huolestuttaa, mihin tämä kaikki johtaa. Toivottavasti mun pesää ei sentään pureta. Koskaan.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Melkein...

Meillä on lähes todistettu poikkeuksellista ilmiötä ja historiallista hetkeä: kissa meinaa nukahtaa varta vasten kissoja varten hankittuun kissanpesään. Tämä uhkaava läheltä piti -tilanne tapahtui Totolle muutama päivä sitten. Cisun jo sammuttua Toto meni varomattomasti peseytymään kissanpesään.

Pitkän ja hartaan peseytymisen jälkeen Toto käpertyi rullalle ja silmät painuivat kiinni... Kunnes äkillinen havahtuminen: apua, meinaan nukkua siellä missä ihmiset haluavat minun nukkuvan!

Äkkiä nojatuoliin ja uusi peseytyminen.

Sittenkin takaisin Cisun luokse. Unirullana pää veljen peppua vasten on parasta!

Mitä tästä opimme? Kissanpesä käy kyllä leluksi (se siirtyy usein päivän aikana uuteen paikkaan) ja kylpyammeeksi, mutta ei siinä kyllä voi nukkua. Kannattaa siis ostaa kissoille aina sellaista, josta itse pitää. Minusta pesä on hauska ja kaunis esine, vaikkei kukaan karvainen siinä koskaan nukkuisikaan.

Kansainvälistä kommunikaatiota

Cisu osoitti taas eilen kielitaitonsa, määrätietoisuutensa ja viisautensa.

Mies oli syyttänyt Cisua Hesarin repimisestä, kun oli löytänyt tämän paperisilpun keskeltä. Cisu oli tuhissut loukkaantuneena ja kiljunut Nou, nouuuu. Mies oli sitten kysellyt, että Totoko se oli, älä yritä syyttää muita. Cisu oli ollut oikeasti vihaisen oloinen ja vain hokenut nouta. Hetken päästä Tottis oli saapunut ja näyttänyt, että hän se repi, näin. Minä olin nähnyt Toton repivän lehteä jo aiemmin, joten ihan oikein, että Cisu kielsi kaiken, vieläpä hienosti englanniksi. Hän vastaa usein ihmisten kysymyksiin hyvin kielteisesti (nou) tai kärsimättämästi (nau, nyt heti!). Toto sanoo yleensä mäy tai väy, joskus vain äy tai ii. Se lienee koratin kieltä, sitä me ihmiset emme valitettavasti taida.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kesän suosikkimatkakohde


 Terveisiä Koratiasta. Täällä vartioin minä!

Joko kissat lukevat kissablogeja tai sitten Koratian maine jännittävänä matkakohteena on kiirinyt kirjaimellisesti puskaradion kautta. Eilen kotiin tullessani hämmästyin suuresti: autokatoksestamme singahti hurjaa vauhtia pakoon vieras kissa. Taas. Tällä kertaa se taisi olla lähistöllä asuva norjalainen metsäkissa. Joka tapauksessa jälleen kutsumaton ylimääräinen harmaaturkki. Olemme asuneet talossamme viisi vuotta, emmekä ole koskaan ennen nähnyt kyseistä kissaa kotipihamme lähelläkään, mutta nähtävästi hänkään ei enää voinut vastustaa Koratian kutsua...

Tämä harmaa oli edellistä harmaata selvästi tietoisempi, miten vierailla mailla käyttäydytään: kunnioitetaan ja väistetään alkuperäisväestöä. Kun kävimme myöhemmin Cisun ja Toton kanssa ulkona, ei uusimmasta kesäturistista näkynyt jälkeäkään.
Ja täällä partioin minä!
Valpasta vaanimista. Ja syystä.

Sinänsä turistien virta ei ole ihme. Kissoille on tarjolla monenlaisia elämyksiä Koratiassa. Esimerkiksi Cisu oli eilen niin skarppi, että koki viilentävän kesäsuihkuelämyksen. Hän istui nurmikolla katselemassa sadettajaa, eikä millään ymmärtänyt, että vesisuihku lähestyi ja lähestyi... Ja sitten olikin jo myöhäistä. Talviturkki tuli pestyä viimeistään nyt.

Em. skarppius huomioiden ei ole ehkä mikään ihme, että uutterasta partioinnista huolimatta meillä näyttää käyvän autokatosnuuhkijia ja poterovarkaita vähän väliä.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Maailman nopein Toto

Joku voisi luulla, että torkun enkä kuule mitään, mutta ei, olen nukkuessanikin valmiustilassa!

Vielä loppuvuodesta ajattelimme, ettei Toto taida oppia edes nimeään. Sitten hän täytti yksi vuotta ja oppi tuon tärkeän sanan. Nyt Toto tuntee jo muitakin oleellisia sanoja.

Pari päivää sitten Toto oli nukkumassa keittiössä, kun sanoin muutaman metrin päässä eteisessä: "Toto, ulos!" Siinä silmänräpäyksessä Tottis pomppi innosta ulko-ovella ja huusi Uuu-huutoa. Ulos on sellainen sana, että sen oppii kyllä. Pelkkä nimen huutelu ei varmasti olisi aiheuttanut noin nopeaa reaktiota, mutta kiihdyttävä U-sana aiheuttaa aina.

Eilen Toto testasi nopeuttaan karkuun vilistämisessä. Kun tulin kotiin ja avasin ulko-oven, eteisessä oli tavanomaiseen tapaan kaksi kissaa kyyryssä ja valmiina loikkaamaan salamannopeasti ohitseni eli karkuun pihalle. Sille nyt vain ei voi mitään. 95 % karkumatkoista stoppaa jo muutaman metrin päähän: pojat jäävät pihalle odottamaan, että ihminen saa haettua fleksin sisältä.

Aina ei stoppaa. Eilen Toto kaarsi pikavauhtia ensin naapurin pihalle, sitten naapurin autotalliin ja sieltä suoraan naapurin keittiöön, kun autokatoksen sivuovi oli ollut auki. Sieltä matka jatkui taas jonnekin näkymättömiin. Mies soitti sitten naapurin ovikelloa ja ilmoitti, että teillä on täällä jossain yksi kissa. Ja niin olikin. Toton oli nähty juoksevan kyläpaikassa pitkin poikin ja pörhistävän pelästyneenä, kun juoksi melkein peiliä päin ja näki oman kuvansa. Sehän olisi saattanut olla se naukuva naapuri, jospa hän ei olekaan vielä lähtenyt...

Kun Tottis oli saatu ulos ja valjaisiin, mies oli jäänyt vielä juttelemaan naapurin ovelle. Cisu, joka myös oli mukana soittelemassa ovikelloa ja kyselemässä veljensä perään, oli äkkiä piiloutunut ihmisiä tolpan taakse, pujahtanut irti valjaista ja singahtanut hänkin kylään naapureille. Totokin kävi siellä, minunkin on mentävä!

Cisun kyläreissu oli ollut hyvin lyhyt. Ja onneksi viereisessä talossa suvaitaan naukuvia naapureita paremmin kuin Koratiassa. Voisin kuvitella, että kaikki eivät ilahtuisi kissamaisista yllätysvieraista.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Potero on palautettu

...ja Koratiassa vallitsee taas rauha. Yllättävä kesänaapuri lähti muualle lomailemaan. Meillä ulkoilutetaan taas kahta kissaa, eikä yhtä kissaa ja toista lohikäärmettä.

Tarkistus: onko potero kärsinyt, että vieras kissa on istunut siinä?

Ei ole. 

Vaikutti myös siltä, että kaikesta kauhusta, karjumisesta ja tulensyöksennästä huolimatta Totokaan ei kuitenkaan aivan kauheasti kärsinyt kissanaapurista. Viikonloppuna nimittäin juuri Toto oli se, joka livahti ulko-ovesta ja lähti varta vasten naapuriin selvittämään, onko siellä vielä kissa vai ei. Toto asteli määrätietoisesti, mutta yhä enemmän ja enemmän pörhistyen kohti naapurin autotallia, jossa hän oli huomannut kyläkissan eniten viihtyvän. Ei siellä ketään ollut! Toto oli niin ilahtunut, että yritti saman tien mennä naapurille kyläänkin. Että eikös se nyt riitä, että tunnette tällaisen kissan, älkää kutsuko sitä kolmatta harmaata enää meidän maille...

Ei, sitä ei näy. Helpotuksen huokaus.
Olimme iloisesti yllättyneitä, että Toto pääsi vihan ja pelon yli ja meni pari päivää mietittyään oma-alotteisesti naapuriin. Se antoi viitteitä, ettei Totostakaan olisi ehkä ihan anteeksiantamattoman hirmuista, vaikka hän joskus saisikin naukuvan naapurin... Cisuhan oli selvästi kiinnostunut naapurista jo toisella tapaamisella, vaikkei nyt ihan kiitellytkään siitä röyhkeästä hännän täppäämisestä. 

Että ihan hyvin selvittiin siitä kissamaisesta kesäyllätyksestä. Cisulla ja Totolla oli elämänsä mielenkiintoisimmat muutamat päivät, ja ihmisille riittää tästä jutunjuurta vielä paljon pidemmäksikin aikaa.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Naapurikateutta


Väärinkäsitysten välttämiseksi: kuvassa ei ole tulta syöksevä lohikäärme, vaan Tottis, meidän pieni luttana ja maailman lempein kissa, tutustumassa naapurissa kyläilevään kissaherraan.

Eilisiltainen valjastelu ei suinkaan ollut tavanomaista haahuilua ja ruohonmutustelua. Cisu ja Toto hiippailivat seinänviertä ja asettuivat tarkkailuasemiin. Naapurin pihalla edelleen hengailevaa kolmatta harmaapoikaa piti pitää silmällä. Onneksi meillä on talonvierus mullalla ja sadevesikouru missä sattuu, koska sokkelikivioperaatio on kesken; pojat saivat kunnon juoksuhaudan ja poteron turvakseen.


Cisu on ihan litteä.
Ensin ei tuntunut tapahtuvat mitään. Uusi naapuri on jopa hämmästyttävän sympaattisen ja lauhkean oloinen. Aluksi hän vain istuskeli ja katseli hämmentyneenä koratialaisia: miksi nuo ovat aina niin vihamielisiä? Koratiassa on hyytävä tunnelma helteestä huolimatta.

Äkkiä naapuri sanoi vienosti "mau" ja käveli meidän poikien taakse. Ällistyttävän rohkea veto.

Pahempaa oli tulossa. Se alkoi lähestyä Cisua! Naapuri on selvästi huomannut, että Cisu on se Koratian kunkku, jonka kanssa pitää päästä väleihin – eli jolle siristää silmiä ja jonka peppua pitää pyrkiä joka ilta haistelemaan.
Toto: Se on MUN veli! Apua! Mene POIS!!!
Se ei mennyt. Se täppäsi Cisun häntää.
Cisu: Tuota noin. Se on kyllä mun häntä. En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua.
Toto tietää: Huoooh... GRRRRR.....
Tämän jälkeen joukko hajaantui. Cisu käveli vähän kauemmas talon kulman taakse ja istui siellä näennäisen rauhallisena, mutusteli vähän ruohoakin. Toto lähti päinvastaiseen suuntaan juoksuaskelin. Kun naapuri huomasi sen, hän lähti innoissaan kipittämään Toton perässä, mikä tietenkin järkytti Totoa kovasti. Hän päätyi peloissaan terassin pöydälle ja sieltä kotiovelle ja kotiin turvaan.

Naapuri kääntyi kannoillaan ja meni Cisun poteroon! Hän ei siis halunnutkaan tutustua Cisuun vaan kateissaan viedä Cisun lempipaikan. Cisu kurkkaa ällistyneenä kulman takaa. Voiko röyhkeämpää olla!
Hetken kurkittuaan Cisu lähti kauemmas, viipotti hetken ympäri pihamaata (CISUN pihamaata!) ja meni sitten sisälle. Aikamoiseksi on ulkoilu muuttunut.

Lopuksi kerrottakoon vielä, että lohikäärmeilmeistä huolimatta kukaan kolmikosta ei tunnu saaneen pysyviä traumoja Koratian kissaruuhkasta. Jopa Toto on aivan rento ja kehrääväinen heti kotiin päästyään. Hän myös tarkkailee naapuria hyvin kiinnostuneena ikkunasta. Hän ei vain halua tavata naapuria. Cisu ei enää eilen ulvonut eikä juuri sähissytkään naapurillle, vaan siristeli välillä hänkin.

Naapurikaan ei tunnu pahastuneen. Hän ottaa kaiken tyynen rauhallisesti ja jos joku meidän talon väestä liikuu ulkona ilman karvaista seuraa, naapuri tulee heti juttelemaan ja kellahtaa selälleen rapsutuksia kerjäten.

Että ei se Koratia niin hyytävä paikka olekaan. Emme vielä ala mainostaa sitä kaikkien kissojen toivematkakohteena, mutta extreme-henkisille ja kärsivällisille, hyvähermoisille kesäturisteille se sopii kuitenkin. Älkää kuitenkaan odottako pääsevänne heti hyviin väleihin maan paikallisväestön kanssa.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Yksi harmaa liikaa

Koratiassa on maailmankirjat totaalisen sekaisin: naapurissa on kylässä vieras kissa. Ja hän saa olla vapaana pihalla.

Eilisillan teema olikin pörhistely ja kyttäys. Tässä Cisu havainnollistaa kumpaistakin keittiön ikkunan eli kissanvakoilupaikan ääressä.Huomatkaa puuhkahäntä!
Kun tulimme eilen kotiin, Toto karkasi heti naapurin puolelle. Huomasin hänen kasvavan äkkiä suureksi ja pörheäksi ja nuuhkivan tyhjää kissankoppaa. Kopan vieressä oli vesi- ja ruokakupit. Äkkiä siis meidän pojat fleksiin ja ihmiset tarkkailuasemiin: onko naapurissa kissa?!

Olihan siellä suuri harmaa lempeä kissaherra. Aika kauan kesti ennen kuin myös Cisu ja Toto huomasivat hänet – kröhöm, kiva että ihmisillä on paremmat hoksottimet toisten kissojen suhteen kuin tynnyrissä kasvaneilla uusavuttomilla koratialaispojilla... 

Naapurikissa tuli varovaisesti katsomaan minua ja Totoa. Hän oli aivan rauhallinen ja ystävällinen ja kellahti Toton eteen maha pystyssä, siis alistui Totolle.

Mitäs Toto teki, kun olisi saanut kerrankin olla pomo? Pelkäsi kauheasti. Pörhisti ja piipitti – omasta mielestään varmaan karjui leijonamaisesti – ja kiipesi syliini. Toto tarttui olkapäähäni ja tunki kauhusta täristen päänsä kaulaani vasten: Mamma auta, meidän pihalla on kissa! Sitten Toto kipitti matalaa pörröjuoksua äkkiä kotiin.


Cisu ei ollut pelokas, vaan todella epäluuloinen ja aika vihainenkin, kun Koratiaan oli tullut kutsumattomia vieraita (peurat ja puput tai edes koira eivät ole MITÄÄN tähän verrattuna). 

Ensin Cisu katseli vierasta aivan liikkumattomana ja vähän ulvoi ja sähisikin hänelle. Ystävällinen tulokas vain siristeli silmiään ja halusi nuuhkia uteliaasti Cisun peppua. Cisu oli niin järkyttynyt, ettei voinut liikkua. 

Sitten vieras teki jotain aivan kaameaa: meni MEIDÄN autokatokseen. Hyvin paheksuttavaa. Onneksi minä sain hätistettyä hänet sieltä naapurin ja meidän rajalla olevan pensasaidan luo, mutta sitten alkoikin väsytystaistelu. Vieras istui tyynesti pensaassa ja Cisu karjui hänelle koko keuhkojensa voimin. 
Tätä olisi jatkunut varmasti tuntikausia, elleivät ihmiset olisi hieman auttaneet Cisua. Yksi piteli Cisua fleksistä ja toista kissaa silmällä, toinen haki kipollisen vettä. Kun tunkeilija sai vesisuihkun niskaansa, hän häipyi ja Cisu saattoi mennä sisälle. Olihan hän onnistunut vihdoin karkottamaan vihollisen!

Kotona Cisu raivosi ensin Totollekin, ihan kuin Totokin olisi äkkiä tuntematon. Sitten yhä hyvin pelästyneen oloinen Toto meni nukkumaan ja Cisu asettui ikkunalla kyttäämään. Ja kyttäämään. Ja kyttäämään.

Jossain vaiheessa iltaa Totokin liittyi tarkkailujoukkoihin.

Mitään näin pöyristyttävää meille ei ole vielä koskaan tapahtunut! Aika noloa Oy Korat Securitas Ab:n kannalta: ensin ei edes huomattu, että valtakuntaamme on saapunut lisää harmaaturkkeja.

Saas nähdä, miten tämän illan ulkoilu sujuu.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kuin pantteri orrella

Cisu on aina tykännyt yläkerran porraskaiteella kulkemisesta ja istumisesta. Se on kyllä aika hurja harrastus: jos lipsahtaa, tipahtaa korkealta ja suoraan portaisiin. Onneksi ei ole tietääksemme koskaan tippunut.

Nyt Cisu on alkanut myös nukkua kaiteella iltaisin. Luulisi, että meitä löytyisi parempiakin iltatorkkupaikkoja, mutta ei, vain kaide kelpaa. Joskus yläkertaan menijä herättää Cisun. On hauskan näköistä, kun kaiteelta nousee kiskotteleva ja haukotteleva kissa.
Kaikkein hauskinta sekä Cisusta itsestään että ihmisistä on, jos kaiteella loikoilee pantteri. Mies on jo pari kertaa kehunut minulle, että Cisu lojuu kaiteella aivan pantterimaisesti: kaikki raajat rennosti kaiteen sivussa roikkuen, kuin suuri kissapeto puun oksalla. Se on kuulemma hienon näköistä.

Eilen minäkin näin tuon hienouden. Huomasimme, että Cisustakin se on oikein mahtava asento ja kehu imartelee häntä. Aina kun mies sanoi taikasanan "pantteri", Cisu katsoi häntä ihastuneena, lötkäytti itsensä pantteriasentoon ja kehräsi. Tämä toistui monta kertaa. Sitten Cisu alkoi pantteroida jo siitä, että mies katsoi häntä ja lopuksi hän meni oma-aloitteisesti pantteriksi ja tuijotti sitten miestä kovasti huristen, kunnes tämä huomasi tempun ja jälleen kerran ylisti taitavaa kotipantteria.

Meillä taitaa asua ainakin kaksi aika hassua miestä.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Ennätystehdas

MEKÖ muka villejä? Ite oot. Se on, joka sanoo!

Cisu ja Toto kunnostautuneet tänä viikonloppuna henkilökohtaisissa nopeusennätyksissä. Ei uskoisi, millainen vauhti ja voima näistä söpöistä kölleistä löytyy, kun on tosi paikka kyseessä.

Cisulle kävi hassusti: hän meinasi karata kotoa suoraan koiran jalkoihin! Olin pihalla maalaamassa, kun ystäväni tuli miehensä ja ison koiransa kanssa hakemaan meille unohtunutta neuletakkia. Avasin siis ulko-oven hakeakseni takin sisältä.. Cisu, jolle on nykyisin kunnia-asia karata aina kun ovi aukeaa, oli arvatenkin ovella kyttäämässä. Ehdin siepata Cisun syliin, mutta kauan hän ei siinä viihtynyt koiran nähtyään. Se oli selvästi henkilökohtainen kääntymis- ja säntäysennätys. Sekunnin murto-osassa Cisu oli pörröisenä olkkarin pöydän alla - ja minulla on yhä raapimisjäljet ja mustelma jalassa, sillä Cisu kiepsahti reiteni kautta ympäri.

Maisa-koiraa ei haitannut, ettei talon isäntä ollut tuon ilahtuneempi hänestä. Hän etsi pihalta paikan, jossa kissat olivat juuri ulkoilleet ja piehtaroi siinä intensiivisesti. Hajuterveiset ovat tärkeä juttu.

Totokin on kunnostautunut. Hänen ei voi sanoa varsinaisesti karkailevan kotoa, vaan joskus livahtavan ulos istumaan ilman valjaita.

Paitsi silloin, jos pihan yli lentää juuri harakka matalalla. Silloin terassin oven avaus voi toimia Totolle merkkinä juosta perään ja tehdä henkilökohtainen ravausennätys. Se syntyy pörhistämällä itsensä suureksi, laittamalla hännän kippuraan ja ravaamaan kymmeniä metriä pikajuoksua linnun perässä. Halki nurmikentän, komealla kaarteella. Ja kun ällistyneet ihmiset lähestyvät, otetaan seuraava pörröhäntäspurtti suoraan naapuriin ja piiloudutaan naapurin autotalliin. Sieltä suostutaan palaamaan vain sylissä kiemurrellen ja kovasti väykyen.

Huh huh. Helle ei ole siis aivan tainnuttanut harmaaveljeksiä. Välillä heitä ei ole kyllä kiinnostanut mikään muu kuin istuskelu ulkona, liian kuumalla ei voi tehdä muuta. Miehelläni on ainakin vahva usko kissojen keskipäivän velttouteen edellä kerrotuista nopeusennätyksistä huolimatta. Eilen perheen miehet viihtyivät yhdessä terassilla ja ottivat kaikki aika lungisti.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Herra Ukkonen kylässä

Cisu: Minä en pelkää MITÄÄN!

Miten muut kissat reagoivat ukkoseen?

Ukkonen jyrähteli talomme yllä eilen enemmän tai vähemmän koko illan. Välillä Cisu ja Toto selvästi hätkähtivät ja ihmettelivät ääntä, mutta kaikkein eniten heitä suututti: jostain ihmeen syystä ei he eivät päässeet ollenkaan ulos. Ei, vaikka kuinka karjuivat. Kun tulin kotiin, Cisu kyllä onnistui karkaamaan vesisateeseen ja karjui vimmaisena sitten sitä, että niskaan tulee jotain kauheaa ja märkää...

Pitkään aikaan ei olekaan ukkostanut. Muistikuvieni mukaan kissat eivät ole aiemminkaan kiinnittäneet ainakaan jyrinään juuri huomiota. Reilu vuosi sitten Cisu ensin järkyttyi hieman salamoinnista, mutta sitten kiinnostui ja kurkki ikkunasta, tosin sitten uni jo voittikin. Hyvähermoisia (ainakin tässä asiassa) moukoloita.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ei häikäise eikä hikoiluta

Etkö näe tässä kuvassa mitään?

Ei ihme, sillä lähes pilkkopimeässä on vaikea kuvata perusräpsällä. Pakko oli kuitenkin yrittää, sillä Toto oli eilen hyvin viisas: hän pakeni hellettä useita kertoja päivän aikana pimeään kylpyhuoneeseen, kylmän ammeen pohjalle. Varmasti talon viilein paikka, ellei jääkaappia huomioida. Loistavaa kuumuusongelman ratkaisua!

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Hurja vihermamba

Cisu havaitsi pihalla jotain hyvin epäilyttävää: metrien pituisen jättiläiskäärmeen heinikossa. Sitä ei voinut noin vain ohittaa.
Vähän kiertelyä ja kaartelua, kyyristelyä ja vaanimista ja muutama ilmalyönti etutassulla. Kauhea vihollinen!

Ei se sihise eikä hyökkää. Pakko mennä katsomaan lähempää. Ihan varovaisesti...
Kauhea huijaus, sehän onkin puutarhaletku!
Niin siis tuolla heinikossa rapisee myös lintu...
SITÄHÄN mä oikeasti olin menossa vaanimaan. (Kai säilytin yhä kasvoni, olen aivan käärmeissäni, jos joku huomasi että luulin letkua käärmeeksi?)

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Voimia keräämässä

Ei uskoisi tällaisista kölleistä, että samaiset unikeot ovat olleet tällä viikolla kovin vilkkaitakin.

Välillä levätään pinossa ja limittäin ja lomittain
hännät ja tassut sikin sokin, ihan kuin helteellä ei muuten tarkenisi.
Ja kun on levätty, riehutaan! Erityisesti Cisu on tällä viikolla kunnostautunut karkaamisessa lähes aina kun ulko-ovi on avattu. Eilen hän luuli hetkellisesti olevansa koira ja laukkasi jahtaamassa rastaslaumaa pihalla... Cisu on myös ulvonut öisin, luonnollisesti suoraan nukkuvien ihmisten korviin. Toto on ottanut astetta iisimmin, mutta hänkin tunnistaa nykyisin hyvin ulos-sanan - ja etenkin kotiin palaavien ihmisten aiheuttaman ulko-oven narahduksen eli karkaamiskutsun. 

Kun olin alkuviikosta pois kotoa, harmaa"herrat" olivat huutaneet ja ravanneet läpi yön ja käyneet jopa kaapeissa huutamassa ja etsimässä minua. Mies tuntui aika ilahtuneelta, kun palasin kotiin, mutta en tiedä, kuinka paljon siitä meni vain kissanhuudon piikkiin. :)

Eräänä iltana meillä kävi tällainen vieras. Olin Cisun kanssa olohuoneen sohvalla istuskelemassa, kun peura tuijotti yhtäkkiä meitä ikkunalasin läpi, nenä 20 cm ikkunaruudusta. Korat Securitaksen toimitusjohtaja ei alkanut vaania eikä edes hermostunut, koska oli niin hämmästynyt. Kuokkavieras ihmetteli meitä hetken ja köpötteli sitten rauhallisesti naapurin pihalle syömään heidän kukkasiaan. Ehkä hänkin oli keräämässä voimia yöseikkailuja varten.