sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Kylpyamme

Kissanpesää ei ole vielä kelpuutettu nukkumapaikaksi, mutta sille on löytynyt muutakin käyttöä kuin leluvarastona ja hiirihautomona toimiminen: kun asetin pesän keittiön ikkunalle kissojen oman köllimiskarvan päälle, Cisu ryhtyi pesemään siinä itseään. Kyllähän hienoilla kissaherroilla onkin tietenkin ikioma tilauskylpyamme!

Harmaaveljesten juhannus on sujunut varsinaisella ON-OFF-tyylillä. Joko on riehuttu niin ettei kamera ole perässä pysynyt tai oltu niin flegmaattisia eli vain lojuttu aurinkoläikissä, ettei kamera ole tullut dokumentoineeksi sitäkään.

ON-tyylistä mainittakoon esim. Cisun karkuretki lähipellolle. Kyllä vain, Vänttisistäkin pääsee näemmä halutessaan salamannopeasti eroon, ja sitten vain menoksi. Se, että molemmat pojat pistävät nykyisin menoksi aina kun ulko-ovi avataan eli tulemme kotiin, ei ole enää mikään juttu. Silloin he eivät yleensä mene kovin kauas. Ei ainakaan lähipelloille asti eikä yleensä myöskään naapurin pysäköidyn auton alle piiloon... Paitsi että sitäkin Cisu on testannut viime päivien aikana pari kertaa. Onneksi Cisu on niin kova leikkimään, että hänet saa houkuteltua helposti esille esim. heinänkortta heiluttelemalla.

Toton juhannusvillityksiin on kuulunut epätotomaisen kova väykyminen-mäykyminen lähes joka asiasta. Tottis kärsii myös suuresta kiipeilykuumeesta. Kun olimme - tällä kertaa ihan tarkoituksella ja Vänttiset tiiviisti niskassa - koko porukan voimin peltokävelyllä, Toto loikkasi yhtäkkiä sähkötolppaan. Sen jälkeen hän on kiivennyt vähän kaikkialle, esim. naapurin pienen riippakoivun päälle istumaan. Siellä naapurin edesmennyt kissakin tykkäsi päivystää. Ehkä Toto halusi katsella perhosia puusta käsin. Hän on nimittäin alkanut harrastaa kiipeilyn lisäksi myös perhosten pyydystämistä. Näimme eilen hauskan kissanpentumaisen tanssin, kun Toto juoksu ja hyppi pitkin pihaa perhosen perässä.

Eli vaikka meistä on tuntunut, että olemme olleet muutaman viime päivän ajan Espoon ainoat asukkaat, menoa on silti riittänyt, kiitos karkailevien ja kiipeilevien koratialaispoikien. Minulla on nyt viikon verran lomaa ja aion lähteä alkuviikosta pariksi päiväksi reissuun. Täytyy toivoa, että villikkojuhannus on väsyttänyt Cisua ja Totoa niin, etteivät he ainakaan riehu öisin. Juhannuksen yötön yö sai heidät kokeilemaan pitkästä aikaa myös sitä, miltä tuntuu juosta ja huutaa koko yö. No, muuten se taisi olla ihan kivaa, mutta seuraavana päivänä meitä kaikkia väsytti aika paljon, ei vähiten riehujia itseään. He jättivät aamupalan väliin ja nukkuivat pitkälle iltapäivään, kun oli ollut niin hurjat keskikesän bileet. No, hyvä että jotkut jaksavat riekkua meidänkin perheessä.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Maukas tuliainen

Cisu ja Toto saivat eilen jotain hyvin kummallista: mau-kissojen Maunon ja Epun kissanpesätehtaasta saapui kaunis pesä ja kaksi söpöä hiirulaista. Kyllä riitti nuuhkimista ja tutkimista! En edes ehtinyt purkaa tuliaisia laukustani, kun Toto oli siellä jo niiden kimpussa nenä vinkuen. Kyllä nyt siihen on totuttu, että aina välillä kotiväki tuoksuu vierailta kissoilta, mutta että saa vieraiden tuoksuisia tarvikkeita ja leluja, se on jotain kovin merkillistä. Nuuh...

Cisu keksi heti, että tuo pesä ja nuo hiiret  kuuluvat yhteen. Hän heitteli hiiriä ympäriinsä ja vei ne sitten aina pesään turvaan. Tai turvaan ja turvaan. Cisu oli myös mielellään raadellut hiiriä pesässä, mutta se mokoma aina kaatui ja kellisti suuren pedon selälleen.

Totokin kokeilee. Tömps, tömps, pesää voi myös hakata etutassulla!

Cisusta sellaisessa ei ollut mitään järkeä: hieno pesähän voi vaikka hajota tuollaisesta huitomisesta. Niinpä hän raahasi pesän kauemmas, asetti sinne hiiren
ja istui hautomaan. Meillä oli poikkeuksellisen rauhallinen alkuilta, kun Cisu vain hautoi hiiriä.
Oppisikohan Totokin hautomaan? Pitäisikö heti tilata toinen pesä, niin rauha olisi taattu, kun kumpikin kissis vain istuisi paikoillaan? Sitä paitsi Toton mielestä pesään kuuluivat myös muut lelut kuin uudet hiiret. Loppuillasta hän vei sinne jo suvereenisti mm. pupunkarvapallojaan ja asetti rakkaan rottansakin (joka on nyttemmin sellaisessa kunnossa, ettei sitä enää rotaksi tunnista) pesän läheisyyteen. Pesä ei siis heti päässyt siihen tarkoitukseen, mihin se oli ajateltu, mutta selvästi sille löytyi käyttöä. Se on jo paljon, sillä kaikkihan me tiedämme, miten yleensä käy, kun oikein varta vasten hankkii jotain kissoille... Hyvällä tuurilla sentään pakkauslaatikko kiinnostaa.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Aurinkoläikkäkuningas

Toto: Ei mulla mitään asiaa ole. Halusin vain tulla kertomaan, että onpa ihanaa ja nautinnollista, että taas oli aurinkoinen aamu. Olen kissa, joka tarvitsee aurinkoläikkiä.
Noin, olen valmis! Tulkaa silittämään. Olen maailman pehmein, silein, silkkisin ja myös kuumakylkisin.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Uusia resursseja

Oy Korat Securitas Ab saa varmasti vuoden kasvuyrityspalkinnon, tai Cisu ja Toto vähintäänkin innovatiivisuuskunniamaininnan.

Ei mennyt kuin muutama päivä pelottavan peuran tunkeutumisesta Koratiaan, kun johtaja Cisu ikkunasta havaitsi jotain hälyttävää: nyt tuli sitten metsäkauris meidän maille! Se syö meidän puunlehtiä!
Cisu oli jo huomannut, ettei tällaisia asioita kannata jättää Pikkupupun hoidettavaksi, joten hän kutsui paikalle uudet, hieman raamikkaammat työntekijänsä. Kas tässä, sälekaihtimen välistä salakuvattuina:
Kuvasta on sitä vaikea nähdä, mutta nämä ovat varsinaisia turbojäniksiä. Ne ovat korkeampia, voimakkaampia ja rohkeampia kuin kukaan kotipuutarhuri haluaisi tietää. Toinen Korat Securitaksen uusista työntekijöistä tuli jopa meidän terassille ja irvisti talon suuntaan katsellessaan. Aikamoiset hampaat ja viikset, en haluaisi joutua tuon bodyguardin kiinniottamaksi!

Ei halunnut metsäkauriskaan. Hän pötki välittömästi uusia työtekijöitä pakoon. Vielä kun samaan aikaan nähtiin Pikkupupun kaartavan kauempana pellolla, voidaan sanoa, että Cisu ja Toto, joka valvoi tapahtumien kulkua omassa ikkunassaan yhtä herkeämättä kuin Cisukin, ovat todella tehostaneet Koratian turvallisuustoimenpiteitä.

Järkevää kyllä johtajat myös pysyttelivät sisätiloissa tämän uusimman hyökkäyksen ajan. Kenenkään ei tarvinnut ryömiä pörrömyttynä kotiovelle eikä alistua siihen nolouteen, että hölmö ihminen kantaa jähmettyneen – siis patsaan vankkumattomuudella joukkojaan puolustavan – johtajan pois taistelupaikalta.

Mutta hui, mikä mahtaa olla seuraava selkkaus Koratiassa? Meillä ei ole enää ollenkaan rauhallista!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Toto - rikastuttava elämys



Tänä viikonloppuna vietettiin tärkeää merkkipäivää: nyt on tasan vuosi siitä, kun Toto Tottis Elliot Tottiainen muutti meille, niin ihmisten kuin isovelipuolensa Cisun iloksi. Jo vuoden ajan meitä on naurattanut se, että jokaisen Suomen kioskin seinässä on Toto-laatikko ja radiosta tulee tuon tuosta Toto-mainoksia. Katsokaa ja kuunnelkaa vaikka! Toto on kova kampanjoimaan. Vuosi sitten hän mainosti "Kerää oma Toto-porukkasi" - ja mehän keräsimme. Nyt Toto mainostaa itsevarmasti: "Toto - rikastuttava elämys".

Ja niin hän onkin. Vasta Toton tultua ymmärsimme, ettei kaikki Cisun riekkuminen ollutkaan vain vilkkautta, vaan Cisu oli turhautunut, kiukkuinen ja ehkä masentunutkin. Yksinäiset päivät kotona eivät olleet helppoja, ja kotiin tullessamme tapasimme usein kissan, joka huusi suoraa huutoa ja kirjaimellisesti roikkui kiinni meissä.

Nyt tapaamme kaksi kissaa, jotka karkaavat iloisesti hännät pystyssä viipottaen pihamaalle. Koska meillä ei ole edelleenkään tuulikaappia ja Totokin on päässyt toden teolla ulkoilun makuun, tämä on väistämätöntä... Pojat eivät kuitenkaan mene kauas. Cisu odottaa, että hidas ihminen saa haettua fleksin sisältä ja tulee hänen kanssaan valjastelemaan. Toto taas odottaa fleksiä ja aloittaa sen jälkeen tervetuliaisseremoniat. Vaikka Cisukin on kovin suurisydäminen tyyppi, ei hänkään vedä vertoja Totolle tervehtimisessä. Etenkin maanantaisin - kun ihmiset ovat olleet pitkästä aikaa pidemmän aikaa pois kotoa - Toto saattaa helposti puskea, pöristä ja rojahdella silityshaluisesti jopa 15 minuuttia putkeen. Toto tietää, miten ilahduttaa Toto-porukan ihmisjäseniä.

Hän tietää myös, miten painia isoveljen kanssa, viedä veljeltä lelut ja herkut sekä vetää veljeä hännästä. Ajoittain se suututtaa veljeä kovastikin, mutta toisaalta Totoa parempaa nukkuma- tai juoksukaveria ei olekaan, niin ettei sille kauan voi vihoitella, vaikka se välillä hieman rasittaakin. Kun pojat haluavat olla rauhassa, Toto vetäytyy aina yksinään jonnekin istumaan tai nukkumaan, Cisu taas hakeutuu ihmisten seuraan. Välillä hän on hyvin hurisevan onnellinen, jos vain hän saa olla ihmisten kanssa samassa huoneessa.

Niin että kaikki on hyvin ja harmonisesti Koratiassa ja on toivottavasti vielä hyvin, hyvin kauan. Vuosi kaksoiskissain maassa on mennyt ihmeellisen äkkiä. Tuntuu, ettei siitä ole kuin hetki, kun Toto teki ensimmäisen talokierroksen selkäkarvat jännäpörrössä ja Cisu kokeili, miltä tuntuu hoitaa pikkuveljeä hellän emon tavoin. Kyllä nuo koratveljekset ovat rikastuttavia elämyksiä, sekä yhdessä että erikseen!



P.S. Leikin sitten hieman Bloggerin uudella bloginmuokkaustyökalulla eikä paluuta vanhaan blogiin enää ollutkaan... Olkoon nyt tällainen, katsotaan, josko saan muokattua blogia edelleen joskus myöhemmin. Nyt on ainakin fontit sekaisin yms. häikkää...

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Tunkeilija Koratian mailla

Voi voi. Oi surkeus. Kun tulin eilen illalla kotiin, sain kuulla, että Oy Korat Securitas Ab oli epäonnistunut surkeasti heti ensimmäisen vihollisen saapuessa Koratiaan. Kesätyöntekijä Pupua ei ollut näkynyt missään, ja Cisulla ja Totollakin oli mennyt pupu pöksyyn.


Mies ja harmaapojat olivat olleet valjastelemassa pihalla, kun – kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti – puskan takaa oli ilmestynyt kookas valkohäntäpeura. Kyseessä oli ollut hyvin tyyni ja rohkea yksilö. Hän oli katsellut poikia hetken ja kävellyt rauhallisesti pihan poikki.


Cisulta ja Totolta oli melkein tippunut silmät päästä: Mikä toi on ja miten se kehtaa tulla meidän lähelle? Vaikka he tuijottavat ja vaanivat peuroja mielellään ikkunalasin läpi, livenä moinen jättiläiseläin oli ollut todella pelottava.


Hetken tuijotuksen jälkeen Toto oli mennyt aivan pörröiseksi ja lähtenyt hyvin matalana ryömimään kohti kotiovea. Cisu taas ei ollut voinut liikahtaa paikoiltaan: hän oli vain istunut kuin kivettyneenä. Lopulta mies oli käynyt äkkiä avaamassa Totolle oven ja palannut sitten pihalle hakemaan edelleen aivan jähmeän Cisun. Cisu oli herännyt transsistaan vasta sylissä ja alkanut kiemurrella.


Seuraavat pari tuntia pojat olivat olleet (kerrankin) aivan hiljaa. Toto oli istunut ikkunan ääressä ja tuijottanut paikkaa, jossa Suuri Pelottava Peura oli havaittu. Välillä hän oli pörhistynyt ja välillä vavissut kauhusta. Puistattavaa.


Oi voi, mitä uusavuttomia citypoikia meillä on. Eivät tiedä, mikä on saalis ja mikä vihollinen ja mitä vaaran uhatessa pitää tehdä. Eikä se Koratian suojelukaan taida oikein vielä onnistua. Ehkä Oy Korat Securitas Ab voisi palkata myös peuran joukkoihinsa? Sitten kukaan ei varmasti uskaltaisi tulla meille, peurat ovat kyllä niin hurjia.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Se toinen puoli

Kissat, jopa koratit, osaavat muutakin kuin riekkua. He osaavat myös rentoutua täydellisesti.

Sunnuntaina olin laittamassa pyykkiä koppaan, kun huomasin, että Toto olikin jo varannut sen parempiin tarkoituksiin.

Et tunge sitä kameraa pyykkikoriin, mä oon ihan väsynyt!
Seuraava yritys ei onnistunut sen paremmin. Koppaan oli tullut lisää asukkaita.
Siellä se loppupäivä kuluikin mukavasti veljessolmussa. Jotkut meistä ymmärtävät lepopäivän päälle.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Elämää kissaperheessä

Cisu: Älkää sit uskoko mitään, mitä tässä kirjoituksessa lukee. Kaikkea toi meidän sihteeri märehtiikin. Mä märehdin vaan ruohoa enkä mitään turhanpäiväsiä.

Vaikka Cisu ja Toto ovat mitä ihastuttavimpia otuksia ja on suuri kunnia asua heidän kanssaan – heidän luonaan, korjaan – niin aina joskus tulee ajateltua, että asiat voisivat sujua nopeammin, jos he eivät olisi niin aktiivisia ja koheltavaisia. Ei paremmin eikä mukavammin, vaan nopeammin.


Eilen esimerkiksi meillä kävi keittiösuunnittelija tekemässä tarkistusmittauksia uutta keittiötä varten. Sen sijaan, että olisi vain mittaillut, hän sai tuon tuosta varistaa kissan irti rakennusmitan päästä tai irrottaa kissantassun kynänsä ympäriltä. Kun hän kumartui tutkimaan allaskaappia, Cisu kiipesi hänen selkäänsä. Eellisellä kerralla vastaavassa tilanteessa Cisu loikkasi työtasolle ja yritti nuolla suunnittelijan hiuksia. Se on hänen spesiaalihuomiokeinonsa kivoille vieraille.


Kun vedimme uunin irti kolostaan, kaksi kissaa vilahti arvatenkin sinne koloon. Ja sieltä eteenpäin. En tiennyt, että meillä on kissanmentävä pujahduspaikka keittiökaappien takana, mutta nyt tiedän. Kun uuni työnnettiin takaisin koloonsa, kaksi kissakiipeliä istui liesitasolla innostuneena: Tää liikkuu! Jos meillä on siis kissantassun verran heittävä virhemittaus jokaisessa uuden keittiön kohdassa, se johtuu koratialaisista keittiösuunnittelijoista. Tietenkin kissat olisi voinut myös sulkea pois, mutta oikean suunnittelijan mielestä se olisi ollut turhaa, kun ne ovat niin hassuja, ihan kuin pieniä villejä lapsia. Niin ovat.


Tänään aamulla taas, kesken aamutoimien, Cisu ja Toto hyörivät jaloissani ja olivat nyreissään, kun en ehtinyt koko ajan silittää ja rapsuttaa ja leikittää heitä. Kostoksi he päättivät mennä kolistelemaan työhuoneeseen. Kauhea pamaus kuului, mutta en koskaan saanut selville, mikä se oli. Ehken halua tietääkään. Siinä kului kuitenkin muutama kriittinen aamuminuutti.


Seuraava viivästys oli toivoakseni vahinko. Kun olin jo kengät jalassa, havaitsin, että eteisen lattialle oli ilmestynyt kakkapökäle. Kummallakaan harmaaherralla ei ole tapana onneksi kakkia minne sattuu, mutta jostain se yllätyspökäle oli ilmaantunut ja vielä makuuhuoneen oven eteen. Mies nukkui siellä vielä, joten en voinut teeskennellä, etten huomannut mitään. Olisi vaatinut liikaa näyttelijäntaitoja sitten myöhemmin hämmästellä: "Ai, aloitit aamun astumalla kissankakkaan? Mitä kummaa, en mä vaan mitään huomannut!"


Lopulta pääsin lähtemään. Olin menossa uimaan. Kiitos karvaisten personal trainereiden sain vielä treenata hieman juoksuakin ehtiäkseni bussiin. Kyllä harmaapojat huolehtivat kaikesta.



sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Kesätyöntekijä

Sitten kaamean pörröjuoksun Cisu ja Toto ovat tehostaneet Koratian turvallisuudenhallintaa. Oy Korat Securitas Ab:n perustajajäsenillä on selvä työnjako ulkoilukeikoilla.

Cisun, sitkeän ja ajoittain kiivaan juoksijan, tehtäviin kuuluu omilla mailla partiointi.
Sekä tuima vartiointi.

Enää eivät koirat pääse huomaamatta meidän maille.

Toton vastuualueena on erityisesti portinvartijana toimiminen. Hänen hieman laiskanpulskealle luonteelleen sopii hyvin päivystää Koratiaan johtavalla sillalla.


Toto suhtautuu asemaansa vakavasti ja tarkistaa myös sillanaluksen. Ovathan jotkut koirat kovia uimareita.

Nykyaikaisena bisnesmiehenä - tai sitten vain laiskanpulskeana hahmona - Toto tietää, että yrityksen tehtäviä voi myös ulkoistaa. Hän onkin delegoinut duuninsa kesätyöntekijälle Oy Pupu Ab:stä niiksi hetkiksi, jolloin häntä itseään ei huvita vartioida siltaa.
Rekrytointi on onnistunut ainakin siinä, että varavartioija on kovin pieni ja huomaamaton.

Hän on myös oppivainen ja kuuliainen: myös hän tarkastaa sillanaluksen.

Hän tulee mentoriinsa Totoon myös siinä, että hänelläkin iskee usein ulkona kökötysvaihe päälle.

Hän on aivan pieni ja aika arka, varmasti ihan ekaa kertaa kesätöissä. Olemme todella onnellisia, että Tottis uskalsi luottaa aloittelevaan pihapomppijaan ja ennakkoluulottomasti ja epärasistisesti palkkasi sijaisensa lajirajoja kunnioittamatta. Ihmisistä pieni kesäpupu, kolmas kotieläimemme, on ihastuttava ja - ikävä kyllä, mutta onneksi fleksit on keksitty - Cisusta ja Totosta aivan syötävän suloinen.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Loistava vieras ja bisnesidea

Cisun ja Toton viikko oli ankea: miehellä oli iltamenoja työn puolesta ja minä taas palasin yhtä hammasta tyhmempänä kotiin joka toinen ilta, ne väli-illat menivät sitten toipuessa. Ei siis seuraa eikä mitään tekemistä. Veljeksien hermot alkoivat selvästi jo kiristyä, mutta lupasin heille, että perjantai-ilta toisi tullessaan hyvityksen.

Se toikin. Meille tuli aivan mahtava vieras. Ensimmäinen havainto oli, että Sailalla oli hame. Cisu ja Toto arvostavat kovasti hameeseen pukeutumista, ja toisin kuin monista ihmismiehistä, kissamiehistä hame on aina sitä parempi, mitä pidempi. (Eräs ystäväni pukeutuukin aina meillä käydessään hameeseen vain kissoja varten.) Ja tällä vieraalla oli pitkä hame, heti siis kirjaimellisesti helmoihin pyörimään!

Helmoissa tehtiin aivan pöyristyttävä havainto: tämä hame tuoksuu toisilta kissoilta. Sensaatio! Cisu ja Toto ovat saaneet kotiväen kautta kyllä hajutuliaisia koirilta, kerran hepoilta ja joskus jopa vierailta kissoiltakin, mutta tämä oli ihan uutta – joku vieras ihminen tuoksuu kissoilta. Kahdelta kissalta. Mmmm....

Sellainen ihminen ei tietenkään pysynyt vieraana kauan. Hameen lisäksi piti nuuhkia villatakkia (Cisu myös änkesi sen helman alle möyrimään) ja kenkiä, hypätä niskaan sekä nuolla hiuksia. Voiko näin ihanan tuoksuista ihmistä ollakaan? Pojat olivat aivan myytyjä.

Tästä heräsikin hieno liiketoimintaidea: kissantuoksuisilla hameilla ja mm. toisten kissojen leluilla olisi varmasti kysyntää kissakodeissa. Mutta miten kävisi, jos vaikka kiimainen tyttökissa saisi kollin lelun? Kun huomioidaan, miten meidän kastraattipojat kiihtyivät toisten kastraattipoikien tuoksuista, on tunnustettava, että tässä bisnesideansa on riskinsä.

Ihan heti emme siis avaa kissojen parfymeriaa. Sen sijaan toivotamme kaikki kissanomistajat meille kylään. Hyvin kiinnostunut vastaanotto on taattu.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Niin hyvää ettei sanotuksi saa

Cisu: Possunsydän ja oman maan ruoho, siinä ovat lempiruokani. Ja palan painikkeeksi oman kaivon vettä. Se on parempaa kuin muiden vesi. Aina kun tulen kotiin kylästä, menen vesikupille ja juon kauheasti.

Menevätkö muutkin kissat mykiksi hyvästä ruoasta?

Kuten kaikki ovat jo varmasti blogikirjoituksista huomanneet, Cisu ja Toto eivät ole ollenkaan hiljaisia poikia, eivät ainakaan kesän ulkoilukauden aikana. Itse asiassa viime aikoina ennen hiljaisempana pidetty Toto on alkanut jutella jopa Cisuakin enemmän, mutta onneksi hänen äänensä on aivan vieno verrattuna Cisun mjoukumiseen.

Vaan ruoasta piti puhua. Harmaaveljeksillä on yksi yhteinen hassu piirre: barffiruoka vetää heidät ihan sanattomaksi tuntikausiksi. Etenkin possunsydän saa aikaan hyvin rauhaisan loppupäivän, kissat vain istuvat ja sulattelevat kokemaansa, ilmeisesti sekä henkisesti että fyysisesti. Teollinen pussiruoka ei aiheuta mitään huutoestoja, raksuista nyt puhumattakaan.

Mutta ei - ei meillä syötetä heitä hiljaiseksi joka ilta, vaikka joskus sellainen käykin mielessä. Ja jos joka päivä saisi hiljaiseksi vetävää herkkuruokaa, sekin kärsisi varmasti inflaation ja sitten huudettaisiin senkin jälkeen. Eli herkuttelemme vain silloin tällöin - kissat saavat ihanan makuyllätyksen ja ihmiset hiljaisuusyllätyksen.