torstai 31. joulukuuta 2009

Aktiivista uutta vuotta!

Tänään illalla kuoharipullot sanovat poks poks, mutta monien mielestä kiinnostavampi ääni on naks naks.

Cisu ja Toto saivat jouluksi toivelahjan: Elina Väyrysen Kissan aktivointi -kirjan sekä naksuttimen. Kirja on nyt luettu ja naksutinkoulutus aloitettu. Ensimmäisen oppitunnin aiheena oli tutustua naksuttimeen ja saada siitä hyviä mielleyhtymiä, eli saada naksusta palkinnoksi raksu. Cisu osoittautui varsin kelvolliseksi ja innostuneeksi oppilaaksi, Toto taas on selvästi, niin kuin iän puolesta pitäisikin, astetta alemmalla naksutusluokalla. Mutta kyllä se tästä, kunhan vain ihmisetkin jaksavat olla aktiivisia. Jo ennen "virallisia ohjeita" olemme viime aikoina harjoitelleet esim. herkkujen ja lelujen etsimistä kätköistä, ja kyllä ihan oikean tehtävän ratkaiseminen on (useimmiten) jopa villiviikariveljeksistäkin hauskempaa kuin pelkkä riehuminen.

Toivotamme kissoille ja kissaihmisille puuhakasta ja mielenkiintoista uutta vuotta!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Oma lahja mansikka

...muiden lahja mustikka. Sitä mieltä ovat Cisu ja Toto kissojen ja ihmisten joululahjoista.

Kiltteinä kissaherroina he saivat tietysti monia lahjoja. Etenkin Cisun suuri suosikki on kissanminttuinen suuri kalanvonkale. Sen kanssa kelpaa painia.


Myös äitini kissoille vanhasta nukentakista ompelemat "tassut" osoittautuivat oikein hyväksi lahjaksi, sillä jouluna huomasimme poikien pitävän tassuja nukkuessaan aina lähistöllä. Ja vaikka kuinka joulustressi vaivasi, niin tassulla silittäminen aiheutti aina hurinaa. Näissä on siis ilmeisesti jokin turvaa tuova ominaisuus, vaikkakin lahjan tekijä oli varmaan kuvitellut valmistavansa riehumiseen sopivia saaliita eikä silittäviä taikatassuja.

Aivan ihastuttava uutuus on pieni, kaunis kettutyyny, joka pääsi heti suosikkilaatikkoon (koskakohan siitä kissanpesälaatikostakin saataisiin pieni ja kaunis versio?). Hohtavaa vaaleaa turkoosia oleva tyyny on suoraan Vanhan perinteisistä joulumyyjäisistä - Cisu ja Toto arvostavat kovasti kotimaista käsityöosaamista.


Mutta se mustikkaosasto!
Ensinnäkin kotiin on saapunut aivan liian iso ja muutenkin todella epäilyttävä pallo. Kissaa suurempi pallo, mitä sellaisella tekee? Sitä voi vain tuijottaa ynseästi ja vähän epäluuloisesti. Järkevä kissa ei mene tämän lähemmäs jättipalloa, ja silloinkin hän tarkkailee alati lähintä pakoreittiä. (Eri asia on, jos ihminen pingertää pallon päällä. Silloin voi tulla ihan viereen, sanoa kur, pur ja hur ja kuulostaa siltä, että nyt naurattaa ja kovasti, pallo istuu pallon päällä. Mutta ei puhuta siitä sen enempää.)

Sitten joulun erikoisin inhokki: hienot huopatossut. Ne jalassa kävellen ei tarvitse pelätä kompastuvansa kissoihin, he kun pysyttelevät kaukana. Ja kun tossut ovat lattialla, käy Cisu aina välillä lyömässä niitä. Mitä ihmettä? Onneksi nämä ovat kuitenkin minun eikä kissojen tossut, ja minä kyllä tykkään niistä kovasti.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Eläinten joulu

Cisun ja Toton suuri jouluseikkailu on nyt onnellisesti ohi, ja olemme ehtineet jo huilata pari päivää kotonakin.


Matkustimme siis junalla aina Ouluun asti. Tässä tunnelmia lähtöasemalta, Helsingin Pasilasta. Pojat olivat hyvin hiljaisia ja hämmästyneitä jouduttuaan koppaan ja sitten vielä jonnekin aivan outoon paikkaan.


Menomatkalla junassa oli rauhallinen meininki, vaikka lemmikkieläinvaunu olikin aika täynnä ja siellä oli enimmäkseen koiria, vain pari kissaa. Cisua ei kiinnostanut juurikaan kurkkia kopastaan, mutta Toto katseli aina välillä lähellä olevaa tanskandogin pentua kiinnostuneena. Tässä hän kurkottaa päätään kiinnostavan rapinan ja hajun perään: joku ihminen rapisteli eväsleivän käärettä.



Cisu katselee.


Ja piiloutuu. Cisusta oli selvästi parasta vain lojua junassa, mieluiten kopan suojassa ja mahdollisimman piilossa.


Välillä veljekset vaihtoivat koppia, ja loppumatkasta Toto halusi olla samassa kopassa Cisun kanssa. Ensin luulimme, että se johtui vain veljenkaipuusta ja Cisun tuomasta turvasta, mutta perillä huomasimme, että Toto olikin jossain välissä pissannut omaan koppaansa. Voi toista. Toto vaikutti menomatkalla hyvin reippaalta - reippaammalta kuin Cisu - mutta junailu taisikin olla aika jännittävää.
Se oli kuitenkin pientä perillä odottavaan jännitykseen. Viime vuonna Cisu nukkui sikeästi junasta tultuaan ja oli sitten oma iloinen itsensä. Nyt majapaikkatalon toisessa asunnossa olikin koira joulunvietossa. Eläimet eivät kohdanneet kuin vahingossa hetken ajan aluksi, mutta se riitti järkyttämään Cisun mielenrauhaa kovasti. Ajatuksena oli, että koiraan voi tutustua, jos on itse siihen valmis, mutta Cisu ei vain ollut. Vaikka koirasta ei ollut ihmisten mielestä mitään havaintoa, Cisu sai välillä sätkyjä ja juoksi pörrössä, korvat luimussa talon viimeiseen nurkkaan piiloon. Näin tapahtui jopa kesken leikkimisen, joten ilmeisesti Cisulla oli taka-alalla koko ajan ajatus siitä, että koira saattaa tulla taas esille...


Toton mielestä se oli saanut tullakin. Toto kävi usein katsomassa ikkunasta, näkyisikö koiraa; pari kertaa koira näkyikin tämän ikkunan kautta ja se oli äärimmäisen kiinnostavaa.
Cisua ei kiinnostanut kuin oman makuuhuoneen ikkuna. Se olikin erinomainen, sillä se tarjosi luksusta, jota ei kotona ole: lämpöpatteri ja vielä kapea ikkunalauta sen päällä. Ja ulkona lintuja, jee!


Koska etenkin Cisu tuntui niin hermostuneelta ja alkuun jopa vihaiselta, niin toimme kissojen ruoat ja vessankin omaan makuuhuoneeseemme. Näin kissojen ei halutessaan tarvinnut poistua ollenkaan "omalta alueelta". Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi: makuuhuoneen ovi kiinni oli turvallista nukkua niin kissojen kesken kuin meidän ihmistenkin kanssa. (Ja mikäs ihmisille hauskempaa kuin nukkua märkäruoan ja kissanhiekan hajussa. :))


Olimme varmoja, että pojat kuukahtavat heti perille päästyään, mutta ei. Kumpikaan ei voinut nukkua, vaikka unen tuloa odoteltiin sängyllä kauan.



Kun uni tuli, se oli sikeää. Peitoksi oli näemmä kelvannut mm. minun yöpaitanani.


Uni paras lääke on - alkoi se joulunviettokin sitten sujua, ja jopa hyvin arvattavaan malliin. Kissat eivät kai olisi kissoja lainkaan, jos he eivät olisi melkein kaataneet joulukuusta - mutta vain kerran. Joulukoristeetkin olivat aika hauskoja, niitä piti tietenkin sekä tassuttaa että maistella. Erityisesti kuitenkin kiinnosti nuuskia joulutalon joka nurkka ja kiivetä kaikkialle, minne vain pääsi. Vaikka Cisua vaivasi koirastressi, niin pojat olivat silti hyvin kiinnostuneita ja innostuneita vaihtelusta; yleensähän he pitävät kaikenlaisesta kyläilystä kovasti. Ja jos kylässä saisi aina joulukinkkua, se olisi erinomaista!
Paluumatkalla veljespolot joutuivat suoriutumaan sekä junarikosta että noin kymmenestä murisevasta ja haukkuvasta koirasta. Aika pitkä päivä siis oli, niin kissoille kuin ihmisille. Onneksi Cisu ja Toto ottivat ihan tyynesti, kököttivät yhdessä kopassa ja selvästi tykkäsivät, että minun takkini oli kopan suojana. Viereen tullut kanin koppa oli selvästi hyvin kiinnostava juttu: mikä ihmeellinen haju!
Kotona molemmilla oli kiire ruokakupille. Joulun aikaan tapahtui sekin ihme, että Toto menetti pariksi päiväksi ruokahalunsa eikä halunnut oikein juodakaan. Onneksi kotona alkoi heti ruoka maittaa ja tuttu hurinakin kuulua, joten kissit eivät tuntuneet lopulta kuitenkaan olevan kovin järkyttyneitä joulumatkasta.
Heti kotiinpalaamisruokailun jälkeen Cisu otti uuden kalalelun ja meni maton alle.
Toto tietenkin perään.


Loppu hyvin, kaikki hyvin - joulutontut ovat taas kotona ja nukkuvat rauhassa. Etsi kuvasta kaksi kissanhäntää!


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Touhukasta joulua!

Etenkin eläinblogeissa on näkynyt viime päivinä ihania joulukorttikuvia ja joulun toivotuksia. Meillä ei ole esittää hienoa kissapotrettia... Eilen illalla kuitenkin ajattelin, että ehkä Cisusta ja Totostakin saisi vielä hauskan jouluisen kuvan. Hain varastosta hieman eläinaiheisia joulukoristeita kuvausrekvisiitaksi. En ehtinyt kuin laittaa koristeet lattialle kuvausjärjestelyjä odottamaan, kun Toto-tonttu oli jo paikalla.

Toto suostui kuitenkin olemaan aika joulukissamainen yhdessä possun kanssa.
Tässä taas Cisun "poseeraus" sievän joulukauriin kanssa...
Koristeet menivät pikaisesti läheiseen kirjahyllyyn.
Meidän joulukorttikuvat ovat sitten tällaisia, Cisulle ja Totolle kyllä hyvin luonteenomaisia. Hassut harmaaveljekset toivottavatkin kaikille

Iloista, pirteää ja puuhakasta joulua! Tonttuilkaa paljon! :)


Niin mekin tehdään, varmasti.
T. Cisu ja Toto

tiistai 22. joulukuuta 2009

Höyhensaar...vuorella

Vinkki kotitöiden tekijälle: Vaihda lakanat aina nopeasti. Jos keräät peitot illalla keoksi ruokapöydälle, saatat joutua antamaan ne kissamaiseen käyttöön koko yön ajaksi.Vaikka mielelläänhän toiselle suo pehmeän univuoriston, kun toinen on niin suloinen ja nautiskeleva.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Tunnelma ja kissat katossa

Alati tonttuilevat harmaaveljekset pääsivät eilen elämänsä ensimmäistä kertaa pikkujouluihin! Vanhempani järjestivät perhepiirissä illanvieton, jonka osallistujina nähtiin yhdeksän aikuista, yksi pikkulapsi ja arvatenkin myös kaksi kissaa. Vaikka Cisu ja Toto vasta debytoivat pikkujoulujuhlijoina, he olivat kai kuunnelleet muiden tarinoita ja tiesivät, että pikkujoulujuhlissa eivät useinkaan päde normaalit käyttäytymissäännöt.



Ensin pojat olivat aika tyynesti, vaikka tietenkin piti singahdella kovasti ympäriinsä, kun pääsi pitkästä aikaa kylään; muutama ovi suljettiin kiireesti, kun huomattiin että esim. pikkujouluruoat ja joulupaketit ovat vaarassa saada liikaa tassutusta. Tässä pojat osallistuvat joulumusiikin valintaan: levyt nuuhkittiin läpi ja stereot tutkittiin yhdessä tuumin edestä ja takaa.

Juhlissahan vieraat yleensä istuvat sohvalla. Niin Cisu ja Totokin. He vain mylläsivät sohvaa enemmän kuin keskivertovieraat, ja hieman hämäräksi jäi, mitä maatuska teki siellä heidän kanssaan (mutta ehkä sen toi heidän ystävänsä ja suuri ihailijansa ihmisserkkupoika?).

Ei ole myöskään tavatonta, että pienet pojat leikkivät legoilla. Kissat tunnistivat hienosti Duplon eläintallin ja yrittivät änkeytyä sen sisään.


Hieman kyseenalaista käytöstä sen sijaan oli sohvan alle piiloutuminen, vaikka yritti sinne eräs musta kissakin tunkea mukaan.

Yleisesti ottaen juhlissa ei myöskään usein piilouduta painimaan verhojen taakse.


Ruokapöydässä on tarkoitus syödä ruokaa eika sanomalehteä.




Mutta tämä kaikki oli hyvin pientä Toton suuryllätykseen nähden. Tässä Cisu tutkii suvun perintöryijyn hapsuja. Tuskin hänkään aavisti vielä tässä vaiheesssa, mitä Totolla oli mielessä: kesken ruokailun syntyi suuri häly ja kohu, kun yhtäkkiä ryijyä pitkin kiipesi voimakas ja nopea kissa ja jäi ryijyn yläosaan, aivan katonrajaan roikkumaan kynsin hampain! Ensimmäinen reaktio oli huutaa kuorossa "Tuolla on kissa!" ja sitten hyvin ällistyneenä "Se on TO-TO!" Minä ehdin ensimmäisenä kiskomaan Totoa katonrajasta ja yllättävän kauan kesti, ennen kuin superkiipeilijä luovutti ja päästi ryijyn kynsistään. Toto-parka. Hänestä oltiin juuri vähän aiemmin puhutti "pienenä, pulleana ja kilttinä", mutta huimapää näytti kertaheitolla, että hänpä ei ole sellainen avuton lussukka kuin jotkut typerykset luulevat. Harmi, ettei ryijyroikkujasta saatu kuvaa, se olisi kyllä ollut aivan omaa luokkaansa!


Aika hurjat bileet siis oli! Ei ihme, että loppuillasta poikien piti käydä vuorotellen mummin jouluessun helmoissa lepäämässä


...tai sitten tekemässä uusia riehumissuunnitelmia. Kun osa vieraista lähti pois ja tuli hieman rauhallisempaa, kissat taas vilkastuivat. Ensin Cisu kävi etsimässä ties mistä ihanan pienen tekoruusun, joka oli niin kiihdyttävä, että sille käkätettiin kuorossa. Ruususta ei saatu yhtään kunnollista kuvaa, kun se pisti kukkaislapset poukkoilemaan niin villisti.


Cisua jäi varmaan myös hieman harmittamaan, että Toto todellakin vei kaiken huomion itselleen ryijytempulla. Juhlapaikan eräässä huoneessa on kattohirret näkyvissä, ja eiköhän Cisu mennyt hirsien päälle temppuilemaan. Vaan Totopa oli nyt täynnä uutta rohkeutta ja meni tietenkin perässä. Taas nähtiin kissoja katon rajassa, mutta siitäkään jännitysnäytelmästä ei ole valitettavasti kuvia.


Muutaman tunnin riekkumisen jälkeen malttoi jo köllöttääkin.


Etenkin Cisu köllötteli siihen malliin, että hänpä menee nyt nukkumaan. Seuraavaksi hän kiemurteli vimmatusti valjaita vastaan. Tapahtui siis sama kuin viime visiitillä: mummilaan olisi ihan pakko saada jäädä yöksi.


Ikävä kyllä kaikki hyvä loppuu aikanaan ja poitsut joutuivat palamaan kotiin. Cisu mökötti kotona tunnin verran, mutta sitten uni voitti. Unta tulikin kiskottua peräti kaksitoista tuntia putkeen, ja päivälläkin poikia on kovin nukuttanut.


Sellaista se on. Pikkujoulut on tosi hyvä juttu, mutta niistä ei toivu hetkessä.

torstai 17. joulukuuta 2009

Pukin pieni apulainen

Toto-tonttu on aina siellä, missä paperi rapisee. Hän osaa siepata silkkipaperin ihmistontun kädestä ja viedä sen silppuamispisteeseen ja tuhota sen salamannopeasti. Mitä ihania rapinailtoja nyt vietetäänkään!
Onnellinen jouluorava.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Joulusiivous

Totosta tulee putipuhdas Cisun pesulassa. Välillä pestävä yrittää vähän itsekin päästä nuoleskelemaan (ja pureskelemaan), mutta sehän ei käy: vain Cisu saa hoitaa.

video

Jne. jne. Eilinen iltapesu oli kovin perusteellinen, ja Toton hurinasta päätellen myös hyvin miellyttävä.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Arkkitehtitoimisto Cisu

...vastaa kissakansan toiveisiin. Haluattepa asua omassa boksissa tai rapisevassa rivitalossa, koratialainen arkkitehti Cisu on palveluksessanne.

Hän tietää, että esimerkiksi kyljelleen kylpyhuoneeseen unohdetusta kirkasvalolampun laatikosta saa upean omakotitalon, jossa on lipallinen sisäänkäynti sekä viiston oven takana suljettu, mukava oleskelutila.

Eikö kukaan todellakaan tule asuntoesittelyyn?

Vetäydyn sitten yksin talooni.
Sivuhuomatus: arkkitehtitoimisto Cisu assistenttinsa Toton kanssa suosittelee kylpyhuonetta yleisestikin kissoille sopivaksi majapaikaksi. Siellä on mukavan lämmintä, ja jos satutte asumaan sottapyttyisten ihmisten kanssa, usein hauskoja pyykkikasoja, joita voi myllätä.

Sosiaalisille kissoille Cisu suosittelee rivitaloa. Rivitalonkaan ei kuitenkaan tarvitse olla tylsä! Jokainen asunto voi olla uniikki. Tässä Cisun suunnittelemassa rivitalossa on pienimpänä muttei suinkaan vähäpätöisimpänä huoneistona kissoille aina rakas ja tarpeellinen kenkälaatikko (kyllä, juuri se, jossa Cisu edelleenkin viettää huomattavia aikoja valveillaoloajastaan), kissojen fleecemaja sekä mahtavista mahtavin teltta, arkkitehtitoimisto Cisun yhteistyökumppanin, herra Clas Ohlssonin valmistama jättikokoinen paperipussi.





Ottakaa rohkeasti yhteyttä! Suunnittelen hetkessä juuri Teidän kissamaiseen lifestyleenne sopivan talon. Olen erikoistunut mobiileihin taloihin: saatte minulta varmasti talon, jota voitte halutessanne alati raahata pitkin ja poikin reviiriänne. Terveisin, arkkitehti Cisu Cisun talotehtaasta.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Joulun junailua

Nyt saa antaa hyviä reissaamisvinkkejä ja kertoa onnistuneita ja vähemmänkin onnistuneita matkakokemuksia. Cisu ja Toto ovat suuren seikkailun edessä: jouluksi on ostettu junaliput aina Ouluun asti. Täältä tullaan, kissat, koirat ja keitä nyt samaan vaunuun sattuukaan!

Itse asiassa seikkailimme saman matkan jo vuosi sitten jouluna Cisun kanssa. Silloin kaikki meni mainiosti. Meillä oli mukana kaikki vedet, raksut, vessat ja muut tarvikkeet, mutta Cisu ei niistä huolinut. Menomatkalla hän istui ensin kopassa, sitten sylissä ja kurkki ulos ikkunasta.

Paluumatkan Cisu halusi viettää reippaasti junanistuimen selkänojalla istuen. Sieltä voi hyvin tarkkailla koko vaunua - mutta onneksi vaunussa oli myös koiria, jotka hillitsivät Cisun täyttä villiintymistä.

Selkänojalla.
Perillä Cisu oli aika väsynyt ensimmäisen päivän, pari. Häntä kutsuttiin nimellä väsynyt joulueläin.


Iso sänky ja pieni väsynyt kissapolo.
Vuosi sitten jännitti kauheasti se, että Cisukin oli vasta muuttanut meille, emmekä olleet koskaan edes käyneet lemmikkivaunussa.
Tänä vuonna jännittää se, että Toto matkustaa ensimmäistä kertaa sekä etenkin se, että Cisu on muuttunut vuoden aikana. Viime vuonna hän ei noteerannut muita kissoja ollenkaan, koiria hän katseli varautuneena muttei sen enempää kauhistuneena.
Tänä vuonna olemme vieneet Cisun kerran kissalaan kylään, ennen kuin Toto tuli meille. Cisu sähisi ja ulvoi suuren pedon tavoin. No, Toton myötä hän ehkä ymmärtänyt, että maailmassa on muitakin kissoja kuin hän, ja jopa kivoja kissoja. Mutta ne koirat! Jos Cisu on päättänyt kauhistua suuresti kaikista ikkunastammekin näkyvistä koirista, niin miten ihmeessä matkustamme koirien keskellä pitkän junamatkan?! Ei viitsitä silti autoillakaan, sillä niin pitkällä automatkalla kissojen hermot eivät ainakaan kestä. Eivätkä Cisu ja Toto saa mennä hoitoonkaan, sillä haluamme viettää joulua omien joulueläinten kanssa. Mutta jännää on!