keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Aitojen asioiden puolesta

Ostin viikonloppuna Helsingin kirjamessuilta Hesyn osastolta hienon kissavoimaekokassin, jota myytiin kodittomien kissojen hyväksi eli aidosti tärkeän asian takia. Eilen esittelin kassin myös Cisulle ja Totolle.Ensin vain Toto tuli tutkimaan. Cisu (taustalla) ei tietenkään malttanut lähteä kenkälaatikostaan minnekään. (Montakohan viikkoa hän aikoo siellä istua?)
Toto tuumasi, että minä sitten otan tämän kassin, kun Cisua ei kiinnosta.
Etkä muuten ota!
Pienen peuhuhetken jälkeen kassin kiinnostavuus lopahti. Ei noin löröllä kassilla voi leikkiä: sinne on hankala ryömiä eikä se edes kahise kuten aina ihanat paperikassit.

Yritin kuitenkin houkutella kissoja yksin ja yhdessä kassiin, sillä olisin halunnut kuvan, jossa koratherra istuu kissavoimapussissa. Pojat eivät kuitenkaan olleet yhtään yhteistyökykyisiä. Hekin kannattavat aitoja asioita. Ei lavastuksille, vain aidot hölmöilyt kuvataan ja julkaistaan.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Diagnoosi: laatikkosyndrooma

Kissoilla yleinen mutta harmiton, tosin usein parantumaton, oireyhtymä on laatikkosyndrooma. Cisulla se on kehittynyt jo melko pahaksi, oletettavasti krooniseksi. Oireet lisääntyvät jatkuvasti.

Cisu sai viime lauantaina - siis melkein viikko sitten! - uuden kenkälaatikon ja on viettänyt siitä lähtien lähes kaiken valveillaoloaikansa tuossa kiehtovassa laatikossa istuen. Tässä kuvassa hän on jo villi ja vilkas, onhan yksi tassu ilmassa. Yleensä Cisu vain istuu aarteessaan ja katselee rauhallisesti ympärilleen. Ihmisen on taas aivan turha yrittää ymmärtää, mikä on se juttu, joka saa jättämään kaiken ja muuttamaan vähän itseään isompaan laatikkoon. Edes Toto ei tunnu sitä ymmärtävän. Hänen laatikkosyndroomansa on vasta puhkeamassa.

Cisun saa poistumaan laatikosta lähinnä vain uusi ja ihmeellinen tunneliväline: Olivia-lehden meille yhtäkkiä lähettämä hieno Ivana Helsingin pukupussi. Siinä ei kyllä sanottu saatteena, että sopii kissojen majaksi. Se sopii, erittäin hyvin. Vinkkinä lehdelle kuitenkin ilmoitamme, että pukupussi saisi olla vähemmän kahisevasta kankaasta, niin sillä saisi leikkiä myös öisin.

Tässä Cisu ihmettelee, minne pikkuveli onkaan kadonnut. Pojat telttailevat pukupussissa yhdessä ja erikseen. Aina ei jaksa selvittää, miten pääsisi kankaiden väliin: kiireisen pussiintumishimon yllättäessä kelpaa sekin, että änkeytyy pussin alle.

Pukupussinvartijan Toto.
Hetkinen, toinen vartija ei ollenkaan keskity tehtäväänsä, vaan lipoo tassuaan!
Hyökkäykseen! Pukupussi toimii erinomaisesti myös väijymissuojana. Kukaan ei huomaa, miten vartija muuttuu muutamalla pyllynheilautuksella hurjaksi isoveljensaalistajaksi.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Onnellisen kissan aamu

Havahduin tänään puolihereille ennen kellon eli kännykän soittoa. Vieressäni nukkui kaksi kissukkaa sikeästi ja rauhallisesti.


Heti kun kännykkä sanoi PIIP, Toto pomppasi istumaan ja alkoi kiihkeä kehrääminen. Toto pussasi puhelinta, kiehnäsi minua ja meni peiton alle hurisemaan. Kun sain heitettyä jalat sängynlaidan yli, hän kiipesi hetkeksi syliin istumaan: halaus kuuluu Toton aamurutiineihin.


Sitten lähdimme kohti keittiötä jaloissa liehakoivan ja tuon tuosta jalkaterilleni hellästi ja riemuissaan kupsahtelevan harmaaturkin kanssa. Kehrääminen yltyi ennätysdesibeleihin, jopa niin, että kommentoin Totolle naapurienkin kuulevan, että täällä on nyt yksi kissa hereillä.


Kun ruokakuppiin ilmestyi ruokaa, Toto sanoi OOH. Sitten hän pörisi vielä kovempaa ja syventyi nauttimaan ihanaa aamukanaa.


Kyllä ihmismörököllikin piristyy, kun saa herätä tyypin kanssa, jota herätyskello noin ilahduttaa synkkänä syysaamuna. Ja joka haluaa heti halailla, ei tietoakaan aamuäkeydestä. Tai sitten se oli vain tieto siitä, että kellon soiminen tietää aamupalaa. Joka tapauksessa, meillä heräsi tänään maailman onnellisin kissa.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Lämpökylpyjä ja spa-hoitoja

Toisteiseksi menevät jutut, mutta pitää kertoa, että meillä on taas saunottu. Piti lämmittää lauantaisauna ihan Cisun takia, kun hän oli viimeksi niin onnellinen saunatonttu.

Tällä kertaa Totokin oli heti messissä, ja pojat saunoivat ensin vierekkäin loikoillen. Toto ei poikkeuksellisesti ollenkaan hurissut, joten ihan täysin ihastunut hän ei taitanut löylyihin olla.Hetken päästä Toto kuitenkin kiipesi ihan ylälauteelle ja näytti aika tyytyväiseltä.
Perheen varsinainen naatiskelija on kuitenkin Cisu.
Saunan jälkeen vuorossa oli tassujenhoitoa. Toto kuuli keittiöstä kummaa ääntä ja hiipi varovaisesti katsomaan.
Siellä pöydän alla oli aivan uusi vekotin: jalkakylpylaite. Jos vähän pullistaa häntäänsä, voi sellaista lähestyä suht koht turvallisin mielin.

Aika hassu kapistus! Cisua se ei kiinnostanut ihmisen käyttämänä ollenkaan, mutta kun kapistus oli tyhjä ja kuiva, harmaaveljekset tutkivat sitä yhdessä tuumin. Jalkojenhoitolaitteessa on jalkapohjien alle tulevat pienet rullat. Aika hauskalta näytti, kun pojat olivat vierekkäin tutkimassa koti-spata ja kumpikin pyöritti tassulla omaa rullaansa.

Kyllä oli puhdas ja virkistynyt olo moisen hyvinvointi-illan jälkeen!

perjantai 16. lokakuuta 2009

Mummilassa

Eilen pojilla oli elämysilta: kävimme mummilassa. Toto-pitkäkielen velmu ilme kertoo, miten hauska oli päästä vähän tuulettumaan oman kodin ulkopuolelle. Kaiken lisäksi Totolle se oli eka kerta mummilassa, vaikka hän on saanut kutsun vähintään kerran viikossa jo kuukausien ajan! (Laiskat, tyhmät ihmiskämppikset, meissä on syy, että näin venähti mummilavierailu.)

Cisu on ollut mummilassa jopa yökylässä, joten häneltä pääsikin HUR heti eteisessä. Tää on se kiva paikka, jossa mua aina passataan hyvin ja seuraa on yötä päivää! Ei muuta kuin viipottamaan ympäriinsä, Toto tietenkin perässä. Kaikki paikat tutkittiin.

Oho, keittiön pöydällä on kastelukannu!
Hei, mä löysin leipälaatikon!
Sohvan alla.
Vessassa lääkekaapin päällä - miten sinnekin voi päästä ja ehtiä?

Mielenkiintoisten nuuskuttelu- ja kiipeilypaikkojen lisäksi mummilassa oli paljon muitakin ilon aiheita. Mummi oli ahkera leikkimään ja vaarin iltalepoa oli hauska häiritä vaarin vatsalla pomppimalla ja kainaloon änkeytymällä. Iltapalaksi saatiin kalkkunaleikettä!

Todella tyrmistyttävän ihana juttu oli pitkä tunnelilaatikko, joka saapui yhtäkkiä paikalle uuden lintulaudan ympärillä. Äkkiä lintujen ruokinta-automaatti pois ja tunneliin! Toton ilme kertoo, kuinka ihailtavan taitava tunnelihirmu-Cisu hänestä on.


Cisu: Siitä vaan rohkeasti! Tule tule!

Kotiinlähtöä lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti ja pojista oli selvästi todella hauskaa päästä pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle. Aika vain kului liian nopeasti! Kun nimittäin näytimme Cisulle valjaita, hän pötki pakoon ja piilotui parisängyn alle. Kesti aikansa saada Cisu sieltä esille ja uskomaan, että valjaat on nyt pakko pukea päälle ja lähteä kotiin. Cisu-parka. Pitää viedä hänet pian uudestaan tunnelimummilaan.

torstai 15. lokakuuta 2009

Kissakuvahaaste 121: Päiväunet

Vaikka Cisusta ja Totosta on näkynyt päikkärikuvia jo varmaan kyllästymiseen asti blogissa, niin taas puhutaan nukkumisesta. Cisu osallistuu oheisella piiloutumiskuvalla kissakuvahaasteeseen nro 121. Haasteen aiheena aiheena on arvatenkin päiväunet.

Kuvassa Cisu on nähnyt paljon vaivaa, että on saanut sohvan suojakankaiden väliin kissan mentävän unipiilon. Kuva otettiin elokuisen mökkireissun jälkeen: jos viettää pari päivää puissa kiipeillen, joutsenia katsellen ja merta tassuttaen, saattaa olla totaalisen uupunut ja hyvin pitkien päikkärien tarpeessa kotiin palattuaan.

Koneelta löytyi myös jokin aika sitten kuvattu laatikkopäiväunivideo. Äänimaailma on lähinnä kolinaa, mutta tarkkakorvainen saattaa kuulla myös pörinää: Toto, lempinimeltään Kärpänen, se siellä pörisee. Ja vaikka Toton lähes aina kuuluva kehräys ei oikein tallentunutkaan, näkee videosta ainakin sen, että Toto kunnioittaa isonveljen päikkäreitä. Koska Cisu haluaa vielä torkkua, ei Totokaan viitsi lähteä laatikosta, vaikka onkin hereillä.


video

tiistai 13. lokakuuta 2009

Yksin kotona

Meidän perheessä on yksi tyyppi, jota ilmojen kylmeneminen miellyttää. Toto on ilahtunut, kun häntä ei enää pakoteta ulos. Mutta tulipa se talvi pian, niin Cisukaan ei enää valjastelisi! Ilman Cisua on nimittäin ihan kamalaa olla kotona.

Kun Cisu on ulkona, ei auta kuin itkeä ja valittaa ja etsiä Cisua, vaikkapa olkkarin ikkunasta kuikuilemalla.
video

Ei löydy. Oiskohan se terassilla?

Ei. Tuumaustauko eteisessä. Ihan vakavaksi vetää.

Tarkastan vielä eteisen oven ja kurkkaan sitten työhuoneen ikkunasta.

video

Vihdoin kotona! Mutta odottaako Cisua lämmin vastaanotto? No ei. Turpiin tulee, kun jätti toisen ainakin kymmeneksi minuutiksi yksin kotiin. Törkeää! Ja Cisukin vain pyllistelee loukkaantunelle hyökkääjälle.

Pienen könityksen jälkeen marsut istuvat ja mököttävät.
Cisu: Miksi mä en koskaan saa olla rauhassa?
Toto: No kun sä et IKINÄ leiki mun kanssa ja oot AINA ulkona!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sellainen koratmiehen lauantai

Viideltä saunaan...

Cisu päätti eilen saunoa kanssamme pitkästä aikaa. Heti kun ihmiset menivät saunaan, sinne ilmestyi kissa, joka lojui maailman rennoimpana ja kehräsi vimmatusti. Yritimme pari kertaa laittaa Cisua jäähylle, mutta aina kun kylppärin ovi raottui, kissis singahti takaisin saunatonttuilemaan. Päätimme lopulta, että saunokoon sydämensä kyllyydestä. Lähdin hakemaan kameraa.

Kun palasin saunaan, minua odotti yllättävä näky.

Muutkin käyttävät täällä laudeliinaa ja juovat siideriä!

Jotta siideri ei aivan tainnuttaisi saunakisua, hänelle haettiin oma virvoitusjuoma.

Ja sitten taas nauttimaan. Välillä vähän peseytymistä, kuten ihmisilläkin, sitten lisää loikoilua. Harmi ,ettei hurina kuulu kuvista.


Cisu oli ovela ja nautti saunassa myös siitä, että sai kerrankin olla rauhassa, Toto kun oli nukahtanut juuri ennen saunomista. Vasta kun saunassa oli enää haaleat jälkilöylyt jäljellä, Cisu kävi herättämässä pikkuveljen ja johdatti hänetkin saunomaan. Toto näytti ensin vähän hämmästyneeltä, mutta päätti sitten jatkaa unia saunassa.

Ja kyllä sauna Tottistakin rentoutti, ainakin elekielestä päätelleen. Melkoisen rento saunomisasento!

perjantai 9. lokakuuta 2009

Törkeän pelottava vessa

Vaikka viikonloppu on alkamassa, meillä on tänään vain arkisia vessajuttuja.

Jokin aika sitten blogikissapiireissä kohistiin Maunon ja Epun törkeän hienosta vessasta. High tech -kaappivessa teki suuren vaikutuksen myös meidän kissojen insinöörikämppikseen, ja hän ryhtyikin heti puuhaamaan edistyksellistä vessaa myös Cisulle ja Totolle.

Heidän varsinainen vessalootansa sijaitsee apukeittiön tason alla keittiöjakkaralle tarkoitetussa kolossa. Insinööri visioi, kuinka tuo koppi valaistaan - kyllä, Maunoa ja Eppua matkien - liiketunnistimella olevalla ledvalolla ja kun kissat ovat tottuneet siihen, koppiin tulee kissaluukullinen ovi.

Vaan ei. Kaikki tyssäsi lediin. Cisu ei voinut ollenkaan sietää sitä. Kun hänen nähtiin samana iltana ensin kolme kertaa lähestyvän vessaa ja valon syttyessä vetäytyvän pois ja neljännellä kerralla huutavan kiukkuisena valolle, törkeän pelottavasta valosta luovuttiin. Eikä sitten olla suunniteltu niitä oviakaan, kuka nyt pimeässä vessassa kävisi.

Sen sijaan poikien toinen vessaloota sentään siirrettiin ajelehtimasta apukeittiön ovensuusta. Se sai paikan kiipeilyseinän läheisyydestä. Esteettisistä ja hiekanlevityksellisistä syistä loota laitettiin pahvilaatikkoon, joka taas peitettiin piknikpöytäliinalla. Somistettu piknikvessa pääsi heti suosioon, se on nyt ensisijainen kissatoiletti.


Onpas edistyksellinen. Ja hyvin high tech.

Mutta kyllä me vielä jotain siistimpää ja vähemmän pelottavampaa keksitään. Joskus. Toivottavasti.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Joulutunnelmissa

Meillä aloitettiin pikkujoulukausi jo eilen. Vanhemmat piipahtivat kylässä ja ajattelin tarjota pipareita ja homejuustoa jo nyt - tässä vaiheessa syksyä ne vielä ilahduttavat ja yllättävät.


Tai ilahduttavat ja yllättävät ainakin ihmisiä. Liekö syy siinä, että tarjolla oli gluteenittomia tattaripipareja, mutta kissat vain yllättyivät eivätkä todellakaan ilahtuneet. Annoin heille nuuhkittavaksi pienen piparinpalan, ja reaktiot olivat huomattavat. Cisu pakeni piparia parin metrin päähän ja pörhisti itsensä leijonan kokoiseksi. Toto taas tuli ainakin kymmenen kertaa kuopimaan lattiaa piparin lähellä: piilottakaa nyt ihmeessä tuo KAUHEAN HAJUINEN omituinen juttu!


Pikkujouluruokaa enemmän kissit ilahtuivat mummista ja vaarista. Kuten aina, heille piti esiintyä mm. painimalla, ravaamalla sekä kaikenlaisia kieppejä heittelemällä. Välillä käytiin onneksi vähän sylissäkin. Meidän pojat jos ketkä osaavat palkita ihailevan yleisön.


Pahapiparista huolimatta Cisu saavutti joulutunnelman. Heräsimme aamuyöllä, kun pieni Cisu-tonttu kuljetti iloisesti helisevää kulkusta ympäri taloa. Tonttu oli löytänyt jostain lempilelunsa ja kehräsi onnesta. Ikävät uniset ihmiset eivät vain lähteneet leikkiin mukaan, vaan takavarikoivat aarteen.


Cisu taitaa kertoa Joulupukille, että noille kulkusenryöstäjille et sitten tuo lahjaksi muuta kuin korkeintaan haisupiparkakkuja.