keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Metsämies väsähtää

Meillä on ollut tapana pitää talvikauden ajan olkkarin nahkanojatuolien päällä lampaantaljoja. Cisu ei ole ollut niistä moksiskaaan, mutta Toto - jolla on muutenkin tapana saalistaa lampaita - ei ollut vielä tutustunut taljoihin. Ne päätettiin siis levittää kokeeksi lattialle.

Toton ensimmäinen reaktio oli raivoisa hyökkäys: lammassaalis tähtäimessä, kimppuun ja heti! Taljaa revittiin ja raadeltiin. Sitten se havaittiin hyväksi muiden esineiden raatelupaikaksi. Yläkuvassa turkisten ystävä Toto yrittää kuljettaa taljalle kaninkarvapalloa.

Aikansa lammasteltuaan hurja metsästäjä päätti rauhoittua hetkeksi saaliinsa päälle.
Ja kuukahti nauttimaan saaliin pehmeydestä.
Ihan vielä emme kuitenkaan laita taljoja helposti naarmuuntuville nahkatuoleille. Taljat ovat nyt sohvapöydän alla, kissojen suosikkiaurinkoläikkäpäiväunipaikassa.

Siinä missä taljat herättivät Totossa suuren metsästäjän, Cisulla nousivat hoivavaistot pintaan. Hän nuoli ja silitti taljoja hellästi kuin kissaemo pentujaan. Niin on huolehtivaisen isoveljen rooli pehmentänyt ja rauhoittanut villiviikaria.

maanantai 28. syyskuuta 2009

25 x Cisu ja Toto

Terveisiä viehättävälle kissaneidolle, Kärppä Josefiinalle. Tässä 25 kissamaista paljastusta Cisun ja Toton kertomina:

1. Me ollaan todella ihania.


2. Todisteeksi siitä käy vaikka se, että me onnistutaan aina hurmaamaan kaikki ihmiset, jotka me tavataan. Nekin, jotka eivät muka tykkää kissoista, ovat pian heiluttamassa meille härppää ja puhumassa pehmoisia.


3. Me tykätäänkin ihmisistä just siksi, että niitä on helppo manipuloida. Ne tekee melkein aina kaiken, mitä me halutaan.


4. Meidän tuttavapiirissä on vain yksi ihminen, jonka suhteen me ollaan varuillamme. Se on samaa ikäluokkaa meidän kanssa ja käyttäytyy kuin kissat: juoksee, säntäilee ja mekkaloi arvaamattomasti. Me ei oikein ymmärretä, onko se lintu vai kala vai ihminen vai kissa. Kun se käy meillä kylässä, me katsellaan aina toisiamme ja pyöritellään silmiämme: miten joku voi olla noin hassu?


5. Vaikka meidän ihmiskämppisten mielestä ME ollaan hassuja. Ainakaan ne ei melkein ikinä kutsu meitä kissoiksi, vaan hassuiksi.


6. Oikeasti ne ihmiskämppikset ovat itse todella hassuja. Ne esimerkiksi tervehtivät meitä koko ajan. Ei pidä kuin vähän hypähtää kaapin päälle, niin heti on vähintään yksi ihminen huutamassa "heiiii!" Hei hei vaan, mutta pitääkö sitä kerran kymmenessä minuutissa moikkailla.


7. Meillä ei ole mitään heikkouksia.


8. Vaikka kyllä me totta puhuen joitain asioita pelätään. Molemmat pelkäävät autoja. Me yritetään aina paeta niitä, vaikka ne olisivat kaukana meidän pihalta.


9. Cisu pelkää koiria. Kerran kun Toto yritti mennä katsomaan meidän pihalla (meidän reviirillä!) ollutta koiraa ikkunasta, Cisu suuttui ja pakotti Toton yläkerran sohvan alle kanssaan. Turha ottaa riskejä.


10. Toto pelkää yksinoloa. Se alkaa aina itkeä, jos Cisu on ilman sitä valjastamassa.


11. Toto pelkää myös nälkäkuolemaa. Se alkaa aina aamulla kehrätä kovaäänisesti, kun ihminen eli ruoka-automaatti herää, mutta jos aamuruoka ei ilmesty noin 20 sekunnissa ihmisen heräämisestä kissankuppiin, niin Toto alkaa piipittää, itkeä ja vaikertaa. Se tärisee usein kiihkosta, kun saa ruokaa.


12. Ilmankos Toto on meistä se paksumpi.


13. Vaikka on Totokin muuttunut valikoivammaksi ruokansa suhteen. Se katsoo usein ruoantarjoajaihmistä silmiin, irvistää nyrpeästi ja kuopii lattiaa ruokakupin vierellä. Että miten MULLE voidaan tarjoilla mitään TÄLLAISTA? Sitten se yleensä kuitenkin syö sen ruoan.


14. Toto on oppinut nirsoilun lisäksi Cisulta myös turhamaisuutta. Aluksi Toto oli aivan pörröinen ja ruokkoamaton, mutta Cisu nuoli ja suki Toton kuntoon. Nyt Toto on jo lähes yhtä kova sukimaan itse itseään kuin Cisu.


15. Ja joskus, kun Cisu on oikein uninen, Toto saa nuolla ja sukia Cisua. Mutta vain vähän, sillä oikeastaan Cisu haluaa hoitaa itse itsensä.


16. Cisu nyt on muutenkin kova hoitamaan asioita. Jos Toto huutaa hiljaa "mäy", Cisu usein karjaisee perään "MÄY!" Toto ei ole vielä ymmärtänyt, että ihmiset ovat vähän simppeleitä, niille pitää huutaa niin että viesti menee varmasti perille.


17. Cisu hoitaa asioita usein myös siirtelemällä esineitä paikasta toiseen. Usein ne ovat kissojen tavaroita, mutta joskus ihmisten vaatteita ja huonekalujakin. Ja joskus Cisu asettaa lelun ihmisen päälle, peräytyy ja heiluttaa pyllyä ja loikkaa lelun kimppuun. Kukaan ihminen ei ole vielä hennonnut kieltäytyä leikkiapulaisena olosta, vaikka se välillä ihmisten puuhia hidastaakin.


18. Ihmisten puuhat ovat kyllä niin outoja, ettei niillä kiire olisikaan. Esimerkiksi varastossa tehdään varmaan jotain todella kummaa, kun kissat ei muka saa mennä sinne. Me mennään silti aina kun vain onnistutaan.


19. Yksi ihmisten kiva puuha on suihkussa käyminen. Me mennään aina mukaan ja kökötetään suihkun vieressä, mutta aina niin kaukana, ettei varmastikaan itse kastuta. Kun suihku on ohi, me seurataan silmä kovana, kun iso lasta pyyhkii lattian kuivaksi. Kun lasta on tehnyt duuninsa, Cisu käy usein lyömässä sitä pari kertaa tassulla. Toto ei uskalla koskea lastaan. Kerran kun meillä suihkutteli meidän täti-ihminen, Cisu tuijotti vuoroin sitä ja vuoroin lastaa, kunnes täti tajusi, että lattia pitää pyyhkiä lastalla. Cisu joutuu huolehtimaan ihan kaikesta.


20. Kun meillä ei ole huolehdittavaa, me nukutaan.


21. On tosi hyvä, että meitä on kaksi, koska me halutaan aina nukkua toisiimme kietoutuneina. Ihmisen käden kanssa on vaikea kietoutua yhtä tiiviisti kuin toisen kissan.


22. Me ei vaan saada melkein koskaan nukkua rauhassa, kun joku ihminen tulee aina sössöttämään jotain meidän ihanuudesta ja silittämään ja voivottelemaan.


23. Ja toinen meidän ihmiskämppis on tosi outo, se aikoo kai kuvata kaikki meidän nukkumishetket. Ottaisi joskus valokuvia itsestään eikä aina meistä.


24. Vaikka kyllä me sitä ymmärretään, eikä vain siksi, että me ollaan niin älykkäitä että ymmärretään oikeastaan kaikki kaikesta.


25. Se - tai kukaan muukaan - ei voi vastustaa meitä, kun me ollaan niin ihania.



Kissankynnen leikkaaja


Meillä kauneudenhoito on miesten puuhaa: minä en ole koskaan leikannut kissojen kynsiä, mutta mies tekee sen säännöllisesti.


Manikyyri onnistuu joka kerralla vain puoliksi. Kun Cisu oli vielä yksin, hän iloitsi kynnenleikkuusta ja kehräsi sen aikana. Nyt Toto kehrää kauneudenhoitotuokionsa ajan ja Cisu taas pistää vastaan minkä pystyy. Hän vähintäänkin vetää tassut piiloon nk. marsuasentoon, ellei ihan karkaa paikalta. Cisun pitää olla puolitajuton väsymyksestä, että hänen manikyyrinsä saadaan suoritettua. Hassua. Miksiköhän tässä(kin) asiassa pitää yhtäkkiä kovistella ilmeisesti vain siksi, että on isovelikissa?

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Ihan pimeetä

Pimeitä kuvia ja pimeitä poikia...

Cisu ja Toto taitavat ulkoilla tästä lähin vain viikonloppuisin, ellei arkena ehditä ulos valoisaan aikaan. Kävin äsken poikien kanssa hämäräulkoilulla, eivätkä Cisun touhut olisi aivan päivänvaloa kestäneetkään.

Ensin kaikki sujui tavallisesti. Toto kökötti ja Cisu viipotti lähellä.
Sitten kurkittiin yhdessä naapurin puolelle.
Kun oli jo melkein pimeää, Totoa alkoi jännittää. Jumitus, jähmetys ja pörhistys.

Cisu sen sijaan tuli aivan villiksi. Pimeä syysmaailma odottaa, täältä tullaan!

Tämän juoksun jälkeen ei enää ehditty ottaa edes huonoja kuvia.

Cisu singahteli edestakaisin eikä suostunut pysähtymään. Kun Toto ei suostunut liikkumaan, olin aika pulassa - viimeistään silloin, kun muiden hitauteen kyllästynyt Cisu onnistui yhtäkkiä kiemurtamaan lähes irti sekä valjaista että pannasta!
Ei auttanut muut kuin siepata rimpuilevat ja huutavat kissat kainaloon ja kiirehtiä kotiin. Koskaan ei ole muutaman kymmenen metrin matka tuntunut niin pitkältä. Sisällä Cisu ei antanut ensin edes ottaa valjaita pois (ei niistä paljon haittaa enää ollutkaan, kun olivat vain kaulan ympärillä). Valjaista vapauduttuaan Cisu oli aivan vimmainen ja sähisi minulle ja Totolle. Kun minä yritin lähestyä, Cisu meni piiloon, ja kun Toto, niin Cisu hyökkäsi veliparan kimppuun. Tätä jatkui puolisen tuntia, mutta nyt on taas rauha maassa. Yhtäkkiä Cisu muuttui aivan helläksi ja tuli syliin hurisemaan. Eipä taida raukkaparka ymmärtää, millaisia ilkeitä paljastuksia hänestä kirjoitellaan, kunhan vaan nauttii läppärin lämmöstä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Maailman vahvin kissa

Jännitysnäytelmä eteissä.

Ei siinä vielä mitään, että Toto änkeytyy Cisun alati mukanaan raahaamaan kissanmajaan.

Eikä siinä, että pojat taistelevat majasta.


Mutta tämä: Cisu raahaa majaa ja Totoa!
Kyllä kävi selväksi, kenen maja se on ja kuka on meidän talon pomo ja voimamies ja gladiaattori. Toto-majaa kuljeteltiin eileen useaan otteeseeseen. Cisu makasi ja kiemurteli majan vieressä ja ähisi ja puhisi, mutta sai kun saikin saaliinsa liikkumaan.

Voi pojat!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Reppulit

Etsi kuvasta kissantassu!

Havahduin jokin aika sitten, että laukkuvarastoissani on jotain varmasti poitsuja kiinnostavaa. Ja kyllä: hieman neliskanttinen, tukevaa materiaalia oleva reppu pääsi heti aktiivikäyttöön. Jos näkee repun jossain, ei koskaan pidä heittää sitä huolettomasti eikä ainakaan astua pääälle. Mitä todennäköisimmin laukusta löytyy reppumies Cisu.

Ja mitä todennnäköisimmin hänet yrittää kaivaa esille velipoika Toto.



Päiväunilta heräävä pörrikkä kurkkaa lempipaikastaan tukka takussa.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Osavuosikatsaus

Tästä se alkoi kesäkuussa. Viikonloppuna tuli kolme kuukautta siitä, kun Toto muutti meille ja Cisu sai kopion kintereilleen.

Ensimmäinen kvartaali kaksoiskissain maaassa on ollut todellinen menestystarina. Emme voisi olla tyytyväisempiä! Vieläkin hämmästyttää, kuinka nopeasti poitsut ystävystyivät ja miten hyvin ja helposti kaikki on mennyt. Tuntuu hullulta ajatella, että vuosi sitten meillä ei ollut yhtään kissaa ja vielä alkukesästä oli vain yksi. Samaa ovat ihmetelleet muutkin: Cisu ja Totohan kuuluvat meille!

Itse harmaaveljekset eivät paljon pohdiskele. He jatkavat huolettomina päivästä toiseen symbioottista yhteiseloaan. Kissit ovat aina yhdessä. Nykyisin pojat eivät voi käydä yksinään edes vessassa: kun yksi on asioilla, istuu toinen vieressä katsomassa. Ja sitten taas mennään ja riehutaan!


Ja välillä ollaan maailman söpöimpiä.

Toto on parantanut Cisun elämänlaatua ainakin 150 %. Ja kyllähän hän on meidät ihmisetkin pienen, pehmeän tassunsa ympärille kietonut, aivan yhtä paljon kuin isoveljensäkin.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kovaa maailmaa vastaan


Ei meidän moukuloiden elämä oikeasti ole niin kurjaa kuin viime kirjoituksista voisi päätellä. Muutama päivä sitten he esimerkiksi kokivat suuria mattonautintoja.

Yläkerran lukunurkkaan ilmestyi ihana koratinharmaa, pörröinen villamatto. Pojat ymmärsivät sen mahdollisuudet jo ennen kuin matto saatiin kokonaan levitettyä. Ensin Cisu teki tarkastuskuoputuksen (yläkuvassa) ja sitten nautittiin.

Toton olo on varmasti kuin suuren koratäidin lempeässä sylissä. Niin lämmintä ja pehmeää!

Mutta kyllä täällä voi vaania ja taistellakin! Ensiköllöttelyn jälkeen matto onkin ollut ensi sijassa painimolskikäytössä.
Sitten seurasi erikoisohjelmanumero. Maton sisältä löytyi mielenkiintoinen pahvitötterö ja sen sisälle laitettiin jotain vielä paljon kiinnostavampaa, kissanminttua. Totolle tämä oli vasta toinen päänsekoituskerta.

Ja kyllä se pää sekosikin. Jo tötterön nuuhkiminen oli aika jännää, mutta kun korat pääsee piehtaroimaan kissanmintunmuruissa, kaikki muu kyllä unohtuu.


Voipunut nuuskuttaja minttumatolla.
Vaikuttaa se hännättömään isoveljeenkin. (Ja jos joku ihmettelee, miksi kuvassa on myös villasukka, niin se on minun sukkani, jonka pojat aina kuljettavat tuohon kohtaan keittiötä. Syitä voimme vain arvuutella, tämänkin asian suhteen.)
Ennen harmaan maton saapumista olimme mallanneet alakerran mattoa yläkerran lukunurkkaan. Taistelevien veljesten iloksi emme jaksaneet laittaa testimattoa heti takaisin oikealle paikalleen, joten vielä löytyi uusi mattoilo: painirulla.
Vaikkei keittiönkaappeihin enää pääsekään, on kotona onneksi muitakin harrastusmahdollisuuksia. Taitaa se koratinelämä sittenkin olla aika hauskaa.

torstai 10. syyskuuta 2009

Yhä surkeampaa: yö vankina

Rajoittunut elämä oli vasta alkusoittoa. Toto kokeili viime yönä, miltä tuntuu olla viisi tuntia suljettuna pimeään ja kylmään kylpyhuoneeseen.


Kurjalta tuntui mitä ilmeisemmin. Heräsin yökahdelta siihen, että kumpikin kissa naukui ja huusi hädissään. Kun avasin kylppärin oven, normaalistikin kovasti huriseva Toto pörisi kuin vimmattu ja kiehnäsi minua innokkaammin kuin koskaan. Vielä aamullakin hän muisteli kiitollisena pelastumistaan ja kellahteli jatkuvasti jaloilleni kehräämään ja kiemurtamaan. Voi toista. Kerran lyhyempi kylppärivankeus aiheutti sen, että pieni ja pullea Toto keräsi kaiken arvokkuutensa ja asteli pois kylppäristä mahdollisimman arvokkaasti ja ylväästi, kun hänet löydettiin. Ei vilkaissutkaan pelastajaansa, ei edes ylimielisesti.


Kertokaapa, mihin kaikkialle teidän kissanne ovat vahingossa jääneet ja miten ovat reagoineet, kun ovat päässeet pois pinteestä!

tiistai 8. syyskuuta 2009

Rajoittunutta elämää

Toto ja elämää kaltereiden takana.

Puheenvuoro sorretuille kissaparoille Cisulle ja Totolle:

"Ajateltiin tällä kertaa blogittaa itse ja kertoa, kuinka meillä ei ole enää yhtään kissanpäivät. Parin päivän aikana meille on tullut kauheasti rajoituksia.

Toto on saanut pannan! Tai itse asiassa jo kolmannen pantansa, mutta ne muut se onnistui rikkomaan. Tämä uusi on nahkaa, joku hieno Kesomaa, eikä sitä saada millään tuhottua, ei vaikka Cisukin on yrittänyt auttaa. Totokin on muka iso poika ja sen pitää kantaa nimilappua ja puhelinnumeroa kaulassa, vaikkei se edes ikinä yritä karata ulos.

Toto: Kumma ettette ripustanut vielä kulkusta kaulaan, niin etten voi enää pyydystää niitä päästäisiä. Pah. Jähmetyn kauhusta.

Me ei päästä enää kaappeihin! Ikeasta löytyi kaappien lapsiesteitä ja nyt meiltä on kielletty kattiloiden seassa istuminen. Onneksi me voidaan sentään vielä kolistella työhuoneen kaapinovia öisin. Hahaa!
Ihmiset ovat puhuneet siitäkin, että aikovat estää meiltä pääsyn kylpyammeen alle. On kuulemma tosi ikävää etsiä kissaa tai odottaa, että se tulisi esille ja itse pääsisi töihin. Ehkä me muutetaan kokonaan ammeen alle, niin ne eivät voi asentaa siihen estettä.

Yöllä onkin pakko kolistella, koska silloin ei voi enää syödä. Oltiin muutama päivä iltamärkäruokalakossa, ja ihmiset järkeilivät, että ei sitten anneta noille märkäruokaa, kun ei kerran kelpaa. Kostoksi me ei viime yönä syöty edes raksuja. Kova kovaa vastaan - varmasti ruokkijat antavat periksi ennen meitä.

Kaikkein kauhein rajoitus oli se, että viikonloppuna me ei saatu tehdä nukkekotia. Odotimme koko päivän varaston ovella ja kuuntelimme mielenkiintoista askartelun rapinaa. Välillä Cisu ulvoi taitavasti kuin susi, ja kun ovi aukesi, me yritettiin aina livahtaa suoraan keskelle nukkekotia. Jos se ei onnistunut, me hypittiin kovasti askartelijaa vasten ja ihan sen päällekin ja roikuttiin sen sukassa. Silti se tyhmä vaan väitti, että me ei osata käyttää sahaa eikä liimata.
Ihan totiseksi vetää.

Tietäisikö joku kissaoikeusasiamiehen yhteystiedot?"

Närkästynein terveisin,
Cisu ja Toto, sorretut surkeat koratveljekset

maanantai 7. syyskuuta 2009

Muutos käsikirjoitukseen

Viikonloppuna kuvasimme materiaalia, jonka tarkoituksena oli osoittaa, kuinka vaikea yhden ihmisen on ulkoiluttaa kahta kissaa, joista yksi kököttää ja toinen riehuu. Kuvasarjan nimeksi piti tulla ruusupallo, mutta yllättäen käsikirjoitukseen tuli muutos.


Toto on ulkona itse tyyneys. Hän etsii mukavan paikan ja istahtaa siihen.Välillä saattaa pää hieman kääntyä.



Cisulla menee hermot tuollaisessa kökkimisessä. Yksin ulkoilessaan hän ei todellakaan istuskele, vaan saattaa käydä yllättävän pitkilläkin kävelyillä pitkin pellon piennarta tai metsässä. Yleensä kuitenkin Toto on mukana ja pysytellään kotipihalla. Cisua ei paljon lohduta, vaikka Totokin ulkoiluttaisi häntä eli kulkisi mukana ihmisen sylissä istuen, jotta päästäisiin edes hieman Cisun haluamaan vauhtiin.

Niinpä Cisulle on pitänyt keksiä aktiviteetteja, joissa ei haittaa, ettei ulkoiluttaja juuri liiku. Luonnonhärppääminen eli ihmisen heiluttaman heinän tavoittelu on tosi kivaa, mutta ihan ylivetolaji on ruusupallo eli ruusunmarjan perässä ryntäily autotallipihalla. Nämä videot eivät näytä edes Cisun vauhdikkaimpia säntäyksiä, mutta idea tullee selville. Ja idea on siis singahtaa ruusunmarjan perään ja jäädä odottamaan, että se heitetään uudelleen: ruusunmarjan täppäily ei ole kovinkaan kiinnostavaa.


video


video

Ja sitten se käsikirjoitusmuutos: Toto ei olekaan kiltti kököttäjä vaan todellinen susi lampaiden vaatteissa. Viikonloppuna hän pääsi yllättämään ja nappasi kesken kökötyksen ihan oikean päästäisen ja yritti vielä tappamisen jälkeen raadella eläinparkaa! Meidän pikku piipittäjä. Sellaista Cisukaan ei ole tehnyt. Molemmat pojat olivat aivan tyrmistyneitä ja tuijottivat minuuttitolkulla paikkaa, jossa suuri verityö oli tapahtunut. Kotonakin he olivat aivan hiljaa ja vain tuijottivat pohtivana toisiaan. Molemmat taisivat miettiä, miten juuri Toto sai ihan oikean saaliin. Ruusunmarja ei oo mitään päästäiseen verrattuna.

Eikä tässä vielä kaikki. Viikonlopun aikana pihaltamme löytyi vielä kaksi kuollutta päästäistä lisää. Niiden menehtymisillä ei kyllä ollut mitään tekemistä Toton kanssa, ellei hänellä ole myös henkistä valtaa päästäisiin.

P.S. Olemme kyllä sanoneet kissoille, että päästäisten saalistaminen on ehdottoman kiellettyä, mutta Toto pääsi yllättämään. Jos kissa istuu asfaltilla ja näyttää olevan aivan omissa maailmoissaan, kuka uskoisi, että sillä onkin yhtäkkiä saalis suussaan?

torstai 3. syyskuuta 2009

Keskipiste

Cisun elämässä on viime aikoina ollut keskipiste, Verso Designin huopapannunalunen. Aina kun pannunalunen on keittiön pöydällä, Cisun pitää hieman kaapia sitä. Välillä meno on kuin hiirellä juoksupyörässä, mutta sellaisesta sutimisesta ei ole valitettavasti kuvia.

Kun alustaa on myllätty tarpeeksi, Cisu asettuu itse keskipisteeksi.
Sileä huopapyörylä on muuttunut Cisun käsittelyssä jo hieman hahtuvaiseksi. Eräänä päivänä hätkähdin Cisun punaista tassua, mutta kyse olikin vain varpaaväliin juuttuneesta pannunalusnöyhdästä.

Emme yhtään tiedä, mistä on kyse. Maunon ja Epun blogissa puhuttiin juuri siitä, kuinka tutkimattomia ovat kissojen tavat ihmiselle. Tämä menee samaan kategoriaan. Mutta lämmittäköön pyllyään keskipisteellä, jos kerran tahtoo. Cisulla on ollut tapana muutenkin hyödyntää kodin esineitä sisustusprojekteissaan.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Suloiset ja älykkäät

Viisaat yritysjohtajat suuntaavat katseensa västäräkinvartiointialalle.

Meidän pojat osaavat mjäyn lisäksi suomea. Jokin aika sitten lässytin nukkuvalle kissakasalle, että maailmassa ei voi olla teitä suloisempia kissoja. Toto kohotti päätään, katsoi minua vakavilla nappisilmillään ja pudisti totisena päätään. Ei voi, meitä suloisempia ei oo. Ja takaisin nukkumaan.

Sitten katsoimme yhdessä uutisia. Tai minä katsoin ja veljesrulla taas kuorsasi vieressä. Äkkiä uutisankkuri lausui dramaattisesti: "Ajat ovat nyt sellaiset, että yritysjohtajat katsovat synkkänä tulevaisuuteen". Siinä samassa kumpikin kissis nousi istumaan ja alkoi tuijottaa synkkänä, mietteliäänä eteensä. He kuuntelivat lama-analyysin ja vaipuvat uneen. Minkäköhän alan yritysjohtajia he ovat?

Vakavasti puhuen, Cisu kyllä osaa muutaman sanan suomea. Meille tullessaan hän osasi "Cisun" ja "ein", mutta kaikki kissojen kanssa eläneet tietävät, kuinka hyödytön sana ei kissaperheessä on... Nyt Cisu tietää myös, mitä tarkoittavat syömään (märkäruoan aika), suihkuun (aika asettua kylpyhuoneessa asemiin ja katsoa, miten hölmöllä tavalla ihmiset peseytyvät) ja tule. Kaikkein paras sana on kuitenkin ulos. Ensin Cisu ymmärsi sen vain erillisenä sanana, mutta nyt riittää, että kysyy toisessa huoneessa "kuka lähtisi mun kanssa ulos" ja Cisu viipottaa ulko-ovelle. Hieno, älykäs Cisu!

Totosta ei ole samanlaista kerrottavaa, sillä hän ei ole oikein oppinut edes nimeään, raukkaparka. Toto on tietenkin vielä aika nuori ja Toton lähtökohdat suomen opiskelulle ovat muutenkin erilaiset kuin Cisulla. Koska Cisu on elänyt ihmisten kanssa ainoana kissana, hän kiinnittää ihmisten höpinöihin muutenkin Totoa enemmän huomiota. Hauskaa kuitenkin olisi, jos Totokin oppisi jotain. Korateista sanotaan, että ne ovat älykkäitä, joten voi olla, että mjauuuuu ägyyyy gungin sijasta pojat pian puhuvatkin suomea (se vasta tylsää olisi, mjäy on hauskemman kuuloista).