maanantai 31. elokuuta 2009

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Miesten yhteinen iltahetki.

Tämän postauksen otsikkona piti olla Perhe koossa, mutta osallistummekin yllä olevalla kuvalla samalla kissakuvahaasteeseen.

Toton ja Cisun loman loppu oli hieman rikkonainen, sillä ihmiset huitelivat kuka missäkin eikä edes blogia ehditty muka päivittää. Viime viikolla minä olin ensin yökyläilemässä/mökkeilemässä, sitten mies. Toton aikana ei oltukaan kokeiltu, miten toisen ihmiskämppiksen poissaolo vaikuttaa. Miehen yökyläillessä kissat riehuivat koko yön, mutta minun poissa ollessani he kuulemma nukkuivat lähes koko ajan. Ehkä mies on talon auktoriteetti? Tai unettavan tylsää seuraa? Paremmin minulla ja kissoilla kuitenkin meni kuin silloin, kun Cisu oli yksin. Silloin hän huolestui aina kauheasti, elleivät kaikki olleet kotona ja kulki pitkin nurkkia huutamassa, etsi puuttuvaa kaveria.

Mutta nyt on arki alkanut ja kaikki ovat taas turvallisesti saman katon alla. Olemme myös pitkästä aikaa katsoneet telkkaria ja huomanneet, ettei kissiksillä ole mitään sohvalla löhäilyä vastaan. Päinvastoin, siellä on ihana kölliä ihmisten vieressä ja varsinkin sylissä. On ollut hienoa huomata, että poitsut mahtuvat ja välttämättä haluavat tulla syliin yhtä aikaa. Aikaisemmin Cisu ei voinut sylitellä Toton nähden, sehän olisi ollut ihan lälläritouhua. Toto ei taas oikein uskaltanut nauttia sylissä olosta, kun Cisu saattoi katsoa sitä pahalla silmällä. Mutta nyt on rauha kotona ja meillä on kaksi kehräävää sylikissaa.

Kissat taitavat muutenkin arvostaa arjen ja rauhan paluuta. Vaikka esim. mökkeily oli ihan huippujuttu, välillä meistä tuntui kesäloman aikana, että poitsut olivat väsyneitä siihen, että lähes aina oli ihmisseuraa. He kun eivät malttaneet varsinkaan alkulomasta nukkua ollenkaan, jos ihmisiä oli hereillä, joten meillä nähtiin ja kuultiin väsyneinä nuokkuvia ja rasittuneena narisevia kissapoikia. Hassut, kaikkeen pitäisi osallistua vaikka viimeisillä voimilla.

Tänään töiden jälkeen meitä tervehdittiin superhurinalla ja usealla rapsutusasentoon heittäytymisellä. Oli vissiin ollut kivaa, kun oli saanut nukkua ja puuhata keskenään koko päivän. Kissanpäivän jälkeen ihmiskämppiksiäkin jaksoi tervehtiä taas aivan uusin voimin.

maanantai 24. elokuuta 2009

Metsän poika tahdon olla - ja meren

Lomakissat Cisu ja Toto ovat olleet taas matkalla - ja mikä parasta, ihanalla saaristomökillä. Vaikka siellä viimeksikin hyvin hauskaa, tämä kerta oli ainakin Cisusta aivan yliveto.

Kuvat on otettu heti ensimmäisenä iltana, heti autosta astumisen jälkeen. Aurinko paistoi ja oli tyyntä ja kaunista, ei siis muuta kuin heti metsään. Cisulla oli määrätietoinen katse ja reipas askel. Vielä mustikanvarpuja, käkkäräisiä mäntyjä ja lämpimiä rantakalliotakin kiehtovampi asia oli meri. Viimeksi Cisu tyytyi katselemaan sitä miettivänä, mutta tällä kertaa hän kastoi talviturkkinsa, tai no, ainakin etutassunsa. Merta piti käydä täppäämässä joka kerta, kun meni ulos.


Ja kyllä Cisu menikin! Hän ei ole varmasti koskaan ulkoillut muutaman päivän aikana niin paljon kuin nyt, eikä nauttinut yhtä paljon. Em. aktiviteettien lisäksi Cisu kiipeili puissa niin, että sai lempinimen Tarzan. Hän myös otti rohkeasti katsekontaktin joutseneen. Cisu oli kuin pieni innostunut lapsi, joka haluaa vain leikkiä ja riehua. Kuvaavaa oli, että kun hän oli eilen viipottamassa metsikössä miehen kanssa ja huomasi minun tulleen ulos, tuli kiire juosta minun luokseni, sanoa HUR ja pomppia kuin pieni koira ja rynnätä taas sitten metsään. Että huomaathan sä, mä riehun metsässä!
Pikkuveli Toto ei ollut yhtä intoutunut. Hän keskittyi ulkona lähinnä kököttämiseen ja söpöilyyn.


Ja jos Cisu sai kokea, miltä tuntuu tassuttaa merta, Toto tietää nyt, miltä tuntuu pelätä merta isoveljen puolesta niin, että joutuu pyytämään sisälle kesken ulkoilun ja ryömimään turkki pörrössä sohvan alle piiloon. Voi huolestunutta parkaa. Totoa järkytti hyvin kovasti jo se, että hän näki mökin ikkunasta Cisun seisovan rantakivellä.
Ei siis ihme, että kun Cisu suvaitsi olla sisällä, Toto halusi olla hyvin lähellä rohkeaa, Totosta tyhmänrohkeaa, veljeä.

Vaikka ei Totokaan mikään tahdoton lussukka ole. Hän sai lammaspaistin! Toto löysi mökiltä kauniin huovutetun lampaaan ja... no, muokkasi sille hieman kuohkeamman lookin.
Mökkeily on nyt kyllä ihan pop! Automatkakin meni tällä kertaa todella hyvin mennen tullen. Poitsut alkavat vissiin ymmärtää, ettei autossa ole mitään huolestuttavaa, ja joskus auto jopa vie mökille. Ei siis kannata huutaa tai rimpuilla ollenkaan. Cisu kyllä vähän rimpuili, kun hänet nostettiin mökin pihamaalta autoon. Taas kotiin, plääh....

tiistai 18. elokuuta 2009

Postia pojille!

Koko lomaileva perhe sai tänään shokkiherätyksen, kun klo 7.35 ulko-ovelta kuului erittäin kovaäänistä kolkutusta. Yleensä niin reippaat ja superuteliaat karvaveljekset kavahtivat yllättävää meteliä ja toimivat hyvin poikkeuksellisesti: he piiloutuivat niin, ettemme hetkeen edes löytäneet heitä.

Mitään syytä paniikkiin ei todellakaan olisi ollut, sillä ryske ja meteli johtuivat siitä iloisesta asiasta, että nyt meidätkin kissat ovat liittyneet Zooplussan asiakaskuntaan. Nyt on hiekkaa ja ruokaa koko syksyksi!

Cisu pakeni meteliä yläkertaan ja vietti ainakin 45 minuuttia pyykkitelineen alla, kuivumassa olleen pöytäliinan helmoissa. Toto varmisti, että metelöivä posteljooni oli poistunut, ja tuli sitten varovaisesti karvat pörrössä tutkimaan paketteja.

Pian Toto havaitsi, että piiloutuminen oli aivan ylireagointia. Eteiseen oli saapunut pahvilaatikoita!
Nyt kun kauheasta laatikkoherätyksestä on jo pari tuntia, kumpikin poika on Zooplussan laatikossa ja sieltä kuuluu tyytyväistä pientä rapinaa. Ruokapussiakin on yritetty avata, mutta onneksi ehdin pelastaa sen Cisun kynsistä.
P.S. Ainakin pikatarkastuksen perusteella saimme Zooplussalta kaiken mitä tilasimmekin. Tilaus tehtiin torstai-iltana ja toimitus siis oli varhain tiistaiaamuna. Hyvältä vaikuttaa!

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Hämmästyttävä lauantai

Eilen tapahtui jotain hyvin kummallista. Läheiselle pellolle ilmestyi kaksi valkohäntäkaurista, eivätkä ne lähteneet pois, vaikka pellon ja koko seudun yksinoikeudella omistavat koratialaiset vartijat tuijottivat ikkunasta. Ja tuijottivat ja tuijottivat, koko illan. Tavattoman röyhkeitä tunkeilijoita.




torstai 13. elokuuta 2009

Monitoimilomalla

Matkamuistelmien aika! Töölön-lomasta ei puuttunut aktiviteetteja, mutta onneksi pojat ehtivät myös rentoutua kaupunkimatkallaan.

Aluksi poitsuja oli hieman jännittänyt. Onneksi lomahotellissa oli aina niin hyvä asia eli pahvilaatikko.
Isäntäperhe on kova urheilemaan, joten kissatkin saivat kokeilla eri kuntoilulajeja. Erityistä suosiota olivat saavuttaneet nojatuoliagility, tasapainolaudalla keikkuminen sekä palloilu. Eikä mikä tahansa palloilu - veljekset taitavat olla taipuvaisia suuruudenhulluuteen.
Toto oli myös käynyt pari kertaa jaloittelemassa rappukäytävässä. Cisu ei tullut mukaan, sillä hän oli kategorisesti kieltäytynyt liikkumasta valjaat päällä: hoidossa voin vielä olla, mutta teidän mukana en lähde minnekään.

Totokin oli viihtynyt paremmin suojaisassa rappukäytävässä kuin ulkona. Ulkona oli ollut kivaa aina siihen asti, kunnes kuului ääniä, ja niitähän Etu-Töölössä kuuluu.

Muut lomaharrastukset olivat perinteisempiä, jo kotona hyväksi havaittuja.
Suosikkeihin oli tietenkin kuulunut kiipeily. Cisu oli heti näyttänyt Totolle, että täällä on sitten kaikissa kaapeissa liukuovet - jee! - ja pojat olivatkin viettäneet aikaansa etenkin vaatekaapissa. Myös kuvassa näkyvä keittiön avohylly oli ollut hyvin mieleinen paikka. Jostain syystä hylly oli täysin tyhjennetty jo kun saavuimme tuomaan poitsuja.

Vessa oli ollut superkiehtova paikka. Sinne oli viuhahdettu yhteistuumin ja salamavauhtia aina kun mahdollista. Ymmärrettävää, saattoihan siellä esim. myllätä pyykkikoria.

Välillä piti tuulettaa lomakokemusten sekoittamaa päätä. Tai sitten pojat katsovat, ettei öisellä pihalla vain ole koiria. Ensimmäisenä yönä oli ollut, ja vieläpä ulvova koira. Sitä oli pitänyt kuunnella karvat pystyssä ja hyvin kauhistuneena.


Ongelmiltakaan ei ollut säästytty. Vessalootaaan oli laitettu uutta, aiemmin testaamatonta merkkiä olevaa hiekkaa alkuillasta. Cisu oli kuopinut yöllä puoli kahteen asti hiekkaa ja irvistellyt, että minä en sitten tuollaiseen pissi. Aamuun mennessä oli kuitenkin luovuttanut, onneksi.


Ja onneksi ongelmien vastapainoksi oli ollut tarjolla monenlaista viihdettä.

Elokuvien ohella pojat olivat myös ottaneet drinkkejä. Kun haimme pojat, Toto hilpaisi vielä viime hetkellä ikkunalaudalle. Siellä oli poikien oma, tukevajalkainen viinilasi, josta oli kuulemma kivempi juoda kuin mukana olleesta omasta kulhosta.
Totosta oli löytynyt reissun aikana uusi piirre. Pahinkin riehumiskohtaus talttuu, kun Toton ottaa syliin ja silittää etutassua. Nauttimisrefleksin vallassa oleva Toto ei voi kuin sojottaa tassuaan ja toivoa, että sitä silitellään ikuisesti.

Poikien lempipaikka oli ollut suvun vanha nojatuoli. Siinä oli istuttu yhdessä ja erikseen, ilman ihmistä ja etenkin ihmisten sylissä, ja, kuten kuvassa, pehmokoiran kanssa. Tuoli oli tarjonnut myös erinomaisia kiipeily- ja kurkkimismahdollisuuksia.
Että ihan hyvä loma oli ollut! Eipä ihme, että puuhailun lisäksi pojat olivat rentoutuneet...

ja rentoutuneet.

Cisu ja Toto: Meille kotiinkin voisi tulla ilta-aurinkoläikkä makuuhuoneeseen!
(Tai sitten me tullaan taas Töölöön läikkäämään. Eli kiitos hoidosta vaan!)

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kotona ollaan!

Sekä ihmisten että eläinten kaupunkiloma on onnellisesti takana. Kummatkin reissut menivät hyvin, mutta kummallakin matkaseurueella oli kova ikävä toista seuruetta.

Cisu on ollut kerran aiemminkin hoidossa samassa Töölön tätilässä. Silloin hän oli hyvin hiljainen ja mietteliäs, kun saavuimme hakemaan häntä kotiin. Tuijotti vain hämmentyneenä ja vähän syyttävänäkin, että jätitte sitten mut sitten tänne viikoksi.

Tällä kertaa kaikki meni paremmin. Cisu kyllä teeskenteli ensin, ettei huomaa meitä ihmisiä lainkaan, nuuhki vain tavaroitamme. Lopulta hän heltyi kehräämään ja puski päätään miehen käteen oikein sydämensä kyllyydestä. Syyttelystä ei ollut nyt tietoakaan, vaan Cisu oli pelkkää jälleennäkemisen riemua. Hän heräsi unilta, kun tulimme hakemaan, muttei malttanut edes peseytyä, vaan pyöri hoitopaikan eteisessä: lähdetään jo kotiin!

Kotona piti ensin hiippailla varovaisesti ja kököttää hämmentyneenä, kuten yläkuva osoittaa. Sitten tuli kiire tarkastaa ihan kaikki paikat. Ikkunat huudettiin auki. Pitihän varmistaa, että nekin aukeavat kuin ennen ja pihamaa on vielä tallella.

Muutamassa tunnissa poitsut olivat kotiutuneet. Ruoka ja leikki maittoivat, ja Cisulle myös syli paljon enemmän kuin aikoihin. Oli liikuttavaa huomata, että Cisulle oli niin tärkeää päästä kotiin ja tuttujen ihmisten luokse (vaikka hoidossa kaikki meni hyvin ja nekin ihmiset olivat varsin tuttuja). Ensimmäisenä iltana Cisun piti kesken leikkienkin tulla välillä käymään sylissä juttelemassa: viikon aikana oli ilmeisesti jäänyt paljon juttuja varastoon. Eilen hän ei malttanut nukkua koko päivän aikana, koska halusi osallistua joka puuhaamme. Kun siivosin kylpyhuoneen kaappia, Cisu istui vieressä ja kehräsi, ilmeisesti vain siksi, että sai olla kanssani. Voi herkkä ja suloinen Cisu-parka!

Totokin on suloinen, mutta ei yhtä herkkä ainakaan vielä reilu puolivuotiaana. Hän oli ollut oma tasainen ja reipas itsensä hoidossa. Siinä missä Cisu oli selvästi stressannut hoidossa oloa ja kerrostalon ääniä, Totosta annettiin suorasukainen arvio: "Sitä ei hetkauta varmaan mikään muu kuin ruoka." Kotonakin kaikki on mennyt totomaisen sujuvasti, ihan kuin hän ei olisi missään matkalla ollutkaan.

Pojat saapuivat kotiin lukuisien matkakuvien kanssa. Varsinainen matkakertomus on tulossa lähiaikoina.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Kaupunkimatkalle

Cisu ja Toto (sekä pehmopikkuveli Köni Koala ja kiipeilytolppa) ovat lähteneet viikoksi kaupunkilomalle Helsingin Töölöön. Lomasta tullee mielenkiintoinen, sillä pojilla on peräti kaksi sisäpihaa vartioitavana, ja pihoilla liikuskelee kuulemma sekä puluja että koiria.


Ihmiset lähtevät illansuussa vielä kauemmaksi kaupunkilomailemaan. Blogi päivittyy taas reilun viikon päästä, silloin kuullaan kissojen matkakertomus.

lauantai 1. elokuuta 2009

Unirullat

Sarjassamme erikoisia nukkumistapoja...

Kotona tuli äsken hyvin hiljaista, ja arvelimme kissiksien menneen nukkumaan - heitä vain ei löytynyt mistään, ei edes makuuhuoneen sängyltä, joka on yksi suosikkinukkumapaikoista.

Tai sittenkin... Etsinnän uusintakierroksella huomasimme, että sängynpeite roikkuu pussina sängyn reunan yli ja pussissa, lähes ilmassa, on kaksi päällekkäin olevaa kissarullaa. Pojat olivat ottaneet kaiken irti petaamattomasta sängystä ja suunnitelleet hataralta näyttävän mutta ilmeisesti hyvin vankan ja toimivan kissanpesän. Lattialle oli vielä laitettu peitto siltä varalta, että kissapussi pettäisi ja unirullat tömähtäisivät maahan.


Kissatorni. Ylempänä oleva Toto raotti toista silmäänsä ja alkoi hurista, kun kamera tuli ikuistamaan kissainsinöörien luomusta. Tai sitten Totoa muuten vaan ihan nauratti rullatornissa nukkuminen. Peittopussin pohjalla nukkunut Cisu ei viitsinyt havahtua. Useinhan sitä kissat nukkuvat kankaanliepareella pylly puoliksi ilmassa ja pikkuveli pään päällä.