torstai 30. heinäkuuta 2009

Paluu perusasioiden äärelle

Vaikka autoilu olikin kivaa vaihtelua, parasta auton vierailussa oli se, että auton mukana meille tuli taas uusi upea pahvilaatikko. Cisun laatikkokoulutus on tuottanut tulosta, sillä yllättäen Toto halusi omia laatikon itselleen. Ikävä kyllä hän unohti häntänsä laatikon ulkopuolelle, joten Cisu äkkäsi nopeasti, missä mennään ja yritti änkeä mukaan majaan.

Cisu: Mäkin haluan sinne!
Toto: Mä vaikka puren sua, mutta MUN laatikkoon et tule!

Pikkuveli joutui kuitenkin - tietenkin - myöntymään. Seuraavaksi hän yritti puolustaa laatikkoa innokkaalta valokuvaajalta eli minulta. Tungin kameran ovelasti laatikon kannen alta, mutta se aiheuttikin kynsihyökkäyksen.
Onneksi laatikon sivussa oli pieni reikä. Pojat eivät huomanneet, kun kamera työntyi reiästä ja kuvasi salaperäisiä luolakissakuvia. 

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Automiehet

Minulla on kaksi siskoa. Isämme on aina vävykandidaattien kunnollisuutta arvioidessaan kysynyt, onko kyseessä automies. Termi on jäänyt tarkemmin määrittelemättä, mutta mitä ilmeisemmin automieheys on hyvin oleellinen ominaisuus.

Isä voi olla tyytyväinen ainakin Cisun ja Toton automieheyteen. Pojat olivat eilen valjastamassa, kun vaari karautti pihalle komealla autollaan. Karvaiset katsastusmiehet tiesivät heti, miten toimia. 


Uusi auto! Mennäänkö? Joo!

Alkukatsastuksen jälkeen Cisu keskittyi kiipeilemään.
Notkea vauva testaa lastenistuimen. Tälle lastenlapselle suosittelemme hieman häkkimäisempää kuljetusvälinettä matkan ajaksi.
Toto pohti hetken...
ja päätti toimia kuskina!
Lopuksi auto tarkastettiin vielä ulkoakin.
Kun auto oli otettu haltuun, poitsut malttoivat siirtyä sisätiloihin. Mummille ja vaarille piti tietenkin näyttää siellä kovasti temppuja kiipeilystä tolpparoikkumiseen ja härpäkkeen pyörittämiseen; esiintymisvietti tuntuu iskevän ihan aina, kun vain on katselijoita. Mutta mikäs siinä esiintyessä. Yleisö oli taas kerran ihastunutta, ja olihan vaarikin viimeksi esittänyt pojille tiskausta. Hän kommentoikin, että meillä on vaatimattomia kissoja. Tarvitsee hankkia vain mökki ja auto, niin pääsee heidän suosioonsa.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Sängynvaltaajat

Kaikki, joilla on kokemusta aktiivisista ja uteliaista kissoista, tietävät varmasti, miten hankalaa (ja hauskaa) voi olla esimerkiksi lakanoiden vaihtaminen innokkaiden pikkuapulaisten kanssa. Ensin lakanoissa roikutaan kynsin hampain, sitten piiloudutaan niiden alle. Toto havainnollistaa:
Pikkuapulainen saattaa myös äkkiä päättää, että nyt on ihan väärä aika kotitöihin. Aikansa telmittyään hän saattaa jämähtää paikalleen kuin juurtuneena. Tämä sänky saa nyt olla rauhassa, mene pois siitä riehumasta
Seuraavaksi kissa muistaa, että ai niin, nyt onkin päiväpesun aika. 
Ja sitten nukkumaan. Veli tulee mukaan unisykkyrään (kyllä, kuvassa on kaksi kissaa).
Koska leikkivää/nuolevaa/nukkuvaa kissaa ei tietenkään sovi häiritä, saadaan lakananvaihtoon kulumaan karva-apulaisten kanssa tuntikausia. Hyvin näppärää. 

Karvanukkujat ovat nyt muuten siirtyneet takaisin perhepetiin: minunkin kanssani voi nukkua taas joka yö, vaikka olenkin epäilyttävä kissanhaalija ja petturi Cisun mielestä. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan ennallaan. Ennen Cisu tuli nukkumaan minun perässäni, mutta nyt hän ja Toto menevät sängylle ennen ihmisiä. He käpertyvät aina juuri minun puolelleni sänkyä ja tuhahtelevat ja mulkoilevat rasittuneen ja ylimielisen oloisena minua, kun yritän vaivihkaa hivuttautua mukaan. Onneksi he kuitenkin sallivat armollisesti minunkin nukkua sängyssään. 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Kipusi kapusi putosi

Ihmiset kävivät tänään alennusmyynneissä ja toivat Kodin ykkösestä poitsuille jotain todella kivaa ja jännittävää: kiipeilytolpan! Meillä on ollut hienoja suunnitelmia itse tehdystä kiipeilytolpasta tai -telineestä, mutta tämä oli niin edullinen, että se piti ottaa heti mukaan.

Cisun onneksi otimme! Cisu tuli eteiseen meitä vastaan, mutta unohti tolpan nähtyään kaiken muun. Tota on testattava, heti! Ja kyllä Cisu onkin testannut. Hänet on bongattu illan mittaan parikin kertaa tolpannokasta roikkumasta ja itsekseen kehräämästä. Mikä liikuntaväline!


Ikävä kyllä yläkerrassa, joka on tolpan sijoituspaikka, on kapeat ikkunalaudat. Edes kaihoisat kurotukset tolpan huipulta eivät auta, ikkunalaudalle ei pääse. Kurottelun jälkeen toimme kuitenkin vanhan korkean jakkaran tolpan viereen. Nyt Cisu voi kiivetä tolppaa pitkin jakkaralle ja katsella sitten yläkerran ikkunasta (ja se jakkara on ollut menossa kierrätykseen jo vuosia, mutta minkäs sille mahtaa, kun Cisu aina vaikuttaa meillä sisustamiseen....).

Cisu: Tähän eivät pysty kuin kovat kundit!

Esimerkiksi avuttomat pikkuveljet eivät pysty tolppa-apinaksi ollenkaan. Toton ainoa tolppakokemus on tolpan raapiminen heti eteisessä, kun tolppa oli ihka uusi. Kiipeily on kuitenkin Totostakin todella hauskaa puuhaa: hän katselee veljen riekkumista ja kehrää innoissaan.
Toto: Kyllä mäkin vielä joskus kiipeän...

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Missä Cisu on?

Ihmiset olivat niin viisaita, että ostivat tulevan ulkomaanmatkan kunniaksi hyvät kävelykeng... kenkälaatikot. Kokeneena laatikkoharrastajana Cisu oli heti tilanteen tasalla.

Cisu: Kukaan, siis kukaan, ei voi löytää minua täältä.
Cisu: Höh, miksei kukaan yritä löytää mua? Tulkaa etsimään!
Toto: Haa, sä oot siellä! Saanko mäkin tulla?
Cisu: Tervetuloa! Turha pörhistellä, laatikot on i-h-a-n-i-a.
Cisu: Ehkä sun kannattaisi, Toto, kuitenkin mennä ihan omaan laatikkoon.
Cisu: Vaikka oikeasti molemmat laatikot on kyllä MUN! Yrittäkääpäs viedä ne multa!

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Saunamakkarat

Ei ne meidänkään poitsut aina jaksa riehua. 

Ja joo, kyllä niillä on nykyisin oma peitto saunanlauteella, ihan päiväunia varten. Miten niin lellimakkaroita?

torstai 16. heinäkuuta 2009

Mallioppimisen mallioppilas

Kävimme äsken poikien kanssa ulkona nauttimassa kesäillasta. Totolla oli uunituore flexi käytössä, ja olin varautunut, että poitsut viipottavat kumpikin omaan suuntaansa.


Aluksi viipotti vain Cisu, niin kauas kuin flexi soi.

Toto taas oli sitä mieltä, että ulkona on ihan kivaa, kunhan ei poistu terassilta ja joudu avaraan luontoon. Minä seisoin flexit ja kamera kädessä jossain keskellä, muutaman metrin päässä kummastakin kissasta.

Onneksi Pikkuveli muisti pian vanhan totuuden Isoveljestä: se on aina oikeassa. Ei muuta kuin veljen perään. Vielä sillalla vielä huomasi, kumpi on kokenut ulkoilija ja kumpi ei. Cisu pyrkii pois sillalta metsään, Toto pois sillalta kotiin.

Vielä hetki tuumailua ja ahaa-elämys: kaikki sujuu hyvin, kun vain tekee kaiken ihan samalla tavalla kuin Isoveli.




Matka jatkui. Seuraa johtajaa....

ja vaani kärpästä!

Lopulta tuli niin kuuma, ettei johtajakaan keksinyt enää muuta tekemistä kuin sätkyttäminen ja pölyssä kieriskely. Siihen ei mallioppilaskaan suostunut, joten menimme kotiin. Olipa seikkailu! Oppilas Totolle ainakin.


keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Lama-ajan lapsi


Mökkeily on vaihtunut ankeaan arkeen. Ei enää ihailijajoukkoja, ei enää meren aavaa. Leikkinäkin on vain tyhjän kalkkitablettipurkin uittaminen vadissa. Voi Totoa, köyhää lamalapsukaista.

Janoa ei sentään tarvitse kärsiä.

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Mökin höperöt

Terveisiä saaristokissoilta! Yksi asia on vuorenvarma: meidän kissat inhoavat autolla matkustamista mutta rakastavat mökkeilyä. Kumpikin kiljui ja rimpuili autossa mennen tullen, tosin ei onneksi koko matkaa, ja kumpikin oli heti kuin kotonaan mökillä.

Puolitoistakerroksinen hirsimökki tarjosi ihanasti nuuskuteltavaa ja erityisesti uusia piilopaikkoja. Yläkuvassa pojat tutkivat halkokoria kaminan alla; kaminan takaa kulki myös kumpaisenkin suosima salaperäinen hiippailureitti. Tässä Toto yksin kaminan alla:

Eräs suosikkipaikka oli nk. postinhakureppu. Sen kanssa leikittiin ahkerasti reppupiiloa. Säännöt ovat yksinkertaiset: yksi kissa ryömii reppuun ja kököttää siellä hipihiljaa ja liikkumatta, toinen taas pomppii repun ulkopuolella vimmoissaan ja yrittää kaivaa kaveria repusta.

Myös kuvassa näkyvät räsymatot tarjosivat oivallisia Etsi veli piilosta -leikkimahdollisuuksia. Aina oli joku matto rypyssä ja kissa sen alla kököttämässä.

Tässä pahaa aavistamaton Toto tutkii makuuhuoneeseen yhtäkkiä ilmestynyttä erikoisuutta: lapsen matkasänkyä. Kun mökille saapui myös sängynkäyttäjä, reilun vuoden ikäinen vilkas vintiö, Toto ei ollut aivan varauksettoman innostunut. Cisu, joka oli tavannut vintiön ennenkin, otti aivan tyynesti ja jopa suopeasti, mutta Toton piti mennä välillä huilaamaan vuodevaatelaatikkoon sohvan alle. Kun hän ei huilannut, hänkin pystyi kyllä olemaan ihmisikätoverin seurassa ja lapsukainen saattoi jopa taputtaa myös Totoa.
Meren lähelle Totoa sen sijaan ei saatu millään. Poikien ensikokemus rantakallioista ja merestä oli hyvin, hyvin jännittävä. Toto joutui pörhistymään mohikaaniksi, mutta ei silti pystynyt tekemään rannalla muuta kuin jumittamaan penkin päällä.

Zen-kissa Cisu sen sijaan vietti rauhaisan katseluhetken. On suuri sun rantas autius.

Lopuksi vielä pari viikonlopun erikoisuutta.

Kun Cisu ei katsellut maisemia tai telminyt veljen kanssa, hän vartioi lammaslaumaansa. Edellisellä mökkireissulla Cisu oli pudottanut lammaskoristeet takan päältä, joten tällä kertaa ne oli laitettu koriin turvaan. Älykkäänä kissana Cisu kuitenkin kaivoi ne esille tuota pikaa ja ryhtyi paimentamaan karkurilampaita.
Varsinainen viikonlopun vetonaula oli showesitys nimeltä Vaarin yötiskaus. Päivällä kuka tahansa sai tiskata aivan rauhassa, mutta kun vaari tiskasi iltahämärissä, hän sai aina ihailijoita. Hyvin intensiivisiä, tuijottavia ihailijoita. Miten se osaakin loiskutella tota vettä noin kiehtovasti?
Ja pitihän mökillä nukkuakin. Parhaaksi nukkumispaikaksi havaittiin Cisun jo viime kerralla suosima keinutuoli. Kissankehdossa on hyvä kölliä.

Vaikka veljespino välillä nukkuikin, vauhtia ei viikonlopusta puuttunut. Ikävä kyllä vaaratilanteiltakaan ei säästytty. Kärpästä pyydystävä Cisu teki virheliikkeen yläkerran parven kaiteella ja mätkähti 1,5 kerrosta alaspäin suoraan lattialle. Kuului kauhea tömäys ja ihmisiltä melkein pysähtyi sydän, mutta onneksi kissat putoavat aina jaloilleen eikä Cisulle tapahtunut mitään. Hän oli vain hetken vähän hämillään ja tömäyksestä ja yleisestä hämmennyksestä järkyttynyt veli pörröhäntänä, mutta sitten kaikki palautui normaaliksi. Onneksi, huh. Kumpikaan kissa ei ollut vielä koskaan pelästyttänyt meitä noin kovasti.

Mutta jos putoamista ei lasketa, viikonloppu oli todella onnistunut! Jos mökille ei olisi koettelevaa kolmen tunnin ajomatkaa, kävisimme siellä varmasti useamminkin. Sitä karvamökkeilijätkin varmasti tahtoisivat.