keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Kissa vai ihminen?

C on todettu seinähulluksi ja muutenkin hassuksi, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta, mitä lajia hän edustaa. Vähitellen meistä on alkanut tuntua, että seura tekee kaltaisekseen ja kissalta näyttävä perheenjäsenemme on muuttumassa ihmiseksi. Nimittäin:

- C ymmärtää kaiken. Me ihmiset kävimme viikonloppuna eläinkaupassa tutkailemassa valjasasioita. Puhuimme kotiin palattuamme siitä, että yritämme tehdä C:stä kevään tullen ulkoilmakissan. Seuraus: C karkasi puolen vuorokauden aikana kaksi kertaa pihalle. Molemmilla kerroilla hän piiloutui auton alle. Tarvittiin paljon mielenmalttia, houkutusleluja ja suostuttelua ennen kuin hän suostui tulemaan takaisin sisälle. C istui puoli viikonloppua karkausoven edessä ja kerjäsi kuin koira: Tahdon ulos! Mitäs sitten puhutte ulkoilusta, jos en saa oikeasti ulkoilla?

- C oppii kaiken. Toissailtana havahduimme klonk klonk -ääneen: C kolisutti keittiön kaapinovia. Voi ei! Nyt kriittisimmät kaapit on sidottu kauniisti (joopa joo) minun huiveillani kiinni, mutta se ei ole (toivottavasti) ikuinen ratkaisu. Jos C olisi ihmispienokainen, olisi hyvä, että hän kehittyisi tätä vauhtia, mutta kissalapselta saisi jäädä jotain oppimattakin. Yritin jo etsiä villien ihmispoikien varalta suunniteltuja kaappien lapsilukkoja, mutta en löytänyt.

- C osaa puhua. Kiipeilyseinän rakennusvaiheessa pora pörisi ja C oli litteänä ja vapisevana levynä maassa. Kysyin häneltä, oletko peloissasi, ja sain yllättävän, hyvin kimeällä, venyvällä ja naukuvalla äänellä esitetyn vastauksen: "Eeeeen...ooooo!"

- Tämä nyt vain ei näytä kissan varjolta:


Se on seinähullu

Pari postausta sitten esitelty kiipeilyseinä on lanseerattu onnistuneesti ja sen käyttöaste on korkea. C kipuaa öisinkin – muuten illalla ylähyllylle piilotettu kulkunen ei kai voisi aamulla olla ihmisten sängyssä. Ei niin oman makuni mukaiset kiekuraiset hyllynkannattimetkin ovat osoittautuneet hyödyllisiksi. Niihin voi lelujen ripustamisen lisäksi myös tunkea hiiriä nököttämään. Sekös saa kissan hyppimään seinille!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Pinollinen periaatteettomuutta

Kattia kanssa, että kannattaisi kirjoittaa siitä, ettei kissa noudata sääntöjä. En noudata itsekään. Olin juuri tehnyt mielessäni periaatepäätöksen, josta olin ajatellut kirjoittaakin: tänä(kin) vuonna keskityn (muka) kirjahyllyssä oleviin kirjoihin enkä osta harkitsematta uusia kirjoja. Päätöksestä huolimatta tai päätöksen takia poikkesin äsken kotimatkalla normaalisti boikotoimaani Suomalaiseen kirjakauppaan ja ostin yhtäkkiä kuusi kirjaa. Kympillä sai kolme pokkaria, ja se oli menoa sitten.

Mukaan tarttuivat kolme Doris Lessingiä (Myrskyn varjossa, Lumous haihtuu, Muutoksen aika: Lessing on monipuolinen, kiinnostava ja takuuhyvä kirjoittaja), Sirpa Kähkösen Mustat morsiamet (ei ennakkokäsitystä), Cornelia Funken Musteloitsu (luultavasti aika lapsellinen mutta viihdyttävä fantasiakirja, ainakin trilogian ensimmäisen osa Mustesydän oli) sekä Volter Kilven Alastalon salissa (juu-u, tiedän kyllä, mikä on tämän lukemistodennäköisyys).

Kuvassa karvainen kirjojenystävä kehrää kirjapinolle ja kiehnää sitä niin, että muutama sekunti kuvan ottamisen jälkeen pino oli kaatunut. Ehkei ne turhia ostoksia olleetkaan, C ainakin arvosti.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Suuri rakennusprojekti: kiipeilyseinä!

Alusta alkaen C:n ominta aluetta talossamme on ollut pitkänmallinen apukeittiötila. Me ihmiset haemme sieltä vain satunnaisesti imurin siivouskaapista, mutta C:llä on siellä vessa, ruokakupit ja pieni raapimapuu; kun lähdemme töihin tai tulemme kotiin, C istuu apukeittiön ikkunalla.

Apukeittiön lattialla on ollut rullalla vesihyasinttimatto ja sen vieressä iso pahvilevy, raavittavaa ja silputtavaa. C:tä ei ole näyttänyt haittaavan, että hänen turkkinsa on välillä täynnä vesihyasinttimuruja, mutta me muut asukkaat päätimme viikolla, että nyt riittää jatkuva sotku ja mattokääröön kompurointi.: kissa tarvitsee oman kiipeilyseinän. Niinpä C koki eilen yllätyksen, kun eteisen ovesta ilmestyi...

ihan oikea sisalmatto (Prismasta, n. 30 e). Jee, se on mulle ja mä voin roikkua sen päällä!

Ilo oli kuitenkin lyhyt. Sisalrullasta ei ollut kiipeilytelineeksi, koska se levitettiin lattialle ja sen päälle luokse tuotiin massiivipuupaloja (Bauhausin hukkapalanurkasta, 10 e/kpl) ja jotain kummallisia metallikannakkeita (Bauhausista, n. 6 e/kpl).

Mitäs nää nyt on? Missä mun mattokäärö on?

Hmmm, kyllä nää puupalat jotenkin mun vanhan pahvilevyn korvaa. Mä mahdun näidenkin taakse.

Kun tulevan kiipeilyseinän osat oli tarkastettu nenänuuskuanalyysilla, alkoivat rakennustyöt. Työnjohtajana toimi tietenkin herra C.

Nyt tarkkana sen mittanauhan kanssa! Se on mentävä millilleen oikein!

Okei, hyväksyn rakennustyömaan, kun siellä on niin nuoltavan hyvä rakennusalustakin (se oli kyllä mun oma riuhtomis- ja repimispahvi!).
Poraamisen ja vasaroinnin ajaksi C suljettiin pois keittiöstä. Hänen hämmästyksensä olikin suuri, kun hän keittiöön palattuaan havaitsi, että kokonainen seinä oli pyhitetty raapimiselle ja kiipeilylle.

Häh, se uusi matto on nyt seinällä! Saankohan mä sen irti seinästä, jos oikein raavin?


Jaa jaa, täällä on kolme hyllyäkin seinällä. Onkohan ne kiinnitetty oikein?

On ne, ainakin nää rautaosat tuoksuvat aika jännältä.

Juu, kyllä täällä pääsee kätevästi ainakin ylöspäin!

Mä yletän nuuhkimaan kattoa!

On tää kyllä aika korkeella tää ylin hylly.
Mä taidan lähteä alas.


Äh, nyt ne sitoi mun lelun sinne ylimpään hyllyyn kiinni! Ei kai mun taas tarvitse kiivetä? Mä revin sitä täältä alhaalta päin, niin ehkä se irtoaa.


Ei se irronnut. Oli pakko kiivetä ja hyökätä sitten yläilmoista. Kyllä mä sen vielä pyydystän!

Noin! Jee, oikeastaan tää onkin aika hyvä paikka. Täällä voi yhtäaikaa leikkiä ja tuijottaa. Kukaan ei huomaa, kun vaanin täällä korkealla.


Kiitos ystävät! Julistan rakennustarkastuksen päättyneeksi ja ilmoitan suvaitsevani vastaanottaa tämän hienon kiipeilyseinän.
Eilen jo kokeiltiin, miltä tuntuu juoda vettä kiipeilyseinän keskihyllyllä (hyvin maittoi). Jatkossa tarkoitus on tehdä seinästä vielä toiminnallisempi. Lelujen lisäksi siihen on ajateltu ripustaa ainakin köysi, ja tikapuutkin voisivat olla hauska juttu. Kaikkea sitä kotiinsa saakin kissan myötä!

perjantai 20. helmikuuta 2009

Uusi ohje kissanhoitajalle

Älä koskaan kehu kissaa (tai miestä), sillä se saattaa muistuttaa hänelle, että ai niin, on muitakin toimintatapoja. 

Kehuin eilen ensin, että C on nyt muutama viikko kastraation jälkeen ihmeellisen kiltti ja rauhallinen. Mitä tapahtui? Hän loikkasi meillä käyneen vieraan jalkaan kiinni. Ei pahasti, eikä vieraskaan pahastunut yhtään, mutta silti: eikö me olla jo kymmeniä kertoja sovittu, että niin EI tehdä? Kun kuritin kissaa, hän kehräsi oikein sydämensä kyllyydestä, niin että oppi ei tainnut mennä ihan perille asti, vaikka hyökkiminen loppuikin. Kauhean kiva leikki: yksi ihminen pitää jalkaa kiipeilytelineenä ja kun kiertyy jalan ympäri, saa toisenkin ihmisen huomion.

Nukkumaan mennessä erehdyin mainostamaan, kuinka ihanaa on ollut, kun olen saanut jo viikon ajan nukkua hyvin. C on siirtynyt pois päältäni, eikä mieskään ole kuorsannut. Noin viisi minuuttia tämän jälkeen alkoi kumea kuorsaus,  ja C käpertyi jalkojeni väliin eikä suostunut siirtymään. Valvoin jonkin aikaa pimeässä ja kuuntelin ison ja pienen pojan tuhinaa ja siirryin sitten muualle nukkumaan. 

Aina oppii uutta. Edellinen kissanhoito-ohjeemme oli tällainen.

torstai 19. helmikuuta 2009

Kissankuria A:sta Ö:hön

Kissani on inhimillinen ja järkevä kuin
I ja J
sillä se on ihastuttavan iloinen, itsenäinen ja jalo.
Ilmiömäisiä ideoita
juolahtaa sen mieleen jokseenkin jatkuvasti,
se on juoheva jutuissaan
ja jorisee vain joskus joutavia. - -


Uuden kissaperheenjäsenen kunniaksi saimme joululahjaksi Kissankuria-runokirjan, ja nyt se on vihdoin luettu kannesta kanteen eli a:sta ö:hön. Kirjassa leikitellään aakkosilla, ja siinä on kuvattu monenlaisia kissapersoonia. Valitettavasti c-kirjaimen runo ei ollut ihan parhaimmasta päästä esittelemään C:n hienoa, monimutkaista luonnetta, mutta kirja on joka tapauksessa mainio - ikävä kyllä nykyisin sitä ei kuulemma meinaa löytää edes divarista. Suosikkirunoni, jonka tässä osittain siteeraan (omistan sitaatin C:lle!), on R-runo:


Kissani on minulle rakas kuin
R
sillä se on rahtusen runollinen,
rajattoman rauhaa rakastava,
reilu, rehellinen, rohkea ja railakaskin. - -
Se rupattelee rattoisasti
ja sen rinnassa roihuaa rakkaus.

Ja nyt se tuijottaa tietokonetta, että kaikkea sä kirjoitatkin, mutta anna mennä, jos on pakko aina kissahöpöttää.

Martin Leman, Angela Carter: Kissankuria (suom. Kaarina Helakisa)

Fashion for your Home

Kuva: H&M Home

Hennes & Mauritzin vain nettimyynnissä olevat kodintuotteet ovat nyt klikattavissa ja shopattavissa H&M Home -sivuilla. Mitäköhän mieltä Ikea on tästä? Ikea-tyyliltä ja -hinnoittelulta kun vaikuttaa... Ihan kivoja(kin) tuotteita, mutta miten lienee laadun laita – vaikka joskus ostaisikin yhden kesän helletopin Henkka-Maukalta, niin yhden kauden sisustustyyny tuntuu aika pöllöltä ostokselta. Toisaalta, kuinka kauan hakaneulan päällä jaksaisi lojuakaan (edes piikkimaton omistaja)? Ja pitääkö kaikkia ostoksia aina päästä hipelöimään ennen ostamista?

lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää ystävänpäivää!


Malja ystävyydelle ja rakkaudelle!

Toivotamme kaikille kaunista ja romanttista ystävänpäivää! Meillä ystävänpäiväviikonloppu alkoi erinomaisen kauniisti. Ensin taloon saapui ihania pinkkejä tulppaaneja, joista C selvästi ilahtui. Niitä voi nuuskuttaa ja niiden maljakosta voi juoda kukkaisvettä.
C näytti myös romanttisen puolensa. Hän varasti yläkerran sohvapöydältä miehen sormuksen, otti sen hampaisiinsa, kiikutti alakertaan, kumarsi syvään edessäni ja laski sormuksen jalkojeni juureen. Oi, kosinta! Ystävänpäiväkosinta! Harmi, ettei moniavioisuus ole Suomessa sallittua.

torstai 12. helmikuuta 2009

Kirjahyllykysymys

Tärkeä gallupkysymys ja ideointikilpailu: millaisen kirjahyllyn hankkisit tai rakentaisit tähän tilaan ja miten?


Kuva on otettu yläkerrastamme muuttovaiheessa. Muuton jälkeen ei ole suuria tapahtunut, paitsi että verhot ovat edelleen valkoiset mutta nyt suorat ja simppelit. Tuonne nurkan taakse päätyyn pitäisi saada kirjahylly, mielellään koko tilan täyttävä eli vinoon kattoon mukautuva – ja tietenkin sellainen, joka vetää mahdollisimman paljon kirjoja. Jotain rentoa, hauskaa, mutkatonta, ehkä itse tehtyä – hyllyjä, laatikoita tms.? Valkoista tai puunväristä, arvelen. Ei kuitenkaan mitään "kodikasta", vaan pikemminkin modernia tai ajatonta. Ikkunan molemmille puolin tulee ehkä joskus seinän sisään upotetut hyllyt tai kaapit.

Tässä Sköna Hemin (2/09) kuvassa on samanlainen kirjahyllyn paikka, sivusta osin vino. Miltä vaikuttaa? Vai olisiko pitkien hyllyjen sijasta kivampi olla lokeroita? Alakaapit saattaisivat olla hyvä idea... Olisiko tällainen kirjahyllyrakenne liiankin keittiö- tai mökkimäinen? Ovatko Muunto-hyllyt liian toimistomaisia?

Minulla ei ole tarkkaa tietoa, millaisia ripustuksia kirjahyllyn takaseinä kestää. Joka tapauksessa kyseessä on seinä, joka VIHDOIN pitäisi saada hyötykäyttöön. Siispä ilmoitan vastaanottavani ideoita! Ja jos meille tulee joskus uusi hylly, lupaan esitellä sen.

Aikuistumista

Lyhyt päivitys viitaten tähän kirjoitukseen: C on nyt itsekin huomannut olevansa vanha, arvokas herra tai ainakin täyskasvuinen kissa, eikä huoli enää mitään muuta kuin aikuisten kissojen raksuja. Nyt meillä on sitten säkkikaupalla turhia pentu- ja nirsonappuloita. Kuten olen jo aiemmin todennut, kissat ovat kovin ailahtelevaisia. Parempi toki näin päin, penturaksuttamisen olikin aika loppua.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Luettu Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Tämä kirja epäilytti etukäteen. Juoni ja aihe kuulostivat kiinnostavilta: katalonialaisen maaorjan pojan elämäkerta, tarina 1300-luvun Barcelonasta. Laajemmiksi teemoiksi mainittiin ystävyys ja kosto, rohkeus ja intohimo, toivo ja vapaus – historiallinen romaani ja ikiaikaisia aiheita siis. Kun kuitenkin kirjaa kehuttiin kustantamon esitteen mukaan "varauksetta" ja luvattiin sen olevan täynnä "jännitystä, toimintaa ja romantiikkaa", en tiennyt, odottaako Ruusun nimeä vai Da Vinci -koodia.

Lukukokemus oli jotakin ruusun ja koodin väliltä. Ehdottomasti kiinnostava mutta melko laverteleva teos. Välillä ote herpaantui, vaikka pidänkin paksuista ja monimutkaisistakin kirjoista. Kirjassa oli periaatteessa moniakin kiinnostavia hahmoja ja ihmiskohtaloita, mutta päällimmäiseksi mieleeni jäivät kuitenkin kuvaukset barcelonalaisen katedraalin rakentamisesta – vanhojen rakennusten näkeminen kun pistää aina miettimään, miten ihmeessä ne on saatu pystyyn. Muutenkin historialliset faktat (toivottavasti ne olivat faktoja) tuon ajan elämästä olivat kiinnostavampia kuin tarina itse. Kirja ei onneksi ollut yhtä viihteellinen kuin Da Vinci -koodi, mutta eiköhän tästäkin leffa saada aikaiseksi. Sen verran pettämistä, väkivaltaa, hirttämistä ja kiellettyä rakkautta teoksesta nimittäin löytyi.

Suosittelen sille, joka pitää historiallisista romaaneista ja paksuista kirjoista – eikä välitä, ettei teos ole kuitenkaan klassikkotasoa.

Tekstinäyte:
Entä sitten kirkko? Ottaessaan sen puheeksi Bernatin isä oli pauhannut entistä raivoisammin.
"Munkit, veljet, papit, diakonit, ylidiakonit, kaniikit, apotit ja piispat, hän lateli, – ovat joka iikka samanlaisia kuin meitä sortavat maanomistajat! He ovat jopa kieltäneet meiltä talonpojilta pääsyn veljeskuntiin, jottemme pakenisi näiltä mailta vaan palvelisimme säätyläisiä iät kaiket! Bernat", hän oli varoittanut vakavana aina kirkkoa sättiessään. "Älä koskaan luota keneenkään, joka väittää palvelevansa Jumalaa." – – "Mutta sinähän rukoilet joka päivä, ja kun äiti kuoli..." "Neitsyttä, poikani, Neitsyttä. Neitsyt Marialla ei ole mitään tekemistä munkkien ja pappien kanssa. Häneen voimme uskoa aina."
(Tekstinäyte on valittu Bazar-kustantamon lukunäytevihosta, ei koko teoksesta.)

Ildefonso Falcones: Meren katedraali. Bazar, 2008.

torstai 5. helmikuuta 2009

Saunatonttu

C pääsi eilen saunaan hurisemaan. En antanut hänen olla saunassa kovin kauan, mutta jos hän olisi saanut itse päättää, hän saunoisi varmaan vieläkin. Koko kissa oli yhtä kehräystä ja nautinnollista loikoilua: täällä on ihanan lämmintä! Löylynheittokaan ei haitannut rentoutumista. Viisaana persoonana hän kuitenkin tiedosti kuumuuden riskit ja lipitti välillä vettä suoraan kiulusta. Esimerkillistä!

Saunan jälkeen turhamainen dandyherramme (hän on todella epäkissamaisen fiini ja turhamainen: kehrää kynnenleikkuutakin!) halusi saattaa löylyn pörhentämän turkkinsa edustuskuntoon. Pidin vauvanharjaa paikallaan ilmassa C:n kyljen tasolla, ja kehräävä herra kulki määrätietoisesti edestakaisin sen edessä. Pian kumpikin kylki oli moitteettoman sileä, kauniin kiiltävä ja maailman pehmein.

Yöllä C oli ollut insinöörimäisen tekninen. Jollakin minulle aivan tuntemattomalla tavalla hän oli saanut irrotettua sisälämpömittarin keittiön seinästä ja tuotua sen makuuhuoneeseen kylmillään olevan lisälämmittimen luokse. Pieni vinkki: saunanlämpöä muihinkin huoneisiin, kiitos!

***
Näitä kuvia ei otettu eilen (mies ja kamera ovat työmatkalla, saunakuvat jäivät ottamatta), vaan jo vuoden ensimmäisenä aamuna. Silloin aurinko paistoi monen viikon tauon jälkeen - ja meidän saunasta löytyi huriseva hyrisevä aurinkokylpijä.

Tulipa se auringosta tai kiukaasta, kyllä lämpö on loistava keksintö!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Jyvät akanoista

C on nyt pari päivää vajaa 10 kuukauden ikäinen ja kaiken lisäksi kastraatti. Järkeilimme viime viikolla, että hänen pitäisi siirtyä vähitellen penturuoasta aikuisten kissojen ruokaan. Tai siis raksuihin, koska C ei suostu muuta syömään. Nirsoilija suostuu joskus nuolemaan märkäruokaa, usein vain haistamaan, joskus ainoastaan irvistämään sillle turvallisen välimatkan päästä.

Siispä ostoksille! Kissiksen ruokahalua kasvattaaksemme ja siirtymävaihetta tukeaksemme päätimme ostaa aikuiskissojen raksujen lisäksi myös saman sarjan nirson kissan raksuja. Perjantai-illasta lähtien C:n ruokakupissa on ollut cocktail pentujen, täysikasvuisten ja nirsojen kissojen ruokaa.

Ja mitä nirsoilija tekee Royal Canin -fuusiokeittiön antimille? Syö pentu- ja nirsopapanat, mutta jättää ne oleellisimmat eli aikuisten ruoan syömättä. Aikamoinen raksuttaja.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Ohje kissanhoitajalle

Älä unohda kaapinovia auki, ellet halua kissan kiipeävän yläkaappiin asti.
Jos kissa kiipeää yläkaappiin asti, älä yritä hätistää häntä pois sieltä.
Se saattaa innostaa kissaa tähyämään yhä korkeammalle.